Lue keskustelun säännöt.
Myrkyllinen parisuhde, kun alkaa itsekin käyttäytyä epätasapainoisesti
19.01.2023 |
Onko kokemusta, että haitallinen parisuhde olisi saanut teistäkin esiin huonoja piirteitä joita sitten häpeätte? Itse olen ollut neljän vuoden ajan suhteessa jossa henkistä väkivaltaa eikä toinen ota koskaan vastuuta, salailee asioita ja käyttäytyy kaikin tavoin epäkunnioittavasti. Raivostuin hänelle kerran niin pahasti, että rikoin puhelimeni heittämällä sen seinään. En ole koskaan käyttäytynyt tuolla tavalla ja häpeän itseäni hirveästi. On myös todennäköistä, että miehelläni on ollut sivusuhde. Minun hän kuitenkin väittää kuvittelevan asioita. On puhunut ystävilleen miten olen epätasapainoinen ja mustasukkainen. Mutta ei ymmärrä ollenkaan miten hänen käytöksensä on minuun vaikuttanut. Välillä uskon itsekin, että olen paha ja kaikki ongelmat johtuvat pelkästään siitä. Kamala häpeä itsestä. Ero on vireillä.
Kommentit (108)
Apua kuinka moni asetelma on tuttu.
Suhteen alussa olin henkisesti loistokunnossa. Sittemmin olen kilahdellut todella rumasti kun siihen on ajettu kaksin käsin. Ja huomio sitten siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki menee kivasti niin kauan kun toista myötäilen, sitten kun välillä haluan jotain omaakin niin alkaa perkeleellinen kärsimys. Minulle vttuillaan ja ärsytetään tahallaan ja sitten kun menetän hermoni niin toinen suhtautuu rauhallisen alentuvasti syyttäen minua siitä että itse sanoi typeriä mistä menetin hermoni. Minun pitäisi luuhata toisen kyljessä koko tämän hereilläolon ajan mutta sitten kun arvoisa arvohenkilö haluaa levätä niin ei saa häiritä. Kun minä haluan levätä niin ensin on ymmärtävinään, mutta sitä ei minulle sallita, vaan minun pitäisi olla aina valmiina viihdyttämään. Mahtava ihmissuhde.
Eniten vaikutti se pieni mutta jatkuva, nakertava vähättely, naureskeleva ihmettely ja kaikki muu muka viaton kommentointi, jonka pohjimmainen tarkoitus on vain tuhota itsetunto. Siitä kun tulee lähes päivittäistä (huomio sanalla lähes, koska välillä pitää esittää niin välittävää ja kultaista puolisoa, että kuva paremmuudesta säilyy, enkä häivy maisemista), alkaa olla jo aika romuna. Tämä yhdistettynä sellaiseen varpaillaan pitävään huonoon tuuleen, niin ettei koskaan tiedä mitä on tehnyt väärin. Siinä yrität parhaasi mukaan pitää hommaa kasassa ja olla mieliksi, mutta puoliso vaan loukkaa, provosoi ja iloitsee kun et tiedä mitä voisit tehdä. Paljon siedin mutta voin sanoa että siinä vaiheessa on itselläkin kiehahtanut, kun ilkeydellä ilakointi on mennyt vyön alle. Sitten kun sai reaktion, niin puoliso oli muka hämmästynyt ja järkyttynyt että millainen sekopää ei huumoria kestä.
