YLE: Suomi on epäonnistunut: Koulu ei pysty enää yhtä hyvin kuin aiemmin tasoittamaan lapsen taustasta johtuvia eroja.

Huoh. Ongelmana on se, että koulu ei pysty tasoittamaan kotitaustasta johtuvia eroja ja patenttiratkaisuksi esitetään, että kotona pitäisi panostaa asiaan... Siis tässä on kyse juuri niistä kodeista, joissa EI panosteta, ei ole halua tai rahkeita, ja näitä on ollut AINA. Mutta ennen koulu siis pystyi auttamaan näistä kodeista tulevia lapsia, jotka ovat syyttömiä tilanteeseensa, enää ei pysty. Nyt on kyse siitä miten KOULU on muuttunut, ei siitä mitä vanhempien pitäisi ja ei pitäisi. Kävin itse peruskoulun ilmeisesti sen kulta-aikana, 80-luvulla, ja koin olevani ihan tasavertainen akateemisten perheiden lasten kanssa, kun vanhempani olivat duunareita. Vanhempani eivät olisi osanneet minua opettaa kovin ihmeellisesti, mutta silloin koulu hoiti homman. Siitä ponnistin lukioon ja yliopistoon.

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Ongelmana on se, että koulu ei pysty tasoittamaan kotitaustasta johtuvia eroja ja patenttiratkaisuksi esitetään, että kotona pitäisi panostaa asiaan... Siis tässä on kyse juuri niistä kodeista, joissa EI panosteta, ei ole halua tai rahkeita, ja näitä on ollut AINA. Mutta ennen koulu siis pystyi auttamaan näistä kodeista tulevia lapsia, jotka ovat syyttömiä tilanteeseensa, enää ei pysty. Nyt on kyse siitä miten KOULU on muuttunut, ei siitä mitä vanhempien pitäisi ja ei pitäisi. Kävin itse peruskoulun ilmeisesti sen kulta-aikana, 80-luvulla, ja koin olevani ihan tasavertainen akateemisten perheiden lasten kanssa, kun vanhempani olivat duunareita. Vanhempani eivät olisi osanneet minua opettaa kovin ihmeellisesti, mutta silloin koulu hoiti homman. Siitä ponnistin lukioon ja yliopistoon.

Itse kävin kouluni 80 -luvulla. Opettaja opetti ja pulinat pois. Ei ollut ilmiöitä, keskustelua saati kännyköitä. Opettaja päätti mitä opetti ja miten. Nykyisin koulu on edellyttää itseohjautuvuutta. Lapsi päättää omat tavoitteensa ja eteenee omalla vauhdillaan sitä kohden. Lapsi, joka kotona on opetettu siihen, että mennään aina mistä aita on matalin, valitsee saman mallin koulussakin ja ei opi. 80 -luvulla oli tarkkikset ja apukoulut. Nyt niiden porukka on siellä muiden mukana. Yhteiskunnassa on tietoisesti annettu yksilölle koko ajan enemmän vapautta ja valinnavaraa, on kerrottu oikeuksista. Kaikista ei ole eläjiksi sellaisessa maailmassa.

Mun sukulaisperhe asuu Saksassa. Kotikieli heillä ei ole koskaan ollut saksa, mutta molemmat lapset on kielen oppineet hyvin tarhassa ja koulussa. On tuo täysin mahdollista.

Tässä Sveitsin malli muualta tulleiden koulun hoitamiseen: aluksi kaikki muunkieliset "kielikylpyluokalle", jossa opiskellaan kielipainotetusti samaa suunnitelmaa kuin omalla luokalla ns tavallisessa koulussa. Tavalliseen kouluun paikallisten kanssa pääsee noin 1-3 vuodessa, riippuen kuinka pian oppii kielen vaaditulle tasolle. Lapset oppii paikallisen kielen tehokkaasti, eikä ns tavallisessa koulussa tarvitse sijoittaa resursseja hujan hajan hyvin eritasoisesti asiaa ymmärtävien kesken.

