Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?

Tuleva eukko meni yksin baareihin ja toi sieltä jotain äijiä yöllä kotiimme. Käski mun mennä nukkuun olohuoneen sohvalle. Ihme ähinää ja rytinää kuului aina silloin makkarista.

Olisi pitänyt kuunnella varoituksen ääntä. No, akka onkin jo ex.

"Joo mun ex soitti mulle joskus poliisit ja hääs mut pois meijän yhteisestä kodista. En tiiä miks."

En vieläkään ymmärrä miten olin niin naiivi ja luulin, etten kokisi itse samaa. Kumppani sai jotenkin asian käännettyä totta kai niin, että hänen ex oli se hullu ja muuten vaan soitti poliisit.

Kaksi vuotta myöhemmin olin monta kertaa tilanteessa, kun kumppanilla meni viinaa liikaa ja ei sekoiluiltaan ja huudoiltaan suostunut lähtemään yhteisestä kodista. Jouduin useamman kerran häätämään hänet virkavallan avulla.

Edelleen mietin, että hei. Tuntosarvet olisi ihan jees olla päässä kun ensimmäisiä kertoja tapaillaan... :D

Chinaski kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen piheys.

Sietämätön piirre nyt kun seurustellaan. En jätä sillä muuten hyvä, mut joskus esim voisi ostaa jonkun yllätyslahjan... tai viedä ulos. Mut ei. Kuin lapsi tarhassa. Kaikki pihan yhteisetkin lelut on mun IKIOMIA. Mä olen tienannut nämä ITSE. "en irrota näistä, vaikken ees pysty leikkii kaikilla näillä viidellä lapiolla samaanaikaan."

Nuo yllätyslahjat tai ettei vie ulos on todella pieniä virheitä, jos edes ovat virheitä ihmisessä.

Jos haluat ulos, vie itse miehesi ulos, sama se on kumpi vie, tai se vie kumpi sinne ulos haluaa. 

Me oltu 40 vuotta yhdessä, eikä mies ole koskaan vienyt "ulos", enkä nää sitä suurena harmina. Jos reissussa pysähdytään huoltsikalle, minä tarjoa siellä miehelle. 

Enkä muista että olisin ikinä saanut "yllätyslahjoja", mutta mies muistaa syntymäpäivän ja antaa joululahjan ja se riittää hyvin. 

Oletko koskaan sanonut miehelle, että haluat "yllätyslahjoja"? Ehkei hän ole tullut tuollaista asiaa ajatelleeksi. Ei tiedä, että haluat lahjoja silloin tällöin. Kaikki kun ei lahjoja halua, eikä niistä piittaa.

Yllätyslahjat ja "ulos vieminen" kuulostavat vähän 50-luvun amerikkalaiselta elokuvalta. Mielestäni ei nykyaikaisessa suomalaisessa tasa-arvoisessa suhteessa ei sellaisia tarvita. 

Mun ex osti lahjoja ja järjesti yllätyksiä, piti niitä jotenkin hyvän miehen mittana. Olivat vain aina ihan vääriä, siis sellaisia, mistä olin monta kertaa jo sanonut etten pidä tai halua. Arjen läheisyyttä tai keskusteluyhteyttä ei ollut ja sitä olisin kaivannut, en mitään joogakirjoja ja ripsilahjakortteja (olin monta kertaa sanonut olevani yliherkkä kaikelle ja etten koskaan voisi ottaa ripsilisäkkeitä). Mies ei tuntunut kuuntelevan ja tuntevan minua yhtään.

Seksin loppuminen jo vuoden seurustelun jälkeen. Mikäli toinen ei hanki apua itselleen, suostu terapiaan (pari-/yksilö-) niin ei kiitos.

Kaksi suhdetta loppunut siihen, kun seksi loppui. Erektio-ongelmia, joiden syytä ei haluttu lähteä selvittämään ja läheisyys loppui myös lopulta.

Koin jatkuvaa tarvetta puolustella häntä tutuille: oikeasti hän on hauskempi/ hellempi/ sosiaalisempi jne jne.

Ei muuten ollut. Kaverit ja sukulaiset näki tietysti heti läpi, onneksi.

