Gallup ainoille lapsille....kaipasitko itsellesi sisaruksia?

Kaikki kaverit olivat silloin perheen kesken ja itsellä oli aina todella tylsää, kun ei ollut sisaruksia, joiden kanssa touhuta.

Tulee melkein huono omatunto kun ei ole " suunnitteilla" sisarusta ainokaiselle.

Minulla on pari läheistä serkkua ja asuimme lapsina lähekkäin. Nyt aikuisena olisi mukava saada puolestaan omille lapsilleni serkkuja. Olisi mukava jakaa myös elämän hienot hetket veljen tai siskon kanssa.



Omien vanhempien ikääntyminen huolestuttaa, en voi tasata vastuuta kenekään muun kanssa, vaan heidän hoitonsa on mionun vastuullani.



Eli mielestäni lapsilla olis hyvä olla sisarus, jos toinenkin.

Hyvin kyllä pärjäsin ilmankin.

Sisarpuoli minulla on, mutta hänen kanssaan meillä on aina ollut sellainen kilpailuasetelma, ettemme ole edelleen aikuisenakaan kovin läheisiä. Meillä siis ei ole yhteistä isää tai äitiä, vaan hän on äitini miehen, siis minun isäpuoleni lapsi.

Koulujen loma-aikoina varsinkin ja matkoilla piti aina yrittää lyöttäytyä jonkun vieraan lapsen seuraan.



Nyt aikuisena kaipaan myös, koska vanhemmat ovat kuolleet ja pikkuserkut ovat lähimmät sukulaiset. Olisi ihanaa, kun olisi sisko.

Myönnän rehellisesti kadehtivani valtavasti ystäviäni ja sukulaisiani jotka puhuvat läheisistä väleistään sisaruksiinsa. Sisaruksien perheiden kanssa ollaan tekemissä, tullaan sediksi ja tädeiksi jne.



Pelottaa myös se aika kun vanhemmista aika jättää (jos jättää ennen minua) niin ei ole ketään minun kanssa jakamassa suruani...



En ikinä haluaisi omille lapsilleni samaa...

Voin sanoa ihan kärsineeni ainoana lapsena olemisesta. Toivoin aina itselleni sisarusta, ihan sama oliko veli vai sisko. En päässyt pienenä päiväkotiin eikä muuhunkaan hoitoon, jossa olisi ollut muita lapsia. Mulla oli ihan onnettomat sosiaaliset taidot ja nautin yksin olemisesta. Olenkin asiaa kompensoinut ihan urakalla vanhempana, mulla on hillitön kaveripiiri ja olen tuttuja " kaikkien kanssa" ...

Nyt kun mainitsit tuon " tuttuja kaikkien kanssa" ... niin täytyy myöntää että minulla vähän sama juttu. Jotenkin sitä tulee haalittua koko ajan uusia tuttuja ja sitten jää osa ystävyyksistä taas automaattisesti vähemmälle...



t. 13

Olin kymmenenvuotias, kun sain ainoan sisarukseni. Olin todella onnellinen, olin kärsinyt kiusaamista hirveästi, koska kaikilla muilla oli sisaruksia.

Oli tosi yksinäistä välillä ja tunsin olevani jonkinlainen " friikki" koska kaikilla oli sisaruksia paitsi minulla :(

Mutta 22v kun isä kuoli, silloin olisin toivonut että olisi ollut sisaruksia jakamassa kaikkea sitä.