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Ongelmana on se, että koulu ei pysty tasoittamaan kotitaustasta johtuvia eroja ja patenttiratkaisuksi esitetään, että kotona pitäisi panostaa asiaan... Siis tässä on kyse juuri niistä kodeista, joissa EI panosteta, ei ole halua tai rahkeita, ja näitä on ollut AINA. Mutta ennen koulu siis pystyi auttamaan näistä kodeista tulevia lapsia, jotka ovat syyttömiä tilanteeseensa, enää ei pysty. Nyt on kyse siitä miten KOULU on muuttunut, ei siitä mitä vanhempien pitäisi ja ei pitäisi. Kävin itse peruskoulun ilmeisesti sen kulta-aikana, 80-luvulla, ja koin olevani ihan tasavertainen akateemisten perheiden lasten kanssa, kun vanhempani olivat duunareita. Vanhempani eivät olisi osanneet minua opettaa kovin ihmeellisesti, mutta silloin koulu hoiti homman. Siitä ponnistin lukioon ja yliopistoon.

Koulu lienee muuttunut siten, että nyt koulun pitäisi ratkaista muitakin ongelmia kuin vain se, että lapsen koulunkäyntiin ei -syystä tai toisesta -  kotona panosteta. Mielenterveysongelmia, vihanhallintaongelmia,  päihdeongelmia, taloudellisia ongelmia, kasvatusongelmia jne jne. Mä tossa ruokaa laittaessani mietin, että päivähoidon nimi muutettiin varhaiskasvatukseksi, joten pitäisikö perusopetuksen nimi muuttaa peruskasvatukseksi? Aiemmin koulun tehtävä oli opettaa ja sivistää, nyt koulun hoidettavaksi on vähitellen päätynyt mitä erilaisimmat ongelmat, joita oppilailla ja/tai heidän vanhemmillaan on. On tietysti tärkeää, että jos opettaja koulussa havaitsee lapsessa jotain poikkeavaa, hän tarvittaessa tekee lasun taia inaki ottaa yhteyttä koulukuraattoriin, kouluterveydenhoitajaan tai koulupsykologiin. Tosin jos olen oikein ymmärtänyt, edellä mainittujen määrää on kouluissa vähennetty. Opettajien vastuulla pitäisi olla ainoastaan opettaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti lähtökohdista lähtevä lapsi vaatisisi paljon vaivaa että sen saa kurottua tasoeron kiinni ja opettajat on pääasiassa naisia ja naiset vaativat kaikessa helpolla pääsemistä

Olen aina sanonut, että pojat pitäisi laittaa samanlaiseen kouluun kuin oli seitsemällä veljeksellä kirjassa. Kovaa kuria ja kepillä hakkaamista, jotta oppi menee päähän, eikä mitään lusmuilua sallita. 

Miksi vain pojat? Perseilee ne tytötkin ja huolella. Sama kuri jokaiselle.

Siksi, kun tuo edellinen syytti koulujen tilanteesta vain naisia. Kun naiset ovat niin pehmeitä ja suosivat aina tyttöjä eivätkä ymmärrä, että pojat ovat vain poikia. 

Mutta minulle sopii oikein hyvin, että kaikkien niiden lapset (oli tyttöjä tai poikia), jotka syyttävät vain naisia, joutaisivat mennä Aleksis Kiven ajan kouluihin. Menköön vaan siihen entisajan opetukseen, jossa lapset hakattiin nöyriksi. Voi tulla ikävä nykyaikaa, mutta itsepä valitsivat. 

Eli siis naiset ja tytöt perseilee niin poikia pitää rangaista. Ja sitten vielä kehdataan väittää että Suomessa ei ole miesvihaa

Koululaitos on totaalisessa kriisissä. Asiat on pilannut bunavehreä aate. Muutkin puolueet on sössineet, mutta vasemmalla on pääsyylliset.

Koulutuksen lisäksi Suomessa on romahtanut moni muukin asia.

Ollaan nykyään siis länsimaiden rupusakkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Ongelmana on se, että koulu ei pysty tasoittamaan kotitaustasta johtuvia eroja ja patenttiratkaisuksi esitetään, että kotona pitäisi panostaa asiaan... Siis tässä on kyse juuri niistä kodeista, joissa EI panosteta, ei ole halua tai rahkeita, ja näitä on ollut AINA. Mutta ennen koulu siis pystyi auttamaan näistä kodeista tulevia lapsia, jotka ovat syyttömiä tilanteeseensa, enää ei pysty. Nyt on kyse siitä miten KOULU on muuttunut, ei siitä mitä vanhempien pitäisi ja ei pitäisi. Kävin itse peruskoulun ilmeisesti sen kulta-aikana, 80-luvulla, ja koin olevani ihan tasavertainen akateemisten perheiden lasten kanssa, kun vanhempani olivat duunareita. Vanhempani eivät olisi osanneet minua opettaa kovin ihmeellisesti, mutta silloin koulu hoiti homman. Siitä ponnistin lukioon ja yliopistoon.

