Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu asua ulkomailla?
Kommentit (765)
Olen asunut yli 20 vuotta ulkomailla, kolmessa eri maassa. Lapset kasvoivat Suomen jälkeen kahdessa eri maassa, USA:ssa ja Etelä-Euroopassa.
Parasta ollut monipuolisuus. Isoja kaupunkeja, pieniä symppiksiä kyliä, merta, valtamerta, vuoristoa. Työkokemus, uusien kielien sekä kulttuurien oppiminen. Sää toki, varsinkaan pimeää ja loskaista aikaa en ole kaivannut. Olen onnellinen, että lapset ovat saaneet kasvaa monikulttuurisissa ympäristössä ja oppineet useita kieliä.
Ikävintä se, että julkinen liikenne ollut monissa paikoissa puutteelista sekä jotkin viralliset asiat sujuvat paljon hitaammin ja huonommin. Kaikkeen tottuu ja kun on oikeanlaisella asenteella auttaa paljon. Viihdyn, eikä ole ajatuksissa palata Suomeen. Jossain vaiheessa olisi vielä kiva kokea muutto uuteen maahan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut kirjoittavat tähän ketjuun ruotsiksi? En ole lukenut tavuakaan ruotsia 30 vuoteen, enkä samaten asunut Suomessa 30 vuoteen. Eihän tässä ketjussa ole muillakaan kielillä kirjoitettu, vaan kaikki (muut) tuntuvat ymmärtävän, että ketju on suomenkielentaitoisille. Monen ruotsi on ruostunut ulkomailla. Onpa ylimielistä hieroa sitä meidän unohtajien naamaan kommentoimalla yhä uudestaan ruotsiksi...
Älä välitä, ei niissä kommenteissa ole mitään erityistä sisältöä, voit aivan hyvin hypätä niiden yli.
Se on vain yksi ihminen.
Tässä ketjussa törmäät perisuomalaiseen ilmiöön: harmistukseen siitä kun joku on lähtenyt toteuttamaan unelmaansa ja tosiaan poistunut Suomesta.
Kuten huomaat, puolet on kiintoisaa kerrontaa elämästä ulkomailla. Puolet on Suomessa asuvien kiukkuisia vastaväitteitä "Ei sulla siellä oikeasti voi olla asiat hyvi, luulet vain." Sitä on tylsää ja raskasta seurata.
Jo facebookissa eron suomalaisten ja esim. brittiläisten, amerikkalaisten, espanjan- ja italiankielisten ryhmien välillä huomaa selvästi. Kun on lukenut mitä hyvänsä näistä ym. kielisistä ryhmistä, tulee parempi fiilis. Englantini on lähellä natiivia, kaksi muuta ei läheskään yhtä vahvoja. Mutta mitäpä siitä, mitä enemmän vierasta kieltä lukee, kuuntelee, kirjoittaa ja puhuu sitä enemmän oppii.
Suomenkieliset haluavat saada toisen kiinni virheestä, erheestä, tai etsivät tekstistä jotain mihin tarrata ja väittää vastaan. Siksi kompuroin mielihyvin jopa kuunnellen espanjaa, jota olen vähiten opiskellut. Ihmiset ovat kuin aurinkoa ja tulta. Suomalaiset kuin haaleaa puuroa.
Olen leikitellyt ajatuksilla... tehnyt laskelmia, miettinyt realiteetteja. Suomi on menetetty. Se on selvää. Handed over for nothing. Ei mulla ole täällä mitään mitä en voisi jättää. Olen saanut voimia ja intoa. Siinäpä yksi asia jota suomalaiset vihaavat. "Oletpas sä nyt innoissasi, voi voi, et taida tietää yhtään mitään."
Kiitos teille ulkosuomalaiset. Kiitos lämpimästi ja hyvää jatkoa. Ehkä liityn joukkoonne.
Vierailija kirjoitti:
Italia: kiva maa matkailla, mutta inhosin asua siellä. Yhteiskunta todella sovinistinen eikä mikään toimi. Töissä palkasta yritetään huijata koko ajan jotain ja sitten saat tapella siitä. Paljon rasisteja, yleinen ulkomaalaisviha kattaa kaikki kansallisuudet ulkonäöstä riippumatta, varsinkin jos olet nainen. Jos olet hyvännäköinen nainen olet toki h..ra, vaikket edes pitäisi miehistä.
