Lue keskustelun säännöt.
Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?
Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa? Mitä kaikkea painoit villaisella ihastuneena?
Kommentit (1437)
Muutama havainto naisesta, nämä olisi voinut ymmärtää paremmin varoitusmerkeiksi mutta jotenkin sitä ajatteli että asiat muuttuu ja toinen muuttuu.
- hiljaisuus ja vetäytyneisyys, ei kavereita. Ei ole alun ujoutta vaan piirre joka pysyy. Hyvästi kaikki sosiaalinen elämä.
- puheisiin ei voi luottaa. Ei tule muuttumaan vaan pahenee.
- agressiot, kun argumentit loppuu, alkaa läpsiminen.
- perusnegatiivinen asenne kaikkeen ja kaikkiin. Ei muutu koskaan vaikka saisi kaiken mitä haluaa. Raskasta seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli mustasukkainen ihan typeristä asioista, esimerkiksi mun exä sattui kerran samaan baariin ja kun yksi mies tuli humalassa kysymään häneltä, onko hän mun poikaystävä. Lisäksi suuttui, kun olin mennyt yhden tyttökaverin kanssa baariin kertomatta hänelle etukäteen (päätettiin lähteä extempore yöllä, jolloin hän oli jo nukkumassa).
Suurin osa naisista toimisi samoin suuremman draaman kanssa kuin tämä (toivottavasti) exä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä, ettei ikinä pyydä anteeksi.
Hyvä poiminta! Näitä ihmisiä on paljon ja tiivis yhteiselo on kyllä käytännössä mahdotonta jos tämä taito puuttuu. Siinäkin tuntuu olevan yhteys että ne ketkä eivät ikinä pyydä anteeksi, ovat juuri niitä jotka tekevät usein jotain toista loukkaavaa.
Minä en osaa pyytää anteeksi, mutten tee oikeastaan koskaan mitään loukkaavaa. Ei nuo mielestäni korreloi. Ehkä juuri siksi en tee mitään toista loukkaavaa, jotta ei tarvitse pyytää anteeksi. Ohis.
Jokainen tekee varmasti ainakin jotain pikkuvahinkoja. Mikä siinä anteeksipyytämisessä on niin vaikeaa? Vai tarkoitatko, että pahoittelet ehkä sitten joillain muilla sanoilla, kuin varsinaisesti sanomalla "anteeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnistunut sössimään raha-asiansa pahemman kerran mikä lopulta johti ulosottoon ja ihan itse aiheutettu. Aikuinen mies kyseessä +40v. Tästä seurauksena jatkuvaa vitutusta, stressiä, kiukuttelua. Heijastui myös makkaripuuhiin mitkä ei sitten enää onnistunut ja vika pari vuotta(!!) suhteessa lähes seksittömiä. Kun otti väkevämpää alkoa sai raivokohtauksia - liittynee myöskin tuohon yleiseen vitutustilaan taloustilanteen takia. Liian pian sitä ruusunpunaiset lasit silmillä muutettiin yhteensä ja mentiin jopa naimisiin. No onneks ei jäänyt mitään paskaa itselle tästä niskaan ja sovussa erottiin. Nykyään jopa pinnallisesti edelleen kavereita, mukava ja hyvä ihminen muuten kyllä kyseessä ja toivon hänelle pelkkää hyvää tulevaisuudessa, mutta iso red flag tuollainen raha-asioiden sössiminen on!
Tuo kaikki sopii täydellisesti narsistin toimintamalliin. Myös tuo seksittömyys on niiiiin tunnusomaista.
Onko yleistä, että narsistinen mies pihtaa seksiä?
