Miten toimia/kommunikoida aikuismaisesti ja järkevästi tilanteessa, jossa sinua yritetään saada tekemään jotain piirileikkijuttuja ja annetaan ymmärtää että olet estynyt jos et liity?

Älä pidä meteliä asiasta, tai suhtaudu halveksivasti toisten hauskanpitoon. Siis jos kysymykselläsi tarkoitat, että haluat pysyä väleissä muiden kanssa. Voit sanoa suoraan, että sinua ahdistaa ja vaivaannuttaa liikaa kaikki leikkitilanteet, etkä halua paniikkikohtausta. Korosta kuitenkin, että muut saavat tietenkin leikkiä. Jos pystyt, voit jäädä seuraamaan, ja koittaa hymyillä toheloinnille kuitenkin.

Pahinta mitä voit tehdä, on halventaa ja haukkua toimintaa, ja nostaa itsesi sen yläpuolelle. Sillä et voita mitään.

Voit varmaan kertoa, että olet kirjolla, etkä siksi pysty leikkimielisiin tilanteisiin, jossa omasta mielestäsi joudut naurunalaiseksi. Tosikkous on osa tuota oireyhtymää, ja kyllä sen nykyään jo kaikki ymmärtää. Eli ole rehellinen, jos et oikeasti pysty joustamaan. Melkein joka työpaikalla ja opiskeluryhmässä on joku vakavikko, et sinä mitenkään erityinen sen takia ole.

Aikuismaista käytöstä on olla valittamatta mitättömistä asioista. Viiden minuutin piirileikki on aika pientä verrattuna vaikkapa keskitysleirin kärsimyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon ei kiitos ja siirryn muualle puuhastelemaan mielenkiintoisempia juttuja. 

Ja miten kommunikoit kun sinua myöhemmin ''ymmärretään'' alentuvalla tavalla, että kun sä oot tommonen vähän estoinen, ei se mitään, mut vähän tommonen et niin sinut ittes kanssa tiiätkö kun me kaikki muut...

Vastaan sanomalle; kiitos mielipiteestäsi, vaikka eipä minua liiemmin kiinnosta, mielestäni sinä olet typerys, mutta niinhän se on, että meillä kaikilla on oikeus mielipiteisiimme.

Mennäänkö asiassa eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Aikuismaista käytöstä on olla valittamatta mitättömistä asioista. Viiden minuutin piirileikki on aika pientä verrattuna vaikkapa keskitysleirin kärsimyksiin.

On myös aikuismaista ymmärtää, ettei tuollaisiin kaikki halua osallistua. Ja joo, kaikki on aika pientä verrattuna keskitysleirin kärsimyksiin, joten sulle kaikki taitaa aina olla okei, etkä valita ikinä mistään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No osallistumalla siihen piirileikkiin? On aikuismaista sietää joskus typeryyksiä, jotta muiden fiilis ei menisi pilalle.

Minä olen eri mieltä. On aikuismaista tuntea itsensä ja omat rajansa, eikä ylittää niitä muita miellyttkääkseen. Tuohan on tuommoista koulukiusaamishenkistä pahimmillaan.

Tuskinpa kukaan nyt väkipakolla tulee pakottamaan ketään piirileikkiin, mutta usein elämässä tulee vastaan asioita joista ei välttämättä ole kovin innostunut, mutta aikuisena oloon kuuluu mielestäni se ettei ihan joka asiasta rupee vänkäämään vastaan, että 'en mä tahdo'. 

Jokin on perustavanlaatuisesti pielessä, jos työttömien kurssilla, työhaastattelussa, työpaikalla tai muussa asiallisessa, vakavassa tilanteessa ruvetaan ehdottelemaan aikuisille, täysipäisille ihmisille puputansseja, piirileikkejä tai muuta naurettavaa sontaa. Silloin on aivan ehdottomasti ok kieltäytyä.

Ei kaikkeen naurettavaan, nöyryyttävään toimintaan todellakaan tarvitse osallistua vain sen takia, että pomo tai konsultti jää ilman kyykyttämisestä saatavia kiksejä. Tai jos nyt oletetaan, että taustalla on ollut ihan viaton ajatus piristämisestä tms., niin kyllä noiden konsulttien ja muiden pellejen on korkea aika tajuta, ettei aikuisia ihmisiä motivoida jollain mörrimöykkytanssilla tai polttopallon heittelyllä.

