Lue keskustelun säännöt.
Myrkyllinen parisuhde, kun alkaa itsekin käyttäytyä epätasapainoisesti
19.01.2023 |
Onko kokemusta, että haitallinen parisuhde olisi saanut teistäkin esiin huonoja piirteitä joita sitten häpeätte? Itse olen ollut neljän vuoden ajan suhteessa jossa henkistä väkivaltaa eikä toinen ota koskaan vastuuta, salailee asioita ja käyttäytyy kaikin tavoin epäkunnioittavasti. Raivostuin hänelle kerran niin pahasti, että rikoin puhelimeni heittämällä sen seinään. En ole koskaan käyttäytynyt tuolla tavalla ja häpeän itseäni hirveästi. On myös todennäköistä, että miehelläni on ollut sivusuhde. Minun hän kuitenkin väittää kuvittelevan asioita. On puhunut ystävilleen miten olen epätasapainoinen ja mustasukkainen. Mutta ei ymmärrä ollenkaan miten hänen käytöksensä on minuun vaikuttanut. Välillä uskon itsekin, että olen paha ja kaikki ongelmat johtuvat pelkästään siitä. Kamala häpeä itsestä. Ero on vireillä.
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Olen ollut samanlaisessa tilanteessa, jossa aloin jo itsekin käyttäytyä epäkypsästi kiusaajan tavoin. Ahdisti ja masensi ja hävetti omat reaktiot, vaikkei ne edes olleet muuta kuin huutamista. Lisäksi alkoi tulla myös fyysisiä oireita. Se toinen osapuoli ajoi nurkkaan kerta toisensa jälkeen, ja oli selvästi hyvillään kun sai aikaan vihaisen reaktion. Sitten sain kuulla olevani väkivaltainen hullu, jonka pitäisi mennä hoitoon. Ero auttoi, vaikka aikansa kiusasikin senkin jälkeen. Vasta eron jälkeen tuon koko sairaan kuvion näki kunnolla. Älkää ikinä jääkö noihin myrkyllisiin suhteisiin. Asiat pahenevat vain ajan kanssa.
Pettikö se toinen sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin olen saanut epävakaan diagnoosin kun elin kaksi vuotta väkivaltaisen narsistin (diagnosoidun) kanssa. Eka vuosi oli ihana, toinen vuosi sisälsi kaiken hakkaamisesta katoamistemppuihin, pettämiseen ja valehteluun. Kävin muutaman kerran psykologilla kun olin aivan rikki miehen jatkuvan sekoilun vuoksi, ja lopputuloksena olen epävakaa, näin keski-ikäisenä mukamas . Jonka kaikki ongelmat, surullisuus, pettymys ja vihaisuus katosivat kun muutaman kuukauden kuluttua sain voimia jättää miehen, sitä ei vaan sen traumasidoksen keskeltä saa heti tehtyä vaikka tajuaa että mä en ole tällainen ihminen mikä musta on tullut, että elämä on pelkästään kauheaa tän ihmisen kanssa. Ois ollut kiva että siellä psyk.polillakin nähtäisiin jotain muuta kuin diagnosoitava potilas.
Pahimpia kumppaneina on sellaiset hyvää ja välittävää teeskentelevät, joilla kuitenkin sellaista vihaa tirskahtelee pinnalle huonompina päivinä. Silloin näkyy se heidän aito puoli. Manipuloivat ja kaasuvalottavat ihan pokkana ja sitten ovat salaa tyytyväisiä kun saavat toisen pimahtamaan. Puhuvat selän takana kavereilleen ja miksei vähän oudommillekin miten se toinen nyt on vähän sellainen pimahtelija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkinen väkivalta on ihan kamalaa ja ajoi minut riitelemään epäkypsästi. Sanallisesti raivosin kun minua alistettiin uskomaan vääriä asioita itsestäni ja valheista. Ei ollut ennen kuulunut tapoihini.
Kokenut saman helvetin.
Samoin. Minun väitettiin tehneen tekoja joita en ollut tehnyt, minun väitettiin olleen jotain mitä en todellakaan ollut. Minusta maalattiin eräänlainen hirviö.
Kun aloin epäilemään pettämistä (mikä myöhemmin paljastui todeksi) niin minut leimattiin vainoharhaiseksi ja yliherkäksi kontrolloijaksi.
Koko persoonani päälle hyökättiin ja sitä poljettiin todella pitkään maan rakoon eri tavoin. Kaikki käännettiin täysin ylösalaisin, todellisuuden taju alkoi hämärtymään siinä myllyssä joka vaan jatkui ja jatkui.
