Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on av-mammat avuttomia ja aivottomia kanoja. Ei kyllä yllättänyt. 

Tämä! Järkyttävää lukea millaisia kynnysmattoja mammat ovat. Ja miten surkea ihmistuntemus niillä voi olla!

Entä nuo lukemattomat luetellut tapaukset joissa nainen kohdellut miestä huonosti? Onko siinä olleet miehet avuttomia ja tyhmiä kanoja? Vai onko tässäkin taas se naisvihamielinen klassinen:

'paskasti käyttäytyvä mies' = naisen vika

'paskasti käyttäytyvä nainen' = naisen vika

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on av-mammat avuttomia ja aivottomia kanoja. Ei kyllä yllättänyt. 

Tämä! Järkyttävää lukea millaisia kynnysmattoja mammat ovat. Ja miten surkea ihmistuntemus niillä voi olla!

Entä nuo lukemattomat luetellut tapaukset joissa nainen kohdellut miestä huonosti? Onko siinä olleet miehet avuttomia ja tyhmiä kanoja? Vai onko tässäkin taas se naisvihamielinen klassinen:

'paskasti käyttäytyvä mies' = naisen vika

'paskasti käyttäytyvä nainen' = naisen vika

Eiköhän se tämän palstan klassinen ole kuitenkin:

Kaikki maailman asiat = (suomalaisen) miehen vika. 

Punaisia lippuja oli mm. suuttuminen siitä, kun olin liian päihtynyt enkä kiinnittänyt häneen tarpeeksi huomiota. Kertoi että voin lepytellä häntä antamalla seksiä. :D Hän myös aiheutti tahallaan riitaa naispuoleisen kaverinsa kanssa (jälkikäteen kävi selväksi että oli liioitellut hänen sanomisiaan), yritti tehdä minusta mustasukkaista ja ärsyyntyi selvästi kun en ollut. Loisi ja joi liikaa, kiristämällä sitoutti varhaisessa vaiheessa. Satutti lievästi seksissä ja kielsi minun nauttimiseni (uhriutui kun koskettelin klitoristani, voi helvetti mitä pelleä olen katsellut :D). Sai minut muuttamaan kauas kaupunkiin, josta en tuntenut ketään. Erosin sen jälkeen melko pian eli tämä eristämisyritys meni pieleen. Lapsellinen pelailija juoppo. Kaverini vielä klassisesti markkinoi että siinä on hyvä mies joka tarvitsisi hyvän naisen.

Alkujaankaan ei ollut mitään suurta tunnetta ainakaan miehen puolelta, luulen että hän oli vain kyllästynyt olemaan yksin ja halusi jo perheenkin. Mielenkiinnot oli ihan erilaiset myös.

Vierailija kirjoitti:

Punaisia lippuja oli mm. suuttuminen siitä, kun olin liian päihtynyt enkä kiinnittänyt häneen tarpeeksi huomiota. Kertoi että voin lepytellä häntä antamalla seksiä. :D Hän myös aiheutti tahallaan riitaa naispuoleisen kaverinsa kanssa (jälkikäteen kävi selväksi että oli liioitellut hänen sanomisiaan), yritti tehdä minusta mustasukkaista ja ärsyyntyi selvästi kun en ollut. Loisi ja joi liikaa, kiristämällä sitoutti varhaisessa vaiheessa. Satutti lievästi seksissä ja kielsi minun nauttimiseni (uhriutui kun koskettelin klitoristani, voi helvetti mitä pelleä olen katsellut :D). Sai minut muuttamaan kauas kaupunkiin, josta en tuntenut ketään. Erosin sen jälkeen melko pian eli tämä eristämisyritys meni pieleen. Lapsellinen pelailija juoppo. Kaverini vielä klassisesti markkinoi että siinä on hyvä mies joka tarvitsisi hyvän naisen.

Tuli vielä tästä unelmien poikamiehestä mieleen, että hänkin aika pian väitti että minä olen manipulatiivinen ihminen. Taktiikka tuokin, saada kyseenalaistamaan heti itsensä niin ei on helpompi ottaa syyt toisen perseilyistä omille niskoilleen. Oli myös muita klassisia ja näissä tarinoissa usein toistuvia piirteitä, kuten melodramaattisuus, naisviha, kaverieni ja oikeastaan kaikkien ihmisten haukkuminen, mahtipontisen hyvä itsetunto.

