Perintö on jaettu ja jostain ilmestyykin sisarus josta ei ole ollut tietoa?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perunkirjoitusta varten on jouduttu pyytämään viralliset asiakirjat edesmenneen sukulaissuhteista. Jos ei väestörekisterissä ole henkilöstä tietoa, hän ei joko ole sukua vainajalle tai ole olemassa ollenkaan.

Isyyden vahvistamista voi hakea myös kuoleman jälkeen. Dna-tutkimukseen tarvittava näyte on mahdollista kaivaa jopa haudasta. Vaatimus perinnöstä tulee esittää kymmenen vuoden kuluessa isän kuolemasta. Mahdollinen kanne kohdistetaan oikeudenomistajiin eli niihin, jotka isän ovat perineet.

Onko tässä oikeasti tällainen 10 vuoden vanhenemisaika perinnönjakoon nähden? Sitten voin tehdä My Heritage -testin aikaisintaan vuonna 2029 :)

Oikeus perintöön vanhenee 10 vuodessa perintöoikeuden syntymisestä lukien vain ensisijaisen perillisen osalta. Jos tällä ylläriperillisellä on kuitenkin omia lapsia, niin näille syntyy 10 vuoden jälkeen perintöoikeus jne. Joten perinnnön voi joutua kyllä palauttamaan pesään yli kymmenenkin vuoden kuluttua, jotta perinnönjako voidaan toimittaa uudelleen.

Kuvitellaan nyt näin että. Isäni ei suostuisi maksamaan tälle sisarukselle mitään. Sitten isäni kuolisi pois ja minä perisin isäni. Siirtyisikö taakka sitten minulle?! ap

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos tämä henkilö vaatii testejä???

Perintöön testit ei vaikuttaisi jos henkilöä ei ole tunnustettu perinnönjättäjän rintaperilliseksi ennen kun tämä perittävä on kuollut eli liian myöhäistä perinnön oslta testejä on vaatia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerros nyt vähän tarkemmin, mistä tämä perilliseksi itsensä väittävä putkahti. Vai onko joku huijari?

Soitti isälleni yksi päivä. Väittää että hänen äidilleen on maksettu elatusta siihen asti kun tuli täysi-ikäiseksi. Nyt puhutaan yli 70 vuotiaista ihmisistä. Tämä "sisarus" ei ole ollut missään papereissa kun perintöä alettiin jakamaan. Tässä on todella paljon sulateltavaa jos pitäisi paikkaansa! Mutta rahaa ei ole antaa vaikka mihinkä oikeuteen asian veisi! ap

Edes elatus ei oikeuta perintöön. Jos vanhempi on kuollut tunnustamatta lasta, ei lapsella ole oikeutta perintöön. 

Ostimme vuosia sitten mökkitontin viereststä perinkunnan metsää pienen pläntin, vajaa ha. Hinta muistaakseni 7000€, perillisiä oli 12, eri sukupolvia 3, lakimies oli tehnyt hirveän työn löytäessään kaikki perilliset, yksi oli jossain ulkomailla muistaakseni Tanskassa, osa oli ala ikäisiä. Epäilen, että myynnistä heille ei jäänyt kuin lasku. Epäilen, että joku perillisistä kyllästyi maksamaan kiinteistöveroa tontista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos tämä henkilö vaatii testejä???

Perintöön testit ei vaikuttaisi jos henkilöä ei ole tunnustettu perinnönjättäjän rintaperilliseksi ennen kun tämä perittävä on kuollut eli liian myöhäistä perinnön oslta testejä on vaatia.

Näin on ollut joskus ennen, mutta nykyisin laki on muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perunkirjoitusta varten on jouduttu pyytämään viralliset asiakirjat edesmenneen sukulaissuhteista. Jos ei väestörekisterissä ole henkilöstä tietoa, hän ei joko ole sukua vainajalle tai ole olemassa ollenkaan.

Isyyden vahvistamista voi hakea myös kuoleman jälkeen. Dna-tutkimukseen tarvittava näyte on mahdollista kaivaa jopa haudasta. Vaatimus perinnöstä tulee esittää kymmenen vuoden kuluessa isän kuolemasta. Mahdollinen kanne kohdistetaan oikeudenomistajiin eli niihin, jotka isän ovat perineet.