Itse kävin kouluni 80 -luvulla. Opettaja opetti ja pulinat pois. Ei ollut ilmiöitä, keskustelua saati kännyköitä. Opettaja päätti mitä opetti ja miten. Nykyisin koulu on edellyttää itseohjautuvuutta. Lapsi päättää omat tavoitteensa ja eteenee omalla vauhdillaan sitä kohden. Lapsi, joka kotona on opetettu siihen, että mennään aina mistä aita on matalin, valitsee saman mallin koulussakin ja ei opi. 80 -luvulla oli tarkkikset ja apukoulut. Nyt niiden porukka on siellä muiden mukana. Yhteiskunnassa on tietoisesti annettu yksilölle koko ajan enemmän vapautta ja valinnavaraa, on kerrottu oikeuksista. Kaikista ei ole eläjiksi sellaisessa maailmassa.

Ongelmana on myös se, että nykyajan hälinässä ja kaikenlaisessa raamittomuudessa (pikkukoululaisilla ei esim. selvää lukujärjestystä) moni sellainen koululainen alkaa käyttäytyä ongelmallisesti, joka olisi vanhanaikaisessa koulussa pärjännyt muiden mukana. Ei niitä tarkkislaisia ennen ollut ihan pilvin pimein. Eli ei ole vain lapsia, jotka tulevat kouluun valmiiksi "ongelmaisina", vaan koulu itse tuottaa sitä ongelmakäyttäytymistä ja sitten haetaan lapselle diagnoosia. Monellahan meistä varmaan on jotain pientä häikkää, mutta se ei muutu ongelmaksi, jos ympäristö on hyvä. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä voi odottaa, jos lapsi puhuu kaikkialla muualla kuin koulussa muuta kieltä kuin suomea?

Ei yhteiskunta voi sinne kotiin osoittaa 24/7 henkilöä joka selittää asiat suomeksi ja opettaa suomalaisia arvoja ja arvostuksia, ts. suomalaista kulttuuria.

Jos tänne tulee perhe, jossa yksi on töissä esim bussikuskina ja koko muu perhe käyttää valtavasti yhteiskunnan resursseja, eli rahoja, niin sellainen yksi työpaikka tulee valtavan kalliiksi.

Miksi sen lapsen pitäisi puhua suomea koko ajan? Et säkään puhu koko ajan ruotsia, jos olette Ruotsissa vaan ylläpidät lapsillasi kotona äidinkieltään.

Suomen ongelma on juuri se että lapsille ei tarjota omall äidinkielellä tai englanniksi opetusta vaan pakotetaan suomenkieleen. Koulujärjestelmä ajettava alas ja yksityiset koulut kuten muuallakin. Valtion kouluun jää sit ne joilla ei ole varaa yksityiseen ja siellä opetus englanniksi, arabiaksi ja suomeksi luokittain.

Lukemaan oppimisen kannalta tuo kuulostaa ihan hyvältä. Lapsi varmasti lukee mieluummin kirjoja omalla äidinkielellään kuin vieraalla kielellä. Vaan käykö tässä sitten niin, että parhaimmat opettajat ovat yksityiskouluissa ja ne vähemmän pätevät valtion kouluissa? Ja tästä sitten seuraisi, että valtion koulun käyneen lapsen olisi vaikeampi päästä jatko-opintoihin? Tai  jos pääseekin, riittääkö kielitaito, jos suomea ei ole oppinut juuri lainkaan? Vai olisiko myös yliopistoissa, korkeakouluissa jne tutkintoja, jotka voisi suorittaa myös arabiaksi? Entä sitten työpaikan saanti? Voiko meillä olla esim päivystyksissä lääkäreitä ja  hoitajia, jotka osaavat vain arabiaa ja englantia? Mä olen elämäni aikana opiskellut yli 10 vuotta (eli kauemmin kuin mitään muuta vierasta kieltä) ruotsia eri kouluissa, mutta olen käyttänyt ruotsia vain kouluissa oppitunneilla. En mä esim lukion jälkeen olisi pystynyt opiskelemaan Hankenissa, vaikka mulla ruotsi olikin ensimmäinen vieras kieli ja alkoi jo kansakoulun 3:nnella luokalla. Ei olisi kielitaito riittänyt. 

