Masennus on edennyt niin pahaksi, että toivoisin pääseväni hoitoon. Miten sinne pääsee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lääkärissä käynyt jo muutaman vuoden ajan samalla asialla. Lääkkeitä ja nyt viime kuukausina sairaslomaa. Romahdin vain niin, etten kyennyt töihin mutta olin kyllä todella apaattinen. Nyt sentään itken ja olen ihan hukassa, kuin koko minuus olisi vain romuttunut, persoonaa ei ole enkä tajua miten tästä noustaan. Odotan aikaa mt-puolelle mutta olen kohta vuoden odottanut, en tiedä miten pohjalle tässä vielä menee. ap 

Kokeile soittaa uudestaan yhteyttä mt -polin päivystykseen ja kerro, että tarvitset kipeästi apua nyt, yritä vaatia sitä. Ei kannata odottaa että vointi menee vielä huonommaksi, ihminen saattaa silloin tehdä tosi ikäviä ja jopa peruuttamattomia asioita itselleen kun ei näe poispääsyä ja apua ei ole. 

Niin, olen kyllä jatkuvasti pohtinut, että miten sen tekisin. Yksi yrityskin on takana tässä vuoden sisällä mutta koska jonot ovat pitkiä, niin ei sinne avun piiriin helposti pääse. Olen yrittänyt pärjätä ja työstää asioita mutta silti se ei oiken käynnisty se toipuminen. Ihan kuin yrittäisi saada moottoria käyntiin ilman polttoainetta, ei tule mitään, ei vaan lähde vaan olen vain ihan helkkarin avuttomalla maalla tässä. 

Voisin soittaa maanantaina ja kysyä tai sitten kun lääkäri soittaa minulle sairasloman jatkumisesta ensi viikolla niin voisin kysyä, että voisinko saada oikeasti jotain konkreettisempaa hoitoa pian. ap

Ymmärrän tuskasi erittäin hyvin, jos jaksat ja kykenet odottamaan lääkärin kanssa keskustelua niin kerro hänelle ihan suoraan kaiken mitä olet täällä meille kertonut. Olet oikeasti avun tarpeessa, olet oikeutettu siihen ja kenenkään ei tarvitse ja pidä kärsiä tästä sairaudesta + noista traumoista, minun sydäntä särkee kuulla että olet kokenut noin paljon kaikkea pahaa. Olisi hyvä jos lääkäri saisi sinut kiireelliseen jonoon, että saisit nopeasti sitä keskusteluapua mt-polilta.

Kiitos ymmärtämisestä ja myötätunnosta. Kerron lääkärille ja toivon, että saisi asiaa eteenpäin. Ap

Uppis kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella masentunut ihminen ei jaksa edes avata tietokonettaan (kyllä, nykyään puhelinkin on kaikkea muuta kun puhelin) saati sitten kirjoittaa jollekkin vauva palstalle romaania omasta voinnistaan puhumattakaan mistään kaupassa käynneistä. Toki jos tuntuu siltä että tarvitset apua niin soita nyt ensin vaikka terveyskeskukseen jonka piiriin kuulut.

Aivan. Uhriutuva vinkuvonku ei ole depression tunnusmerkkejä, vaan huomion hakemisen. Jos on oikeasti hätä, ja on oikeasti niin idiootti, että  kuvittelee avun löytyvän täältä, on kyllä ansainnut kaikki vastoinkäymisensä. Silloin jos on todella masentunut, eiköhän se lääkäri ole se ensimmäinen johon tulee mieleen ottaa yhteyttä, eikä moroonien foorumi?

Näillä teidän "oikeasti masentunut", "todella masentunut" kriteereillänne tyyliin 99 % itsemurhaan päätyneistäkään ei olisi masentuneita. Tällaisten typeryyksien laukojat eivät ymmärrä mielenterveysongelmista mitään vaikka kuinka olisivat opetelleet ulkoa hienomman kuuloisia termejä kuten depressio.

