Koti koiralle 2023

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Hyvä kun Barney sai liikunnalliset omistajat.

Barneyn entinen omistaja olikin aika tuhti tyttönen. ILmeisesti maistui enemmän sipsit ja karkit kuin koiran lenkittäminen. JÄrkyttävä nähdä millaiset ihmiset ottavat tuollaisia todella aktiivisia rotuja, ei taida aivot toimia, ei tietenkään kun suklaalevy mielessä.

en puolustele lihavuutta, mutta tää kommentti oli ala-arvoinen. Uuden kodin etsiminen silloin kun ei itse henkisesti enää jaksa eikä koira voi hyvin on ainoa oikea teko. Yksin labradorin(mixinkin) väsyttäminen vaatii n. 4h ulkoilua päivittäin kuten Tommi ohjelmassa sanoi. Mä voin itse pikkukoiran omistajana ja yksin asuvana ja työssäkäyvänä sanoa, että ei onnistuisi ilman että burnout iskisi. Se on yhdelle ihmiselle jatkuvalla syötöllä liikaa. Eikä hän alunperin edes halunnut ykkösvastuulliseksi koirasta, niin mielestäni viisas teko etsiä supervilkkaalle kaverille koti jossa on 2 kantamassa vastuun ja lääniä missä painella menemään.

Christiiina kirjoitti:

Mun täti osti aikoinaan vajaa kolmevuotiaan kääpiösnautserin. Sen omistaja kertoi, että hänen täytyy luopua koirasta siksi, koska hönellä on yliopisto-opinnot loppusuoralla ja hän työskentelee samalla, joten aika ei riitä koiralle. Tätini maksoi tästä koirasta kutakuinkin saman verran kuin mitä pennusta pyydetään. Mietin vaan, että eikö omistaja vaan voinut vähentää työntekoa kunnes saa opinnot valmiiksi? Tai antaa koiran tilapäisesti jollekin kaverille tai sukulaiselle hoitoon? Ja itse En suostuisi maksamaan 3v koirasta samaa hintaa kuin pennusta.

kääpiösnautserit osaa olla henkisesti tosi rasittavia. Itselläni vastaavan ikäinen ja voin sanoa, että viimeisen parin vuoden aikana useinkin käynyt mielessä, että oliko kuinka fiksu rotuvalinta. Äärimmäisen itsepäinen ja toisaalta hermoheikko tapaus tämä omani. En ole luovuttanut, mutta en syytä jos jollakin on kaiken ristipaineessa sekin päätös tullut tehty. Pelkkä gradu + kokopäivätyö on aika stressaava yhdistelmä. Lisäksi käppänät herkästi tulkitsevat omistajan tunnetilaa eli mitä stressaantuneempi olet, sitä enemmän ne perseilee..se ei ainakaan kevennä omaa taakkaa. Ei koiran kuulu olla ns. elinkautinen rangaistus, jos pitkän pohdinnan jälkeen tulee siihen tulokseen että se luo enemmän stressiä kun tuo iloa elämään. Jonkun muun luona tilanne voi olla toinen. Esim. jollakin eläkeläisellä on aikaa lelliä ja paapoa tollasta koiraa.

Tommi Viren on täysjärkisen oloinen koirankouluttaja.

Tuo Barneyssa oli paljon samaa, mitä omassa beaglessa. Hirmu seurallinen, kaipaa paljon liikuntaa ja turhautuneena tulee ongelmat. Jos on metsästyskoiralinjaisia koiria ottaa, pitäisi aina muista mihin ne on jalostettu. Paljon siis liikuntaa, leikkiä ja vapaana pitoa turvallisella alueella (oma piha/koirapuisto/metsästyskaudella irti suvun metsässä). Itsellä menee päivittäin reilu kolme tuntia lenkillä koiran kanssa + siihen päälle leikkiminen pihalla. Huonolla säällä leikkiminen suoritetaan sisällä enemmän älyleluilla.

Vierailija kirjoitti:

Tuo Barneyssa oli paljon samaa, mitä omassa beaglessa. Hirmu seurallinen, kaipaa paljon liikuntaa ja turhautuneena tulee ongelmat. Jos on metsästyskoiralinjaisia koiria ottaa, pitäisi aina muista mihin ne on jalostettu. Paljon siis liikuntaa, leikkiä ja vapaana pitoa turvallisella alueella (oma piha/koirapuisto/metsästyskaudella irti suvun metsässä). Itsellä menee päivittäin reilu kolme tuntia lenkillä koiran kanssa + siihen päälle leikkiminen pihalla. Huonolla säällä leikkiminen suoritetaan sisällä enemmän älyleluilla.