Ranska: mukavampi kuin Italia, mutta ulkomaalaista yritetään huijata joka asiassa, varsinkin jollet osaa sujuvaa ranskaa. Mikään ei toimi siinäkään maassa ja joka asiasta saadaan aikaan skandaali.
UK ja Irlanti: homma toimii paremmin, varsinkin alun säätämisen jälkeen, pankkitilin avaaminen jne vaatii byrokratian sietämistä. Monelta osin melko samanlaista kuin Suomessa.
Yleistä ärsytystä: kun asut ulkomailla, vanhempasi ja kaikki muutkin olettavat, että vietät lomasi Suomessa. Kun menet muualle, otetaan asia henkilökohtaisena loukkauksena.
Ööö, mitä tarkoitat r.sanalla? Oletko etnisesti suomalainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle parasta oli että sulauduin joukkoon, enkä tuntenut itseäni millään lailla ulkopuoliseksi, vaikka en tuntenut suurkaupungissa yhtään ainutta ihmistä. Kohtaamisia tuli aivan katutasolla, ihmiset aloittivat keskusteluja spontaanisti, ja mikä turhamaiselle naiselle on tietysti tärkeää, kohteliaisuuksia saatettiin huudella toiselta puolen katuakin. Hymyn kera. Mitä siinä itsekään voi kuin hymyillä takaisin ja kiittää kohteliaisuudesta ja toivottaa hyvää päivän jatkoa.
Pahinta oli stressi asunnon löytymisestä, asioitten järjestymisestä käytännön tasolla niin että olisin voinut asettua olemaan esim pariksi vuodeksi. Sain vain tilapäisiä asuntoja, tai se mikä olisi ollut pitempiaikainen oli niin surkea etten voinut ajatella siellä asuvani pitempään. Paha juttu oli myös kielitaidottomuuteni. Englantia kun ei kaikissa maissa käytetä työkielenä.
Kaikki oli eri tavalla
Suomessa ei osata olla huomaavaisia. En halua enkä kaipaa täällä mitään kommentteja miehiltä. Nuo tilanteet joista kerroin, olivat sellaisia että minut saatiin hymyilemään ja hyvälle mielelle. Ja anteeksi vain, en voi muistaa milloin minut olisi joku suomalainen isäntä saanut hymyilemään ja hyvälle tuulelle.
Kyse ei ole siis siitä, hyväksynkö jonkin tavan sanoa kohteliaisuuksia ulkomailla, mutta paheksuisin samaa asiaa Suomessa. Täällä ei käyttäydytä huomaavaisesti. Ei siis ole mitään tilannetta mitä vertaisi tuohon ulkomailla kokemaani.
Olin nainen parhaassa iässä ilmeisesti.
Miten tämän nyt sanoisin: en ollut enää nuori, minun oli vaikea kuvitella mihin pääsisin töihin, työhistoriani Suomessa ei tukenut minkään sortin työpaikanhakua. (Joku nuori tyttö johon tutustuin teki jotakin puhelintyötä, ilmeisesti englanti työkielenään, koin että se ei olisi minun juttuni.)
Olen syntynyt muualla kuin Suomessa, siitäkö lie johtuu että kun olen matkustanut muualle, on aina tuntunut kuin olisin kotiini palannut. Tai sitten olen todella juureton ihminen, henkinen nomadi, joka nauttii irtolaisena olemisesta. Mitä tahansa voi sattua, kuka tahansa voi pysähtyä kohdalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää on se, että herään aamuisin iloisena siitä, että en asu enää Suomessa 😊 Sää on ihana useimpina päivinä, luonto kaunis ja elämäni kokonaisuudessaan parempaa kuin Suomessa. Asuin nuorena 10 v ulkomailla, kolmessa Euroopan maassa ja nyt 5-kymppisenä onnistuin vaihtamaan etätöihin ja muutin Espanjaan. Välissä vierähti kaksi vuosikymmentä kotimaassa ja kaipasin pois sieltä oikeastaan koko ajan. Monet asiat ovat Suomessa paremmin kuin täällä, mutta en silti aio koskaan palata, en edes lomia viettämään. Haluan nähdä lomilla uusia paikkoja, Suomihan tuli jo tutuksi.