Toipumiseen valitettavasti auttaa vain aika.
Miten ihmeessä olet monta vuotta roikkunut suhteessa henkisiä väkivaltaa käyttävän kanssa? Nyt nainen selkäranka suoraksi ja pistät pelin välittömästi poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
People with deep-rooted honesty and integrity shall prevail.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exäni saisi varmasti tuomion vainoamisesta, jos asian olisin vienyt eteenpäin. Ei sentään hakannut, mutta muuta kaikkea ikävää...
Loputon vainoaminen sai minussakin aivan kamalia piirteitä esiin. Huusin hänelle kaikki mahdolliset loukkaavat asiat toivoen, että se saisi hänet lopettamaan. Ei lopettanut. Toivottavasti ei tarvitse ikinä enää kokea tuollaista. Tulee paha olla ja masennus.
Luojan kiitos se on nyt lopullisesti päättynyt, eikä meillä ole mitään yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä mietin, että pitäisikö teidän naisten kehittää itseänne? Ei kukaan terve ihminen siedä toiselta sitä mitä olen lukenut täältä. Eikä kaikkea siitä voida pistää miesten syyksi. Kyllä siinä kahta tarvitaan, että näihin tilanteisiin päästään. Mutta olen huomannut, että hyvän itsetunnon omaava nainen on harvinaisempi kuin yksisarvinen.
Vierailija kirjoitti:
Exäni saisi varmasti tuomion vainoamisesta, jos asian olisin vienyt eteenpäin. Ei sentään hakannut, mutta muuta kaikkea ikävää...
Loputon vainoaminen sai minussakin aivan kamalia piirteitä esiin. Huusin hänelle kaikki mahdolliset loukkaavat asiat toivoen, että se saisi hänet lopettamaan. Ei lopettanut. Toivottavasti ei tarvitse ikinä enää kokea tuollaista. Tulee paha olla ja masennus.
Luojan kiitos se on nyt lopullisesti päättynyt, eikä meillä ole mitään yhteistä.
Mitä se teki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus 54.n kommenttiin:
Traumaa kannattaa työstää.
Itselläni se vei aikaa tajuta että se mitä minulle yritettiin syöttää oli vain toisen vääristyneen mielen tuotosta eikä todellakaan totuus.
Kaikkien yhteyksien katkaisu pysyvästi auttoi myös eteenpäin.
Kenellekään ei ole mitään velvollisuutta pitää mitään yhteyksiä ihmiseen joka tekee tuollaista toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua on. Ex mieheni on ulkopuolisten mielestä itse lempeys ja ihana isä. No niin onkin. Mutta oli tehdä minut hulluksi. En ollut alkuun yhtään mustasukkainen enkä normaalisti olekaan, mutta vähitellen pienet toistuvat valheet sai epäilyksen heräämään. Ja mitä enempi alkoi herkällä korvalla kuuntelemaan, löytyi aina vaan uusia valheita. Ja mitään ei ikinä myöntänyt. Katsoi suoraan silmiin ja valehteli. Viimeiseen asti kielsi kaiken. Vaikka oli todisteet, yritti siitäkin vielä kiemurtella. Lopulta myönsi muttei koskaan selittänyt tai pyytänyt anteeksi. Odotti että asia unohdetaan. Lopulta aloin tulla hulluksi kun ei toiseen voi luottaa. Valehteli jopa parisuhdeterapiassa. Eron jälkeen tajusin etten tosiaan ole se vainoharhainen hullu joksi minua sanottiin. Ihanaa kun voi hengittää rauhassa.
Kuin oma kirjoitukseni. Ex rouvan ulkopuoliset suhteet, valehtelua kirkkain silmin vaikka kaikki todisteet nähtävissä. Ei koskaan tunnusta mitään tai anteeksipyyntöä mistään. Ulkopuolisten silmin niin ystävällinen ja mukava kuin ikinä vain voi mutta todellisuus aivan muuta.
On järkyttävää todeta ettei tunne ja onko koskaan tuntenutkaan henkilöä kenen kanssa on lapsia ja naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heräsin vasta kun koulun kuraattori sanoi että lapsi kokee että kotona on henkistä väkivaltaa...
nyt juuri tällä hetkellä kun kirjoitan koitan lopettaa suhdetta... rakkaus pommitus on alkanut kumppanin suunnalta kun syyllistäminen ei toiminut...
sattuu sieluun niin paljon. haluisin vain antaa periksi mutta onneksi on lapsi jolle haluan vain parasta niin koitan nyt olla vahva.
sieluun sattuu ja itkettää
Mulla oli lyhyen aikaa nuoruudessa tuommonen "ystävä". Sai mut lähes suunnittelemaan tuuppaamistaan alas koulu portaista!