Kumppani ei vastannut mitään kysymyksiin ja lopetti keskusteluja yhtäkkiä ilmoittamalla ilman perusteluja, että asiasta ei voi puhua. Työskenteli  AV-moderaattorina.

Vierailija kirjoitti:

Jos muutut naisen mieleiseksi, hän jättää koska jokin kipinä puuttuu.

Jos et muutu naisen mieleiseksi hän jättää siltikin joten turha muuttua.

Tämä on maailman laki koskien miesoletettuja.

Tämä ongelma miehillä tosiaan on. Esität jotain mitä et ole, nainen saa lopulta selville. Jos et voi kohdata omia virheitäsi ja pyri olemaan parempi versio itsestäsi, nainen ei jää katselemaan.

Asteittain ilmenevä KUSIPÄISYYS!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä, ettei ikinä pyydä anteeksi.

Hyvä poiminta! Näitä ihmisiä on paljon ja tiivis yhteiselo on kyllä käytännössä mahdotonta jos tämä taito puuttuu. Siinäkin tuntuu olevan yhteys että ne ketkä eivät ikinä pyydä anteeksi, ovat juuri niitä jotka tekevät usein jotain toista loukkaavaa.

Eli narsisteja. Ne ei ikinä pyydä anteeksi vaan vaativat sitä muilta, pienestäkin syystä.

Itse narsistiperheessä kasvanut, suoraan narsistimiehen 'syliin', en huomannut kuin vasta vuosien päästä.

Rouvan sairaalloinen kiinnostus rahaan, siis muiden rahoihin, itsellä sillä mitään ollutkaan ennenkuin sai kynittyä mut ja muut kumppaninsa.

Olisi pitänyt tajuta kun niin nopeasti halusi vihille.

Olen aina harrastanut huonekasveja. Kokoelmani koostuu enimmäkseen ihan tavallisista markettien kasveista joista osa on kasvanut vuosien aikana hyvinkin isoksi. Osa kasveista on myös saatu sukulaisilta ja ystäviltä. Olen myös joitain kaktuksia kasvattanut siemenistä kun niitä mieluisia ei löytynyt kaupoista.

Exäni mielestä hänen piti olla kaikessa parempi minua. Kun kuuli kasviharrastuksestani niin alkoi opiskelemaan kasveja ja tilailemaan harvinaisuuksia ulkomailta. Tilasi myös jotkut järkyttävän kalliit kasvivalot kotiinsa ja jotain erikoislannoitteita.

Katsoi nenää pitkin mun perintöpeikonlehteä (joka on rakkain kasvini tunnearvon takia) kun kuulemma se on huonekasvien rikkaruoho yleisyytensä takia.

Suhteessa näkyi muutenkin se että tuntui kokoaikaa taistelevan siitä että kumpi on pätevämpi ja parempi. Sitä ärsytti kun en lähtenyt mukaan tähän outoon kilpailuun ja usein mökötti kun "voitin" jossain. Mä en yhtään ymmärtänyt hänen logiikkaa kun ihan normaalia että ihmiset on hyviä eri asioissa.

Erotessa se pisti kloriittia mun kukkalannoitepulloihin. Onneksi huomasin lannoitetta lisätessä että haju ja väri on aivan väärä.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva töissäolo oman yrityksen hommissa. Näin jälkikäteen arvelen, että mahtoi olla vain tekosyy, jotta pääsi välttelemään kotitöitä ja myöhemmin myös lastenhoitoa. Aika mahtoi töiden sijaan mennä kavereiden tapaamiseen yms vapaa-ajan viettoon.

En enää ikinä ala suhteeseen yrittäjän kanssa.

Heh, mulla sellanen kokemus yrittäjän kans seurustelusta, että kun puhelin soi niin sitä tyrkättiin emäntä kainalosta sivuun ja syöksyttiin vastaamaan. Tilanne kuin tilanne. Sänkypuuhissa sormet ristissä selän takana, että kunpa ei nyt viiteen minuuttiin se helvetin toosa pirahtaisi :D

Ylenpalttisesti minun ihailu ja jalustalle nostaminen ja sielrä nopeasti alas pudottaminen ja monta kertaa toisti tätä kuviota. Olishan se pitänyt uskoa että koko ihminen valehteluineen oli ihan feikki.