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa ei kannata uskoa ketään, joka ei nimeä asuinpaikkaansa. Ulkomailla on aivan järjetön paikannimi. Ulkomaihin mahtuu ihan kaikenlaista.
Mut kun ketään ei kiinnosta sun uskominen. Ymmärrätkö sitä, että vaikka sinä viettäisitkin elämäsi keksien satuja vauvapalstalle (troll) niin eivät kaikki niin tee?
Enkä voi onnitella sinua tekstinlukutaidostakaan, kun et jo kerronnasta näe mikä on typerä trolli, tai joku kateudesta vihreä suomalainen joka ei ikinä uskaltanut mennä, ja joka toivoo ettei niillä jotka menivät ainakaan olisi hyvä elämä.
Mä kerroin myös oman tarinani. Muutamien kuukausien asuminen enkä sano missä. En halua että mut tunnistetaan. Enkä kerro mitään enempää kuin itse haluan, vaikka kärtät.
Expateille tiedoksi: Tässä ryhmässä on näin vaalien jälkeen taas uhottu että muutan pois Suomesta jos se ja se tulee pressaksi. Tää on niin myrkyllinen foorumi että välillä täält pitää olla pois. Mut tämän expat-ketjun kaltaisten helmien takia joita täältä joskus poimii, tulen tänne katsomaan onko mitään. Yleensä sairaita trolleja vain.
Semmosta. Jokainen tietää ettei ulkomaille muuteta minkään pressan tai pikkuseikkojen takia. Tietenkään. Vaan oman elämän takia. Puolen vuoden oleskelukin ulkomailla tarkoittaa monenlaisten asioiden huomioon ottamista, järkkäämistä, vaikka olisi tulossa takaisinkin.
Riippuu toki mitä lähtee tekemään. Minne lähtee, aikooko tulla takaisin, asumaan mihin, tekemään mitä, millä rahalla? Minkä ikäinen on, onko perhettä jne jne.
Mulla syttyi uudelleen ajatus: Jospa sittenkin? En aio täällä vaanivien haaskalintujen takia avata suunnitelmiani täysin. Mutta lähtisin yksin. Olen työiän loppupäässä. Jos nyt lähtisin, ei olisi ketään ikävöimässä. Vanhemmat kuolleet. Möisinkö asuntoni? Vuokraisinko sen?
Silloin kun nuorena lähdin ei tämmösiä kysymyksiä ollut. Oli läheisiä, jotka odottivat takaisin. Nyt ei ole. Osoittakaa joku suunta mistä selvitellä lisää, jos joku ehtisi. Se olisi ihanaa. Lähtisin EU-maahan.
Oi miten toivon että joku vastaa. 💐
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä mahtaa tulla se kummallinen ajatus että kuvitellaan ulkosuomalaisten haluavan koko ajan takaisin Suomeen?
Siitä tosiasiasta, että reilusti yli 80 prosenttia lähtijöistä palaa. Minäkin palasin 14 vuoden jälkeen.
Kotimaa tuppaa olemaan ihmiselle rakas, on se sitten mikä tahansa.
Ikääntyneenä moni palaa viimeistään.
Tai erottuaan ulkomaalaisesta kumppanistaan.
Riippuu myös siitä, mistä syystä on muuttanut ulkomaahan.
Jos työt veivät, on selvää, että eläkkeellä muutetaan ainakin osaksi takaisin.
Tämä ei koske vain suomalaisia.
"Ikääntyneenä moni plalaa viimeistään". Outo ajatelma. En aio missään tapauksessa palata, en viimeistään enkä osittain. 52 ulkosuomala
Olet oikeassa tuossa asiassa.
Suomalainen on maailman onnellisin, riippumatta asuuko ulkomailla vai Suomessa. Onnellisuus ei lähde meistä pois. Vapaus valita asuinmaansa on osa suomalaista onnellisuutta. Suurin osa maailman ihmisistä ei todellakaan voi valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä vuotena kaikki oli hienoa ja ihmeellistä, monet asiat huvitti. Sitten alkoi tottua, ja muutaman vuoden jälkeen alkoi tajuta että hitto, Suomessahan onkin perusasiat itseasiassa todella hyvin. Vuosi vuodelta ärsytti monet asiat enemmän ja oli todella upeaa palata Suomeen 10 vuoden jälkeen. Ainoa asia mihin ei koskaan kyllästynyt ja mitä jäi ikävä oli miellyttävämpi ilmasto.
