Neljäs lapsi?

Vierailija kirjoitti:

Mies mietti käytännön asioita, kuten missä se majoitetaan ja miten koko porukka kuljetetaan.

Tilaa olisi niin autossa kuin asunnossa. Eniten tällä hetkellä mies miettii enemmän järkisyitä , on epävarma, mutta ei täysin tyrmää ajatusta. Itseäni mietityttää eniten terveys. Sitten taas jos en uskalla yrittää, kadunko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olennaisin kysymys on, onko teillä varaa neljänteen lapseen? 

Pystyttekö tarjoamaan jo olemassa oleville lapsillenne niin kutsutun normaali elintason, eli hyvä koti, toivotut harrastukset, lomamatkat? Mikäli noin on, pystyttekö tarjoamaan saman elintason mahdollisesti neljännelle lapselle? 

Ja pystyttekö tarjoaamaan lapsille riittävän elintason myös mahdollisen kriisin aikana (avioero, sairaus, työttömyys, jne.)?

Vähän aina tulee kiusaantunut olo kun joku koittaa neuvoa aikuista ihmistä itsestäänselvyyksissä. Eiköhän kolmen lapsen äiti tiedä mitä se lapsi vaatii. :D

Niinpä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teillä riittäisi aika niille vanhemmille lapsille? Onko aikaa huomioida jokaista ihan omana yksilönään, antaa jokaiselle myös sitä ihan omaa aikaa, ehdittekö tukea jokaista koulunkäynnissä, teini-iän myrskyissä jne. jne...? Miettisin asiaa myös niiden isompien lasten, varsinkin esikoisen kannalta. Onko reilua jos aina tulee taas se uusi pieni, joka vie suuren osan vanhempien huomiosta?

Kyllähän silloin isoille on hyvin aikaa, kun vanhempi on kotona

Juu ihan varmaan. Pikkukoululainen tulee kotiin ja siinä äidillä on vaipanvaihtoa tarvitseva vauva rinnalla, uhmaikäinen raivoaa taustalla jne. jne.... Kukahan siinä vaiheessa jää ilman huomiota?

Illalla vauvaa pitää imettää, uhmaikäisen kanssa mahdollisesti vääntää iltapalasta, nukuttaa vauvaa, lukea uhmikselle iltasatua ja palauttaa se sänkyyn muutamaan kertaan jne. jne.... Kukahan siinä vaiheessa jää ilman huomiota?

Toki monessa perheessä on helppoja vauvoja ja helppoja uhmaikäisiä, mutta kannattaa muistaa että kaikki ei aina mene niin auvoisasti kuin suunnittelee.

En ole koskaan nähnyt kyllä tällästä tilannetta. Olen itseasiassa seurannut perhettä, jossa 4 lasta. Kun vanhin tulee koulusta, äidillä on jo ruoka valmiina, sisarukset leikkivät yhdessä, tekevät läksyjä jne. Lämmin tunnelma perheessä.

Ihme pelottelua tällainen teksti. Kun itse olin kahden lapsen vanhempi , vauva ja 2,5v niin pelasin lapsen kanssa muistipeliä samalla kun imetin. Lämmöllä muistelen noita aikoja, kun juurikin imettäessä pystyi huomioimaan myös esikoista. Toista se oli kun vauva lähti liikkeelle

Vierailija kirjoitti:

Meillä 11v ja 13v eli teini-iän kynnyksellä. Molempia kuskataan harrastuksiin lähes päivittäin. Syövät kuin hevoset kun treenaavat. Luetaan Wilmoja ja hommataan suksee, monoo,luistinta, polkupyörää. Koko ajan kaikki kamat pieniä ja vaatteet/kengät ei mahu päälle kun kasvavat joka kuukausi edellisistä. Näitä kun olisi tässä tuplat niin huh,huh! Ei kestäisi pää eikä kukkaro.

Onhan tuo aika haipakkaa. Ne on tietysti valintoja, minkä verran lapset harrastaa ja kuinka paljon kuskailua ym

Meillä kolme lasta. Jossain kohden haaveilin neljännestäkin. Realismi voitti ja tyydyttiin kolmeen. Ollaan miehen kanssa kumpikin oltu tosi tyytyväisiä tähän ratkaisuun.