Kaikenlaiset teatterikurssit, muun luovan ilmaisun illat ja vastaavat ovat erikseen. Niissä voi edellyttää osallistumista, mutta näihin mennään yleensä tietoisena siitä, että siellä kuuluu asiaan heittäytyä, hassutella jne.

Mielestäni se, että koet leikkimisen nöyryyttävänä tai kuvittelet, että muut haluavat kyykyttää sinua kertoo enemmän sinusta kun noista leikin järjestäjistä. 

Ei niitä nöyryyttämisiä tarvitse kuvitella, jos kaikki siihenastiset kokemukset hassunhauskoista leikeistä ovat olleet juuri sitä. Oma kokemukseni niistä ovat juuri sellaisia, ja painostus osallistua on myös ollut kovaa. Lopputuloksena se, että "leikki" on päättynyt nolaamiseen, pilkkanauruun, tai jopa seksuaaliseen ahdisteluun. Siksi sanon jyrkän ein nykyään jokaiselle, joka tulee ehdottamaan jotain piirileikkiä. Mitähän se kertoo enemmän minusta, kuin niistä, jotka ovat leikkimisestä päättäneet?

Vierailija kirjoitti:

Aikuismaista käytöstä on olla valittamatta mitättömistä asioista. Viiden minuutin piirileikki on aika pientä verrattuna vaikkapa keskitysleirin kärsimyksiin.

Ja siksipävminä en typeriin piirileikkeihin lähde. Ajatteleepa typerykset ihan mitä tahansa.

Pyörikööt ääliöt ringeissään, tuskinpa heistä muuhun onkaan. Oke myös ääneen joka kerta kyseenalaistanut veroeurojen käytön humpuukin. Olen siis kaupungin palveluksessa. Se tepsii ja hiljentää humpuukikonsultin välittömästi.

Vierailija kirjoitti:

Aikuismaista käytöstä on olla valittamatta mitättömistä asioista. Viiden minuutin piirileikki on aika pientä verrattuna vaikkapa keskitysleirin kärsimyksiin.

Minun puolestani voit pyöriä vaikka lopun elämääsi, sinusta tuskin muuhun onkaan.

Nämä on itseään etsiville, rajattomille, nuorille tai muuten elämässään vielä keskeneräisille hyviä tapoja etsiä rajojaan. Sellaisten ihmisten (rajattomien) on vaikea ymmärtää että muilla saattaa olla kypsät, aikuismaiset rajansa joissa on hyvä olla. Heillä itsellään ei ole, suhteessa muihinkaan, niin siksi janoavat muita leikkiin jossa rajaton voisi eheyttää persoonaansa.

Sellaiseen ei tarvitse suostua mutta yrittää voida ymmärtää näitä oman persoonansa kanssa kamppailevia. Traumaa ja vaikeaa lapsuutta, alkoholismia taustalla usein.

Kyllä minuakin jännittää esiintyminen, mutta mielestäni kasvamme ihmisinä juuri niin, että nimenomaan pyrimme tekemään niitä epämiellyttäviäkin asioita ja siten voitamme pelkomme. Jos se piirileikki saa aikaan nöyryyttämisen tunteen niin kannattaa miettiä miksi koen sen nöyryyttäväksi ja miksi en voi vai heittäytyä mukaan leikkiin?

Ei mitenkään. Ei kannata mennä paikkaan jossa niitä tehdään. Jos silti on siellä, sanoo vaan ei ja menee kauemmas, tai lähtee. Antaa niiden luulla että on estoinen. Samoin joku voisi luulla piirileikkijäaikuisesta kaikenlaista tai jos on pakotettu tilanne se ei ole normaali.

Kieltäytymisestä, vaikka miten kohteliaasti, voi seurata leima, että et ole yhteistyöhaluinen/-kykyinen. Ja ylimielinen tosikko olet varmasti.

Hmm.... mä sanoisin, että polvi on kipeä, nivelrikko oireilee tms. Tämä (tilapäinen) vamma kannattaa tuoda esiin jo ennen lystikkäitä leikkejä.

