Aloitin terveyskeskuksen päivystyksessä ja mietin, miksi ihmiset on niin kauheita ihmisprseitä?

Vierailija kirjoitti:

Olen itse asiakkaana ihmetellyt samaa. Olin terveysasemalla tuossa viikko sitten ja siellä pyöri ikääntyneitä ihmisiä, ei siis vanhuksia, mutta siinä 7-kymppisiä. He eivät osanneet istua vaan pyörivät hermostuneesti keskellä odotusaulaa. He ramppasivat koko ajan kysymässä siinä luukulla sitä ja tätä ja painelivat nappeja. Tämä tarttui muihin odottaviin ikääntyneisiin, jotka hekin sitten alkoivat pyöriä hermostuneesti ja kohta meininki oli kuin vanhusten lavatansseissa.

Sitten sieltä jostakin ovesta tuli sellainen napakka hoitaja, joka alkoi käskyttää näitä vanhuksia kuin pikkulapsia. "Nyt sinä menet tuohon ja istut kuin kansakoulun laskennon tunnilla kiltisti, sinut kutsutaan sitten, sinä menet taas istumaan tuonne eikä sinun tarvitse koko ajan kysellä.." jne. Ja kappas, tämä toimi. Ilmeisesti nämä vanhukset tarvitsevat tiukan ohjauksen, muuten heillä hajoaa pakka.

Tämä voi johtua siitäkin, että monissa paikoissa on isot talot ja ei ole enää vastaanottavaa henkilöä, joka ottaisi ilmoittautumisen ylös ja ohjaisi, että istukaa tuohon, olkaa hyvä, lääkäri kutsuu nimeltä". Kun vein tyttöni hammaslääkäriin, vastaanotto oli isossa talossa ja hammaslääkäreitä oli muutamassa kerroksessa. Ilmoittauduin kelakortilla alakerran automaatilla. Näytölle tuli teksti, että aikasi on xx huoneeseen, ilmoittaudu uudelleen sen ja sen kerroksen automaatilla. Ilmoittauduin uudelleen siellä, automaatti sanoi, että varattuja aikoja ei ole. Kokeilin kahdesti ja jäin sitten epätietoisena odotustilaan joksikin aikaa. En tiennyt oliko ilmoittautuminen onnistunut. Huomasin, että ihmisiä ei edes kutsuttu huoneisiin nimillä, vaan numeroilla jotka ilmoittautumisautomaatti ilmoitti. Menin vielä uudestaan kokeilemaan ja nyt yläkerran automaatti hyväksyikin ilmoittautumisen ja antoi numeron jolla kutsuttiin (kutsu tuli vain näkyviin aulan numerotaululle, ei niin että joku ihminen olisi tullut huhuilemaan). En yhtään ihmettele, että vanhuksille tämä voi olla tosi hankalaa ja ovat epävarmoja, tiedetäänkö että ovat paikalla ja ovatko oikeasti jonossa ja oikeassa odotustilassa. Jos vastaanottoaika vielä on myöhässä kuten usein on, niin siinä sitten epävarmuus vielä kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Julkinen terveydenhoito on just tollaista. Yksityisellä sektorilla eri meno.

Toinen ero on se, että yksityisellä käy ne keskimäärin vähemmän sairaat ihmiset. Kermankuorinnalla saa hyvät rahat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkinen terveydenhoito on just tollaista. Yksityisellä sektorilla eri meno.

Toinen ero on se, että yksityisellä käy ne keskimäärin vähemmän sairaat ihmiset. Kermankuorinnalla saa hyvät rahat.

Yksityislääkärit ovat usein erikoislääkäreitä. Heidän hoitoon mennään nimenomaan vaativien sairauksien vuoksi. Usein siinä vaiheessa, kun terveyskeskuslääkärit ovat antaneet vääriä diagnooseja, leimanneet potilaan luulotautiseksi ja potilas on lopulta siirtynyt itse osaavampaan hoitoon. 

Kokemusta Helsingissä.