Kyllä ne englannin oppii ja jos ei opi, tuskin he Suomeen jatko-opintoihin jää.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni on luokassa, johon kaikki erityislapset on integroitu. Luokassa on kaksi opettajaa ja kolme avustajaa, mutta vain yksi luokkahuone. Eikö näilläkin resursseilla olisi voinut jakaa oppilaita pienempiin ryhmiin oppimisvalmiuksien mukaan. En tiedä, mutta sen tiedän, että rauhallinen ja hiljainen lapseni kärsii tilanteesta. Luokassa ei pysty keskittymään, sillä meno on kuin villissä lännessä.

Voi kuule, suunta on päinvastois täysin luokkahuoneettomiin kouluihin.

Vierailija kirjoitti:

Sillä on rajansa mitä koulu ja opettajat pystyvät tekemään, jos vanhempia ei kiinnosta tukea lapsen koulunkäyntiä tai kotoutumista.

Olen jo vuosia sanonut, että pian erottaa käytöksestä ja puhetavasta, mihin uudenlaiseen yhteiskuntaluokkaan joku kuuluu. Vanhemmat ovat epäonnistuneet, jos lapsista kasvaa aikuisia, jotka eivät osaa kunnolla mitään kieltä eivätkä ymmärrä tavanomaisen tekstin sisältöä.

Kyllä näissä heikkotaustaisissa ongelmaoppilaissa on yhtälailla natiivisuomalaisia. Lukumääräisesti huomattavasti enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti lähtökohdista lähtevä lapsi vaatisisi paljon vaivaa että sen saa kurottua tasoeron kiinni ja opettajat on pääasiassa naisia ja naiset vaativat kaikessa helpolla pääsemistä

Pakollinen eskari ja osa osaa lukea jo ennen koulua. Harjoitellaan jo kotona myös lukemista ja luetaan .

Koulussa opetellaan lukemaan, eka luokalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Ongelmana on se, että koulu ei pysty tasoittamaan kotitaustasta johtuvia eroja ja patenttiratkaisuksi esitetään, että kotona pitäisi panostaa asiaan... Siis tässä on kyse juuri niistä kodeista, joissa EI panosteta, ei ole halua tai rahkeita, ja näitä on ollut AINA. Mutta ennen koulu siis pystyi auttamaan näistä kodeista tulevia lapsia, jotka ovat syyttömiä tilanteeseensa, enää ei pysty. Nyt on kyse siitä miten KOULU on muuttunut, ei siitä mitä vanhempien pitäisi ja ei pitäisi. Kävin itse peruskoulun ilmeisesti sen kulta-aikana, 80-luvulla, ja koin olevani ihan tasavertainen akateemisten perheiden lasten kanssa, kun vanhempani olivat duunareita. Vanhempani eivät olisi osanneet minua opettaa kovin ihmeellisesti, mutta silloin koulu hoiti homman. Siitä ponnistin lukioon ja yliopistoon.

Itse kävin kouluni 80 -luvulla. Opettaja opetti ja pulinat pois. Ei ollut ilmiöitä, keskustelua saati kännyköitä. Opettaja päätti mitä opetti ja miten. Nykyisin koulu on edellyttää itseohjautuvuutta. Lapsi päättää omat tavoitteensa ja eteenee omalla vauhdillaan sitä kohden. Lapsi, joka kotona on opetettu siihen, että mennään aina mistä aita on matalin, valitsee saman mallin koulussakin ja ei opi. 80 -luvulla oli tarkkikset ja apukoulut. Nyt niiden porukka on siellä muiden mukana. Yhteiskunnassa on tietoisesti annettu yksilölle koko ajan enemmän vapautta ja valinnavaraa, on kerrottu oikeuksista. Kaikista ei ole eläjiksi sellaisessa maailmassa.

Peruskoulu porskutti mainiosti vuosituhannen alkuun. Sitten alettiin opetusta raivokkaasti muuttamaan ja opettajien kontolle kaatamaan kaikkea muuta kuin varsinaista opetustyötä.

Kaikista pahin on opettajavetoisen opetuksen korvaaminen itseohjautuvuudella.

Taitaa olla niin, että koulu nykyään luo niitä eroja. Ennen vanhempien ei tarvinnut osallistua lasten koulunkäyntiin ja hyvin meni.

Ihmettelin joku vuosi sitten, kun eräässä harrastuspaikassa alkoi koululaiset olemaan ihan eksyksissä. Heitä saattoi vaikka ilmaantua saunaan ja hetken ihmettelyn jälkeen jatkaa matkaansa pukuhuoneeseen, minne he olivat alunperinkin matkalla. Sitten luin viereen rakennetun jättikoulun olevan rakennus, jossa siirrellään lasisia seiniä ja vaihdellaan pohjakaavaa. Uskon koululaisten olleen sen takia ihan pyörällä päästään muuallakin, minne mennä ja mistä ovesta kulkea. En ymmärrä mitä hyötyä sellaisesta erikoisuuden tavoittelusta on lapsille. Onko jotenkin muka tärkeää, että koulurakennus on joka päivä vähän erilainen?