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä tarvitse kuin vähän nyrpistellä nokkaa, niin ei sinua kukaan sinne piiriin kaipaa. Mutta et sinä mitään myöskään menetä, jos sinne piiriin suostut.

Itse olen huomannut, että kun vaan pakotan itseni mukaan tuollaisiin juttuihin, niin noin 5min jälkeen alan sopeutua ja voikin olla ihan hauskaa, vaikka aluksi lähinnä haukotutti ja katseli kelloa. 

No niin! Tuossa juuri sen näet, että joku vaivaannuttava, tekohauska pöljäily tyhmentää ihmistä. 5 min ja sopeudut ja alkaa jo tuntua hauskalta, puoli tuntia lisää ja olet jo kuolaava idiootti?

Just tuon takia kannattaa sanoa ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuismaista käytöstä on olla valittamatta mitättömistä asioista. Viiden minuutin piirileikki on aika pientä verrattuna vaikkapa keskitysleirin kärsimyksiin.

On myös aikuismaista ymmärtää, ettei tuollaisiin kaikki halua osallistua. Ja joo, kaikki on aika pientä verrattuna keskitysleirin kärsimyksiin, joten sulle kaikki taitaa aina olla okei, etkä valita ikinä mistään?

Elämä on huomattavasti helpompaa kun ei koko ajan valita ja näe negatiivista joka asiassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No osallistumalla siihen piirileikkiin? On aikuismaista sietää joskus typeryyksiä, jotta muiden fiilis ei menisi pilalle.

Minä olen eri mieltä. On aikuismaista tuntea itsensä ja omat rajansa, eikä ylittää niitä muita miellyttkääkseen. Tuohan on tuommoista koulukiusaamishenkistä pahimmillaan.

Tuskinpa kukaan nyt väkipakolla tulee pakottamaan ketään piirileikkiin, mutta usein elämässä tulee vastaan asioita joista ei välttämättä ole kovin innostunut, mutta aikuisena oloon kuuluu mielestäni se ettei ihan joka asiasta rupee vänkäämään vastaan, että 'en mä tahdo'. 

Jokin on perustavanlaatuisesti pielessä, jos työttömien kurssilla, työhaastattelussa, työpaikalla tai muussa asiallisessa, vakavassa tilanteessa ruvetaan ehdottelemaan aikuisille, täysipäisille ihmisille puputansseja, piirileikkejä tai muuta naurettavaa sontaa. Silloin on aivan ehdottomasti ok kieltäytyä.

Ei kaikkeen naurettavaan, nöyryyttävään toimintaan todellakaan tarvitse osallistua vain sen takia, että pomo tai konsultti jää ilman kyykyttämisestä saatavia kiksejä. Tai jos nyt oletetaan, että taustalla on ollut ihan viaton ajatus piristämisestä tms., niin kyllä noiden konsulttien ja muiden pellejen on korkea aika tajuta, ettei aikuisia ihmisiä motivoida jollain mörrimöykkytanssilla tai polttopallon heittelyllä.

Kaikenlaiset teatterikurssit, muun luovan ilmaisun illat ja vastaavat ovat erikseen. Niissä voi edellyttää osallistumista, mutta näihin mennään yleensä tietoisena siitä, että siellä kuuluu asiaan heittäytyä, hassutella jne.

Mielestäni se, että koet leikkimisen nöyryyttävänä tai kuvittelet, että muut haluavat kyykyttää sinua kertoo enemmän sinusta kun noista leikin järjestäjistä. 

Ei niitä nöyryyttämisiä tarvitse kuvitella, jos kaikki siihenastiset kokemukset hassunhauskoista leikeistä ovat olleet juuri sitä. Oma kokemukseni niistä ovat juuri sellaisia, ja painostus osallistua on myös ollut kovaa. Lopputuloksena se, että "leikki" on päättynyt nolaamiseen, pilkkanauruun, tai jopa seksuaaliseen ahdisteluun. Siksi sanon jyrkän ein nykyään jokaiselle, joka tulee ehdottamaan jotain piirileikkiä. Mitähän se kertoo enemmän minusta, kuin niistä, jotka ovat leikkimisestä päättäneet?

Seksuaalinen ahdistelu ei tietenkään ole ok ja silloin asiaan on välittömästi puututtava. Mutta se, että osataan nauraa yhdessä itsellemme ja toisille ei ole pilkkanaurua.

