Lue keskustelun säännöt.
Masennus on edennyt niin pahaksi, että toivoisin pääseväni hoitoon. Miten sinne pääsee?
20.01.2023 |
Olen tyhjä kuori, jossa on kuitenkin tunteita mutta kehä pyörii pelossa, turvattomuudessa ja siinä, että minussa on vikaa ja enkä selviä tässä elämässä. Luulin pitkään, että aika auttaa kun pääsin väkivaltaisesta suhteesta pois mutta oikeasti olen mennyt koko ajan huonompaan kuntoon. Sairaslomaa olen saanut mutta olen niin hauraassa tilassa, että en vain pääse yksin tästä jaloilleni. En jaksa hakea apua ja pelkään, etten sitä saa.
Makaan vain sängyn pohjalla ja toivon kuolemaa. Kaikki traumat ovat samaan aikaan tulleet päälle, kahlaan jossain todella likaisessa maailmassa, jossa on paljon kauhukuvia. Näen joka yö painajaisia.
Olen täysin eristäytynyt enkä kestäisi edes kaupassa käydä, pääsen sinne kuitenkin ehkä kaksi kertaa viikossa mutta muuten en kotoani enää poistu.
Olen niin hajalla enkä edes tiedä kuka olen, elämä on niin painajaismaista omassa päässä, että tarvitsen oikeasti apua. Nyt olisi aika, jossa tarvitsen huolenpitoa ja kuulluksi tulemista.
Tämä ei siis oikeasti ole minua, en ole tällainen oikeasti. En vain selviä tästä yksin.
Kommentit (39)
Onko kunnassasi akuuttipsykiatrian poliklinikkaa, jonne voisi olla matalalla kynnyksellä yhteydessä? Toinen vaihtoehto on sitten varata aika terveyskeskukseen ja selittää tilanne. Se taitaa tosin nykypäivänä olla aika pitkä ja kivinen tie. Hyvällä tuurilla voi saada lähetteen psykiatriseen hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä menään terveysasemalla läkärille asia puhumaan ja pydetään tai sadaan lähet masenusta hoitavalle plk. Mikä se sitten on,en tiedä?Tuntuu maenus olevan jo kansan tauti vaihdevuodet ohittaneilla naisilla?Olet varmaan nuorempi älä lääkitse itseäsi viinillä,kaljalla,tupakalla.Avun oikean saat sieltä terveyskeskus tai kuntasi lääkäriltä.
Vierailija kirjoitti:
Todella masentunut ihminen ei jaksa edes avata tietokonettaan (kyllä, nykyään puhelinkin on kaikkea muuta kun puhelin) saati sitten kirjoittaa jollekkin vauva palstalle romaania omasta voinnistaan puhumattakaan mistään kaupassa käynneistä. Toki jos tuntuu siltä että tarvitset apua niin soita nyt ensin vaikka terveyskeskukseen jonka piiriin kuulut.
Todella masentunut ihminen voi näyttää ja käyttäytyä ihan normaalisti ja jopa käydä töissä. Ja päätyä seuraavana päivänä itsemurhaan, kuten kävi ystävälleni. Että jospa pitäisit suusi kiinni asioista joista et näytä tietävän yhtään mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella masentunut ihminen ei jaksa edes avata tietokonettaan (kyllä, nykyään puhelinkin on kaikkea muuta kun puhelin) saati sitten kirjoittaa jollekkin vauva palstalle romaania omasta voinnistaan puhumattakaan mistään kaupassa käynneistä. Toki jos tuntuu siltä että tarvitset apua niin soita nyt ensin vaikka terveyskeskukseen jonka piiriin kuulut.
Tässä nähdään ihminen, joka ei tiedä millainen masennus voi olla. Itse sairastan myös ja vointi vaihtelee hurjasti huonon ja ok -olotilan välillä. Käytän silti tietokonetta, että pääsen repimään itseni ylös sängystä välillä.
Olen lääkärissä käynyt jo muutaman vuoden ajan samalla asialla. Lääkkeitä ja nyt viime kuukausina sairaslomaa. Romahdin vain niin, etten kyennyt töihin mutta olin kyllä todella apaattinen. Nyt sentään itken ja olen ihan hukassa, kuin koko minuus olisi vain romuttunut, persoonaa ei ole enkä tajua miten tästä noustaan. Odotan aikaa mt-puolelle mutta olen kohta vuoden odottanut, en tiedä miten pohjalle tässä vielä menee. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluatko kertoa ne traumat? Kerro, minä kuuntelen ne tässä.
Toinen vaihtoehto: Soitat terveysneuvontaan tai kriisipäivystykseen. (Molemmat voi tehdä).
