Koti koiralle 2023

OT:

Onko tehty ohjelmia katukoirista ja niiden uusista kodeista, Suomessa tai muualla?

Kaverini perheineen otti tuommoisen ja alku ei hyvältä näytä. Kun kyse ei ole pennusta, sopeutuminen ihmislaumaan voi olla vaikeaa. Koira vaikuttaa kovin aralta ja arka koira voi olla vaarallinen ihmisille. Mistään ei voi tietää, onko koira lopulta hermoheikko (kaiken kokemansa stressin jälkeen) vai "unohtaako" menneet ja leimautuu omaan perheeseen kotikoiraksi.

Vierailija kirjoitti:

Minua häiritsi se nainen, joka kertoi eroahdistuslapukan tulevan "surulliseksi" tuhottuaan paikkoja. Yksikään koira ei kykene tuollaiseen päättelyyn, kuten ei myöskään häpeämään. Kyse on aina siitä, että koiria on rankaistu tuhoista tai omistaja on reagoinut niihin muuten vaan voimakkaasti ja koira on näin ollen oppinut pelkäämään kotiin saapuvan omistajan reaktioita.

Väitän, että koira on kykenevä jollain tapaa aistimaan omistajansa/perheenjäsenensä surun

Toivottavasti jossain jaksossa olisi mopsi <3

Vierailija kirjoitti:

Westien koti oli väärä, ei noin nuoret voi tietää vielä, jos sattuukin mieli muuttumaan ja parin vuoden päästä on lapsi. Tai ero.

Tuo on aivan turhaa jossittelua 25% nykyihmisistä ei lisäänny ja esimerkiksi itse olen päättänyt 16 vuotiaana että en todellakaan aio lisääntyä, ja samaan aikaan olen tiennyt että mulla tulee aina olemaan koira. Miehelläni täysin sama juttu. Nyt 20 vuotta naimisissa ja edelleen samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Westien koti oli väärä, ei noin nuoret voi tietää vielä, jos sattuukin mieli muuttumaan ja parin vuoden päästä on lapsi. Tai ero. Iäkkäämpi pariskunta olisi ollut parempi vaihtoehto.

Samoin sen mäyriksen näköisen koiran uudet omistajat ei vaikuttaneet kovin osaavilta ja rouvan kehonkieli kyllä sen kertoi. On turhan reaktiivinen koira heille, ehkä westie oisi heille sopinut paremmin.

Mielestäni muissa jaksoissa uudet kodit valikoituneet paremmin.

Westien kodista mietin samoin. Miksi niin nuorille, entä jos kotiin tuleekin vauva.

Mutta tässä voi olla jotain mitä me emme tiedä..

lapsettomuutta aiheuttava sairaus ym

Mäyris taas näytti onnelliselta uudessa kodissaan. Mielestäni uusi koti ihan nappivalinta, oli hiljaisuutta ja kaveri joita hälle haettiinkin.

Ei niitä vauvoja mistään "tule" kun niitä ei hanki niin ei niitä oven taakse ilmesty ja voi omistaa elämänsä niille asioille mikä itseä kiinnostaa.

Hyviä koteja on koirille löytynyt. Ohjelmasta näkee että todella yritetään löytää se oikea ihminen jokaiselle koiralle. Erityisesti sydäntäni on lämmittänyt Nella joka löysi kodin Jukan luota. Ja helpotuksesta huokasin kun Donna jatkoi uuden kodin etsintää vielä ohjelman jälkeen, toivottavasti se löytyi ohjelman jälkeen.

Donnalle olisi ollut varmaan parempi kasvattaja Eijan ystävä.

Hän nimittäin ohjasi Eijaa osaavasti , kuinka Donnan kanssa täytyy toimia.

Säälittää nämä koirat joita ei ole haluttu pitää:(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille otetaan koira aina sillä periaatteella että se on meidän koira koiranelämän loppuun saakka. 

Lapsuudessani oli Lassie jonka isä ampui kun söi 2 kg kananmunia varkain. Saksanpaimenkoira joka söi rotanmyrkkyä ja kuoli. Naapurin saksanpaimenkoira ammuttiin kun se söi kinnerissä riippuneesta siasta neljänneksen.

Onhan kaikki nuokin esimerkkisi koirat eläneet koiranelämänsä loppuun. Loppu vain tullut ampumistapauksissa äkkinäisen tunnekuohun seurauksena.

Turha verrata puolenvuosisadan takaista koiranpitoa nykyiseen. 

Olen sitä mieltä, että koira mieluummin piikille kuin kiertoon.