Voitteko antaa konkreettisen esimerkin minkälaisia nöyryyttäviä leikkejä olette joutuneet kokemaan? Itse olen ollut aika monessa tilaisuudessa missä on ollut leikkejä ja vähän höpsöjä ovat ehkä olleet, mutta ei mitään nöyryyttävää ole koskaan noissa ollut eikä kenellekään ole ivallisesti naurettu.

Vierailija kirjoitti:

No osallistumalla siihen piirileikkiin? On aikuismaista sietää joskus typeryyksiä, jotta muiden fiilis ei menisi pilalle.

On aikuismaista pystyä pitämään yllä omaa fiilistä piirileikkihassuttelussa, vaikka Mirkku istuukin hiljaa sivussa.

Vierailija kirjoitti:

Olen kerran osallistunut työporukan tyhypäivässä jumppaan (tai jotain vauhdikasta tanssia/heilumista) kovassa flunssan jälkitilassa, kun juurikin ajattelin, että pidetään tylsänä/arkana, jos en osallistu. Siinä sitten yskiskelin kovasti koko ajan. Vähän yli parikymppinen olin. Tunnistin niin itseni tästä.

Tuo ei ollut kyllä mitenkään sen järjestäjän vika, sun olisi pitänyt pysyä kotona lepäämässä kun et kerta ollut vielä toipunut kokonaan flunssasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No osallistumalla siihen piirileikkiin? On aikuismaista sietää joskus typeryyksiä, jotta muiden fiilis ei menisi pilalle.

Minä olen eri mieltä. On aikuismaista tuntea itsensä ja omat rajansa, eikä ylittää niitä muita miellyttkääkseen. Tuohan on tuommoista koulukiusaamishenkistä pahimmillaan.

Tuskinpa kukaan nyt väkipakolla tulee pakottamaan ketään piirileikkiin, mutta usein elämässä tulee vastaan asioita joista ei välttämättä ole kovin innostunut, mutta aikuisena oloon kuuluu mielestäni se ettei ihan joka asiasta rupee vänkäämään vastaan, että 'en mä tahdo'. 

Jokin on perustavanlaatuisesti pielessä, jos työttömien kurssilla, työhaastattelussa, työpaikalla tai muussa asiallisessa, vakavassa tilanteessa ruvetaan ehdottelemaan aikuisille, täysipäisille ihmisille puputansseja, piirileikkejä tai muuta naurettavaa sontaa. Silloin on aivan ehdottomasti ok kieltäytyä.

Ei kaikkeen naurettavaan, nöyryyttävään toimintaan todellakaan tarvitse osallistua vain sen takia, että pomo tai konsultti jää ilman kyykyttämisestä saatavia kiksejä. Tai jos nyt oletetaan, että taustalla on ollut ihan viaton ajatus piristämisestä tms., niin kyllä noiden konsulttien ja muiden pellejen on korkea aika tajuta, ettei aikuisia ihmisiä motivoida jollain mörrimöykkytanssilla tai polttopallon heittelyllä.

Kaikenlaiset teatterikurssit, muun luovan ilmaisun illat ja vastaavat ovat erikseen. Niissä voi edellyttää osallistumista, mutta näihin mennään yleensä tietoisena siitä, että siellä kuuluu asiaan heittäytyä, hassutella jne.

Mielestäni se, että koet leikkimisen nöyryyttävänä tai kuvittelet, että muut haluavat kyykyttää sinua kertoo enemmän sinusta kun noista leikin järjestäjistä. 

Niinpä, mutta minusta nuo erilaiset leikittämiset ovat olleet typeriä maailman sivu. Leikkikööt he, joita leikkiminen huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Aikuismaista käytöstä on olla valittamatta mitättömistä asioista. Viiden minuutin piirileikki on aika pientä verrattuna vaikkapa keskitysleirin kärsimyksiin.

Eihän? Jos joka asiassa ajattelemme, että verrattuna siihen tähän ja tuohon, niin mitä voimme tehdä?

Minusta aikuisten ihmisten leikittäminen on idioottimaiden typerää, enkä niihin osallistu, vaikka vakaan varmasti tiedän, mitä Kolmannessa Valtakunnassa tapahtui.