Vierailija kirjoitti:
Mies valehteli ja vääristely asioita jättäen jopa jotain pieniä.epäilyksen siemeniä hänen pettämisistään todisteeksi. Sain tarpeekseni siitä että minua luultiin niin tyhmäksi että uskoisin ne valheet. Kyse oli pettämisestä ja salailusta. Lisäksi mitkään lupaukset eivät pitäneet. Kehtasi pilata monta lomaani, viikonloppua ja juhlapyhää. Jos näytin todisteena hänen omat tekstarinsa jostain asiasta mitä oltiin yhdessä sovittu niin väitti ettei oltu mitään sovittu tai hän ei muista. Tietysti suutuin ja olin pettynyt. RAIVOSIN oikeutetusti.Tästä alkoi hänen passiivis-agressiivinen käytös eli sain hiljaisuushoitoa. Hän katosi eikä viestitellyt tai pitänyt yhteyttä. Tuli kyllä jokusen viikon kuluttua'takaisin ihan muina miehinä niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Riidan aiheesta ei tietenkään enää keskustelu vaikka hän oli ne omalla paskamaisella toiminnallaan aiheuttanut. Mutta eihän hän nähnyt itsessään mitään vikaa ja
Tämä on niin niiiin tuttua. Olen ollut jumissa kaiketi 4 vuotta erittäin haitallisessa suhteessa ja irti pääseminen on vaikeaa, vaikka toinen kaltoinkohtelee hyvin rankasti. Mut justiin tuo, että kun toinen on käyttäytynyt minua kohtaan törkeästi, nimitellyt, alistanut, valehdellut, käskyttänyt, ja minä olen tehnyt kaikkeni että kestän sen kaiken, ja yrittänyt muuttaa itseäni, niin sitten jossain kohtaa päässä vaan pimenee ja raivo purkautuu jolle ei voi mitään. Sitten hän hiljenee eikä ota mitään yhteyttä päiviin. Jonkin ajan kuluttua ottaa yhteyttä aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Olen huomannut että henkisten oireiden (stressi, masennus, ahdistus) lisäksi ovat fyysiset oireet alkaneet kiusata, eli pahoinvointi, päänsärky, unenlaadun heikentymisen seurauksena väsymys, ei huvita tehdä asioita joista pidän. Elämänilo katoaa tyystin ja arki on vain selviytymistä. Minä olen kans ollut siinä uskossa että okei minä olen se hullu ja mielenvikainen. Olen uhannut miestä kaikenlaisilla asioilla, olen haukkunut ja ties mitä. Mutta toinen ei välitä, nauraa vaan millainen hullu olen. Pahinta on se, että hänestä eroon pääseminen on vaikeaa vaikka hän tekee elämästäni kurjaa.
Vierailija kirjoitti:
Olin henkisesti niin rikki, nöyryytetty ja alistettu, että pamautin miestä nyrkillä nenään ja tuumasin, että eiköhän tää ollut tässä. Mies muutti välittömästi toisen naisen luo ja laittoi eron vireille.
Anteeks, ei sais nauraa, mutta tää oli jotenkin niin inhorealistinen ja raadollinen kuvaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se olet sinä, joka pysyy suhteessa ja käyttäytyy rumasti. Voit myös lähteä.
Minulla pimeni kaiken sen jatkuvan latistamisen ja kiusaamisen tehostamana täysin aina silloin kun narsisti-ex väitti asioita jotka eivät pidä paikkaansa. Teki niin täysin tahallaan ja siitä tuli niin loukkaantunut olo kun toinen - joka on minut vuosia tuntenut - käyttäytyi kuin olisin itseni vastakohta. Esimerkkinä vaikka että minulla on todella rakkaat kummilapset joita olen hoitanut paljon, mutta korona-aikana olin paljon flunssassa enkä voinut heitä entiseen tyyliin nähdä, niin ex sanoi että ei voisi ikinä olla itse niin kylmä kummilapsiaan kohtaan kuin minä. Ei ollut omaansa nähnyt edes vuosiin einä muista synttäreitä. Eli iski vaan tahallaan kohtaan joka on minulle tärkeä ja josta koin huonoa omatuntoa. Ensimmäinen tuollainen kommentti vain tyrmistytti, mutta kun ex huomasi sen harmittavan, jatkoi hän myöhemmin taas härkkimistä, jolloin raivostuin niin että iskin kahvikupin lattiaan. Siitä ex riemastui ja sanoi että hyvä että kummilapset ei joudu näkemäänkään tuollaista mielipuolta. Tälläistä tekniikkaa hän käytti säännöllisesti, väitti myös esim. muiden kuullen laiskaksi vaikka olen hyvin tunnollinen ja toimelias jne.