Kun elämä vaan potkii päähän, miten jaksat?
Silloin kun elämässä vaan tulee vastoinkäymisiä toinen toisensa perään. Kun pitkään aikaan ei ole tapahtunut oikeastaan mitään mainittavan hyvää, vaan ikäviä asioita ja huonoja uutisia vaan tulee. Miten jaksat, millä tsemppaat itseäsi (etenkin jos olet hyvin herkkä ihminen)?
Kommentit (74)
Potkin takaisin. Ja sitten hihitellään.
Sinnittelen koska on pakko. Periksi ei voi antaa. Jos paskalle ei voi tehdä mitään, se pitää vain kestää.
On ollut paljon vaikeuksia. Yksi keino on ollut olla huolehtimatta jonkin aikaa. Siis tekemällä vaikka jonkin matkan tms, jolloin saa ajatukset pidettyä hetken muualla.
Vierailija kirjoitti:
Sinnittelen koska on pakko. Periksi ei voi antaa. Jos paskalle ei voi tehdä mitään, se pitää vain kestää.
Sama asenne on itselläni myös, mutta kaipaisin jotain käytännön neuvoja selvitä. Ei se asenne että "on vain selvittävä ja pitää kestää" loputtomiin kanna. Ap
Oikein pahassa ahdistuksessa ainoan lohdun on tuonut tupakka. Joo, olen säälittävä ja mitä kaikkea... Mutta näin se vaan on.
Vierailija kirjoitti:
On ollut paljon vaikeuksia. Yksi keino on ollut olla huolehtimatta jonkin aikaa. Siis tekemällä vaikka jonkin matkan tms, jolloin saa ajatukset pidettyä hetken muualla.
Miten olet onnistunut vain olemaan huolehtimatta? Entäs kun yksi isoimmista ongelmista on taloudellinen ahdinko, eli mahdollisuutta millekään irtiotolle matkustuksen muodossa ei ole?
On ollut sellaisia aikoja, ja kovasti ihmettelen, eikö tämä jo lopu. Rukous on apuni. Nyt on ollut jo 15 v ainakin hyvää elämää.
Minulla on ollut elämässä paljon vastoinkäymisiä. Olen peruspositiivinen ihminen, ehkä tämä kantaa. Itken jo itkettää, liikunta auttaa minulla vitutukseen, ajattelen että on myös ihmisiä joilla asiat huonommin kuin minulla, elämänkokemuksesta tiedän, että asiat tulevat järjestymään jollain tavalla - elämä kantaa. Hemmottelen itseäni myös pienillä asioilla, hyvä ruoka, hyvä kahvipulla jne..................olen hyvin luova ihminen ja joskus ihan väsyn, koska minulla on niin paljon ajatuksia ja ideoita, mutta ehkä tästä on ollut minulle apua näissä vastoinkäymisissä. Luova mieleni on auttanut minua keksimään ulospääsyjä hankalista tilanteista, on ne sitten liittyneet rahaan tai muihin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Oikein pahassa ahdistuksessa ainoan lohdun on tuonut tupakka. Joo, olen säälittävä ja mitä kaikkea... Mutta näin se vaan on.
Et suinkaan ole säälittävä. Mikä ikinä kellekin tuo edes hetkellistä helpotusta, se sallitakoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinnittelen koska on pakko. Periksi ei voi antaa. Jos paskalle ei voi tehdä mitään, se pitää vain kestää.
Sama asenne on itselläni myös, mutta kaipaisin jotain käytännön neuvoja selvitä. Ei se asenne että "on vain selvittävä ja pitää kestää" loputtomiin kanna. Ap
Elän vain sitä hetkeä. En kelaa menneitä enkä tulevia. Harjoitan mielentyyneyttä meditoimalla. Pidän huolta fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista.
Sen läpi on vaan mentävä. Jonain hemmetin päivänä helpottaa. Ihan varmasti.
Ja olen oikeasti ollut niin pohjalla että halusin päättää elämäni. Tiedän täysin miltä sekin tuntuu.
Nyt asiat ovat mukavasti. Selvisin jotenkin vaan ihmeen kaupalla! ihan omin voimin selvisin. Olen edelleen yksin mutta minulla on kaikki hyvin.
Se mikä ei tapa vahvistaa.
Ajan rytmittäminen. säästän aina matkaa varten, pientäkin.
Mietin mahdollista lottovoittoa. Se on mahdollista.
Mietin että asiat voisivat olla huonommin.
Tällä hetkeä yritän pysyä hengissä, olen yksin kuten aina vaikeina aikoina. Ei ole miestä joka sanoisi "ei hätää" ja ottaisi syliin.
Sitä olen joskus miettinyt, miksi niin. Joka kerran, ikään kuin tämän elämän tarkoitus olisi tehdä minusta oman polun kulkija ilman ketään.
Jumala? Kyllä on ollut mukana. Mutta Jumala ei ota halaukseen.
Pärjään kun olen kekseliäs. Halasin lämmennyttä kahvinkeitintä. :D
Rukoilen kovasti, on auttanut aina. Ei välttämättä heti, mutta rukousvastauksen olen saanut joka kerta. :)
Rukoilen joka päivä että raiskaaja kuolisi. On sen verran julkkis että siitä olisi uutisissa.
Ihan silkalla vihalla. Viha on parempi kuin voimattomuus. En tarkoita hatred vaan anger.
Vierailija kirjoitti:
Mietin mahdollista lottovoittoa. Se on mahdollista.
Mietin että asiat voisivat olla huonommin.
Tällä hetkeä yritän pysyä hengissä, olen yksin kuten aina vaikeina aikoina. Ei ole miestä joka sanoisi "ei hätää" ja ottaisi syliin.
Sitä olen joskus miettinyt, miksi niin. Joka kerran, ikään kuin tämän elämän tarkoitus olisi tehdä minusta oman polun kulkija ilman ketään.
Jumala? Kyllä on ollut mukana. Mutta Jumala ei ota halaukseen.
Pärjään kun olen kekseliäs. Halasin lämmennyttä kahvinkeitintä. :D
Täältä tulee etähaleja sulle! Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Mietin mahdollista lottovoittoa. Se on mahdollista.
Mietin että asiat voisivat olla huonommin.
Tällä hetkeä yritän pysyä hengissä, olen yksin kuten aina vaikeina aikoina. Ei ole miestä joka sanoisi "ei hätää" ja ottaisi syliin.
Sitä olen joskus miettinyt, miksi niin. Joka kerran, ikään kuin tämän elämän tarkoitus olisi tehdä minusta oman polun kulkija ilman ketään.
Jumala? Kyllä on ollut mukana. Mutta Jumala ei ota halaukseen.
Pärjään kun olen kekseliäs. Halasin lämmennyttä kahvinkeitintä. :D
Sama mulla, yksin olen eikä ole ketään tukena ja lohduttamassa. Mutta en odota lottovoittoa, raha ei onnea tuo.
Etenkin jos asiat koskettavat sinua henkilökohtaisesti, tapahtuvat siis omassa elämässäsi. En tarkoita ikäviä uutisia mitä voi netistä tai lehdistä lukea. Ap