Onko tässä oikeasti tällainen 10 vuoden vanhenemisaika perinnönjakoon nähden? Sitten voin tehdä My Heritage -testin aikaisintaan vuonna 2029 :)

Oikeus perintöön vanhenee 10 vuodessa perintöoikeuden syntymisestä lukien vain ensisijaisen perillisen osalta. Jos tällä ylläriperillisellä on kuitenkin omia lapsia, niin näille syntyy 10 vuoden jälkeen perintöoikeus jne. Joten perinnnön voi joutua kyllä palauttamaan pesään yli kymmenenkin vuoden kuluttua, jotta perinnönjako voidaan toimittaa uudelleen.

Kuvitellaan nyt näin että. Isäni ei suostuisi maksamaan tälle sisarukselle mitään. Sitten isäni kuolisi pois ja minä perisin isäni. Siirtyisikö taakka sitten minulle?! ap

Ei siinä isäsi haluamista kyseltäisi. Eiköhän se ulosotto toimisi.

näitä alkaa tulemaan kun ihmiset lähettelevät dna tietojaan ja vielä maksavat niistä. koijarit alkavat väittämään että testi muka näytti että hän on sukulainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerros nyt vähän tarkemmin, mistä tämä perilliseksi itsensä väittävä putkahti. Vai onko joku huijari?

Soitti isälleni yksi päivä. Väittää että hänen äidilleen on maksettu elatusta siihen asti kun tuli täysi-ikäiseksi. Nyt puhutaan yli 70 vuotiaista ihmisistä. Tämä "sisarus" ei ole ollut missään papereissa kun perintöä alettiin jakamaan. Tässä on todella paljon sulateltavaa jos pitäisi paikkaansa! Mutta rahaa ei ole antaa vaikka mihinkä oikeuteen asian veisi! ap

Edes elatus ei oikeuta perintöön. Jos vanhempi on kuollut tunnustamatta lasta, ei lapsella ole oikeutta perintöön. 

Älä levitä vanhentunutta tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos tämä henkilö vaatii testejä???

Perintöön testit ei vaikuttaisi jos henkilöä ei ole tunnustettu perinnönjättäjän rintaperilliseksi ennen kun tämä perittävä on kuollut eli liian myöhäistä perinnön oslta testejä on vaatia.

Näin on ollut joskus ennen, mutta nykyisin laki on muuttunut.

Ei niihin testeihin edelleenkään ole pakko suostua jos siltä perittävältä niitä testejä ole saatu ennen tämän kuolemaa. Eli vaikka periaatteessa joo käytännössä vahvistamista kuoleman jälkeen on mahdotonta vaatia.

Vierailija kirjoitti:

Aikanaan meilläkin isän äidillä 3 lehtolasta joilla ei isää.Koitin ottaa selvää mutta ei mitään löytynyt isäni isästä.Muori oli piikana jollain herrasväellä jonka isäntä hänelle teki kysymättä lupaa temppujaan.Että silleen.

Voihan se olla perheen ylioppilaspoikakin tai tanssi-illan saattokaveritai tai kaupungin varuskunta tai joku muu.

täyttä kusetusta kirjoitti:

näitä alkaa tulemaan kun ihmiset lähettelevät dna tietojaan ja vielä maksavat niistä. koijarit alkavat väittämään että testi muka näytti että hän on sukulainen.

Eipä niitten perusteella isyyksiä vielä vahvisteta. Kyllä sen pitää sit olla ihan virallisessa yksikössä tehty oukeuslääketieteellinen tutkimus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos tämä henkilö vaatii testejä???

Perintöön testit ei vaikuttaisi jos henkilöä ei ole tunnustettu perinnönjättäjän rintaperilliseksi ennen kun tämä perittävä on kuollut eli liian myöhäistä perinnön oslta testejä on vaatia.

Näin on ollut joskus ennen, mutta nykyisin laki on muuttunut.

Ei niihin testeihin edelleenkään ole pakko suostua jos siltä perittävältä niitä testejä ole saatu ennen tämän kuolemaa. Eli vaikka periaatteessa joo käytännössä vahvistamista kuoleman jälkeen on mahdotonta vaatia.

