Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu asua ulkomailla?
Kommentit (765)
Minulle parasta oli että sulauduin joukkoon, enkä tuntenut itseäni millään lailla ulkopuoliseksi, vaikka en tuntenut suurkaupungissa yhtään ainutta ihmistä. Kohtaamisia tuli aivan katutasolla, ihmiset aloittivat keskusteluja spontaanisti, ja mikä turhamaiselle naiselle on tietysti tärkeää, kohteliaisuuksia saatettiin huudella toiselta puolen katuakin. Hymyn kera. Mitä siinä itsekään voi kuin hymyillä takaisin ja kiittää kohteliaisuudesta ja toivottaa hyvää päivän jatkoa.
Pahinta oli stressi asunnon löytymisestä, asioitten järjestymisestä käytännön tasolla niin että olisin voinut asettua olemaan esim pariksi vuodeksi. Sain vain tilapäisiä asuntoja, tai se mikä olisi ollut pitempiaikainen oli niin surkea etten voinut ajatella siellä asuvani pitempään. Paha juttu oli myös kielitaidottomuuteni. Englantia kun ei kaikissa maissa käytetä työkielenä.
Kaikki oli eri tavalla kuin Suomessa. Sen voi laskea sekä plussaksi että miinukseksi, tilanteesta riippuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähes 20 vuotta ulkomailla asuneena tunnen, etten enää ole suomalainen. En tunnista tätä maata ja kieli on muuttunut todella paljon, niinkuin muuallakin eli Amerikan englanti tunkee joka paikkaan. Valitettavasti, koska se köyhdyttää kieliä. En kuitenkaan tarkoita, että Suomi ja suomalaiset eivät saisi muuttua, niin vain on käynyt tosin mielestäni ei välttämättä aina parempaan (kieli). Suomalaisia uusia huumoriohjelmia en voi katsoa - en ymmärrä mitä hauskaa niissä on.
"Samantapaisia kokemuksia minullakin, lentoasemalla vaannellaan ja kaannellaan USAn passiani niinkuin ei olisi koskaan ennen sellaista nahty.
Kun palaan takaisin kotikaupunkiini USAssa niin passivirkailija toivottaa aina aurinkoisen "Welcome home", kertaakaan noita sanoja en ole kuullut Suomeen saapuessani."
Harmi, jos on ikäviä kokemuksia, mutta tarkoitatko, että sinua olisi varsinaisesti kohdeltu rajalla huonosti vai oliko se vain enemmän tunne siitä, että syynäsivät USA:n passia ja ilmeisen suomalaista nimeä tavallista tarkemmin? (Ajatus, amerikkalainen, tai sittenkin suomalainen, tai ehkä molempia, mutta pitäisi kohdella maahantulon ja oleskelun suhteen kuin amerikkalaista, jos hänellä ei Suomen passia ole?) Sehän ei toisaalta olisi ihme, jos olet vain "kolmannen maan" passilla EU:hun tulossa. Kyllä meilläkin voi kestää Helsinki-Vantaalla Schengenin rajanylityksessä hieman pitempään, koska emme ole koko perhe Suomen passeilla liikenteessä.
Joka tapauksessa kaikkea hyvää sinne, ja lämpimästi tervetuloa kotimaahamme!:)
-Ulkosuomalainen (USA:ssa asunut, nyt Keski-Euroopassa)
Vierailija kirjoitti:
Minulle parasta oli että sulauduin joukkoon, enkä tuntenut itseäni millään lailla ulkopuoliseksi, vaikka en tuntenut suurkaupungissa yhtään ainutta ihmistä. Kohtaamisia tuli aivan katutasolla, ihmiset aloittivat keskusteluja spontaanisti, ja mikä turhamaiselle naiselle on tietysti tärkeää, kohteliaisuuksia saatettiin huudella toiselta puolen katuakin. Hymyn kera. Mitä siinä itsekään voi kuin hymyillä takaisin ja kiittää kohteliaisuudesta ja toivottaa hyvää päivän jatkoa.