En ole varma, kummassa vika on, minussa vai miehessä. Ehkä olen hankala ihminen, mutta olen kuitenkin rehellinen, enkä koskaan yritä manipuloida muita, enkä koskaan tahallani loukkaa. Mies taas osaa valehdella ja manipuloi ja saattaa arvostella esim ulkonäköäni ja piikitellä huumorin varjolla. Hän myös mykkäkouluilee, eikä koskaan pyydä anteeksi, minun pitää aina aloittaa keskustelu ja selvittää, onko hän loukkaantunut tms. Kuitenkin miehellä on paljon kavereita ja hyvät suhteet kaikkiin, minulla taas ei juurikaan kavereita ja pariin sukulaiseen todella huonot välit. Vaikea sanoa, kummasta niitä varoitusmerkkejä olisi pitänyt osata etsiä alussa.
-Käänsi aina minun syykseni kaiken mahdollisen, erityisesti silloin, jos ilmaisin hänen loukanneensa minun tunteitani. Mitä surullisempi olin, sen julmemmin hän käyttäytyi.
-Otti kaiken henkilökohtaisesti. Näkyi muuallakin kuin vain meidän välisessä kanssakäymisessä, esim. kun joku kävi hänellä työhaastattelussa, muttei halunnutkaan paikkaa, mies oli täynnä kiukkua.
-Lupasi asioita, mutta jos lupaus ei ollut hänen mielestään riittävän tärkeästä aiheesta, sen saattoi rikkoa ja taas kääntää minun syykseni koko tilanne, kun otin liian vakavasti lupauksen.
-Jos olin sairas (eräs kipusairaus), mies ei osoittanut yhtään myötätuntoa, vaan sairastin yksin eri huonessa
-Mies ilmiselvästi pelkäsi omia vanhempiaan (jotka ovat samanlaisia kuin mies itse) ja rivien väleistä antoi ymmärtää, miten minun tulee käyttäytyä, kun tapaamme ensimmäistä kertaa (esim. kertoi, ettei vanhemmat pitäneet exästä syystä z ja y, jotka olivat inhimillisiä juttuja minun mielestäni).
-Vähätteli minua kiinnnostavia asioita ja korosti kuinka ankeaa on, kun ei ole ystäviä, jotka olisivat kiinnostuneita hänen lempiasioistaan, jotka sentään ovat niitä vähän parempia ja kehittävämpiä.
Luettuna ankea lista, mutta kun näitä sattui alkuun kerran kuussa kaikkien ihanien asioiden rinnalla, niin ne eivät herätelleet riittävästi. 10 vuoden jälkeen tämä olikin jo jokapäivästä käytöstä ja niinpä otin eron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkea pashaa kirjoitti:
Tutustumisvaiheessa kun kyselin mieheltä kaikenlaista, hänen vastatessa tuli tunne, ettei hän halua puhua asioista. Hän vastasi aina harkiten, eikä katsonut silmiin. Hän lupasi maksaa yhden laskuni, mutta siitä tulikin muistutuslasku. Hän väitti silti, että oli maksanut sen, mutta myöhässä. Mies suhtautui lapsiini etäisesti ja esitti vaatimuksia heidän pukeutumisestaan.
Myöhemmin, vuosien päästä paljastui, että hän on sotkenut perheemme raha-asiat aika täydellisesti, pettänyt monen kanssa, on väkivaltainen myös lapsia kohtaan, valehtelee, on saanut potkut varastettuaan työpaikaltaan, kertomukset menneisyyden töistä tai kokemuksista onkin valhetta ym ym. Enää en menisi lankaan, sillä tunnistan narsistin/psykopaatin.
Mistä asioista sellaiset voi tunnistaa?
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea pashaa kirjoitti:
Tutustumisvaiheessa kun kyselin mieheltä kaikenlaista, hänen vastatessa tuli tunne, ettei hän halua puhua asioista. Hän vastasi aina harkiten, eikä katsonut silmiin. Hän lupasi maksaa yhden laskuni, mutta siitä tulikin muistutuslasku. Hän väitti silti, että oli maksanut sen, mutta myöhässä. Mies suhtautui lapsiini etäisesti ja esitti vaatimuksia heidän pukeutumisestaan.