Ehkä se laittaisi heidät jotka suunnittelevat koiran ottamista, miettimään vähän tarkemmin onko heistä sekä heidän elämäntapansa sellainen että koira siihen sopii. Koiraa ei pidä hankkia hetken mielijohteesta. Tiedostetaan vuosien vastuu.

Itseäni aina ihmetyttää nämä tällaiset kommentit missä omistajan epäonnistuessa/elämäntilanteen muuttuessa, koiran lopettaminen nähdään parempana vaihtoehtona kuin osaavamman kodin etsiminen.

Riippuu koirasta. Joskus se moniongelmainen varsinkin jos on ennestään kodinvaihtajakoira on parempi lopettaa, kuin antaa taas eteenpäin. Joskus taas uusi koti parempi kuin lopetus.

En edelleenkään ymmärrä miksi se koira on parempi lopettaa? Eihän ideana ole antaa sitä ongelmakoiraakaan yhtä osaamattomaan kotiin, vaan etsiä sille sellainen koti, jossa koiran kanssa pärjätään.

Oma koirani oli moniongelmainen kodinvaihtaja minulle saapuessaan, mutta nykyään terve ja hyvää arkea elävä perheenjäsen. Tosi kurja ajatella, että joku on sitä mieltä, että koirani olisi ollut parempi lopettaa vain sen takia, että osaamattomat ihmiset ehtivät ottaa sen ensin.

Jos se koira saa osaavan ja ymmärtäväisen omistajan, niin sen traumat voidaan parantaa. Ja siinä juuri koiralle koti on hyvä ohjelma, koska siinä etsitään juuri tälle koiralle sopivaa kotia, eli huomioidaan ne koiran luonteeseen kuuluvat asiat. Koirat kun on erilaisia, ja niillä on erilainen stressinsietokyky ja herkkyys ympäristölle. 

Minun koirani tuli 5 vuotta sitten muistisairaalta. Kokemusta minulla on koirista lapsesta saakka, varsinkin palveluskoirien tottelevaisuuskoulutuspuolelta ja ymmärrän koiran psykologiaa ja elekieltä. Sillä on ollut entinen elämä, ja ilmeisesti kovakourainen. 

Pienellä koirallani oli tullessaan pelko rappukäytäviä kohtaan, se käveli kylki seinään liimaantuneena käytävässä ja hyvin varovasti. Se pelkäsi mennä hissiin- oli tullut hissin ovi päälle. Se pelkäsi olla sylissä ja kiemurteli aina pois. Se pelkäsi vöitä ja lattiaharjoja. Se pelkäsi kaikkia kovia ääniä. Se pelästyi ja syöksyi sängyn alle,  jos puoliso esim. ystävällismielisesti läpsäytti minua peffalle. Hampaat oli hirveässä kunnossa, hammaskiveä täynnä ja niistä poistettiin leikkauksessa 10. Sen suu oli varmasti kipeä.

Alettiin sitten varovasti harjoitella, kehuttiin kovasti. Säälitellä ei pelkääjää sovi, koska koira ei ole ihminen, vaan luulee että sitä nyt kehutaan.  Silloin pitää olla mieluummin rauhallinen ja hiljaa ja houkutella koiraa. Kävellä sen tiellä olevan koiran mielestä pelottavan kepin yli ja houkutella vaikka namilla koiraa tulemaan perässä. Ja ylitsevuotava kehu ja namipalkka, kun tulee. 

Nyt se on 12-vuotias vanha herra, joka rappukäytävässä menee kaiteen luo ja kurkistaa raosta varovasti, jos kuuluu jostain ääniä. Sitten se pinkoo hissinovelle. Ja syöksyy sisään. Syliin se tuli ensimmäisen kerran vuoden päästä, ja nyt se ei muuta tekisikään, kun hakee lähikontaktia. Me nukutaankin selät vastakkain. Sitä ei ole meillä koskaan lyöty eikä lyödä. Miksi olla ilkeä ystävälle? Kolahdukset, vyöt ja lattiaharjat ei enää pelota. 

Sillä on edelleen yksi trauma: hermostuessaan ja ylikiihtyessään se alkaa nuolla seiniä ja lattioita. Ekoina päivinä se ei juuri muuta tehnytkään, koska kodinvaihto oli niin suuri stressi. Nykyään tätä tapahtuu ehkä parin viikon välein, jos tulee vieraita. Nostan koiran joko syliin tai annetaan puruluu tilalle.  Lisäksi se auringon paistaessa jahtaa sisällä valoja ja varjoja, koska joku on leikittänyt sitä vissiin pentuna taskulampulla. Niinpä meillä on kesällä rullaverhot kiinni. 