Itse haluaisin koiran, mut fakta vain on ettei aika riitä. Ihanaa, että ohjelmaan osallistuneet uudet omistajat ovat osanneet huomioida ajan ja liikunnan tarpeen etukäteen. Pitkä pohdinta aika koiralle on myös plussaa. Samoin myös, kuinka valmiita he ovat hakemassa apua koiran koulutukseen. Tämä on hienoa 😁

4. jakso: Yeti/Jeti

Nyt näkyy kunnolla, ettei aina koira sopeudu lapsien tuloon. Tässä on onneksi testattu ja yritetty yhteiseloa, mutta koiran stressitasot ja tauti ei vain annan periksi. Fiksu päätös entisiltä omistajilta.

Hyvän mielen ohjelma siinä, jos koira löytää onnistuneesti uuden kodin. Pahan mielen ohjelma siinä, kun näkee miten heppoisasti on koira otettu aikanaan.  Väärää rotua omiin olosuhteisiin, väärin arvioidut mahdollisuudet hoitaa koiraa ja toimia sen kanssa.  Kymmeneenkin vuoteen mahtuu monenlaisia muutoksia elämässä, jotka pitää ottaa huomioon että mites sitten. 

Vierailija kirjoitti:

4. jakso: Yeti/Jeti

Nyt näkyy kunnolla, ettei aina koira sopeudu lapsien tuloon. Tässä on onneksi testattu ja yritetty yhteiseloa, mutta koiran stressitasot ja tauti ei vain annan periksi. Fiksu päätös entisiltä omistajilta.

En tiedä tuosta, mutta usein on kyse siitä että ei osata/viitsitä ohjata ja kouluttaa koiraa muutoksiin, kuten lapsiin.  Koirahan on luonnostaan oppivainen ja yhteistyökykyinen laumassaan,  mitä "miellyttämishaluksikin" sanotaan.  Ajatellaan että koira nyt on sitten siinä ja joko osaa tai ei osaa olla.  Mahdollisimman vaivattomasti. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvän mielen ohjelma siinä, jos koira löytää onnistuneesti uuden kodin. Pahan mielen ohjelma siinä, kun näkee miten heppoisasti on koira otettu aikanaan.  Väärää rotua omiin olosuhteisiin, väärin arvioidut mahdollisuudet hoitaa koiraa ja toimia sen kanssa.  Kymmeneenkin vuoteen mahtuu monenlaisia muutoksia elämässä, jotka pitää ottaa huomioon että mites sitten. 

kaikilla ei ole varaa tehdä rotututkimusta 10v ennen koiran ottoa, yleiset rotukuvaukset ja kasvattajan kertomukset voi olla aika poikkeavia siitä minkälaisen yksilön todellisuudessa saat. Jos tilanne eskaloituu siihen, että suunnilleen vihaat koiraasi kun se on täysin päinvastaista, mitä sulle luvattiin..niin kuinka terveellistä on katsoa sitä 15v? Vai olisiko kaikkien kannalta järkevämpi, että tälläinen "hampaat irveessä" kohti maailmaa kohti menevä yksilö saa kodin muualta? Voihan ihminen vaikka sairastuakin pahasti, pitääkö silloinkin pitää väkisin se +30kg koira, jonka pystyi hanskaamaan ja jaksoi lenkittää ennen? Ettei vain muilla tule paheksumisen tarvetta..Kiva, jos pystyt oman elämäsi ennustamaan 10v päähän. Mielestäni enemmänkin vastuullista on myöntää, että nyt ei rahkeet enää riitä tai yliarvioin omat kykyni, kuin se että antaa tilanteen mennä täysin käsistä. Samaa tässä ohjelmassakin on sanottu  moneen otteeseen, ettei se koira kodin vaihtamisesta jäätäviä traumoja saa, päinvastoin, jos uudessa on paremmat olosuhteet. Harvempi ihan huvikseen koirasta lähtee luopumaan.

Voi Donna :( kahdesta kodista jo tullut lähtö ja ikää vasta 1v.

Suru tuli Donnan vuoksi.

Taisi olla aika haastava tapaus.

Rakastuin donnaan, mutbitellämeinmaahdollisutta ottaa häntä taloudellisesti.. Mut luin facebookista, et on löytänyt paikan 😊👍

Donna olis ollut itelle täydellinen "match made in heaven" ihanaa, et löysi kodin hän ansaitsee ihanan paikan ja kodin joka arvostaa, tuota ainutlaatuista tyyppiä!