Sinussa ei ole vikaa. Tai siis, kaikki ihmiset on enemmän ja vähemmän rikki, eri tavoin, mutta jokainen on yhtä arvokas. Sinä olet sinä ja ihan yhtä arvokas kuin kuka tahansa muu!
Minä uskon että sinä selviät.
Vierailija kirjoitti:
Olen lääkärissä käynyt jo muutaman vuoden ajan samalla asialla. Lääkkeitä ja nyt viime kuukausina sairaslomaa. Romahdin vain niin, etten kyennyt töihin mutta olin kyllä todella apaattinen. Nyt sentään itken ja olen ihan hukassa, kuin koko minuus olisi vain romuttunut, persoonaa ei ole enkä tajua miten tästä noustaan. Odotan aikaa mt-puolelle mutta olen kohta vuoden odottanut, en tiedä miten pohjalle tässä vielä menee. ap
Kokeile soittaa uudestaan yhteyttä mt -polin päivystykseen ja kerro, että tarvitset kipeästi apua nyt, yritä vaatia sitä. Ei kannata odottaa että vointi menee vielä huonommaksi, ihminen saattaa silloin tehdä tosi ikäviä ja jopa peruuttamattomia asioita itselleen kun ei näe poispääsyä ja apua ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä tarvitset apua ja ansaitset sitä. Sano että sun pitäis puhua sun asiat jollekin. Jos sulla on paljon traumoja, niin niissä on paljon työstettävää.
Masentunut ihminen usein vaikuttaa tavalliselta jopa iloiselta. Tympääntyneet on niitä jotka puhuvat miten on kurjaa ja tylsää. Olisi kiva tietää miksi olet masentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitäisi saada puhua jollekin joka kuuntelee. Toivottavasti sulla on edes joku sellainen henkilö.
Vierailija kirjoitti:
Haluatko kertoa ne traumat? Kerro, minä kuuntelen ne tässä.
Toinen vaihtoehto: Soitat terveysneuvontaan tai kriisipäivystykseen. (Molemmat voi tehdä).
Sinussa ei ole vikaa. Tai siis, kaikki ihmiset on enemmän ja vähemmän rikki, eri tavoin, mutta jokainen on yhtä arvokas. Sinä olet sinä ja ihan yhtä arvokas kuin kuka tahansa muu!
Minä uskon että sinä selviät.
On vaikea soittaa mihinkään, helpompi olisi puhua kuin ihminen ihmiselle, jollekin turvalliselle jonka läsnäolon näen ja tunnen. Haluaisin vain jutella turvallisessa ympäristössä tästä.
Traumat liittyvät väkivaltaan. Mieli on murentunut edellisessä suhteessa, jossa oikeasti menetin itseni ja sekin on vaikeaa olla "tyhjän" päällä kun ei oikein saa otetta siitä kuka enää on. Oli fyysistä väkivaltaa, heitteille jättöä esim pakkaseen, nöyryyttämistä ihmisten läsnäollessa ja täydellistä mitätöintiä. Alkuun olin ihana ihminen mutta sitten ne kaikki "vahvuudetkin" mitä minussa oli niin kuolivat. En oikeastaan ollut enää muuta kuin esine, jokin kävelevä hyväksikäyttöväline ja mitä heikommaksi menin, sen huonompi ihmisenä olin tai arvottomampi. Nyt kun minusta ei enää voi hyötyä, ei enää ketään ole.
Lapsuuden traumatkin tulleet pintaan, jossa oli väkivaltaa ja jatkuvaa hylkäämistä. Sitten on muitakin juttuja ja tuntuu, ettei tätä maailmaa ole minulle tehty, että olen ansainnut tämän tai että olen vain niin tyhmä ja herkkä, etten pärjää täällä.
Koko ajan se kuolema pyörii mielessä mutta silti sekin tuntuisi niin turhalta kuolemalta tässä iässä, että jos saisin apua, niin ehkä voisin tästä selvitä vielä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennuksen hoito pitäis poistas kokonaan. Sähköpanta kaulaan ja virtaa tulee liikettä niveliin. Teineistä lähtien ollaan niiiiiin masentuneita ja silti jaksetaan somettaa ja laittaa videoo hullujen huoneelta.
Ilmiannettu, ap ja muut masennuksen kanssa kamppailevat, älkää kuunnelko tällaista roskaa
Mieli ry:n kautta voi saada apua: terapiaa etäyhteydellä rai paikanpäällä vastaanotolla. Auttava puhelin, jos haluat puhua vielä anonyymimmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lääkärissä käynyt jo muutaman vuoden ajan samalla asialla. Lääkkeitä ja nyt viime kuukausina sairaslomaa. Romahdin vain niin, etten kyennyt töihin mutta olin kyllä todella apaattinen. Nyt sentään itken ja olen ihan hukassa, kuin koko minuus olisi vain romuttunut, persoonaa ei ole enkä tajua miten tästä noustaan. Odotan aikaa mt-puolelle mutta olen kohta vuoden odottanut, en tiedä miten pohjalle tässä vielä menee. ap
Kokeile soittaa uudestaan yhteyttä mt -polin päivystykseen ja kerro, että tarvitset kipeästi apua nyt, yritä vaatia sitä. Ei kannata odottaa että vointi menee vielä huonommaksi, ihminen saattaa silloin tehdä tosi ikäviä ja jopa peruuttamattomia asioita itselleen kun ei näe poispääsyä ja apua ei ole.