Mitä Wireniin tulee, niin olen tavannut hänet entisessä palveluskoiraelämässäni tottelevaisuuskouluttajana, ja allekirjoitan täysin että on oikea tyyppi koirahommaan. Minä kun käytän koiran kanssa toimiessa pehmeitä metodeja, johdonmukaisuutta ja koiran palkitsemista. Yksikään koira ei tarvitse kiljumista, huutamista, repimistä.....

Tämä on mun mielestäni hyvä ohjelma, tämä koiralle koti. 

Vierailija kirjoitti:

Säälittää nämä koirat joita ei ole haluttu pitää:(

Joskus on hyvä olla haluamatta pitää, jos tiedostaa vaikka ettei pysty koiralle riittävästi tarjoamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittää nämä koirat joita ei ole haluttu pitää:(

Joskus on hyvä olla haluamatta pitää, jos tiedostaa vaikka ettei pysty koiralle riittävästi tarjoamaan.

Pitäis vähän ajatella enemmän, ennenkuin koiran ottaa. Pelkka halu ei ole riittävä peruste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittää nämä koirat joita ei ole haluttu pitää:(

Joskus on hyvä olla haluamatta pitää, jos tiedostaa vaikka ettei pysty koiralle riittävästi tarjoamaan.

Pitäis vähän ajatella enemmän, ennenkuin koiran ottaa. Pelkka halu ei ole riittävä peruste.

Ei se enemmän ajattelu virhearvioita tai yllätyksiä poista.

Vierailija kirjoitti:

Minua häiritsi se nainen, joka kertoi eroahdistuslapukan tulevan "surulliseksi" tuhottuaan paikkoja. Yksikään koira ei kykene tuollaiseen päättelyyn, kuten ei myöskään häpeämään. Kyse on aina siitä, että koiria on rankaistu tuhoista tai omistaja on reagoinut niihin muuten vaan voimakkaasti ja koira on näin ollen oppinut pelkäämään kotiin saapuvan omistajan reaktioita.

Täysin totta, koira ei edes enää muista kun omistaja tulee kotiin että on mitään tuhonnut, turha siinä on kuvitella että on surullinen ja häpeää yhtään mitään. Kyllä tämä ihminen huutanut aiemmin kun on kotiin tullut ja koira tehnyt jotain.

Täytyypä sanoa ettei voi koskaan tietää mitä taustalla on. Minusta fiksu päätös jos ohjelmassa huomaa ettei terveydentilan tai muun syyn takia pystykään ottamaan koiraa. Koira voi löytää vielä upean kodin ohjelman ulkopuolelta.

Vierailija kirjoitti:

Täytyypä sanoa ettei voi koskaan tietää mitä taustalla on. Minusta fiksu päätös jos ohjelmassa huomaa ettei terveydentilan tai muun syyn takia pystykään ottamaan koiraa. Koira voi löytää vielä upean kodin ohjelman ulkopuolelta.

siinä on voinut tosiaan tulla kaverin voimat vähän yllätyksenä, nuori ja innokas "hölmö" kun on vielä. Itsekin nuorempana hanskannut mukisematta 30kg koiran, jos alkoi vähän liikaa pomppimaan. Nykyään päälle nelikymppisenä olen välillä helisemässä ton pikkukoirani kanssa kun se alkaa tempomaan lenkillä, ettei siihen kompastu eikä mene mikään sijoiltaan. Toki lihaskuntoon panostamisessa olisi varaa petrata, olen ollut liian monta vuotta pelkän lenkkeilyn varassa. Eli ko. naisen olisi pitänyt olla ikäisekseen tosi kovassa tikissä pärjätäkseen tämänkokoisen koiran kanssa. Iän myötä kuitenkin lihaskunto heikkenee, samoin tasapaino, saattaa olla monenlaista häikkää( rannevaivaa, polvivaivaa tms). Eli tosi fiksua perääntyä jo alkuvaiheessa kun lähteä kokeilemaan mitä tälläinen villiheppa saa aikaan ja koiralle taas huono kokemus ja ottajallekin paha mieli kun homma meni pieleen. Ja itsestäänselvyytenä koiraa ohjataan toki sanoin, mut välillä voi tulla tilanteita vaikka lenkillä jossa pitää estää koiran ryntääminen auton alle tms, silloin vaaditaan näitä hyviä lihaksia.

