Kun elämä vaan potkii päähän, miten jaksat?

Aapee- ei sinun tarvitse koko maailma hallita. Keskity johonkin pieneen asuaan. Johonkin joka miellyttää sinua.

Se on paniikki-ajattelu, joka syö.

Voit muttaa ajattelutapaasi.

Vierailija kirjoitti:

Aapee- ei sinun tarvitse koko maailma hallita. Keskity johonkin pieneen asuaan. Johonkin joka miellyttää sinua.

Se on paniikki-ajattelu, joka syö.

Voit muttaa ajattelutapaasi.

Miten paniikkiajattelusta pääsee pois?

Vierailija kirjoitti:

Opettelen irrottautumaan siitä pakkotehdä-pakkopärjätä-pakkoajattelusta.

Joo, minullekin on ehdotettu, että päästä firmasi(toiminimi) konkurssiin, ota avioero jne.

No, tänä vuonna firmani tulee olemaan velaton, teini-ikäiset lapseni pitävät arvossa sitä, että ovat saaneet kasvaa ehjässä perheessä, parisuhteemme puolisoni kanssa on voimavara ajoittaisista vaikeuksista huolimatta.

Elämäntapani on mahdollistanut minulle suhteellisen suuren vapauden, palkkatyössä olisin todennäköisesti ajautunut pitkäaikaistyöttömäksi muuten vaikean elämäntilanteen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Rukoilemalla

Samat kokemukset. Anova saa, etsivä löytää, kököttävälle avataan.

Mietin missä olen viiden vuoden kuluttua. Kirjaan.

Alan tehdä töitä tavoitteiden eteen.

Keskityn arkeen.

Kun veli kuoli, niin se oli elämäni kauhein tapahtuma ja kriisi. Kuljin polviin asti maan alla.

Pikkuhiljaa. Pakko oli keskittyä tähän hetkeen ja omiin tavoitteisiin.

Oli syötävä. Oli pidettävä huolta itsestä.

Ei se hetkessä se suru ja kriisin tunne hälvene.

Ajattelin ja ajattelen, että minun elämäni on täällä ja tässä ja nyt.

Ja niin hirveää kuin se tällaiselle kontrolloijalle onkin, niin sen asian sisäistäminen, että en pysty kaikkea hallitsemaan, helpottaa olemistani tai ainakin järkeistää sitä.

Pyrin keskittymään arkeen.

Vähennän somessa ajan viettämistä. Annan itselleni luvan olla huonovointinen. Töissä toki esitän reippaan työntekijän roolia, koska työkaverit eivät ole vastuussa tilanteestani. Mutta vapaa-ajalla annan itselleni luvan surra. En yritä väkisin ylläpitää mitään kuvaa "vahvasta selviäjästä". Teen oman oloni mahdollisimman mukavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinnittelen koska on pakko. Periksi ei voi antaa. Jos paskalle ei voi tehdä mitään, se pitää vain kestää.

Sama asenne on itselläni myös, mutta kaipaisin jotain käytännön neuvoja selvitä. Ei se asenne että "on vain selvittävä ja pitää kestää" loputtomiin kanna. Ap

Työstän käytännön asioita. Mietin ikävät jutut mieluiten ulkona liikkuessa. Skenarioin, mitä tekisin jos voisin. Puhun luotetuille ihmisille. Lepään ja käyn jossain, jos jaksan.

Olen miettinyt heittäytymistä junan alle. Loppuisi kertaheitolla ongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt heittäytymistä junan alle. Loppuisi kertaheitolla ongelmat.

Ne vain siirtyisivät muille.

Ajattele hetki, mutta sitten jotain muuta.

Laitan paksuja aidoilta kultakoruilta näyttäviä rihkamakoruja kaulaan ja saan r-kerjäläisiltä jaksuhaleja joka päivä.

Up

Sinnittelen. Tai en oikeastaan edes sitä enää. Asiat vain tapahtuu nykyisin.

Olen miettinyt, että joku sillalta hyppy voisi olla ihan hyvä vaihtoehto, mutta sekin menisi oletettavasti jollain tavalla pieleen ja lopputulos olisi entistä ankeampi. Eli leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä vain.

Mä selvisin aivan järkyttävästä jaksosta yhden ihmisen vuoksi. Ihmissuhteita ei kannata aliarvioida.

Vierailija kirjoitti:

Aapee- ei sinun tarvitse koko maailma hallita. Keskity johonkin pieneen asuaan. Johonkin joka miellyttää sinua.

Se on paniikki-ajattelu, joka syö.

Voit muttaa ajattelutapaasi.

Sisimmässäni tiedän, ettei minun tarvitse. Mutta kun lapsesta asti olet sisäistänyt sen vahvan, reippaan ja aina niin jaksavaisen roolin, on siitä aikuisena vaikea päästä eroon ainakaan ilman ammattiapua. Tuo panikointi ja yliajattelu ovat minulle ongelma, mutta todella herkkänä ja paniikkihäiriöstä kärsivänä ihmisenä ei niitäkään noin vain laiteta pois päältä.