Pahinta oli stressi asunnon löytymisestä, asioitten järjestymisestä käytännön tasolla niin että olisin voinut asettua olemaan esim pariksi vuodeksi. Sain vain tilapäisiä asuntoja, tai se mikä olisi ollut pitempiaikainen oli niin surkea etten voinut ajatella siellä asuvani pitempään. Paha juttu oli myös kielitaidottomuuteni. Englantia kun ei kaikissa maissa käytetä työkielenä.
Kaikki oli eri tavalla kuin Suomessa. Sen voi laskea sekä plussaksi että
"kohteliaisuuksia saatettiin huudella toiselta puolen katuakin. Hymyn kera. Mitä siinä itsekään voi kuin hymyillä takaisin ja kiittää kohteliaisuudesta ja toivottaa hyvää päivän jatkoa."
Mutta hyväksyisitkö naisena vastaavat huomionosoitukset Suomessa paikallisilta miehiltä? Eikö Suomessa paheksuta vastaavaa käytöstä, häirintää tms.?
Arki on arkea joka paikassa, kun pitempään asuu. Tykkään siitä, että on valoisaa ja kaduilla ei juuri ikinä ole liukastumisvaaraa tai tarvitse kahlata loskassa, vaikka toisaalta tykkään kyllä Suomessa esim. talviurheilusta. Mutta on Suomi monella tavalla mahtava paikka, jossa asiat toimivat, ja suuri osa rakkaista läheisistänikin asuu siellä.
T. Jo kauan ulkomailla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä vuotena kaikki oli hienoa ja ihmeellistä, monet asiat huvitti. Sitten alkoi tottua, ja muutaman vuoden jälkeen alkoi tajuta että hitto, Suomessahan onkin perusasiat itseasiassa todella hyvin. Vuosi vuodelta ärsytti monet asiat enemmän ja oli todella upeaa palata Suomeen 10 vuoden jälkeen.
Mulla just päinvastoin, vuosien myötä todellakin tajunnut kuinka HUONOSTI suomessa asiat on, ja kuinka aivopestyjä suurin osa suomalaisista on. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa näille äärettömän naiveille luuloille, kuten "vain Suomessa voi juoda vesijohtovettä" tai "muualla kuolet jos sairastut jos et ole rikas". Kun oikeasti lähes missä vain voi juoda vettä ja se on ihan yhtä hyvää, ja lähes kaikissa Euroopan maissa ja monissa sen ulkopuolellakin julkinen terveydenhuolto on suunnattomasti parempaa kuin suomessa, ja HALVEMPI sen käyttäjälle.
Myös se, kuinka uskomatt
No on kieltämättä outoa, jos joku luulee, että vain Suomessa voi juoda vesijohtovettä. Mut itse Espanjassa, Ranskassa ja Etelä-Saksassa asuessani en kyllä kokenut, että vesijohtovesi olisi yhtä hyvää kuin Suomessa. Ei mulla Suomessa vesijohtovesi jätä koko ajan kalkkitahroja kaikkiin pintoihin eikä maistu kloorilta edes kesähelteillä.
Yhdellä kielikurssilla meidän piti keskustella aiheesta "mitä pitää selvittää, kun muuttaa uuteen maahan". Mä heitin yhtenä kysymyksenä sen, voiko vesijohtovettä juoda, ja ryhmän ranskalainen purskahti nauruun. Kuulemma oli äärimmäisen pohjoiseurooppalainen kysymys ja esimerkiksi hänelle ei edes tulisi mieleen, että vesijohtovettä voisi jossain juoda. Siis ei siinä mielessä, että kuolet, jos sitä juot, vaan siinä mielessä, että eihän sitä kukaan halua juoda.
