Suomalaiset nuoret ovat niin huonoja koulussa, että se tulee vaikuttamaan koko kansan älykkyyteen tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Koululaisten laiskuus näkyy oppimistuloksissa. Halutaan viihtyä. Pitäisi olla kivaa koko ajan. Ei jakseta ponnistella ja keskittyä. Koulu on tylsää.

Oppikirjoissa säästetään. Tehtäväkirjoissa säästetään. Opettajien määrässä säästetään. Opiskelu vaikeutuu ja erityisesti laiskojen opiskelusta ei tule enää juuri mitään.

Ahkerat oppivat edelleen hyvin. Myös oppimisvaikeuksista kärsivä oppii kohtuullisen hyvin, kun hän tekee sinnikkäästi ja tunnollisesti koulutyönsä. Kodin tukea tarvitaan.

Ei ole kyse oppilaiden puutteista tai laiskuudesta! Ajattelet kuten poliitikot, jotka tekivät digivalintavirheen.

Kyse on sopimattomista opetusmenetelmistä, tätä mieltä ovat opettajat.

Oppimistulokset romahtivat nyt puhuvat opettajat: Erityisesti yksi syy nousi esiin toistuvasti https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009336191.html

Ei tule vaikuttamaan. 3 luokalla ehtii vielä opetella lukemaan, kuten kakkosellakin. Lisäksi koulu ei mittaa kaikkien osa-alueiden älykkyyttä ja oppiminen jatkuu aikuisena.

Digikirjat ovat monen oppijan jarru. Se tuntuu aluksi kivalta, mutta käytön jälkeen alkaa kaivata tavallista kirjaa, joka on oppilaalle selkeämpi ja helpompi käyttää. Digikirjaa käyttäessä harhautuu helposti vahingossa väärille sivuille. Perinteistä oppikirjaa käyttämällä harhautuu enintään väärän kappaleen sivulle. Siinä on iso ero.

Oppikirjat ovat todella kalliita. Ei ole oikein ja edes kaikille mahdollista, että vanhemmat joutuvat itse ostamaan oppikirjoja. Kaikilla ei ole varaa. Ymmärrän kyllä sen, että jos varallisuutta löytyy, haluaa tukea lapsensa oppimista ja sijoittaa lapsen tulevaisuuteen ostamalla oppimista helpottavan kirjan itse.

Vierailija kirjoitti:

Opettajat ovat jo pitkään puhuneet paluusta tavallisiin kirjoihin ja kaunokirjoituksen opetteluun. Oppiminen vaatii kädellä tekemistä. Digilisaatio oli ihan _älytön_ idea. Digilaitteet olisi pitänyt integroida opetukseen eikä ottaa ainoaksi välineeksi.

Meillä on ostettu lapsille digikirjojen oheen paperiset sitten itse.

Tämä. Meidän lapsen luokalla on oppilaita, joilla ei pysy kynä kädessä ja pienellä vaivalla väsyvät kirjoittamisessa. On ilmeistä, kun nämäkin lapset näpyttelevät kännyköitä pitkin päivää ja ei siksi jaksa tarttua kynään. Meillä harjoitettiin alakoulussa pitkään kaunokirjoitusta ja tämän vuoksi oma käsialani on saanut paljon kehuja ja koitan omaa lastani kannustaa myös käsillä työskentelemiseen kännykän sijasta.

Yksi älykkyyden ilmentymä on laiskuus.

Opetus ja sivistys kuuluuvat kaikille, äo:sta riippumatta. Nykyopetus suosii niitä keskivertoja ja ahkeria. Pudokkaita ovat lähinnä s2-porukka ja se älykkäin ja laiskin vähemmistö.

Koululaisen äitinä en ihmettele miksei nykysysteemi toimi. Jos ei vapaa-ajallaan roiku tietokoneella ja elä paljon digimaailmassa, jo pelkästään oppimiskokonaisuuden hahmottaminen on hankalaa näytöltä. Kirjaa pystyy selaamaan, käsin kirjoittaminen jättää muistijäljen, silmä-käsi-aivo-oppiminen on ihan jotakin muuta kuin ruudun tuijottaminen.

Nuoret itse arvostelevat opetusta, samoin opettajat. Nuorten pointti on se, että pää on kipeä kun tuijottaa näyttöä aamusta iltaan, myös vapaa-ajalla. Ketään ei tunnu kiinnostavan, digilisaatiota ajetaan väkisin läpi.

Minä väitän, että katseen jämähtäminen näytön etäisyydelle on myös yksi ongelmista. Aivot tarvitsevat katseen etäisyyden vaihtelua.

Eipä ihme, kun kouluaikanakin lapsille otetaan extra lomaa, jotta päästään porukalla lentämään "etelän lämpöön" tai asuntoautolla kiertelemään pitkin keski- euroopan lomakohteita. Motivaatio opiskeluun/ oppimiseen on monella nykyajan lapsella/ nuorella totaalisesti hukassa.

Olen tehnyt opetustyötä vuosikausia. Kokemusta on kertynyt.

Monet lapset todellakin ovat niin laiskoja tekemään yhtään mitään, ettei ole ihme, ettei oppiminen edisty. Kyllä se ihan totta on.

Kännykällä viihdytään liian paljon. Se koukuttaa. Parin tunnin löhöilyn ja kännykällä/pelikoneen ääressä vietetyn ajan jälkeen on todella vaikea ryhtyä tekemään läksyjä, joiden kanssa pitää pinnistellä.

Monet lapset viettävät aikaa useita tunteja kännykän/ pelikoneen äärellä ennen koulupäivän alkua. Sillä on negatiivinen vaikutus koulupäivän onnistumiseen.

Lisää tuohon katseen etäisyyden vaihteluun. Tämä vaikuttaa tutkitusti myös mielialaan. Ahdistunutta ihmistä pyritään auttamaan pois putkinäöstä. Putkinäkö aktivoituu pelokkaalla ihmisellä. Kun tuijottaa jatkuvasti näyttöä, aktivoi putkinäön vahingossa. Eli aiheuttaa itselleen ahdistusta.

Ei mikään ihme, että nuorten mt-ongelmat, väsymys ja ahdistus lisääntyneet. Osasyy on digilisaatio.

Jos Suomi haluaa olla edelläkävijä, se ei onnistu väkisin digiytymällä vaan integroimalla digiosaaminen perinteiseen. Kohtuus kaikessa ja muutoksissa. Pitäisi mennä ihminen ja oppilas edellä.

Uskon, että lasten ja nuorten mielenterveys- ja käyttäytymisongelmat vähenisivät ja oppimistulokset paranisivat, jos ruutuaikaa vähennettäisiin esim. 1 tunti/päivä. Kuulostaa helpolta ratkaisulta, mutta toteuttaminen on todella vaikeaa. Sanoisinpa, että monen kohdalla se on täysi mahdottomuus. Meillä on ruutuun kiinni kasvanut kansa.

Ruutuajan tilalle voisi koittaa ottaa säännöllinen ulkoilu, liikunta ja kavereiden kanssa yhdessä touhuilu ilman ruutua. Ulkona silmä katsoo kauas ja mieli lepää. Kannattaa koittaa oman jälkikasvun kanssa vaikka aluksi viikon verran ja miettiä, miten kokeilu vaikutti lapseen.

Suomi nousuun!