Nyt ärsyttää kun joku suomalainen pohtii ääneen ulkomaille muuttoa koska Suomessa on muka kaikki niin perseestä ja muualla paremmin. Sanon aina kaikille että siitä vaan, passilla pääsee pois. Mutta nämä ääneen valittajat ja uhoavat ovat aina niitä, jotka eivät koskaan oikeasti lähde.
Jos luet vaikkapa nyt tämän ketjun läpi, huomaat että kaikki eivät ole samaa mieltä. Sinulla on kokemus jostain tietystä maasta, jota vertaat Suomeen, mutta jossain muualla on sitten taas asiat toisin. On niitä varmasti Suomea monessa suhteessa huonompiakin maita, mutta yhtä varmasti löytyy myös parempia. Jokaisella tietty on ne omat kriteerit mitä painottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa ei kannata uskoa ketään, joka ei nimeä asuinpaikkaansa. Ulkomailla on aivan järjetön paikannimi. Ulkomaihin mahtuu ihan kaikenlaista.
Mut kun ketään ei kiinnosta sun uskominen. Ymmärrätkö sitä, että vaikka sinä viettäisitkin elämäsi keksien satuja vauvapalstalle (troll) niin eivät kaikki niin tee?
Enkä voi onnitella sinua tekstinlukutaidostakaan, kun et jo kerronnasta näe mikä on typerä trolli, tai joku kateudesta vihreä suomalainen joka ei ikinä uskaltanut mennä, ja joka toivoo ettei niillä jotka menivät ainakaan olisi hyvä elämä.
Mä kerroin myös oman tarinani. Muutamien kuukausien asuminen enkä sano missä. En halua että mut tunnistetaan. Enkä kerro mitään enempää kuin itse haluan, vaikka kärtät.
Expateille tiedoksi: Tässä ryhmässä on näin vaalien jälkeen taas uhottu että muutan pois Suomesta jos se ja se tu
Olen myös työurani loppupuolella. Oma ratkaisuni on ollut hankkia työ, jota voi tehdä etänä, paikasta riippumatta. Se on vaatinut jonkin verran lisää kouluttautumista, mutta on ollut sen arvoista. Nykyään vietän vähän yli puoli vuotta Suomessa ja vähän alle puoli vuotta ulkomailla. Verot menee Suomeen, mutta toistaiseksi olen tykännyt vielä säilyttää sosiaaliturvan, enkä ole myynyt asuntoanikaan. Ehkä en myykään, ehkä laitan sen vuokralle jos tarvitsen lisätuloja eläkkeelle jäätyäni ja ehkä haluan palata sinne vielä joskus eläkeiän loppupuolella. Nyt tällä hetkellä tuntuu helpolta, että ei tarvitse välttämättä muuttaa kaikkia tavaroita mukanaan kun vaihtaa maata tai mannerta, vaan koti Suomessa on pysynyt eräänlaisena tukikohtana. Kysymys ei tarvitse olla joko Suomessa tai ulkomailla, vaan voi olla molemmissa. Eräänlaista monipaikkaisuutta siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka viihdyn kotimaassani todella hyvin, niin aion joskus palata Suomeen. Suomessa on suku, ystävät ja kodit. Haluan viettää viimeiset elinvuoteni Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa että elämäni paras päätös oli muuttaa Suomesta Etelä-Eurooppaan :)
Vaikka täälläkin on tietysti arki ja työt niin kyllä minä täällä mieluummin asun kuin Suomessa
Hyviä puolia:
- itsevarmuuteni on kasvanut ja olen huomannut kuinka mistä tahansa selviää vaikka tilanne näyttäisi kuinka huonolta
- lämmin ilmasto, talvellakin lähemmäs 20 astetta, ei ikinä alle 10 astetta
- meri ja uimarannat ovat 5min ajomatkan päässä kotoani
- ihmiset ovat todella ystävällisiä ja puheliaita
Huonoja puolia:
- kaikki viralliset asiat ovat TODELLA vaikeita hoitaa ja usein edes virastossa työskentelevät eivät tiedä miten lomakkeet kuuluisi täyttää tai mistä niitä edes saa
- useimmat ihmiset eivät puhu englantia, enkä vielä osaa kunnolla paikallista kieltä joten kommunikointiongelmia on aina silloin tällöin
- kaukana asuvat ystävät ja perhe, joita ei välttämättä näe
Aika erikoiset lämpötilarajat. En tiedä mitä kohtaa Etelä-Eurooppaa nyt kuvaat. Välimerellä voi olla pakkasöitä talvella. Yölämpötila esim. Sisiliassa laskee talviöisin usein nollan tuntumaan ja allekin hetkellisesti. Kun aurinko laskee tulee nopeasti kylmä. Talviyö on pitkä ja pimeä. Sisätiloissa on kylmä.