Niin, olen kyllä jatkuvasti pohtinut, että miten sen tekisin. Yksi yrityskin on takana tässä vuoden sisällä mutta koska jonot ovat pitkiä, niin ei sinne avun piiriin helposti pääse. Olen yrittänyt pärjätä ja työstää asioita mutta silti se ei oiken käynnisty se toipuminen. Ihan kuin yrittäisi saada moottoria käyntiin ilman polttoainetta, ei tule mitään, ei vaan lähde vaan olen vain ihan helkkarin avuttomalla maalla tässä.
Voisin soittaa maanantaina ja kysyä tai sitten kun lääkäri soittaa minulle sairasloman jatkumisesta ensi viikolla niin voisin kysyä, että voisinko saada oikeasti jotain konkreettisempaa hoitoa pian. ap
Tämä ei nyt varmaan ole kannustava eikä toivoa valava vastaus, mutta itse masentuneena en ole saanut kunnollista apua yli 10 vuoteen. Apu mitä voi saada on suunnilleen keskustelua kerran viikossa, ehkä tukiryhmiä jos sopivia on paikkakunnallasi tarjolla ja ainakin pari kk tilannetta ihan vaan seuraillaan ennen kuin lääkityksiä edes kokeillaan, vaikka sanoisit haluavasi tappaa itsesi (oma kokemus). Jonot voi olla ihan epäinhimillisiä, monen kuukauden mittaisia, eli älä viivyttele. Jos keskustelu ei auta ja lääkkeet ei sovi, niin sen jälkeen "ammattilaiset" pitkälti nostaa kädet pystyyn ja toivottaa tsemppejä. Mutta kyllä ne kuulemma joillekin ihan toimiikin.
Terveydenhuolto on mielenterveyspuolella ihan p***aa, tehkää tälle poliitikot jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lääkärissä käynyt jo muutaman vuoden ajan samalla asialla. Lääkkeitä ja nyt viime kuukausina sairaslomaa. Romahdin vain niin, etten kyennyt töihin mutta olin kyllä todella apaattinen. Nyt sentään itken ja olen ihan hukassa, kuin koko minuus olisi vain romuttunut, persoonaa ei ole enkä tajua miten tästä noustaan. Odotan aikaa mt-puolelle mutta olen kohta vuoden odottanut, en tiedä miten pohjalle tässä vielä menee. ap
Kokeile soittaa uudestaan yhteyttä mt -polin päivystykseen ja kerro, että tarvitset kipeästi apua nyt, yritä vaatia sitä. Ei kannata odottaa että vointi menee vielä huonommaksi, ihminen saattaa silloin tehdä tosi ikäviä ja jopa peruuttamattomia asioita itselleen kun ei näe poispääsyä ja apua ei ole.
Niin, olen kyllä jatkuvasti pohtinut, että miten sen tekisin. Yksi yrityskin on takana tässä vuoden sisällä mutta koska jonot ovat pitkiä, niin ei sinne avun piiriin helposti pääse. Olen yrittänyt pärjätä ja työstää asioita mutta silti se ei oiken käynnisty se toipuminen. Ihan kuin yrittäisi saada moottoria käyntiin ilman polttoainetta, ei tule mitään, ei vaan lähde vaan olen vain ihan helkkarin avuttomalla maalla tässä.
Voisin soittaa maanantaina ja kysyä tai sitten kun lääkäri soittaa minulle sairasloman jatkumisesta ensi viikolla niin voisin kysyä, että voisinko saada oikeasti jotain konkreettisempaa hoitoa pian. ap
Ymmärrän tuskasi erittäin hyvin, jos jaksat ja kykenet odottamaan lääkärin kanssa keskustelua niin kerro hänelle ihan suoraan kaiken mitä olet täällä meille kertonut. Olet oikeasti avun tarpeessa, olet oikeutettu siihen ja kenenkään ei tarvitse ja pidä kärsiä tästä sairaudesta + noista traumoista, minun sydäntä särkee kuulla että olet kokenut noin paljon kaikkea pahaa. Olisi hyvä jos lääkäri saisi sinut kiireelliseen jonoon, että saisit nopeasti sitä keskusteluapua mt-polilta.
Lääkärissä käymällä .