Myöhemmin, vuosien päästä paljastui, että hän on sotkenut perheemme raha-asiat aika täydellisesti, pettänyt monen kanssa, on väkivaltainen myös lapsia kohtaan, valehtelee, on saanut potkut varastettuaan työpaikaltaan, kertomukset menneisyyden töistä tai kokemuksista onkin valhetta ym ym. Enää en menisi lankaan, sillä tunnistan narsistin/psykopaatin.
Mistä asioista sellaiset voi tunnistaa?
Aiemmista teoista jos ovat toistuvia. Tällaiset eivät muutu koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kontrollointi, utelu, kyttäys, vainoaminen, mustasukkaisuus ja omistushalu on AINA MERKKEJÄ, JOIDEN PERUSTEELLA SUHDE PITÄÄ PÄÄTTÄÄ TASAN VÄLITTÖMÄSTI, ettei tuu uusia ullanlinnoja.
Samoin kaikki salailu ja välinpitämättömyys. Jos toinen ei kerro mihin on menossa ja milloin, keitä siellä tapaa, milloin tulee takaisin jne., niin se on iso red flag. Jos suhtautuu toiseen noin välinpitämättömästi, niin ei hän silloin oikeasti edes välitä, vaan tahtoo tulla ja mennä oman mielensä mukaan niin kuin eläisi yhä sinkkuna. Kannattaa uskoa heti alussa.
Mun mielestä taas päin vastoin. Jos kumppanille pitäisi aina raportoida missä olen, milloin ja kenen kanssa, kokisin sen valtavana red flagina. Saati, että milloin tulee takaisin. Mistä sen edes tietää etukäteen, kuinka pitkään viihtyy? Jos taas kumppani vaatisi, että pitää tietää ja kertoa, sehän olisi kotiintuloajan asettamista.
Itse asiassa siinä tuli vastaus myös otsikon kysymykseen. Tämä utelija paljastui myöhemmin hyvin kontrolloivaksi ja mun elämää rajoittavaksi.
Nykyisellä kumppanillani on oma elämä, omat kaverit ja menot, ja hän sallii saman minullekin ilman, että pitää koko ajan kellolleen tietää missä toinen menee ja mitä tekee. Se on se luottamus.
Ja tässä lainauksessa oiva esimerkki siitä kuinka eri tavoilla ihmiset lukee niin tekstiä kuin tilanteitakin, mutta silti pitää olla pätemässä kuinka mun tapani on parempi/oikeampi kuin toisten jotka onkin suorastaan ihan kontrollin- ja omistuksenhaluisia friikkejä koska heille ei ole ok, että suhteessa toinen ei kerro itsestään, menemisistään eikä tekemisistään käytännössä mitään vaan elää kuin sinkkuihminen.
Tällaiset näin eri kulmista maailmaa katselevat kun sitten päätyy yhteen (koska vasta siinä tapailuvaiheessa ei tietenkään voida jutella mistään tärkeästä saati vielä olla omia itsejään) niin joo, onpa ihme että suhde ei oikein onnistunut ole.
Tänään oli maikkarin aamutv:ssa puhetta itsetunnosta ja kuinka se huono herkästi aiheuttaa ongelmia etenkin parisuhteessa. Tai siis ainakin ne ongelmat näkyy helpoimmin.
Tähän kun vielä yhdistää sen, että omaan elämäänsä pettynyt lataa usein hirmuiset ennakko-odotukset sen kumppanin niskaan kuinka tämän parisuhteen nyt pitäisi kuin taikaiskusta muuttaa / parantaa koko hänen elämänsä (huonoine) tapoineen ja tottumuksineen ihan toisenlaiseksi. Moni kuvittelee, että se kumppani tekee itsestä sellaisen oman ihanneminän _johon ei itse ikinä pystynyt_ ja sitten kun tätä ei tietenkään tapahdu niin se on kumppanin syy.
Sitten ollaankin vaan aiempaakin pettyneempiä eli lähtökohta seuraavalle suhteelle on vaan entistäkin huonompi. Se oma elämä kun pitäisi ihan itse ottaa ensin haltuun ja tehdä siitä sellaista mihin on itse tyytyväinen ja vasta sitten alkaa katsella kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on av-mammat avuttomia ja aivottomia kanoja. Ei kyllä yllättänyt.