Onko kouluissa yleisemminkin keskitytty liikaa keksimään täysin epäolennaisia erikoisia uutuuksia? Menikö lapsi pesuveden mukana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti lähtökohdista lähtevä lapsi vaatisisi paljon vaivaa että sen saa kurottua tasoeron kiinni ja opettajat on pääasiassa naisia ja naiset vaativat kaikessa helpolla pääsemistä

Pakollinen eskari ja osa osaa lukea jo ennen koulua. Harjoitellaan jo kotona myös lukemista ja luetaan .

Koulussa opetellaan lukemaan, eka luokalla.

Usko tai älä, 70- luvulla jopa paheksuttiin, jos oppilas osasi lukea ennen 1. luokkaa.

Toki omaehtoisena ja uppiniskaisena olin vaikea opetettava, kun olin oppinut kirjoittamaan ilman tavutusta ja en suostunut tavaamaan vasta lukemaan opettelevien mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaako pelkkä rahan lisääminen jos ihmisiä ei kiinnosta . Ongelmiin ratkaisu ollaan annettu lisää rahaa.Eihän palkan nostokaan poista kiirettä jos ei tule lisää käsipareja.

Ei auta raha tässä asiassa. Perhemallia yhteisine aktiviteetteineen ei vaan voi ostaa ulkoisena palveluna, vaikka kuinka haluaisi. Epätasa-arvo alkaa nyt todellakin näkymään niin oppimisessa kuin terveydessä. On vain helpompi syyttää pelejä ja älypuhelimia kuin ottaa lapset mukaan yhteisiin toimiin.

Kyllä ne älypuhelimet ovat todellinen ongelma. Lapsilla ei ole enää keskittymiskykyä. Ei toisaalta ole aikuisillakaan.

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulu tai mikään koulu ei voi tasoittaa mitä vaan eroja. 70- l Suomi oli erittäin homogeeninen yhteisö. Lähiösssä, jossa itse kasvoin silloin asui yhtä hyvin opettajien kuin siivoojien lapset, samoissa taloissa aravakolmioissa. Kaikki kuljettiin lähes sama tie, omat vanhemmat kävi vain kansakoulun, minulla oli peruskoulu, sitten lukio ja yliopisto. Yhteiskunnan ei tarvinnut satsata mitään sosiaalityötä minun tai sisarusten elämään, peruskoulu riitti tarjoamaan saman meille kuin oppikoulun käyneiden vanhempien lapset sai. En tiedä mitä tukea saivat muuten vanhemmiltaan, minä en saanut mitään, mutta sama opetus riitti. Kuinka vaikeaa on ymmärtää, että näin ei ole nykyään enää?

En minäkään saanut kotona mitään tukiopetusta. Opettaja opetti koulussa, itse tein läksyt kotona. Eli ei voi syyttää kotioloja, tuen puutetta. En osannut lukea kun menin kouluun, lukeminen opetettiin koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla niin, että koulu nykyään luo niitä eroja. Ennen vanhempien ei tarvinnut osallistua lasten koulunkäyntiin ja hyvin meni.

Kenellä meni, kenellä ei. Ainoa ero on, että häirikköoppilaille yritettiin tehdä jotain, yleensä huonolla menestyksellä. Nyt luokkaterrorismiin suhtaudutaan melkein alistuneella asenteella. Ei luokassa häiriköinti niitä suuremmin haittaa, joilta koulunkäynti sujuu. Ärsyttävää se on, muttei kenenkään opintopolku siihen katkea ellei joudu brutaalin ja systemaattisen koulukiusauksen uhriksi.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla niin, että koulu nykyään luo niitä eroja. Ennen vanhempien ei tarvinnut osallistua lasten koulunkäyntiin ja hyvin meni.

Nykyisin opettajien ajasta menee niin paljon kaikkeen muuhun paitsi opettamiseen, että erot koulumenestyksessä riippuu hyvin paljon vanhempien aktiivisuudesta. Ei pitäisi olla niin, että koulussa ollaan päivähoidossa ja opettajat ratkomassa milloin mitäkin kasvatusongelmia ja lapsen opettaminen jää vanhempien vastuulle.