Vierailija kirjoitti:
Lähes 20 vuotta ulkomailla asuneena tunnen, etten enää ole suomalainen. En tunnista tätä maata ja kieli on muuttunut todella paljon, niinkuin muuallakin eli Amerikan englanti tunkee joka paikkaan. Valitettavasti, koska se köyhdyttää kieliä. En kuitenkaan tarkoita, että Suomi ja suomalaiset eivät saisi muuttua, niin vain on käynyt tosin mielestäni ei välttämättä aina parempaan (kieli). Suomalaisia uusia huumoriohjelmia en voi katsoa - en ymmärrä mitä hauskaa niissä on.
Tämä on osuneesti kirjoitettu. Paitsi olen asunut viidessä eri maassa neljänkymmenen vuoden ajan ja tunnen olevani suomalainen. Käyn Suomessa harvoin ja puheessani kuuluu se läpi, mutta olen suomalaisempi kuin muut. Suomen kieli on niin erityistä, että en ole vielä ymmärtänyt miten se on tullut paremmaksi, kun siihen on englantia sekoitettu. Pidän suomalaisesta huumorista jos sitä ei ole ohjelmissa. Muuten kotiäidin/ rouvan elämä ulkomailla on lähes samaa. Siivousta, kokkausta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arki on arkea joka paikassa, kun pitempään asuu. Tykkään siitä, että on valoisaa ja kaduilla ei juuri ikinä ole liukastumisvaaraa tai tarvitse kahlata loskassa, vaikka toisaalta tykkään kyllä Suomessa esim. talviurheilusta. Mutta on Suomi monella tavalla mahtava paikka, jossa asiat toimivat, ja suuri osa rakkaista läheisistänikin asuu siellä.
T. Jo kauan ulkomailla
Meillä on aika kiva tilanne sillä tunnin matkan päässä on Välimeri ja toisessa suunnassa Merialppien laskettelukeskukset. Samana päivänä voi käydä rannalla ottamassa aurinkoa ja lasketella:)
Valoisuus on upeaa! Aamulla tuntia aikaisemmin valostuu ja illalla 2h pidempään vielä tässä vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Lähes 20 vuotta ulkomailla asuneena tunnen, etten enää ole suomalainen. En tunnista tätä maata ja kieli on muuttunut todella paljon, niinkuin muuallakin eli Amerikan englanti tunkee joka paikkaan. Valitettavasti, koska se köyhdyttää kieliä. En kuitenkaan tarkoita, että Suomi ja suomalaiset eivät saisi muuttua, niin vain on käynyt tosin mielestäni ei välttämättä aina parempaan (kieli). Suomalaisia uusia huumoriohjelmia en voi katsoa - en ymmärrä mitä hauskaa niissä on.
Amerikan englanti tunkee joka paikkaan Niin totta, lapseni eivät ole syntyneet Suomessa ja olen kovasti tehnyt työtä, että osaavat suomea. Kävimme Suomessa ja lapset eivät ymmärtäneet mitään siitä kielien sekoituksesta! Lannisti motivaatiota ja nyt eivät suostu puhumaan suomea Suomessa. Minun kanssa onneksi vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ulkomaille voi muuttaa? Euroopan ulkopuolelle haluaisin kovin.
Joku haluaa sinut sinne töihin. Sen paikallisen, maassa syntyneen natiivin sijasta. Eli helpommin sanottu kuin tehty. Et voi esimerkiksi päättää muuttaa vaikkapa Amerikkaan tai Japaniin, se ei vaan yksinkertaisesti niin onnistu yli 3 kk turistiviisumin.
On toki erikoistapauksia: lähetystyö, diplomaatti-työ ja suurlähetystöt ymstai tällaisten tyyppien puolisona.
Helpoin tapa taitaa olla naimalla joku paikallinen, hello 90 Days 😅
Että on jättänyt taakseen kaiken sälän. On vain itse se mikä on. Itse itsensä kanssa, vapaa oletuksista, rutiineista, ulkopuolisten käsityksistä, rooleistaan.
Kyllä. Tältä tuntui tuottaa äidille pettymys ja sanoa vastaan. "Sie et voi lähtee koska...." Mä lähden nyt. Olin täyttänyt 18, olin virallisesti aikuinen, ja hyvin tietoinen siitä.