Ap tee vaikka perinteinen +- lista.

Mieti miksi haluaisit sen neljännen? Ole rehellinen. Jos haluat kokea vielä yhden vauva-ajan niin ei kannata koska se neljäs lapsi on niin paljon muutakin kuin vauvaaika.

Jos haluat vaikka nuorimmalle lapselle kaverin pienellä ikäerolla niin muista että aina lapset ei tule sisaruksensa kanssa kovin hyvin toimeen. Eli ei ole mikään varma asia että he viihtyisivät yhdessä vaikka se on todennäköistä. Entä jos se neljäs lapsi onkin erityislapsi niin riittääkö jaksamisesi hoitamaan erityislapsi ja vanhemmat lapset hyvin?

Jne jne

Mutta tärkeintä on miettiä miksi haluaa neljännen ja miten se vaikuttaisi kuhunkin perheen jäseneen nyt ja tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Ap tee vaikka perinteinen +- lista.

Mieti miksi haluaisit sen neljännen? Ole rehellinen. Jos haluat kokea vielä yhden vauva-ajan niin ei kannata koska se neljäs lapsi on niin paljon muutakin kuin vauvaaika.

Jos haluat vaikka nuorimmalle lapselle kaverin pienellä ikäerolla niin muista että aina lapset ei tule sisaruksensa kanssa kovin hyvin toimeen. Eli ei ole mikään varma asia että he viihtyisivät yhdessä vaikka se on todennäköistä. Entä jos se neljäs lapsi onkin erityislapsi niin riittääkö jaksamisesi hoitamaan erityislapsi ja vanhemmat lapset hyvin?

Jne jne

Mutta tärkeintä on miettiä miksi haluaa neljännen ja miten se vaikuttaisi kuhunkin perheen jäseneen nyt ja tulevaisuudessa.

Tämä vaikuttaa hyvältä. Kokeiluun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teillä riittäisi aika niille vanhemmille lapsille? Onko aikaa huomioida jokaista ihan omana yksilönään, antaa jokaiselle myös sitä ihan omaa aikaa, ehdittekö tukea jokaista koulunkäynnissä, teini-iän myrskyissä jne. jne...? Miettisin asiaa myös niiden isompien lasten, varsinkin esikoisen kannalta. Onko reilua jos aina tulee taas se uusi pieni, joka vie suuren osan vanhempien huomiosta?

Kyllähän silloin isoille on hyvin aikaa, kun vanhempi on kotona

Juu ihan varmaan. Pikkukoululainen tulee kotiin ja siinä äidillä on vaipanvaihtoa tarvitseva vauva rinnalla, uhmaikäinen raivoaa taustalla jne. jne.... Kukahan siinä vaiheessa jää ilman huomiota?

Illalla vauvaa pitää imettää, uhmaikäisen kanssa mahdollisesti vääntää iltapalasta, nukuttaa vauvaa, lukea uhmikselle iltasatua ja palauttaa se sänkyyn muutamaan kertaan jne. jne.... Kukahan siinä vaiheessa jää ilman huomiota?

Toki monessa perheessä on helppoja vauvoja ja helppoja uhmaikäisiä, mutta kannattaa muistaa että kaikki ei aina mene niin auvoisasti kuin suunnittelee.

Oletko isästä kuullut?

Vierailija kirjoitti:

Meillä 11v ja 13v eli teini-iän kynnyksellä. Molempia kuskataan harrastuksiin lähes päivittäin. Syövät kuin hevoset kun treenaavat. Luetaan Wilmoja ja hommataan suksee, monoo,luistinta, polkupyörää. Koko ajan kaikki kamat pieniä ja vaatteet/kengät ei mahu päälle kun kasvavat joka kuukausi edellisistä. Näitä kun olisi tässä tuplat niin huh,huh! Ei kestäisi pää eikä kukkaro.