Koirat on pelkkiä koiria. Vanha koira ei tule koskaan oppimaan uusia temppuja eli mukautumaan uuteen isäntäperheeseen. Järkevintä olisi lopettaa koira jokaisessa tapauksessa.

Donna oli ihana, toivottavasti on löytynyt rakastava koti. Kovia oli jo raukka kokenut ensimmäisen elinvuotensa aikana.

Vaatii omistajalta paljon voimavaroja ja säntillisyyttä.

Itse ison koiran omistajana olin aivan "helisemässä" koiran ollessa pahimmassa teini-iässä. Ajattelin, että koira oli itse piru! Olin jo useasti valmis luovuttamaan, mutta onneksi en näin tehnyt. Aktiivinen ja säännöllinen koulutus tuotti tulosta ja nyt on kotona kunnon koirakansalainen.

Koira elää hetkessä ja sopeutuu yleensä hyvin uusiin tilanteisiin. Erona näihin toki ahdistukseen taipuvat koirat, jotka yleensä ovat todella epävarmoja ja herkkiä ja ahdistuvat kaikesta muutoksesta jopa vuosien jälkeen. Koira kuitenkin alkaa yleensä heti uuteen kotiin mentyään hakemaan paikkaansa siellä ja yrittää sopeutua uuteen tilanteeseen. Suurin ongelma on yleensä se inhimillistävä ihminen tai ihminen, joka juuri vauvan tullen ei enää näe tarvetta yrittää sopeuttaa edellämainitun kaltaista koiraa muuttuvaan vauva-arkeensa, vaikka koira kuinka rakas olisikin. Tuo westie tosiaan säälitti minuakin, vaikkei omistajissa mitään pahaa ollutkaan, eivät vain ymmärtäneet, millaista on olla epävarma koira kaiken suuren ja yhtäkkisen muutoksen keskellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihana hyvän mielen ohjelma! Tommi vaikuttaa lempeältä ja asiantuntevalta kouluttajalta, ja ihanaa nähdä että koirille etsitään uusi parempi koti jossa niihin oikeasti panostetaan, esim Barney.

Wirén on yks koiralähtöisimmistä koirankouluttajista mitä maa päällään kantaa. Hän kouluttaa ensin omistajia, jotta he tarjoaisivat tarpeeksi liikuntaa ja rodunomaisia virikkeitä koirilleen ja vasta sitten kun perusasiat on kunnossa, puuttuu esim. käytösongelmiin koiralähtöisesti. Ei kolinapurkkeja, eristämisiä tai hihnasta nyppäisyjä, vaan koiranlukutaidolla edeten. Osaa myös sanoa suoraan, jos koira ei omistajalleen sovellu.

Koti koiralle on yksi Suomen laadukkaimmista ohjelmista kyllä pitkään aikaan!

Wirenille iso ääni, mutta ehkä ohjelman leikkaaja tai ohjaaja ei saisi leikata kaikkea koirista kerrottua pois (ellei ole ensin tarkistettu esim. juuri Tommilta). Jotenkin en usko, että se kaikki, mitä olen koirista Wirenin kuullut sanovan tuossa sarjassa, olisi ainoa sanottu, nyt todella huonosti puhutaan mitään ks. kotia etsivästä koirasta yksilönä, liian yleismaallisesti koko sarja sanallisesti etenee. Ainoastaan tuossa sakemannin sisältäneessä jaksossa oli miltei kaikki, mitä toivoinkin sellaisesta koirasta sanottavan, mutta ei siinäkään ollut esim. kerrottu, miten nopeasti koira esim. oikean ihmisen tai ohjaajan löytäessään sopeutuu, puhuttiin vain "yhden ihmisen koirasta", jolla tulee olemaan hankalaa löytää se oikea uusi ihminen.

Myös ääni sille naiselle, joka pyörittää sitä kodittomien koirien kotia, hän etenkin tietää, mitä tekee. 

Anna 44 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Westien koti oli väärä, ei noin nuoret voi tietää vielä, jos sattuukin mieli muuttumaan ja parin vuoden päästä on lapsi. Tai ero.

Tuo on aivan turhaa jossittelua 25% nykyihmisistä ei lisäänny ja esimerkiksi itse olen päättänyt 16 vuotiaana että en todellakaan aio lisääntyä, ja samaan aikaan olen tiennyt että mulla tulee aina olemaan koira. Miehelläni täysin sama juttu. Nyt 20 vuotta naimisissa ja edelleen samaa mieltä.

Nimenomaan. Tämä on taas tätä "kyllä se sinun mieli vielä muuttuu kun kasvat..." hyvään kotiin pääsi westie!