Tämä! Järkyttävää lukea millaisia kynnysmattoja mammat ovat. Ja miten surkea ihmistuntemus niillä voi olla!
Eli se riman laskeminen ei sitten ole sinustakaan hyvä juttu? Nämä on nimittäin justiinsa niitä kokemuksia joita saa, kun ei pidä rimaa tarpeeksi korkealla.
-Mies puhui jo ekoilla treffeillä eksästään
- Ei ollut ollenkaan empaattinen. Vonkasi esimerkiksi seksiä tilanteessa, jossa minä olin pahoittanut mieleni ja itkin. Ihmetteli vielä miksi en innostunut seksistä kesken itkuni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutama havainto naisesta, nämä olisi voinut ymmärtää paremmin varoitusmerkeiksi mutta jotenkin sitä ajatteli että asiat muuttuu ja toinen muuttuu.
- hiljaisuus ja vetäytyneisyys, ei kavereita. Ei ole alun ujoutta vaan piirre joka pysyy. Hyvästi kaikki sosiaalinen elämä.
- puheisiin ei voi luottaa. Ei tule muuttumaan vaan pahenee.
- agressiot, kun argumentit loppuu, alkaa läpsiminen.
- perusnegatiivinen asenne kaikkeen ja kaikkiin. Ei muutu koskaan vaikka saisi kaiken mitä haluaa. Raskasta seuraa.
Tuohon boldattuun alueeseen haluaisin jokaisen palstan miehen kiinnittävän huomiota ja ottavan sen välittömänä deal breakerina. Olen itse nainen, minulla on ollut naispuolisia kavereita/tuttavia jotka ovat läpsineet miesystäviään ja Suomessa oikeasti tarvitaan kulttuurinmuutos tähän. Naisen "läpsiminen" ei ole mikään pikkujuttu, siinä ei ole mitään hauskaa tai humoristista EIKÄ yhdenkään miehen pitäisi sietää sitä vaan koska se läpsivä nainen alkaisi sitten syyllistämään "et kai sä nyt pikku läpsystä suhdetta päätä?!" Kyllä pitää päättää. Kun ihmisellä ei ole kykyä kunnioittaa toisen fyysistä koskemattomuutta, se alkaa aina pienestä ja PAHENEE. Ensin läpsitään, raavitaan, nipistellään. Sitten heitellään tavaroita, ensin ohi (ja tätäkin vähätellään, miten "mä en edes tähdännyt suhun, halusin vaan rikkoa jotain"), sitten osuen ensin rintakehään ("No et sä nyt rikki mee pikku kolahduksesta") ja lopulta päähän. Sitten otetaan muita astaloita. Ja siinä vaiheessa kun naisella on kättä pidempää eikä minkäänlaista pidäkettä satuttaa, niin se on yksi hailee kumpi on fyysisesti isompi tai teoriassa vahvempi.
Siihen kun nainen antaa miehelle bitchslapin (noh, sitä ennen yleensä läpsitään käsiin, selkään tai rintakehään juurikin jotta voidaan vedota siihen miten ei se oikeasti ollut niin paha), riippumatta siitä mitä mies muka teki sen "ansaitakseen", täytyy suhtautua samalla vakavuudella kun jos mies läimäyttäisi naista. Parisuhdeväkivalta ei ole koskaan lievää eikä sitä pidä ohittaa minään tunteenpurkauksena.
Vierailija kirjoitti:
-Vähätteli minua kiinnnostavia asioita ja korosti kuinka ankeaa on, kun ei ole ystäviä, jotka olisivat kiinnostuneita hänen lempiasioistaan, jotka sentään ovat niitä vähän parempia ja kehittävämpiä.