Vierailija kirjoitti:

Aliarvostaminen.

Hän järjesti shown hänen ystävänsä luona, kun oltiin yökylässä suhteen alkuaikoina. Aiheena oli minun hampaiden pesu. Olin ajatellut pestä ne aamupalan jälkeen. Hän kuitenkin aloitti puhumaan siitä jo ruokapöydässä ja lopulta naureskeli epäsiisteyttäni vitsin voimin, kun en ollut vielä pessyt niitä. Hänellä oli selkeästi tarve jotenkin nolata minut. Tätä jatkuikin sitten joka kerta kun oli muita läsnä. Jopa eromme jälkeenkin lastemme rippijuhlissa. Tein lohikeittoa, josta vieraat pitivät. Hän sitten kuittasi sen sillä, että se oli hänen äitinsä tekemää. Se aliarvostaminen kuitenkin oli punainen lankansa koko 15v. suhteen ajan. En muista hänen koskaan kehuneen minua ja jos joku muu sen teki, niin heti vähätteli jollain muka hauskalla vitsillä. Mitä vaan tein niin siinä oli joku vika. Liian vähän suolaa. Liian paljon pesuainetta. Liian täysi pesukone. Väärin luututtu lattia jne.

Kiteytettynä: ei hyväksy sellaisena kuin on vaan "kun muutat tuon ja tuon niin olisit parempi" ja lopun viimeksi aina tulee uusia juttuja mitkä pitää muuttaa.

- toinen joka pesi väärin pyykkikoneella

Vierailija kirjoitti:

Epämääräinen jännittynyt olotila hänen seurassa ilman että mitään pahaa oli vielä tapahtunut.

Tämä on yksi tärkeimmistä mihin olisi pitänyt jo alussa reagoida. Vieläkin menee kylmikset kun edes mietin sitä olotilaa.... 

Esitteli minut yhdelle kaveripariskunnalleen siinä ajassa mitä olimme yhdessä, kolmisen vuotta. Ihme kyllä tapasin hänen vanhempansa, isä oli vähän outo 🤣. Kaikki tehtiin niinkuin exä halusi. Huh, onneksi ei olla enää yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epämääräinen jännittynyt olotila hänen seurassa ilman että mitään pahaa oli vielä tapahtunut.

Tämä on yksi tärkeimmistä mihin olisi pitänyt jo alussa reagoida. Vieläkin menee kylmikset kun edes mietin sitä olotilaa.... 

Juu, se kemian puuttuminen pitää ottaa tosissaan.

Oli mustasukkainen ihan typeristä asioista, esimerkiksi mun exä sattui kerran samaan baariin ja kun yksi mies tuli humalassa kysymään häneltä, onko hän mun poikaystävä. Lisäksi suuttui, kun olin mennyt yhden tyttökaverin kanssa baariin kertomatta hänelle etukäteen (päätettiin lähteä extempore yöllä, jolloin hän oli jo nukkumassa).

Liiallinen myötäily alussa, eli ei kertonut mitä mieltä oikeasti on asioista. Olin pitkään siinä käsityksessä, että ajattelemme mieheni kanssa monesta asiasta samalla tavalla. Vasta myöhemmin hän alkoi tuoda esille omia mielipiteitään, ja yllätyin monesta asiasta.

Lisäksi oli alussa todella rauhallinen ja piti asiat sisällään ja nykyään saa raivokohtauksia pienistäkin asioista. 

Alussa koin myös poikkeuksellisena sen, että mieheni kesti tunteiden näyttämisen, eli ei ahdistunut itkemisestäni. Mutta myöhemmin on ilmennyt, että hän on muutenkin melko tunteeton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä, ettei ikinä pyydä anteeksi.

Hyvä poiminta! Näitä ihmisiä on paljon ja tiivis yhteiselo on kyllä käytännössä mahdotonta jos tämä taito puuttuu. Siinäkin tuntuu olevan yhteys että ne ketkä eivät ikinä pyydä anteeksi, ovat juuri niitä jotka tekevät usein jotain toista loukkaavaa.

Minä en osaa pyytää anteeksi, mutten tee oikeastaan koskaan mitään loukkaavaa. Ei nuo mielestäni korreloi. Ehkä juuri siksi en tee mitään toista loukkaavaa, jotta ei tarvitse pyytää anteeksi. Ohis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä, ettei ikinä pyydä anteeksi.

minä en pyyte enkä jakele anteeksi pyyntöjä. mikään ei ole sillä muuttuynut. eli on ne  elämässä kuultu. ja hyvä ihmissuhteet kuluvat pois näiden raastavien takia.

