Kun elämä vaan potkii päähän, miten jaksat?
Silloin kun elämässä vaan tulee vastoinkäymisiä toinen toisensa perään. Kun pitkään aikaan ei ole tapahtunut oikeastaan mitään mainittavan hyvää, vaan ikäviä asioita ja huonoja uutisia vaan tulee. Miten jaksat, millä tsemppaat itseäsi (etenkin jos olet hyvin herkkä ihminen)?
Kommentit (74)
Vain sinä voit muuttaa elämäsi kulun.
Itse mietin usein, että jos vertaa tätä päivää elämäni tähän mennessä surkeimpiin niin tämäkin päivä on jo hyvä päivä. Se auttaa näkemään eroja päivissä. Voin olla nyt surullinen ja yksinäinen sekä väsynyt, mutta en ole enää esim koulussa missä kiusataan tai asu paikkakunnalla missä voin huonommin. Olen kuitenkin päässyt eroon monista ikävistä jutuista. Samalla menneisyyden kokemukset silti vaivaavat minua. Ne ovat vieneet voimiani paljon. Pari talvea ovat olleet vaikeuta ja en ole oikein enää ennallani. Joku elää täysillä ja minä taas päivän kerrallaan välillä kituuttaen. Voisi miettiä olenko onnellinen. En ole. Joskus hyvä olo ja rauhallinen mieli, mutta perus onnellisuus pyyttyy. Tavallaan elämäni on opettanut siihen, että paljon ikävää sattuu. Luottoa ei enää ole. Ei ihmisiinkään.
Karsin elämästäni kaikki ikävät, energiaa syövät ihmiset. Mm siskoni.
Keskityin yhteen asiaan kerrallaan, päivään kerrallaan.
Mietin lapsiani, oli pakko vain jaksaa, eikä edes voinut näyttää huolehtimista.
Rutinoiduin. Kun elämä on aina ollut vaikeaa, siihen tottuu.
Kiroilen ja sadattelen aikani, itken, uhriudun, haukun muita, siitä saa voimaa.
Sitten kun pahin ohi käyn kaupungilla ja katson niitä kymmeniä asunnottomia, juoppo narkki ummeja, kerjäläisiä ym hörhöjä jotka hiihtelee ihan zombiena tuolla ees taas vailla mitään päämäärää ja tulevaisuutta.
Sitten ymmärrän että minullahan on moneen muuhun verrattuna asiat todella hyvin.
Sitten vaan täytyy mennä eteenpäin ja jättää asioita taakse ihan tietoisesti keskittyä olennaiseen, tähän hetkeen ja tulevaisuuteen.
Huumori ja ehkä jopa positiivinen itseironia auttaa myös.
Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Sitä elämäni on ollut koko aikuisiän.
Selviytymisessä on 2 puolta.
Toisaalta vastoinkäymisistä oppii ja onkin otettava opiksi. Ne myös kovettavat ihmistä sietämään seuraavia pettymyksiä.
Toisaalta jos niistä ei pääse yli, ne kertyvät mieleen ja kehoon, saattavat jopa sairastuttaa ja uuvuttaa ihmisen kokonaan. Ne ikäänkuin kumuloituvat, eli uusi pettymys on aina lisää entisten päälle jolloin joskus joillekin kuorma on sitten liikaa.
Vedän henkeä
Teen suunnitelmaa kuinka poistun kurjuudesta
Ja aloita suunniteman toteutuksen pienin askelin
Jos ei toimi niin blan b,c,.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinnittelen koska on pakko. Periksi ei voi antaa. Jos paskalle ei voi tehdä mitään, se pitää vain kestää.
Sama asenne on itselläni myös, mutta kaipaisin jotain käytännön neuvoja selvitä. Ei se asenne että "on vain selvittävä ja pitää kestää" loputtomiin kanna. Ap
Mitä käytännössä tarkoittaa nuo kaikki vastoinkäymiset?
Koska on pakko.
Toisaalta, mielenkiinnonkohteet ja sisäinen maailma on pakopaikka.
Liikunta, sen päälle kunnon unet. Ystävien seura. Viime vuosi päättyi todella paskasti, vedettiin matto jalkojen alta täysin. 2 viikkoa kävin reissussa ystäviä tapaamassa, alkoholi pois kuvioista, keskittyminen omiin juttuihin, salitreeniin, pitkiä kövelylenkkejä, pitkiä yöunia. Elämä voittaa aina jossain kohtaa
Kaikenlaisia sekopäitä sitä onkin liikkeellä.
Onko toiset vain erittäin heikkoja ja pienikin vastoinkäyminen sysää kurjuuteen?
Käytännön neuvot riippuu tilanteesta
Muutos vaatii paljon ja ei ole helppoa
Pyrin keskittymään hetkeen. Katson luontoa. Näen siellä kaunista.
Kouluttaudu
Vaihda paikkakuntaa
Opiskele kieliä
Matkusta
Tutustu ihmisiin
Harrasta
Hyödynnä vahvuuksiasi
Opituntemaan itsesi
Jne
Opettelen irrottautumaan siitä pakkotehdä-pakkopärjätä-pakkoajattelusta.
Pakolla. Mitä muuta voisi tehdä? Pakko se on joka aamu nousta ylös ja lähte töihin. Kukaan muu ei mua elätä.
Tähän mennessä 50 vuotta olen tässä helvetissä ollut yksin
Keskityn johonkin asiaan esim sanaristikoiden tekemiseen.
Käyn lenkillä illalla ja jumppaan aamulla. Pimeässä räntäsateessa kun tunnin viuhtoo tulee hyvä olo. Tuntee taas saavansa tervettä etäisyyttä asioihin.. Nälkä vaan on lenkin jälkeen niin kova, että loppuilta tulee syötyä. Onneksi painoindeksi on pysynyt 25:ssa. Sokeria tai makeaa en juuri koskaan syö, kun ei vaan maistu. Onneksi.