Ap sitä paitsi on selkeästi ollut lääkäriin yhteydessä ainakin jossain kohtaa, koska hän on sairaslomalla ollut. Toki luetunymmärtäminen on havaitusti haastavaa tälle porukalle, joiden ainoa syy olla internetissä on ilmeisesti haukkua ja mollata toisia. Avun saaminen vaan harvoin on niin yksinkertaista, että soitat vaan lääkärille, niin kuin tietäisit, jos sinulla olisi oikeasti tietoa tai kokemusta yhtään mistään aiheeseen liittyvästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lääkärissä käynyt jo muutaman vuoden ajan samalla asialla. Lääkkeitä ja nyt viime kuukausina sairaslomaa. Romahdin vain niin, etten kyennyt töihin mutta olin kyllä todella apaattinen. Nyt sentään itken ja olen ihan hukassa, kuin koko minuus olisi vain romuttunut, persoonaa ei ole enkä tajua miten tästä noustaan. Odotan aikaa mt-puolelle mutta olen kohta vuoden odottanut, en tiedä miten pohjalle tässä vielä menee. ap 

Kokeile soittaa uudestaan yhteyttä mt -polin päivystykseen ja kerro, että tarvitset kipeästi apua nyt, yritä vaatia sitä. Ei kannata odottaa että vointi menee vielä huonommaksi, ihminen saattaa silloin tehdä tosi ikäviä ja jopa peruuttamattomia asioita itselleen kun ei näe poispääsyä ja apua ei ole. 

Niin, olen kyllä jatkuvasti pohtinut, että miten sen tekisin. Yksi yrityskin on takana tässä vuoden sisällä mutta koska jonot ovat pitkiä, niin ei sinne avun piiriin helposti pääse. Olen yrittänyt pärjätä ja työstää asioita mutta silti se ei oiken käynnisty se toipuminen. Ihan kuin yrittäisi saada moottoria käyntiin ilman polttoainetta, ei tule mitään, ei vaan lähde vaan olen vain ihan helkkarin avuttomalla maalla tässä. 

Voisin soittaa maanantaina ja kysyä tai sitten kun lääkäri soittaa minulle sairasloman jatkumisesta ensi viikolla niin voisin kysyä, että voisinko saada oikeasti jotain konkreettisempaa hoitoa pian. ap

Ymmärrän tuskasi erittäin hyvin, jos jaksat ja kykenet odottamaan lääkärin kanssa keskustelua niin kerro hänelle ihan suoraan kaiken mitä olet täällä meille kertonut. Olet oikeasti avun tarpeessa, olet oikeutettu siihen ja kenenkään ei tarvitse ja pidä kärsiä tästä sairaudesta + noista traumoista, minun sydäntä särkee kuulla että olet kokenut noin paljon kaikkea pahaa. Olisi hyvä jos lääkäri saisi sinut kiireelliseen jonoon, että saisit nopeasti sitä keskusteluapua mt-polilta.

Kiitos ymmärtämisestä ja myötätunnosta. Kerron lääkärille ja toivon, että saisi asiaa eteenpäin. Ap

Kerro kaikki paha olosi hänelle, itke jos siltä tuntuu ja et voi pidätellä sitä, lääkärin pitää nähdä että sinulla on oikeasti vaikeaa ja paha olla. On kumma jos lääkäri ei ala kirjoittamaan akuutin hoidon tarvetta masennukseesi ja traumoihisi, sinun pitää saada aikalisä ja päästä käsittelemään noita asioita edes mt-polin hoitajan kanssa ja ehkä tulevaisuudessa ihan terapeutin kanssa. Olet arvokas, tärkeä ja ansaitset päästä irti noista pahoista asioista ja ajatuksista. <3

Sairaalaan kun joudut itsetuhoisena niin johan alkaa löytyä hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Odotan aikaa mt-puolelle mutta olen kohta vuoden odottanut, en tiedä miten pohjalle tässä vielä menee. ap 

Vuoden?? Minä pääsin terveyskeskuksen kautta akuuttipsykiatrian puolelle kahdessa viikossa. Tässä on varmaan aika paljon paikkakuntakohtaisia eroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatko kertoa ne traumat? Kerro, minä kuuntelen ne tässä.

Toinen vaihtoehto: Soitat terveysneuvontaan tai kriisipäivystykseen. (Molemmat voi tehdä).

Sinussa ei ole vikaa. Tai siis, kaikki ihmiset on enemmän ja vähemmän rikki, eri tavoin, mutta jokainen on yhtä arvokas. Sinä olet sinä ja ihan yhtä arvokas kuin kuka tahansa muu!

Minä uskon että sinä selviät.