No ei ihme, että suhteet eivät onnistu kanssasi. Et voi tunnustaa olevasi joskus väärässä tai tehneesi väärin ja pyytää anteeksi.  Henkilö on notkea kuin rautakanki. Pysy sinkkuna.

Miranda kirjoitti:

Liiallinen myötäily alussa, eli ei kertonut mitä mieltä oikeasti on asioista. Olin pitkään siinä käsityksessä, että ajattelemme mieheni kanssa monesta asiasta samalla tavalla. Vasta myöhemmin hän alkoi tuoda esille omia mielipiteitään, ja yllätyin monesta asiasta.

Lisäksi oli alussa todella rauhallinen ja piti asiat sisällään ja nykyään saa raivokohtauksia pienistäkin asioista. 

Alussa koin myös poikkeuksellisena sen, että mieheni kesti tunteiden näyttämisen, eli ei ahdistunut itkemisestäni. Mutta myöhemmin on ilmennyt, että hän on muutenkin melko tunteeton.

Asperger?

Kykenemättömyys ymmärtää omia tai toisen tunteita. Passiivisuus, jonka tulkitsin kiltteytenä ja myötäilynä. Vaikeus priorisoida asioita (ehkä sekin on tietynlaista passiivisuutta)

Ylipäänsä epäaktiivisuus ja innottomuus.

12 vuoden yhdessä olon jälkeen en rehellisesti sanottuna tiedä, mitkä asiat aidosti tuottavat miehelle iloa ja nautintoa, jollei jalkapallon katsomista ja kaljanjuontia lasketa.

Yhteisiä lapsia on, ja eroaminen tuntuu kyllä vaikealta vaihtoehdolta.

Ku sen proofiilissa luki, et vaimon pitäis hyväksyy hänen mustasukkasuutensa. Oli henkistä, uskonnollista ja fyysistä väkivaltaa, kaikkee tulikin kuultumusu. Ollaan molemmat muslimeita, erottiin 2018. Verhot piti pitää aina kiinni, niitä ei saanu koskaan avata, vaik mul ois ollu huivi, piti olla elinkänen lupa et saisin ees käyä kaupassa, jos ei ollu niin piti joka kerta erikseen kysyy, tähän ei islamissa minkäänlaista perustetta vaan puhtaasti kulttuurillista hölynpölyä. Sano enemmän ku kerran et mun pitäis olla kuollu, meininki oliki sitte sen mukanen, en nyt jaksa enempää avata. Toki voin, jos kiinnostaa. En halunnu mennä sen kans naimisiin mut mun ei muslimi perheenjäsen painosti. Oon perheen ainoo muslimi

Semmoiset miehet heti luiskaan joille ÄITI ON NRO 1.

Se ei tule ikinä muuttumaan!

Haukkui vanhempaniani ja sukulaisiani.

Vierailija kirjoitti:

Haukkui vanhempaniani ja sukulaisiani.

*Vanhempiani ja sukulaisiani!

Ja lisäksi hän alkoi melko alussa vaatimaan että en pukeudu tiettyihin (farkku)vaatteisiin vaan piti pukeutua jotenkin hienommin ja siistimmin. Minä nuorena likkana sitten tein niin :O

Mutta monessa muussa asiassa tein oman pääni mukaan.

Tutustumisvaiheessa kun kyselin mieheltä kaikenlaista, hänen vastatessa tuli tunne, ettei hän halua puhua asioista. Hän vastasi aina harkiten, eikä katsonut silmiin. Hän lupasi maksaa yhden laskuni, mutta siitä tulikin muistutuslasku. Hän väitti silti, että oli maksanut sen, mutta myöhässä. Mies suhtautui lapsiini etäisesti ja esitti vaatimuksia heidän pukeutumisestaan.

Myöhemmin, vuosien päästä paljastui, että hän on sotkenut perheemme raha-asiat aika täydellisesti, pettänyt monen kanssa, on väkivaltainen myös lapsia kohtaan, valehtelee, on saanut potkut varastettuaan työpaikaltaan, kertomukset menneisyyden töistä tai kokemuksista onkin valhetta ym ym. Enää en menisi lankaan, sillä tunnistan narsistin/psykopaatin.