Neljäs lapsi?
Kauhea vauvakuume, mieli tekisi saada vielä se viimeinen lapsi, neljäs.
Mies ei ole varma, mutta ei tyrmää ajatusta heti. Ei oikein sano, mitä hän miettii.
Onko muilla ollut tällaista tilannetta ja kuinka kävi?
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Yhden lapsen äitinä saan väristyksiä tästä ketjusta kahdestakin syystä. Ensinnäkin koska itse hädin tuskin jaksoin yhden lapsen kanssa (toki ymmärrän että ihmiset on erilaisia) mutta eniten ehkä siksi että lapsista puhutaan kuin Arabian kulhoista joita pitää ostaa parillinen sarja. Jokainen lapsi on yksilö.
Samat ajatukset heräs mullekkin.
T. Ainokaisen äiti
Vierailija kirjoitti:
Onko jollain ollut tilannetta, että mies ei osaa päättää ja on kuitenkin sitten suostunut yritykseen myöhemmin?
Kaikilla. Ei mene kauaakaan yhteenmuutosta kun alkaa se muijan mankuminen naimisiin ja tiineeksi. Vakipano pitää kuitenkin säilyttää ennen kuin on uusi hankittu.
Jos miehelle sopii ja rahaa on, siitä vaan. Edes joku niitä tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden lapsen äitinä saan väristyksiä tästä ketjusta kahdestakin syystä. Ensinnäkin koska itse hädin tuskin jaksoin yhden lapsen kanssa (toki ymmärrän että ihmiset on erilaisia) mutta eniten ehkä siksi että lapsista puhutaan kuin Arabian kulhoista joita pitää ostaa parillinen sarja. Jokainen lapsi on yksilö.
Samat ajatukset heräs mullekkin.
T. Ainokaisen äiti
No, tarvitseeko teidän täällä palstailla suurperheiden asioissa
Miten teillä riittäisi aika niille vanhemmille lapsille? Onko aikaa huomioida jokaista ihan omana yksilönään, antaa jokaiselle myös sitä ihan omaa aikaa, ehdittekö tukea jokaista koulunkäynnissä, teini-iän myrskyissä jne. jne...? Miettisin asiaa myös niiden isompien lasten, varsinkin esikoisen kannalta. Onko reilua jos aina tulee taas se uusi pieni, joka vie suuren osan vanhempien huomiosta?
Vierailija kirjoitti:
Miten teillä riittäisi aika niille vanhemmille lapsille? Onko aikaa huomioida jokaista ihan omana yksilönään, antaa jokaiselle myös sitä ihan omaa aikaa, ehdittekö tukea jokaista koulunkäynnissä, teini-iän myrskyissä jne. jne...? Miettisin asiaa myös niiden isompien lasten, varsinkin esikoisen kannalta. Onko reilua jos aina tulee taas se uusi pieni, joka vie suuren osan vanhempien huomiosta?
Kyllähän silloin isoille on hyvin aikaa, kun vanhempi on kotona
Herran jumala ei! Kasvata ne kolme nyt vaan rauhassa aikuisiksi. Siinä on varmasti ihan tekeminen siinäkin. Ei vauvoja saa shoppailla kuten ei saa ottaa kesäkissaakaan. Neljä lasta mahdu enää mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette mahdu autoon.
No meillä on 7 paikkainen, mahduttas
Afrikassa lisäännytään 4 lasta. Teidän on valitettavasti muutettava sinne.
Afrikkalainen ostaa jokaiselle neljälle lapselleen ajokortin ja auton. Sitten jokainen lapsi muuttaa omaan lämmitettyyn asuntoon syömään itsensä tehotuotetulla lihalla ylipainoiseksi. Sitten matkustellaan ja lisäännytään.
Tukee myös maailman vaarallisinta ammattia ja luonnonriistäjää kaivosteollisuutta ostaessaan elektroniikkaa ja veritimantteja.
Vierailija kirjoitti:
Siinä on sitten taas monta vuotta pikkulapsiaikaa.
Pikkulapsiaika on työlästä, mutta ihanaa, etenkin, jos saa nukkua edes kohtuudella.
T: pienten lasten äiti
Vierailija kirjoitti:
Sisarukset on rikkaus
Tällaista hokevat vain vaistojensa orjuuttamat poikijat.
Vierailija kirjoitti:
Olennaisin kysymys on, onko teillä varaa neljänteen lapseen?
Pystyttekö tarjoamaan jo olemassa oleville lapsillenne niin kutsutun normaali elintason, eli hyvä koti, toivotut harrastukset, lomamatkat? Mikäli noin on, pystyttekö tarjoamaan saman elintason mahdollisesti neljännelle lapselle?