Miehen entinen suhde oli päättynyt siihen, kun oli pettänyt entistä avopuolisoaan. Itse ajattelin, että on muuttunut ja ei hän minulle ikinä niin tekisi.

Arvaatkaa, kuinka kävi :D

Eksäni sanoi kerran, että jättää minut, jos pieraisen. En jaksanut enää pidättää..

Tämä mies tosiaan halusi kauniin ja edustavan tyttöystävän, ja toki olen ihan edustava, mutta pitää myös ymmärtää, että välillä ollaan verkkarit jalassa ilman meikkiä, eikä nainen ole mikään barbie.

Jo ensimmäisen pikkuvalheen paljastuminen ja peittely kaasuvalotuksella olisi pitänyt antaa merkkiä tulevasta. Myöskin myönsi auliisti että oli aina pettänyt suhteissa. En edelleenkään tajua miksi luulin olevani erikoistapaus 🤗

15 vuotta avioliittoa päättyi tänä vuonna pettämisen ja siitä seuranneen yllärivauvan takia. Myöskin se koko suhteen kestänyt salainen manipulointi oli helpompi nähdä kun vaaleanpunaiset lasit viimein tippuivat silmiltä.

Vierailija kirjoitti:

Chinaski kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen piheys.

Sietämätön piirre nyt kun seurustellaan. En jätä sillä muuten hyvä, mut joskus esim voisi ostaa jonkun yllätyslahjan... tai viedä ulos. Mut ei. Kuin lapsi tarhassa. Kaikki pihan yhteisetkin lelut on mun IKIOMIA. Mä olen tienannut nämä ITSE. "en irrota näistä, vaikken ees pysty leikkii kaikilla näillä viidellä lapiolla samaanaikaan."

Nuo yllätyslahjat tai ettei vie ulos on todella pieniä virheitä, jos edes ovat virheitä ihmisessä.

Jos haluat ulos, vie itse miehesi ulos, sama se on kumpi vie, tai se vie kumpi sinne ulos haluaa. 

Me oltu 40 vuotta yhdessä, eikä mies ole koskaan vienyt "ulos", enkä nää sitä suurena harmina. Jos reissussa pysähdytään huoltsikalle, minä tarjoa siellä miehelle. 

Enkä muista että olisin ikinä saanut "yllätyslahjoja", mutta mies muistaa syntymäpäivän ja antaa joululahjan ja se riittää hyvin. 

Oletko koskaan sanonut miehelle, että haluat "yllätyslahjoja"? Ehkei hän ole tullut tuollaista asiaa ajatelleeksi. Ei tiedä, että haluat lahjoja silloin tällöin. Kaikki kun ei lahjoja halua, eikä niistä piittaa.

Yllätyslahjat ja "ulos vieminen" kuulostavat vähän 50-luvun amerikkalaiselta elokuvalta. Mielestäni ei nykyaikaisessa suomalaisessa tasa-arvoisessa suhteessa ei sellaisia tarvita. 

Itse naisena olisi kiva joskus saada yllätyksenä vaikka kukkia. Mutta varsinaiset yllätyslahjat ahdistaa. Olen huono keksimään lahjoja muille tai järjestämään mitään yllätyksiä. Yllätyslahjan saaminen toisi paineita keksiä itse vastaavasti jotain kivaa. En vain osaa enkä ole sen tyypinen. Kukat olisi riittävä yllätys ja vastaavasti voisi tuoda vaikka suklaata tms. toiselle. Se olisi ihan riittävää.

Miehenä voin sanoa, että mikä tahansa itse omin käsin juuri minulle tehty ruoka, välipala, tai jälkiruoka menee suoraan tunteisiin.  Oli se sitten vaikkapa kuppi kahvia ja juuri uunista otettu pulla, yllätyksenä.  Oi että...

Paljon hyviä havaintoja varoitusmerkeistä! Yhtä opettava ketju kuin se pahimmat mustasukkaisuus-sekoilut ketju.

Sitä ylenpalttista rakkauspommitusta. Ei se ole totta. 

Emotionaalinen etäisyys.. Eikä ole varmaan muuttunut tänäkään päivänä, vaikka erosta jo vuosia.