Käytännössä perinnön saaminen vaatisi ensin oikeuskäsittelyn isyyden/(äitiyden) vahvistamisesta ja sitten vielä oikeuden käsittelyn siitä että vaaditaan lakiosaa. Lakiosan vaatimisessa on aikaraja joka todennäköisimmin menisi umpeen jo ekan oikeuskäsittelyn aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perunkirjoitusta varten on jouduttu pyytämään viralliset asiakirjat edesmenneen sukulaissuhteista. Jos ei väestörekisterissä ole henkilöstä tietoa, hän ei joko ole sukua vainajalle tai ole olemassa ollenkaan.

Isyyden vahvistamista voi hakea myös kuoleman jälkeen. Dna-tutkimukseen tarvittava näyte on mahdollista kaivaa jopa haudasta. Vaatimus perinnöstä tulee esittää kymmenen vuoden kuluessa isän kuolemasta. Mahdollinen kanne kohdistetaan oikeudenomistajiin eli niihin, jotka isän ovat perineet.

Onko tässä oikeasti tällainen 10 vuoden vanhenemisaika perinnönjakoon nähden? Sitten voin tehdä My Heritage -testin aikaisintaan vuonna 2029 :)

Oikeus perintöön vanhenee 10 vuodessa perintöoikeuden syntymisestä lukien vain ensisijaisen perillisen osalta. Jos tällä ylläriperillisellä on kuitenkin omia lapsia, niin näille syntyy 10 vuoden jälkeen perintöoikeus jne. Joten perinnnön voi joutua kyllä palauttamaan pesään yli kymmenenkin vuoden kuluttua, jotta perinnönjako voidaan toimittaa uudelleen.

Kuvitellaan nyt näin että. Isäni ei suostuisi maksamaan tälle sisarukselle mitään. Sitten isäni kuolisi pois ja minä perisin isäni. Siirtyisikö taakka sitten minulle?! ap

Teoriassa kyllä. Käytännöstä on vähän vaikeampi sanoa. Sinähän voit periä vain isäsi omaisuutta. Tuo ylläriperijän osuus ei kuitenkaan ole isäsi omaisuutta, joten kai tuota voidaan periaatteessa vaatia myös sinulta. Tällöin on kai kysymys lähinnä sinun saamastasi perusteettomasta edusta, joka vanhenee nähdäkseni kolmessa vuodessa siitä, kun perinnönjako isäsi jälkeen on toimitettu.

Mikäli vaatimus olisi esitetty jo isällesi tai isäsi kuoleman jälkeen isäsi kuolinpesälle ennen perinnönjakoa, isäsi jälkeen, niin todennäköisesti isäsi jakamaton kuolinpesä on silloin vielä vastuussa tuosta osuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perunkirjoitusta varten on jouduttu pyytämään viralliset asiakirjat edesmenneen sukulaissuhteista. Jos ei väestörekisterissä ole henkilöstä tietoa, hän ei joko ole sukua vainajalle tai ole olemassa ollenkaan.

Isyyden vahvistamista voi hakea myös kuoleman jälkeen. Dna-tutkimukseen tarvittava näyte on mahdollista kaivaa jopa haudasta. Vaatimus perinnöstä tulee esittää kymmenen vuoden kuluessa isän kuolemasta. Mahdollinen kanne kohdistetaan oikeudenomistajiin eli niihin, jotka isän ovat perineet.

Onko tässä oikeasti tällainen 10 vuoden vanhenemisaika perinnönjakoon nähden? Sitten voin tehdä My Heritage -testin aikaisintaan vuonna 2029 :)

Oikeus perintöön vanhenee 10 vuodessa perintöoikeuden syntymisestä lukien vain ensisijaisen perillisen osalta. Jos tällä ylläriperillisellä on kuitenkin omia lapsia, niin näille syntyy 10 vuoden jälkeen perintöoikeus jne. Joten perinnnön voi joutua kyllä palauttamaan pesään yli kymmenenkin vuoden kuluttua, jotta perinnönjako voidaan toimittaa uudelleen.

Kuvitellaan nyt näin että. Isäni ei suostuisi maksamaan tälle sisarukselle mitään. Sitten isäni kuolisi pois ja minä perisin isäni. Siirtyisikö taakka sitten minulle?! ap

Käsitykseni mukaan velka pysyisi isäsi isän(?) kuolinpesällä. Eli sitä velottaisiin edelleen sieltä. Oma perintösi olisi sen osan verran pienempi tai jos saisit perinnön käsiisi isäsi pesästä eikä velkaa olisi maksettu sieltä vielä, saamasi perintöosa olisi sitten liian iso ja kuuluisi isoisän pesään (ja sieltä sille tyypille silti.