Ja pystyttekö tarjoaamaan lapsille riittävän elintason myös mahdollisen kriisin aikana (avioero, sairaus, työttömyys, jne.)?
Vähän aina tulee kiusaantunut olo kun joku koittaa neuvoa aikuista ihmistä itsestäänselvyyksissä. Eiköhän kolmen lapsen äiti tiedä mitä se lapsi vaatii. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olennaisin kysymys on, onko teillä varaa neljänteen lapseen?
Pystyttekö tarjoamaan jo olemassa oleville lapsillenne niin kutsutun normaali elintason, eli hyvä koti, toivotut harrastukset, lomamatkat? Mikäli noin on, pystyttekö tarjoamaan saman elintason mahdollisesti neljännelle lapselle?
Ja pystyttekö tarjoaamaan lapsille riittävän elintason myös mahdollisen kriisin aikana (avioero, sairaus, työttömyys, jne.)?
Vähän aina tulee kiusaantunut olo kun joku koittaa neuvoa aikuista ihmistä itsestäänselvyyksissä. Eiköhän kolmen lapsen äiti tiedä mitä se lapsi vaatii. :D
Tämä. Kellekään ei tule teini-ikäisten jälkeläisten kohdalla yllätyksiä jos on ollut kolme lasta jo vauvana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten teillä riittäisi aika niille vanhemmille lapsille? Onko aikaa huomioida jokaista ihan omana yksilönään, antaa jokaiselle myös sitä ihan omaa aikaa, ehdittekö tukea jokaista koulunkäynnissä, teini-iän myrskyissä jne. jne...? Miettisin asiaa myös niiden isompien lasten, varsinkin esikoisen kannalta. Onko reilua jos aina tulee taas se uusi pieni, joka vie suuren osan vanhempien huomiosta?
Kyllähän silloin isoille on hyvin aikaa, kun vanhempi on kotona
Juu ihan varmaan. Pikkukoululainen tulee kotiin ja siinä äidillä on vaipanvaihtoa tarvitseva vauva rinnalla, uhmaikäinen raivoaa taustalla jne. jne.... Kukahan siinä vaiheessa jää ilman huomiota?
Illalla vauvaa pitää imettää, uhmaikäisen kanssa mahdollisesti vääntää iltapalasta, nukuttaa vauvaa, lukea uhmikselle iltasatua ja palauttaa se sänkyyn muutamaan kertaan jne. jne.... Kukahan siinä vaiheessa jää ilman huomiota?
Toki monessa perheessä on helppoja vauvoja ja helppoja uhmaikäisiä, mutta kannattaa muistaa että kaikki ei aina mene niin auvoisasti kuin suunnittelee.
Meillä 11v ja 13v eli teini-iän kynnyksellä. Molempia kuskataan harrastuksiin lähes päivittäin. Syövät kuin hevoset kun treenaavat. Luetaan Wilmoja ja hommataan suksee, monoo,luistinta, polkupyörää. Koko ajan kaikki kamat pieniä ja vaatteet/kengät ei mahu päälle kun kasvavat joka kuukausi edellisistä. Näitä kun olisi tässä tuplat niin huh,huh! Ei kestäisi pää eikä kukkaro.
Vierailija kirjoitti:
Meillä 11v ja 13v eli teini-iän kynnyksellä. Molempia kuskataan harrastuksiin lähes päivittäin. Syövät kuin hevoset kun treenaavat. Luetaan Wilmoja ja hommataan suksee, monoo,luistinta, polkupyörää. Koko ajan kaikki kamat pieniä ja vaatteet/kengät ei mahu päälle kun kasvavat joka kuukausi edellisistä. Näitä kun olisi tässä tuplat niin huh,huh! Ei kestäisi pää eikä kukkaro.
Meillä hoidettiin liikalisääntyminen sillä että lapset maksoivat itse.
Mies mietti käytännön asioita, kuten missä se majoitetaan ja miten koko porukka kuljetetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä on sitten taas monta vuotta pikkulapsiaikaa.
Pikkulapsiaika on työlästä, mutta ihanaa, etenkin, jos saa nukkua edes kohtuudella.
T: pienten lasten äiti
Ja menee ohi äkkiä, joidenkin mielestä liian äkkiä ja joidenkin mielestä voisi mennä ohi vieläkin nopeampaa
Afrikassa lisäännytään 4 lasta. Teidän on valitettavasti muutettava sinne.