20 C:n päivälämpötila, no, erittäin epätodennäköinen Espanjassakin. Auringonkilossa mahdollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun asuu toisessa kulttuurissa, jokainen päivä pakottaa skarppaamaan ihan eri tavalla kuin Suomessa. Ei pääse taantumaan, vaan tapahtuu sisäistä kehitystä, kun koko ajan oppii ja ymmärtää jotain uutta. On se toki uuvuttavaakin, mutta antoisaa.
No jos puhut parin viikon reissusta niin varmaan.
Mut ehkä vuoden päästä skarppaaminen on unohtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua pidettiin vähän outona Suomessa jo ennen kuin muutin koska olen tottunut tervehtimään ihmisiä ja hymyilen usein ihan ilman syytä, ihan vaan koska olen yleensä hyvällä tuulella. Ja tämä vaikka olenkin kotoisin ihan vaan pääkaupunkiseudulta (toki sukua sieltä sun täältä) ja asuin siis Helsingissä. Ehkä jollain toisella paikkakunnalla tilanne olisi ollut eri mutta toisaalta olisin muualla ollut jälleen kerran ulkopuolinen.
Nyt olen sitten ihan kunnolla ulkopuolinen ja aina palatessani nostalgiankyynel silmäkulmassa rakkaaseen Suomeen iskee aika kovaa vasten kasvoja miten tylysti ihmiset usein käyttäytyy. Nyt on pakko sanoa että tähän on kyllä tullut vähän muutosta viime vuosina eli ehkä nuorempi porukka käyttäytyy eri tavalla. Usein kuitenkin mun luullaan olevan joko päästäni vialla tai kännissä kun hymyilen, moikkaan ja juttelen. Luullaan että olen tunkemassa kahville ja sydänyst
No niin! Sama täällä. Kun menen Italiaan tuntuu kuin olisin henkisesti kotona. Ihmiset juttelevat, kun avaa suunsa hämmästytään: ilmiselvä skandinaavi joka puhuu italiaa.
Enhän mä koskaan muutu italialaisen näköiseksi, vaan näytän ikuisesti ulkomaanelävästä. Tosiaan kun puhu paikallista pääsee tietysti kotiutumaan.
Tänään uutisissa intialaisnainen valitti ettei saa Suomessa töitä kun ei osaa kieltä. No juu, ulkomaille lähtevä todella tekee virheen jos ei viitsi vaivautua. Mutta leukani loksahti, kun nainen kertoi oleskeskellensa Suomessa 11 vuotta! Miten hän on viitsinyt olla täällä noin pitkän ajan mutta ei kuitenkaan kiinnosta tutustua ihmisiin, kielen oppiminen liittyy myös kulttuurin oppimiseen?
Etenkin kun Suomessa on oikein pätevöityneitä opettajia, jotka ovat erikoistuneet opettamaan suomea erimaalaisille ulkomaalaisille. Eli ulkomaalaisryhmä, joilla ei ole yhteistä kieltä, kuten englantia.
Suomi tarjoaa turhankin hyvät avut ulkomaalaisille, leipä kannetaan suuhun. Ei tarvitse itse kuin odottaa valmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun asuu toisessa kulttuurissa, jokainen päivä pakottaa skarppaamaan ihan eri tavalla kuin Suomessa. Ei pääse taantumaan, vaan tapahtuu sisäistä kehitystä, kun koko ajan oppii ja ymmärtää jotain uutta. On se toki uuvuttavaakin, mutta antoisaa.