Jos siis hänet vahvistettaisiin perilliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikanaan meilläkin isän äidillä 3 lehtolasta joilla ei isää.Koitin ottaa selvää mutta ei mitään löytynyt isäni isästä.Muori oli piikana jollain herrasväellä jonka isäntä hänelle teki kysymättä lupaa temppujaan.Että silleen.

 

Voihan se olla perheen ylioppilaspoikakin tai tanssi-illan saattokaveritai tai kaupungin varuskunta tai joku muu.

Nimenomaan. Aina ne muksut ovat muka jonkun isännän tai herran väkisin piikarukalle tekemiä... Totta kai sekin oli yleistä, mutta jos ei siitä mitään todisteita (edes tuon esiäidin omaa kertomusta tms.) niin ei voi päätellä niin käyneen. Miehiä oli taloissa ja kylällä muitakin ja suhteita kaikenlaisia.

täyttä kusetusta kirjoitti:

näitä alkaa tulemaan kun ihmiset lähettelevät dna tietojaan ja vielä maksavat niistä. koijarit alkavat väittämään että testi muka näytti että hän on sukulainen.

Kaupallisten testien tulokset eivät kelpaa oikeudessa vaikka paikkansa pitävätkin. Niiden perusteella ei voi kukaan mitään vaatia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerros nyt vähän tarkemmin, mistä tämä perilliseksi itsensä väittävä putkahti. Vai onko joku huijari?

 

Soitti isälleni yksi päivä. Väittää että hänen äidilleen on maksettu elatusta siihen asti kun tuli täysi-ikäiseksi. Nyt puhutaan yli 70 vuotiaista ihmisistä. Tämä "sisarus" ei ole ollut missään papereissa kun perintöä alettiin jakamaan. Tässä on todella paljon sulateltavaa jos pitäisi paikkaansa! Mutta rahaa ei ole antaa vaikka mihinkä oikeuteen asian veisi! ap

 

Jos ei ole missään papereissa niin ei ole lapsi. Siksi on niin tarkkaa tuo virkatodistusten kerääminen.

Jos siis tuo perilliseksi itsensä väittävä on sellainen jonka virkatodistuksesta käy ilmi että asunut koko elämänsä Suomessa eikä ilmene mitään että olisi perillisen asemassa, niin voitte varmaan olla aika rauhallisia vaikka tuo alkaisi ajamaan vaatimustaan oikeudessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerros nyt vähän tarkemmin, mistä tämä perilliseksi itsensä väittävä putkahti. Vai onko joku huijari?

 

Soitti isälleni yksi päivä. Väittää että hänen äidilleen on maksettu elatusta siihen asti kun tuli täysi-ikäiseksi. Nyt puhutaan yli 70 vuotiaista ihmisistä. Tämä "sisarus" ei ole ollut missään papereissa kun perintöä alettiin jakamaan. Tässä on todella paljon sulateltavaa jos pitäisi paikkaansa! Mutta rahaa ei ole antaa vaikka mihinkä oikeuteen asian veisi! ap

Edes elatus ei oikeuta perintöön. Jos vanhempi on kuollut tunnustamatta lasta, ei lapsella ole oikeutta perintöön. 

Isyys voidaa oikeudessa vahvistaa myös jo kuolleelle henkilölle.

Sen jälkeen lehtolapsi on perillinen täysin oikeuksin.

Vierailija kirjoitti:

Ostimme vuosia sitten mökkitontin viereststä perinkunnan metsää pienen pläntin, vajaa ha. Hinta muistaakseni 7000€, perillisiä oli 12, eri sukupolvia 3, lakimies oli tehnyt hirveän työn löytäessään kaikki perilliset, yksi oli jossain ulkomailla muistaakseni Tanskassa, osa oli ala ikäisiä. Epäilen, että myynnistä heille ei jäänyt kuin lasku. Epäilen, että joku perillisistä kyllästyi maksamaan kiinteistöveroa tontista.

Vaikka ei maksaisi mitään niin onhan tuollaisessa kimpparysässä osakkaana oleminen aivan perseestä.

Mulle kävi näin. OP-pankki oli unohtanut sukuselvityksen ja jakoi sisareni perinnön pelkän testamentin nojalla. Vaadin ja sain osuuteni, koska minua ei oltu suljettu testamentissa pois.