On vaikea soittaa mihinkään, helpompi olisi puhua kuin ihminen ihmiselle, jollekin turvalliselle jonka läsnäolon näen ja tunnen. Haluaisin vain jutella turvallisessa ympäristössä tästä. 

Traumat liittyvät väkivaltaan. Mieli on murentunut edellisessä suhteessa, jossa oikeasti menetin itseni ja sekin on vaikeaa olla "tyhjän" päällä kun ei oikein saa otetta siitä kuka enää on. Oli fyysistä väkivaltaa, heitteille jättöä esim pakkaseen, nöyryyttämistä ihmisten läsnäollessa ja täydellistä mitätöintiä. Alkuun olin ihana ihminen mutta sitten ne kaikki "vahvuudetkin" mitä minussa oli niin kuolivat. En oikeastaan ollut enää muuta kuin esine, jokin kävelevä hyväksikäyttöväline ja mitä heikommaksi menin, sen huonompi ihmisenä olin tai arvottomampi. Nyt kun minusta ei enää voi hyötyä, ei enää ketään ole. 

Lapsuuden traumatkin tulleet pintaan, jossa oli väkivaltaa ja jatkuvaa hylkäämistä. Sitten on muitakin juttuja ja tuntuu, ettei tätä maailmaa ole minulle tehty, että olen ansainnut tämän tai että olen vain niin tyhmä ja herkkä, etten pärjää täällä. 

Koko ajan se kuolema pyörii mielessä mutta silti sekin tuntuisi niin turhalta kuolemalta tässä iässä, että jos saisin apua, niin ehkä voisin tästä selvitä vielä. ap

Vanhat traumat saattaa vaikuttaa siihen, että elämä menee sitten rikkinäisesti, vaikuttaa ihmissuhteisiin. Sinun vahvuudet nyt ehkä uinuu jossain, kyllä ne sieltä tulevat esiin sitten kun toivut parempaan kuntoon. Nyt olet hajalla ja vie ehkä aikaa toipua. Mieli ei pysty kovin nopeasti käsittelemään asioita. Myöhemmin näät tilanteesi selkeämmin. Koita selvitä nyt vaan välttämättömistä, niinkun teetkin, haet ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Sairaalaan kun joudut itsetuhoisena niin johan alkaa löytyä hoitoa.

Ei tämäkään ole mikään automaatio valitettavasti.

Minulla ystävä laitettiin hoitoon epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen. Pitivät siellä pari päivää ja sitten se oli kiitos ja hei. Myöhemmin se sitten onnistui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotan aikaa mt-puolelle mutta olen kohta vuoden odottanut, en tiedä miten pohjalle tässä vielä menee. ap 

Vuoden?? Minä pääsin terveyskeskuksen kautta akuuttipsykiatrian puolelle kahdessa viikossa. Tässä on varmaan aika paljon paikkakuntakohtaisia eroja.

Niin no en tiedä oliko tämä omakin vika. Otin toki välittömästi yhteyttä kun heräsin ja tajusin, että selvisin hengissä, niin soitin silloiseen hoitavaan tahoon. Selitin tilanteen ja toki lääkäri huolestui ja antoi kotiin vinkkejä, joilla selvitä pahimmasta olosta eikä samanlaista tilannetta enää tapahtuisi. Ajattelin myös, että olen sen verran reipas. että jos viikon sairasloman jälkeen lähden töihin, näin tehtiin ja lääkäri laittoi lähetteen mt-puolelle. Menin töihin ja kestin sitä reilun puoli vuotta juuri ja juuri hampaita kiristäen mutta sitten vain en enää pystynyt ja lopetin työt. Tässä vaiheessa hoitosuhdekin toisaalla oli jo ohi koska olin opiskelijana vielä kun tuo yritys tapahtui. Nyt olen ollut omalla terveysasemalla ja odotan sitä tärkeää aikaa. Ei vaan meinaa millään tulla, kerran olen soittanut, että kauan vielä mutta kuulemma vielä pitkälle alkuvuoteen menee. Ap

Voi kun ihmisten ei tarvitsisi mennä niin pitkälle, että tekee itsemurhan. Harmittaa teidän läheisten puolesta, jotka ei saaneet ajoissa apua. Ihmettelen kyllä, että kun tää ei ole oikeasti mitään leikkiä niin tuntuu silti, ettei tällaisia oteta tarpeeksi vakavasti tai sitten tosiaan niitä resursseja ei vain ole tarpeeksi. Ap

Vierailija kirjoitti:

En usko.