Mutta kun lähisuvussa on tämmöinen, siitä et pääse eroon. Ja, myös naiset tekee samaa naisille, ei ole vain mies-naissuhteissa.
" toinen härkkimällä härkkii ja yrittää saada reaktiota - jonka jälkeen voisi sitten huudella, miten hullu akka." Tämä on juuri se mitä hän tekee, ja olen aina tiennyt sen. Painelee toisen nappeja niin kauan kun saa haluamansa raivoreaktion, ja sitten soitellaan lähipiiri ympäri itkien ja kerrotaan miten kamala se X taas oli, vääristellen toisten sanoja ja tapahtumia. Uhrihuomio on se mistä hän elää. Normaali elämä ei käy, hänellä ei ole sitä eikä se kinnostakaan.
Ainoa keino elää jonkunlaisessa rauhassa on täys ero näistä.
Minulle on käynyt myös näin. Siedin hiljaa pitkään miehen huonoa kohtelua, hän myös joi paljon. Katoilua ja mykkäkoulua. Nöyryytti monin eri tavoin esim salaakuvaamalla. Monia sivusuhteita. Saattoi myös heitellä tavaroitaan. Lopulta minäkin räjähdin ja purin kaiken pahan oloni häneen useiden viestien kera. Hänen käytöksestään ei ollut juurikaan todisteita, joten viestittelyn perustella minusta tehtiinkin lopulta syyllinen. Sitten alkoi minun mustamaalaus muille. Olinkin hullu, kun löysin rajani ja aloin puolustamaan itseäni, enkä hyväksynyt enää hänen käytöstään. Kyllä se toksisuus tarttui ja trauma jäi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua on. Ex mieheni on ulkopuolisten mielestä itse lempeys ja ihana isä. No niin onkin. Mutta oli tehdä minut hulluksi. En ollut alkuun yhtään mustasukkainen enkä normaalisti olekaan, mutta vähitellen pienet toistuvat valheet sai epäilyksen heräämään. Ja mitä enempi alkoi herkällä korvalla kuuntelemaan, löytyi aina vaan uusia valheita. Ja mitään ei ikinä myöntänyt. Katsoi suoraan silmiin ja valehteli. Viimeiseen asti kielsi kaiken. Vaikka oli todisteet, yritti siitäkin vielä kiemurtella. Lopulta myönsi muttei koskaan selittänyt tai pyytänyt anteeksi. Odotti että asia unohdetaan. Lopulta aloin tulla hulluksi kun ei toiseen voi luottaa. Valehteli jopa parisuhdeterapiassa. Eron jälkeen tajusin etten tosiaan ole se vainoharhainen hullu joksi minua sanottiin. Ihanaa kun voi hengittää rauhassa.
Tää vois olla mun kirjottama mutta me ei menty parisuhdeterapiaan. Olin henkisesti niin rikki, nöyryytetty ja alistettu, että pamautin miestä nyrkillä nenään ja tuumasin, että eiköhän tää ollut tässä. Mies muutti välittömästi toisen naisen luo ja laittoi eron vireille. Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun ketään olen lyönyt.
Huutista, vässykkämies pakeni symbolisen äidin helmoihin heti kun sai turpaan :D Noin kiusaajille pitääkin tehdä.
Jep. Tarpeeksi, kun sietää menee itsehillintä ja kuppi nurin, jossain vaiheessa. Tämä avaa oven erolle.
Kuulostaa tutulta. Olen ollut samanlaisessa tilanteessa, jossa aloin jo itsekin käyttäytyä epäkypsästi kiusaajan tavoin. Ahdisti ja masensi ja hävetti omat reaktiot, vaikkei ne edes olleet muuta kuin huutamista. Lisäksi alkoi tulla myös fyysisiä oireita. Se toinen osapuoli ajoi nurkkaan kerta toisensa jälkeen, ja oli selvästi hyvillään kun sai aikaan vihaisen reaktion. Sitten sain kuulla olevani väkivaltainen hullu, jonka pitäisi mennä hoitoon. Ero auttoi, vaikka aikansa kiusasikin senkin jälkeen. Vasta eron jälkeen tuon koko sairaan kuvion näki kunnolla. Älkää ikinä jääkö noihin myrkyllisiin suhteisiin. Asiat pahenevat vain ajan kanssa.