Ihmiset huutavat ja vaativat kun tarjoaa palvelua muutaman kilometrin päästä tai eri kaupunginosasta. Tai kun ei mitenkään jaksakaan herätä kello 9:ksi.

Yhden ihmisen palvelemiseen voi mennä vaikka kuinka aikaa kun sumplii että pitäisi olla tiettyyn toimipisteeseen hänelle sopivaan aikaan.

Se lääkärille pääsy on niin mahdotonta nykyään, että siitä tulee ihan epätoivoiseksi kun ei pääse vaikka kuinka yrittää. Ainakin täällä hus-alueella. Pojallani oli infektion yhteydessä kaulalla iso imusolmuke. Päivystävä lääkäri sanoi vakavana, että on ehdottoman tärkeää varata aika terveyskeskukseen kuukauden päähän sen varmistamiseksi, että tilanne normalisoituu ja käski soittaa heti arkena ajan perään. No soitin, puhelunpalvelusta nauhalta sanottiin että soitetaan takaisin. Soitto tuli aina monen päivän, viimeisen kerran vasta 2 viikon päästä ja aina vain kerran. Muutaman soiton töissä missasin, kun en millään voinut vastata asiakkaan palvelun ollessa kesken. Muutama kerta sanottiin, että ei ole antaa aikaa ja ohje soittaa uudelleen parin päivän päästä (jolloin taas odotin takaisin soittoa päiväkaudet). Kuukausi tuli ja meni, en saanut aikaa. Toinen kuukausi alkoi olla lopuillaan ja imusolmuke oli edelleen siinä. Huolestutti kovasti. Oli pakko lopulta viedä poika yksityiselle. Otettiin verikokeet ja ultraääni. Kaikki on hyvin, ei ollut syöpää, mutta olen nyt monta sataa euroa köyhempi. Sille rahalle olisi ollut paljon muutakin käyttöä. En enää ihmettele jos ihmisillä menee hermot, vaikka itse käyttäydyin kohteliaasti puhelimessa.

Olen empaattinen hoitaja ja pidän potilaan puolia erityisesti silloin, jos potilas ei itse sitä osaa pitää esimerkiksi ollessaan tosi kipeä. Silti ihan oikeasti raivostuttava ja turhauttava piirre näissä puhelimitse asioivissa on se, että puhelimessa hoitajalle saatetaan räyhätä asiasta mille en hoitajana voi yhtikäs mitään (esim koska lääkäreitä ei ole, joko rekryvaikeuden tai sairausloman takia) mutta vaikka asiallisesti ohjaa nämä täyttämään palautelomake jolloin se tieto menee tyytymättömyydestä sinne oikealle taholle (=yleensä sairaanhoitopiirin tai nyt hyvinvointialueen johtoon), niin sitä ei tehdä.

Jos olet tyytymätön > tee kirjallinen valitus sinne terveyskeskukseen tai päivystykseen.

Jos koet tulleesi väärin hoidetuksi tai kohdelluksi > ole yhteydessä potilasasiamieheen.

Tyritään ihan urakalla eikä vastuullista löydy. Siis yksityiselle.

Sain terveyskeskuksesta kaksi väärää diagnoosia ennen teho-hoitoon päätymistäni. Vaikeasta hengenahdistuksesta huolimatta kumpikaan lääkäri ei tunnistanut keuhkoveritulppaa. Katselin valvontaosaston sekä teho-osaston toimintaa mittareiden ja piuhojen seasta osaston toimintaa sekä ajattelin, kuinka paljon lääkäreitä ja hoitajia sekä heidän työtään arvostankaan. Pelastivat elämäni. 

Ja nyt saan kuulla olevani ihmisprse. Hankala ja vaikea potilas, joka vaati itselleen hoitoa. 