Ihan oma valinta nää harrastukset ja varustehankinnat. Ei tämä ole mikään automaatio. En voi sietää tällaisia vanhempia jotka uhriutuu omista valinnoista. Et saa sympatiaa.

Tekosyy, et vaan halua käydä töissä kuten kunnon hallintoalamainen. Oot jo tehnyt osasi synnytystalkoissa. Osta vauva-nukke itsellesi, jos päässä on niin paljon vikaa, että et ilman "vauvaa" pärjää.

Meilläkin mietittiin kun aloin lähestyä 40 v ikää, isommat olivat jo koululaisia ja niinpä vaan mieskin lämpeni ajatukselle. Monesti jälkeenpäin on sanonut, että onneksi saatiin vielä 4. lapsi. Nyt minusta tuntuu, että perheemme on valmis. Se on vaan se tunne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies mietti käytännön asioita, kuten missä se majoitetaan ja miten koko porukka kuljetetaan.

Tilaa olisi niin autossa kuin asunnossa. Eniten tällä hetkellä mies miettii enemmän järkisyitä , on epävarma, mutta ei täysin tyrmää ajatusta. Itseäni mietityttää eniten terveys. Sitten taas jos en uskalla yrittää, kadunko?

Meilläkin lähdettiin yrittämään lopulta siitä ajatuksesta, tulee jos on tullakseen. Oli ihanaa aikaa sekin kun ei tarvinnut stressata, että olisi pakko saada se lapsi. Tulee jos on niin tarkoitettu. Meille tuli ensin keskenmeno, mutta sen jälkeen pian tärppäsi uudelleen. Kaikki sujui sitten oikein hyvin. Keskustelkaa mitä mieltä olisitte jos vaan antaa mahdollisuuden.

Yllättävän negatiivisia vastauksia tullut, monet kai ajattelee elämänsä vain järkiperusteisena ja laskelmoivat kaiken. Ei se ura ja raha kaikkea onnea tuo.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kolme lasta. Jossain kohden haaveilin neljännestäkin. Realismi voitti ja tyydyttiin kolmeen. Ollaan miehen kanssa kumpikin oltu tosi tyytyväisiä tähän ratkaisuun.

Miten pääsit irti siitä nelosen haaveilusta? Mulla ilmeisesti on kova hoivavietti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies mietti käytännön asioita, kuten missä se majoitetaan ja miten koko porukka kuljetetaan.

Tilaa olisi niin autossa kuin asunnossa. Eniten tällä hetkellä mies miettii enemmän järkisyitä , on epävarma, mutta ei täysin tyrmää ajatusta. Itseäni mietityttää eniten terveys. Sitten taas jos en uskalla yrittää, kadunko?

Meilläkin lähdettiin yrittämään lopulta siitä ajatuksesta, tulee jos on tullakseen. Oli ihanaa aikaa sekin kun ei tarvinnut stressata, että olisi pakko saada se lapsi. Tulee jos on niin tarkoitettu. Meille tuli ensin keskenmeno, mutta sen jälkeen pian tärppäsi uudelleen. Kaikki sujui sitten oikein hyvin. Keskustelkaa mitä mieltä olisitte jos vaan antaa mahdollisuuden.

Yllättävän negatiivisia vastauksia tullut, monet kai ajattelee elämänsä vain järkiperusteisena ja laskelmoivat kaiken. Ei se ura ja raha kaikkea onnea tuo.

Tätä mä itsekin olen ajatellut, että mulle se nelosen yrittäminen olisi sellainen tulee jos on tullakseen tyyppinen juttu. Ymmärrän, ettei se haave välttämättä edes toteudu, mutta pelkään, että myöhemmin kadun, jos en edes yrittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä 11v ja 13v eli teini-iän kynnyksellä. Molempia kuskataan harrastuksiin lähes päivittäin. Syövät kuin hevoset kun treenaavat. Luetaan Wilmoja ja hommataan suksee, monoo,luistinta, polkupyörää. Koko ajan kaikki kamat pieniä ja vaatteet/kengät ei mahu päälle kun kasvavat joka kuukausi edellisistä. Näitä kun olisi tässä tuplat niin huh,huh! Ei kestäisi pää eikä kukkaro.