Vierailija kirjoitti:

Tuo Barneyssa oli paljon samaa, mitä omassa beaglessa. Hirmu seurallinen, kaipaa paljon liikuntaa ja turhautuneena tulee ongelmat. Jos on metsästyskoiralinjaisia koiria ottaa, pitäisi aina muista mihin ne on jalostettu. Paljon siis liikuntaa, leikkiä ja vapaana pitoa turvallisella alueella (oma piha/koirapuisto/metsästyskaudella irti suvun metsässä). Itsellä menee päivittäin reilu kolme tuntia lenkillä koiran kanssa + siihen päälle leikkiminen pihalla. Huonolla säällä leikkiminen suoritetaan sisällä enemmän älyleluilla.

Haluaisin lisätä tuohon lenkkeilyyn haistelun tärkeyden, se on niin olennainen tapa koiralla tutkia maailmaa. Terveisin beaglen kans tämän oppinut

Jotenkin tuli Donnan ehdokasomistajasta heti mieleen, ettei tule toimimaan. Siinä kohtaamisessa ei ollut oikeaa lämpöä, vaan höpötystä, kuinka olet upea. Tunnetta en huomannut, kuten monen muun koiran ottajan suhteen.

Monella koiralla on ihan hyvä koti. Ongelma on siinä että telkkarista valuu siirappia.

Sellainen myy.

Kaikki mitä telsusta tulee on totta ja sitä ei pidä kyseenalaistaa millään tavalla...

Planeetta jolla elämme on Uranus.

teinipissis pari ottanut koiranpennun  ja veivät äidille kun koira piti pissittää...

JAKSO 4

• Westie Jeti 

Hyvin hoidettu koira. Kaikista koirista ei ole totuttelusta huolimatta (pikku)lapsiperheperheeseen. Jeti vaikutti tasapainoiselle, virkeälle ja hyvähermoiselle, kotiehdokkaatkin motivoituneilta. Ainut mitä pelkään, niin huolimatta pariskunnan sanoista "lapsia ei ole tulossa", nuori pariskunta on riski siinä mielessä, että tulevaisuus on vielä avoin ja isoimmat elämän etapit vielä tekemättä. Muutto, ehkä ero, työpaikkamuutokset, perheenperustaminen jne. Mut vaikutti tosiaan pariskunta motivoituneelle ja koiranlukutaitoisille.

• Mäykkymix Ruffe

Vaikuttaa siltä, että Ruffe on jostain rajan takaa, just tyypillinen sellainen rotusekoitus.. ja luonteensakin puolesta paljon samankaltaisuutta, mitä niillä esiintyy, eli on virittäytynyt, hieman epäilevä tietynlaisia asioita kohtaan ja vaatii hiljaisen maalaiselämän, koska kaupungissa on liikaa niitä ärsykkeitä, jotka ruokkii koiran heihkohkoa hermorakennetta. Tässä myös nyt esimerkki juuri siitä em. nuoresta koiranomistajasta, jolla on ne isoimmat elämän etapit kokematta ja tekemättä vielä. Kotiehdokas jäi hieman kummastuttamaan, Ruffe on nuori aktiivinen koira ja pariskunta eläkeikäinen. Ja hui hitto, kun tää "Tarja Halonen" meni tapaamisessa polvilleen ja naama ihan kiinni vieraaseen koiraan. Tosi vaarallinen tilanne pahimmillaan.

• Tanskandoggi Donna

Tässä tapauksessa näkee, miten tärkeää on selvittää mikä rotu sopii itselle, kuinka tärkeää on opettaa ihmiselämään sopivat perusasiat (yksinolo, sisäsiisteys, peruskäskyt) ja ennen kaikkea miten motivoinut omistajan tulee olla. Eikä voi olettaa, että ilman yhtään aikaa ja vaivaa saa täysin oppineen kodinvaihtajakoiran. Mun mielestä koira oli mahtava, täysin nulikka vielä, mut oikein kehityskelpoinen yksilö! Omistajaehdokas vaikuttaa tosi motivoituneelle ja hällä hyvä taustatuki. 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuli Donnan ehdokasomistajasta heti mieleen, ettei tule toimimaan. Siinä kohtaamisessa ei ollut oikeaa lämpöä, vaan höpötystä, kuinka olet upea. Tunnetta en huomannut, kuten monen muun koiran ottajan suhteen.

Jotenkin mulle tuli heti tuosta Donnan omistajakandidaatista olo, että hänellä on terveysongelmia. Ja siihenhän se adoptio kaatuikin. Erittäin hyvää työtä tältä Tommilta!