Yksityisellä terveysasemalla mulle tarjottiin kahden päivän päähän aikaa, kyseessä oli työkyvyttömyyden toteaminen ja siihen liittyvän hoidon suunnittelu. En voi olla omailmoitusoikeudella töistä pois, mutta en voinut töitäkään tehdä, koska olin työkyvytön. Ihan oli pakko sille yksit. terveysaseman työntekijälle sitten sanoa tiukkaan sävyyn, niin kas, jännästi löytyi samalle päivälle aika. En olisi halunnut toimia niin, mutta kyseisellä firmalla on käsittämätön tyyli pihtailla aikoja. Julkisten resursseista en tiedä - olen sinne joskus yrittänyt, mutta on käännytetty yksityiselle, koska olen työssäkäyvä ihminen. Niin olenkin, mutta kun sille pirun yksityiselle ei pääse näköjään muuten kuin rumasti sanomalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota ap huomioon että päivystys on pienelle ihmiselle se vihoviimeinen luukku, josta hän yrittää saada apua vaivoihinsa. Kun sekin evätään, niin kaikki toivo romahtaa. Osa reagoi tuohon luovuttamalla, mutta osa herää viimein taistelemaan ja vaatimaan oikeuksia.

Minusta päivystys ei saa käännyttää ketään pois. Sen tehtävä on auttaa tai ohjata paikkaan josta apua on saatavilla. Eikä vaihtoehto että jatketaan pompottelua, jossa päivystys ohjaa terveysasemalle ja terveysasema päivystykseen, ole oikea ratkaisu.

Oikeuksiaan voi vaatia kuitenkin asiallisesti. En itsekään ymmärrä mitä se ilkeily ja toisen rumasti kohteleminen auttaa. Olen ollut itsekin kipeä,väsynyt, peloissani ja kyrsiintynyt. Vaatinut oikeuksiani. Olematta se käytöstavaton. Miehelle aspa sulki luurin korvaan kun ei tuo kyennyt yhtään käyttäytymään, minä hoidin asian tiukasti mutta hyökkäämättä ja asiallisesti.

Ei se tapahtuma sen aspan vika ollut ja hävetti ukon puolesta.

Et sattunut vaan olemaan enemmän kipeä. No onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos hoitohenkilökunta ja lääkärit hoitaisivat työnsä kuten kuuluu, ei potilaatkaan hermostuisi niin usein. Turha syytellä sote-ongelmista aina vain organisaatiota. Vastuunpakoilua. Monet ongelmat sote-alalla johtuvat henkilökunnasta. 

En hyväksy huonoa käytöstä. Ymmärrän kutienkin  täysin, että potilas saattaa lopulta turhautua toistuviin vääriin diagnooseihin, kielitaidottomuuteen, osaamattomuuteen, töykeään kohteluun ja henkilökunnan ylimieliseen asennevammaiseen käytökseen. Käytöstavat pitää olla potilaallakin, mutta kipu, väsymys ja sairaus jyrää usein jaksamisen. 

Henkilökunnan pitäisi koulutuksensa perusteella tietää ja ymmärtää, että moni sairaustila ja kohtaus vaikuttaa ihmisen käytökseen. Puhelimessa sekavasti käyttäytyvä potilas voi olla kiireellisen ensihoidon tarpeessa. Tämän vuoksi on vaarallista, että  hoitaja tai lääkäri suhtautuu hankaliin potilaisiin "ihmisperseinä."

Asenne on vaarallinen ja epäammatillinen. 

Kyllähän jo tuo sana, mitä AP käyttää potilaista, kertoo aika paljon terveydenhoitohenkilöstä itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkinen terveydenhoito on just tollaista. Yksityisellä sektorilla eri meno.

Toinen ero on se, että yksityisellä käy ne keskimäärin vähemmän sairaat ihmiset. Kermankuorinnalla saa hyvät rahat.

Voi herrajjestas sun kanssas!