Ihan oma valinta nää harrastukset ja varustehankinnat. Ei tämä ole mikään automaatio. En voi sietää tällaisia vanhempia jotka uhriutuu omista valinnoista. Et saa sympatiaa.

Kyllä. Tämä perhe on on tehnyt sen valinnan, että lapset harrastaa.

Toisille voi olla tärkeämpää muut asiat.

Isoissa perheissä on omat haasteensa, mutta näen myös hyviä puolia.

Haluaisin pitää asiasta keskusteluyhteyden miehen kanssa myös lämpimänä, enkä sellaisena, että kokee painostusta

Ette päätä heti vaan myöhemmin . Mietitte asian niin, ettei kumpaakaan jää kaihertamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä on sitten taas monta vuotta pikkulapsiaikaa.

Niinhän se on. Kuitenkaan en haluaisi ikäeroa venyttää kuopukseen kauheasti. Mikä siinä onkaan, että kun kuopus 2v niin iskee vauvakuume muka

Mitäs jos mies ja nuo muut lapset haluaa jo siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Että lapset osaa jo omatoimisemmin olla ja tehda, eikä ole aina joku hyysättävä mukana. Jos pykäät aina uuden pikkuisen, on se jarrupalana aina muillekin.

Lapsiko päättää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olennaisin kysymys on, onko teillä varaa neljänteen lapseen? 

Pystyttekö tarjoamaan jo olemassa oleville lapsillenne niin kutsutun normaali elintason, eli hyvä koti, toivotut harrastukset, lomamatkat? Mikäli noin on, pystyttekö tarjoamaan saman elintason mahdollisesti neljännelle lapselle? 

Ja pystyttekö tarjoaamaan lapsille riittävän elintason myös mahdollisen kriisin aikana (avioero, sairaus, työttömyys, jne.)?

Kyllähän näihin varaa on. En itse vain pääse omasta ajatuksestani irti, että lapsia olisi kiva olla parillinen määrä. En tiedä oikeastaan mistä se ajatus kumpuaa, olen itsekin kolmilapsisesta perheestä.

Olen toki miettinyt talouden jne, mies varmasti miettii vielä tarkemmin tätä asiaa ja tarkastelee näillä perusteilla.

Itseäni jännittää ehkä eniten se , että voisiko kaikki mennä niin hyvin miten aiemminkin. Jotenkin olen alkanut miettimään, että Mitä jos lapsi onkin sairas, sitten se ainakin on muilta pois. Mietin enemmän terveysasioita

Totuus on, että tervekin vauva on muiden lapsen huomioinnista pois. Eteenkin ensimmäiset vuodet.

Ohis, mutta ehkä ihailusi tasalukuisesta lapsimäärästä on peruja omista lapsuuden ajan "kolmas pyörä" -traumoista? 

No jos sen lapsen todella haluaa niin se vuosi pari menee hyvin äkkiä pienten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ap tee vaikka perinteinen +- lista.

Mieti miksi haluaisit sen neljännen? Ole rehellinen. Jos haluat kokea vielä yhden vauva-ajan niin ei kannata koska se neljäs lapsi on niin paljon muutakin kuin vauvaaika.

Jos haluat vaikka nuorimmalle lapselle kaverin pienellä ikäerolla niin muista että aina lapset ei tule sisaruksensa kanssa kovin hyvin toimeen. Eli ei ole mikään varma asia että he viihtyisivät yhdessä vaikka se on todennäköistä. Entä jos se neljäs lapsi onkin erityislapsi niin riittääkö jaksamisesi hoitamaan erityislapsi ja vanhemmat lapset hyvin?

Jne jne

Mutta tärkeintä on miettiä miksi haluaa neljännen ja miten se vaikuttaisi kuhunkin perheen jäseneen nyt ja tulevaisuudessa.

Tän lisäksi tekisin listaan kysymyksen : Haluatko synnyttää tällaiseen maailmaan lisää lapsia?