Kohtalotoveri! Minunkin ex jaksoi koko ajan olla kertomassa miten mikä tahansa minua kiinnostava asia tai mistä nautin oli typerää, tyhmää, aivotonta, ajanhukkaa, rahanhukkaa jne. Ja ei, en ikinä odottanut hänen osallistuvan niihin mitenkään. Voitiin esimerkiksi katsoa yhdessä sarjoja jotka kiinnostivat molempia ja minun mielestäni sitten erikseen voitiin katsoa niitä ohjelmia mitkä kiinnostivat vain toista, mutta joka hemmetin kerta jos katsoin vaikka Salkkareita, piti hänen tulla määkimään viereen miten typerä sarja, aivotonta ajanhukkaa jne. Kun menin tanssikurssille, niin hänen piti joka v***n kerta kertoa mielipiteensä kuinka tanssiminen on ihan älytöntä hommaa ja näyttää tyhmältä. Hänen omat kiinnostuksenkohteensa taas olivat olevinaan niin paljon älykkäämpiä ja parempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla kanssa toi, että mies vähätteli ja halvaksui kaikkea mistä minä pidän. Koski niin harrastuksia, musiikkia, vaatteita kuin ruokaakin. Mielipiteeni olivat hänestä tyhmiä. Minulla oli koko suhteen ajan tunne että olin halveksuttu.
Vierailija kirjoitti:
Haukkui vanhempaniani ja sukulaisiani.
Ja perheen ja sukulaisten lisäksi haukkui ystäväni. Naispuoliset oli h u¤ria ja miespuolisia olin joko pannut tai ainakin halusin/aioin/yritin panna.. Samoin ystävieni miehiä kuulemma kuolasit housut märkinä. Lisäksi kun kerran liikuin (eli kävin lenkillä, kahvilla, baarissa) näiden h u¤rien kanssa niin se teki automaattisesti minustakin h u¤ran joka pettää.
En oikeasti voi ymmärtää miten jaksoin nuorena kuunnella tuota tai itseasiassa vaan antaa mennä tuon toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Etenkin, kun ei tuo mies nyt edes aikanaan miltään unelmalta vaikuttanut muutenkaan enkä ikinä osannut edes ajatella, että me perustettaisiin joskus perhe tai oltaisiin ikuisesti yhdessä. Silti tuossa suhteessa tuli tuhlattua elämäänsä liki vuosi ja oltua päinvastaisista väitteistä huolimatta uskollinenkin eli en muita edes vilkuillut.
Harmittaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla kanssa toi, että mies vähätteli ja halvaksui kaikkea mistä minä pidän. Koski niin harrastuksia, musiikkia, vaatteita kuin ruokaakin. Mielipiteeni olivat hänestä tyhmiä. Minulla oli koko suhteen ajan tunne että olin halveksuttu.
Muuten epäilisin, että ollaan seurusteltu saman miehen kanssa, mutta kun itse onnistuin löytämään kaksikin tällaista miestä nuoruudessani, niin näitä on valitettavasti useampia.
Ei voi kyllä kuin ihmetellä kuinka kummallinen käsitys sitä parisuhteesta on voinutkaan olla. Siis kummallakin osapuolella. Tai no, voihan se kuvitelma edelleen näillä miehillä olla sama että kumppani on olemassa vaan oman pahanolon, katkeruuden, vihan ja kaunan purkamista varten eikä hänelle tarvitse olla edes mukava. Saati sitten tuntea hellyyttä tai rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Tänään oli maikkarin aamutv:ssa puhetta itsetunnosta ja kuinka se huono herkästi aiheuttaa ongelmia etenkin parisuhteessa. Tai siis ainakin ne ongelmat näkyy helpoimmin.
Tähän kun vielä yhdistää sen, että omaan elämäänsä pettynyt lataa usein hirmuiset ennakko-odotukset sen kumppanin niskaan kuinka tämän parisuhteen nyt pitäisi kuin taikaiskusta muuttaa / parantaa koko hänen elämänsä (huonoine) tapoineen ja tottumuksineen ihan toisenlaiseksi. Moni kuvittelee, että se kumppani tekee itsestä sellaisen oman ihanneminän _johon ei itse ikinä pystynyt_ ja sitten kun tätä ei tietenkään tapahdu niin se on kumppanin syy.