Turhaa juoksuttamista näillä vastaanoton tädeillä ja samalla pelataan pasianssia tietokoneella, niinkuin olisi kovakin kiire.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni päinvastainen kokemus. Menet nöyränä päivystykseen ja saat kuulla pään aukomista, että miksi tulit. Kerran ruokatorvi turposi niin, että en ollut pystynyt syömään kiinteää ruokaa ollenkaan. Yritin elää nestemäisellä ruualla, mutta iltaa kohden alkoi tulla jo taju hämärtymään kun menin niin heikoksi. Pakko oli mennä päivystykseen. Heti vastaanotossa sanottiin tympeästi, että täällä on sitten 4 tunnin jono että voinko odottaa seuraavaan päivään ja kehotettiin juomaan mehukeittoa. Lähdin sitten kotiin ja yöllä meinasin pyörtyä kun en ollut saanut oikein mitään alas. Mietin sitten, että mikä on se akuutti asia millä saa mennä päivystykseen? Jos murtuu joku tai halvaantuu?

Vaan neljän tunnin jono, luksusta.

Itse olin yli 8 tuntia päivystyksessä pitkään jatkuneessa keuhkokuumeessa, nestettä keuhkoissa ja 39 asteen kuumeessa.

No, olinkin sitten yli viikon antibioottitipassa osastolla tajunnan rajamailla, kun vihdoin sain hoitoa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni päinvastainen kokemus. Menet nöyränä päivystykseen ja saat kuulla pään aukomista, että miksi tulit. Kerran ruokatorvi turposi niin, että en ollut pystynyt syömään kiinteää ruokaa ollenkaan. Yritin elää nestemäisellä ruualla, mutta iltaa kohden alkoi tulla jo taju hämärtymään kun menin niin heikoksi. Pakko oli mennä päivystykseen. Heti vastaanotossa sanottiin tympeästi, että täällä on sitten 4 tunnin jono että voinko odottaa seuraavaan päivään ja kehotettiin juomaan mehukeittoa. Lähdin sitten kotiin ja yöllä meinasin pyörtyä kun en ollut saanut oikein mitään alas. Mietin sitten, että mikä on se akuutti asia millä saa mennä päivystykseen? Jos murtuu joku tai halvaantuu?

Vaan neljän tunnin jono, luksusta.

Itse olin yli 8 tuntia päivystyksessä pitkään jatkuneessa keuhkokuumeessa, nestettä keuhkoissa ja 39 asteen kuumeessa.

No, olinkin sitten yli viikon antibioottitipassa osastolla tajunnan rajamailla, kun vihdoin sain hoitoa...

Meidän tk:ssa ne rupeaa odotusaulassa rutisemaaan, jos päivystävä lääkäri on 10 minuuttia myöhässä. Jos odotusaika venyy yli puolen tunnin, lähtee osa jo kotiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat turhautuneita ja peloissaa. Tavallinenkin ihminen voi käyttäytä paineen alla ns.huonosti.

Terveyskeskuksillla ei ole tarjota potilaan toivomaa vastaanottoa nopeasti. Tk ei pysty vastaamaan potilaitten (joskus epärealistisiin) odotuksiin hoidosta ja hoitoon pääsystä. Osa haluaa suoraan lääkärille, ei hoitajalle (turhautuminen, koska esim.ovat tietävinään mikä dg ja miten häntä on hoidettava).

Ennakoimattomat odotusajat turhauttavat. Ei koskaan tiedä joutuuko odottamaan vartin vai monta tuntia.

Yleinen oletus on että terveyskeskus = arvauskeskus, eikä lähtökohtaisesti edes luoteta tarjolla olevaan hoitoon. Osa kokee, että joutuu vaatimaan itselleen hoitoa ja tutkimuksia, koska muuten et sa mitään (vaikka potilaan vaatimus hoidosta olisi hoitosuositusten vastainen). Tämä voi näkyä pontevana omien asioitten ajamisena tai jopa aggressiivisuutena.

Ja kaiken tämän lisäksi ja takana on tk-potilaan hätä, huoli ja pelko siitä, mikä häntä vaivaa ja onko se vakavaa, kuoleeko tähän ja otetaanko hänen vaivansa tosissaan ja ymmärretäänkö se hätä.