No jos puhut parin viikon reissusta niin varmaan.
Mut ehkä vuoden päästä skarppaaminen on unohtunut.
Kyllä tuota skarppaamista tarvitaan vielä monia, monia vuosia ulkomailla, kieli, kultuuri, käytännöt, tavat, viranomaiset. Mutta joka askeleesta eteenpäin oppii jotain uutta, kehittyy sekä kielitaito että itse ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan samanlaista kun muuallakin, töitä vain täytyy tehdä elääkseen, toisin kun Suomessa.
Mutta ulkomaalaisena työnhakijana et ole täydellisen kielitaidon omaavanakaan samalla viivalla paikallisten kanssa. Halutut ammatit poislukien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samanlaista kun muuallakin, töitä vain täytyy tehdä elääkseen, toisin kun Suomessa.
Mutta ulkomaalaisena työnhakijana et ole täydellisen kielitaidon omaavanakaan samalla viivalla paikallisten kanssa. Halutut ammatit poislukien.
Puhutko nyt työnhausta Suomessa vai ulkomailla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä vuotena kaikki oli hienoa ja ihmeellistä, monet asiat huvitti. Sitten alkoi tottua, ja muutaman vuoden jälkeen alkoi tajuta että hitto, Suomessahan onkin perusasiat itseasiassa todella hyvin. Vuosi vuodelta ärsytti monet asiat enemmän ja oli todella upeaa palata Suomeen 10 vuoden jälkeen.
Mulla just päinvastoin, vuosien myötä todellakin tajunnut kuinka HUONOSTI suomessa asiat on, ja kuinka aivopestyjä suurin osa suomalaisista on. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa näille äärettömän naiveille luuloille, kuten "vain Suomessa voi juoda vesijohtovettä" tai "muualla kuolet jos sairastut jos et ole rikas". Kun oikeasti lähes missä vain voi juoda vettä ja se on ihan yhtä hyvää, ja lähes kaikissa Euroopan maissa ja monissa sen ulkopuolellakin julkinen terveydenhuolto on suunnattomasti parempaa kuin suomessa, ja HALVEMPI s
Suomessakin riippuu missä juo vettä, esim Torniossa oli tosi huono vedenlaatu aikanaan, vaikka siellä valmistettiin Lapin Kultaa "raikkaasta tunturivedestä" ;-) On ehkä parantunut, mutta silloin monelle tuli jopa iho-ongelmia vedestä.
Olen kyllä juonut kraanavettä Pariisissakin, vuosia. Ravintoissakinhan sitä saa. Ei ole minusta sen kummempaa kuin Helsingissä.
Monessa etelän maassa on ollut tapana ostaa vesi pulloissa, mutta ehkä hekin nykyään tiedostavat mitä muovipullot aiheuttavat ympäristölle. Eikä välttämättä ole parempilaatuista, vaikka mainostettaisi lähdenraikkaaksi sielläkin ;-)
Tiedonjyvä: Suomessa sinua ei enää palvella äidinkielelläsi. Pikemminkin sinua ollaan palvelematta. Mutta jos joudut väkisin tilanteeseen jossa kohtaat ihmisen, hän on 60% todennäköisyydellä murteellista 20 sanan englantia puhuva ulkomaalainen.
Asun Espoossa. Männä viikolla kaivoin esiin kotikaupunkini demografian: Mua häiritsee se, että kun lähden ulos ja näen parikymmentä ihmistä, heistä puolet on arabs tai from the continent south of Mediterranean. Yo. kiertoilmaisut ovat because of the sensorship of this forum vuoksi.
Demografia paljastaa totuuden, jota poliitikot ja viranomaiset yrittävät turhaan salata: Espoossa asuvista ihmisistä 75% puhuu äidink. suomea tai ruotsia. Loput vierasta kieltä. Yleisimmät vieraat kielet eivät ole eurooppalaisia kieliä joita olemme koulussa opiskelleet, vaan valtaosa kieliä noilta ym. alueilta.
This is the situation now and it's going worse rapidly. Finland is no longer Finland. It's something else entirely. The number or serious crimes has gone up rapidly. No one seems seriously concerned.