Ei ketään kiinnosta, että et usko

MIELI ry:n Kriisipuhelin päivystää 24 tuntia vuorokaudessa joka päivä numerossa 09 2525 0111. Voit soittaa nimettömästi ja luottamuksellisesti.

Kriisipuhelin auttaa esimerkiksi silloin, kun

elämäsi on juuri muuttunut ja sinun on paha olla,

olet kokenut järkyttävän tapahtuman,

koet, ettet jaksa yksin pelon, huolen tai surun kanssa,

sinulla on itsetuhoisia ajatuksia tai

olet huolissasi läheisestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Todella masentunut ihminen ei jaksa edes avata tietokonettaan (kyllä, nykyään puhelinkin on kaikkea muuta kun puhelin) saati sitten kirjoittaa jollekkin vauva palstalle romaania omasta voinnistaan puhumattakaan mistään kaupassa käynneistä. Toki jos tuntuu siltä että tarvitset apua niin soita nyt ensin vaikka terveyskeskukseen jonka piiriin kuulut.

Vaikka oletkin kaikkien alojen asiantuntija, niin kerron sinulle, että on olemassa sellainen kuin highly functional depressed. Kaikki masentuneet eivät makaa sängyssä pimeässä huoneessa itkemässä vaan on olemassa ihmisiä, jotka päälle päin näyttävät terveiltä, mutta silti kärsivät masennuksesta.

Itse kuulun näihin jälkimmäisiin. Aloittajan teksti voisi täysin olla minun kirjoittamani. Kuitenkaan masennuksestani eivät tiedä kuin läheiseni ja ystäväni, joille olen asiasta kertonut. Kaikki on kokeiltu, lääkkeet, psykiatrit, magneettihoito ja sähköhoito, mutta niistä ei ollut mitään apua.

Tässä tietoa highly functional depression:ista:

High-functioning mental illness is a term to describe those living with a mental illness that most people don't detect. It covers a broad spectrum; they might have a job, be studying, dress well, or even have the 'perfect' family lifestyle.

Masennus-sanalla tarkoitetaan tosiaan montaa asiaa. Kliinisessä käytössä on ainakin 6 masennustestiä, jotka kukin mittaa eri asiaa masennukseksi tulosta kutsuen. Vastaavasti syitäkin masennukseen on monia, ja tehokas hoitotapa taas riippuu syystä.

Esim. netin isot käyttömäärät ovat yhteydessä monenlaiseen masentuneisuuteen. Eli esim suomen ylikäyttö voi olla yksi altistava tekijä. Liikunnan puute ja ylipaino altistaa myö masennukselle. Ravinto myös voi niin tehdä (erittäin laaja ja monimutkainen asia). Suomen pimeä talvi altistaa masennukselle myös ilman kirkasvalolamppuja.

Piti lukea somen, ei suomen.

Suomessa ei saa enää hoitoa. Ihmiset jätetään yksin

Vierailija kirjoitti:

Sairaalaan kun joudut itsetuhoisena niin johan alkaa löytyä hoitoa.

Eipä sinne psykiatriseen sairaalaan niin vaikka on itsetuhoisuutta. Psykoosi tuli niin päivystyksessä lääkäri jututti ja siitä sitten m1 osastolle.

Kunnan mielenterveystoimistoon yhteys.

Masennus on keksitty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella masentunut ihminen ei jaksa edes avata tietokonettaan (kyllä, nykyään puhelinkin on kaikkea muuta kun puhelin) saati sitten kirjoittaa jollekkin vauva palstalle romaania omasta voinnistaan puhumattakaan mistään kaupassa käynneistä. Toki jos tuntuu siltä että tarvitset apua niin soita nyt ensin vaikka terveyskeskukseen jonka piiriin kuulut.

Tässä nähdään ihminen, joka ei tiedä millainen masennus voi olla. Itse sairastan myös ja vointi vaihtelee hurjasti huonon ja ok -olotilan välillä. Käytän silti tietokonetta, että pääsen repimään itseni ylös sängystä välillä.

Olen sairauseläkkeellä masennuksen takia joten enkö tiedä millainen masennus on? Nyt pysyy hyvin kurissa lääkkeiden avulla mutta sitten kun "huono aika" iskee niin en todellakaan jaksa muuta kun olla pimeessä. Oletit todella väärin.