Toivoisin, että ammattilaiset siellä päivystyksessä ymmärtäisivät haastavien potilaitten käytöksen takana olevat tekijät, ihan oman jaksamisensa vuoksi. Huono käytös ei ole henkilökohtainen hyökkäys työntekijää vastaan vaan se voi olla potilaann hädän ilmaisu.

Enkä nyt tarkoita, että kaikkea huonoa käytöstä potilaitten taholta tulisi sietää ja sallia, mutta on silti hyvä ymmärtää, mistä haastavassa käytöksessä voi olla kysymys.

Tottapa hyvinkin. Pitkäaikaismonisairas ihmettelee miksei hänelle kuulu lääkärin vuositarkastus enää. Hoitajan vastaanottoaikaa varten luvataan ottaa yhteyttä mutta ei kuukauteen ole kuulunut mitään. Labrakokeita on typistetty jättämällä pois EKG (vaikka sydämen vajaatoiminta ja sepelvaltimotauti) ja virtsakoe munuaisten tilanteesta vaikka asiakkaalla munuaisten vajaatoiminta). Näin Helsingissä ainakin yhdellä terveysasemalla. Palvelutason tietoinen vähennys ikää kuin vaivihkaa. Tämä ei ole millään muotoa ajanvaraushenkilön vika mutta hän on kuitenkin koulutettu hoitaja ja pitäisi informoida asiakasta näistä muutoksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni päinvastainen kokemus. Menet nöyränä päivystykseen ja saat kuulla pään aukomista, että miksi tulit. Kerran ruokatorvi turposi niin, että en ollut pystynyt syömään kiinteää ruokaa ollenkaan. Yritin elää nestemäisellä ruualla, mutta iltaa kohden alkoi tulla jo taju hämärtymään kun menin niin heikoksi. Pakko oli mennä päivystykseen. Heti vastaanotossa sanottiin tympeästi, että täällä on sitten 4 tunnin jono että voinko odottaa seuraavaan päivään ja kehotettiin juomaan mehukeittoa. Lähdin sitten kotiin ja yöllä meinasin pyörtyä kun en ollut saanut oikein mitään alas. Mietin sitten, että mikä on se akuutti asia millä saa mennä päivystykseen? Jos murtuu joku tai halvaantuu?

Vaan neljän tunnin jono, luksusta.

Itse olin yli 8 tuntia päivystyksessä pitkään jatkuneessa keuhkokuumeessa, nestettä keuhkoissa ja 39 asteen kuumeessa.

No, olinkin sitten yli viikon antibioottitipassa osastolla tajunnan rajamailla, kun vihdoin sain hoitoa...

Meidän tk:ssa ne rupeaa odotusaulassa rutisemaaan, jos päivystävä lääkäri on 10 minuuttia myöhässä. Jos odotusaika venyy yli puolen tunnin, lähtee osa jo kotiinsa.

Voiko oikeasti jossain päin Suomea olla noin hyvä tilanne. Ainakin meillä jos päivystykseen on pakko mennä, kannattaa ottaa kunnolla ruokaa, juomaa ja tekemistä mukaan. Jos pääsee pois alta kuuden tunnin (lasten päivystyksessä) niin se on nopeaa. Viimeksi istuin kuumeisen lapsen kanssa 9 tuntia. Hän nukkui suuren osan ajasta sylissäni.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kun joku soittaa suutansa puhelimessa niin teen hänen asialleen niin vähän kuin vain voin.

ei poikkea mitenkään julkisen arvaushoidon normaalista palvelusta. yleensähän sieltä ei vastata edes puhelimeen

oikeastiko olet yllättynyt, että ihmisillä menee hermot julkisen pellehoidon jonoihin ja saamattomuuten. varsinkin, kun siihen käytetään veronmaksajien rahoja valtavia määriä.

hoitajien palkat nousivat viimeisen kiristyslakon aikana 3600e-->4600e ja silti palvelu on ala-arvoisen surkeaa. vanhukset eivät saa hoitoa ja sairaat vain jonottavat