Sitten ollaankin vaan aiempaakin pettyneempiä eli lähtökohta seuraavalle suhteelle on vaan entistäkin huonompi. Se oma elämä kun pitäisi ihan itse ottaa ensin haltuun ja tehdä siitä sellaista mihin on itse tyytyväinen ja vasta sitten alkaa katsella kumppania.
Amen. Kiitos tästä kommentista! Asia on just näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haukkui vanhempaniani ja sukulaisiani.
Ja perheen ja sukulaisten lisäksi haukkui ystäväni. Naispuoliset oli h u¤ria ja miespuolisia olin joko pannut tai ainakin halusin/aioin/yritin panna.. Samoin ystävieni miehiä kuulemma kuolasit housut märkinä. Lisäksi kun kerran liikuin (eli kävin lenkillä, kahvilla, baarissa) näiden h u¤rien kanssa niin se teki automaattisesti minustakin h u¤ran joka pettää.
En oikeasti voi ymmärtää miten jaksoin nuorena kuunnella tuota tai itseasiassa vaan antaa mennä tuon toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Etenkin, kun ei tuo mies nyt edes aikanaan miltään unelmalta vaikuttanut muutenkaan enkä ikinä osannut edes ajatella, että me perustettaisiin joskus perhe tai oltaisiin ikuisesti yhdessä. Silti tuossa suhteessa tuli tuhlattua elämäänsä liki vuosi ja oltua päinvastaisista väitteistä huolimatta uskollinenkin eli en muita edes vilkuillut.
Harmittaa.
Lisään vielä, että tuo "jännemmät tytöt ja pojat piti kotibileitä jne"- jankkaaja kuulostaa aivan samanlaiselta johonkin menneisyyteensä jämähtäneeltä, mitä tämä seurustelukumppanikin. Asenne oli ihan kuin hän olisi jäänyt ilman jotain hänelle miehenä automaattisesti kuuluvaa ihmisoikeutta, kun ei ole ollut hamesankari eikä urheilullinen tai erityisen suosittu kouluaikoinaankaan ja se oli tietenkin muiden ja varsinkin naisten vika.
Etenkin tuo tuli ilmi humalassa, mutta lopulta ihan arkipuheessakin se meni niin, että kun vaikka puhelimeni soi niin mies totesi, että taasko joku h u¤rista soittaa sulle.
Vierailija kirjoitti:
Minulla kanssa toi, että mies vähätteli ja halvaksui kaikkea mistä minä pidän. Koski niin harrastuksia, musiikkia, vaatteita kuin ruokaakin. Mielipiteeni olivat hänestä tyhmiä. Minulla oli koko suhteen ajan tunne että olin halveksuttu.
Oletko miettinyt, että jospa mies oli oikeassa? Monesti varsinkin nuorempana naisilla on epärealistia haaveita, mielipiteitä ja kuvitelmia asioista. Niitä on vaikea vakavalla naamalla kommentoida.
Mun mielestä taas päin vastoin. Jos kumppanille pitäisi aina raportoida missä olen, milloin ja kenen kanssa, kokisin sen valtavana red flagina. Saati, että milloin tulee takaisin. Mistä sen edes tietää etukäteen, kuinka pitkään viihtyy? Jos taas kumppani vaatisi, että pitää tietää ja kertoa, sehän olisi kotiintuloajan asettamista.
Itse asiassa siinä tuli vastaus myös otsikon kysymykseen. Tämä utelija paljastui myöhemmin hyvin kontrolloivaksi ja mun elämää rajoittavaksi.
Nykyisellä kumppanillani on oma elämä, omat kaverit ja menot, ja hän sallii saman minullekin ilman, että pitää koko ajan kellolleen tietää missä toinen menee ja mitä tekee. Se on se luottamus.