Niin mä lähdin. Kaikki ei ollut mukavaa. Helppoa ei ollut juuri mikään. Olin toisessa maassa kuukausia. Opin käyttämään vierasta kieltä, koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole. Mikään ei toiminutkaan niin kuin olin tottunut. Ei vesihana eikä käytöskoodit. Välillä itkin, kaipasin kotiin, äitiäkin, ystäviä, harrastuksia. Silti minuuttiakaan en antaisi pois tuosta ajasta.
Jokaisen pitäisi matkustaa nuorena. Se ei ole samanlaista enää vanhempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle parasta oli että sulauduin joukkoon, enkä tuntenut itseäni millään lailla ulkopuoliseksi, vaikka en tuntenut suurkaupungissa yhtään ainutta ihmistä. Kohtaamisia tuli aivan katutasolla, ihmiset aloittivat keskusteluja spontaanisti, ja mikä turhamaiselle naiselle on tietysti tärkeää, kohteliaisuuksia saatettiin huudella toiselta puolen katuakin. Hymyn kera. Mitä siinä itsekään voi kuin hymyillä takaisin ja kiittää kohteliaisuudesta ja toivottaa hyvää päivän jatkoa.
Pahinta oli stressi asunnon löytymisestä, asioitten järjestymisestä käytännön tasolla niin että olisin voinut asettua olemaan esim pariksi vuodeksi. Sain vain tilapäisiä asuntoja, tai se mikä olisi ollut pitempiaikainen oli niin surkea etten voinut ajatella siellä asuvani pitempään. Paha juttu oli myös kielitaidottomuuteni. Englantia kun ei kaikissa maissa käytetä työkielenä.
Kaikki oli eri tavalla kuin Suomessa. Sen voi laskea sekä plussaksi että
Tässä oli paljon tuttua. Oli paljon vierastakin. Vanhako olit?
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä, miksi kukaan ei ole puhunut ulkomailla asumisen huonoista puolesta esim. Espanjassa Aurinkorannikolla.
Talot ovat kaikki, myös nykyisin, huonosti rakennettuja mutta etenkin vanhemmat. Äänet (televisio,)kuuluvat ja jos haarukka putoaa laatta lattialle niin kamala ääni (mattoja ei käytetä) ja kylmyys alkaa tuntua jo joulukuusta helmikuun loppuun. Sähköllä lämmittäminen on erittäin kallista ja jos satut valitsemaan asunnon, johon ei koskaan paista aurinko, se on todennäköisesti kylmä ja homeessa. Vuodevaatteet kosteita, tyynyt isoja pötköjä ja peitot pölyisiä vilttejä.
Vuokra-asunnoissa patjat(kissat, koirat ja ihmisten eritteet) likaiset, keittiövälineet ala-arvoisia, kiinteistövälittäjät järkyttävästi omistajan puolella. Hinnat vuokrissa törkeitä ja sen lisäksi kiinteistövälittäjät keksivät vaikka mitä kuluja loppu siivouksesta mitä ihmeellisimpiä kuluihin. Korona-aikana otettiin vuokrat niiltäkin
Minä asun Aurinkorannikolla, mutta minulla on ihan toisenlaiset kokemukset. Ehkä siksi, että olemme satsanneet asumiseen emmekä etsineet halpaa vuokrakämppää.
Meillä on uusi talo eikä se ole huonosti rakennettu, eikä kylmä, kuuma tai kostea. Ilmastointi pitää huolen viileydestä, lattialämmitys lämmityksestä. Ikkunat ovat laminoitua lasia ja tiiviit. Meillä on parkettia ja meillä käytetään mattoja.
Sähkö on kallista, kyllä, mutta katolla olevat aurinkopaneelit pitävät huolta suurimman osan vuotta sähkön tuottamisesta yli oman tarpeen - myymme sähköä takaisin verkkoon.
Astiat ja keittiötarvikkeet meillä ei ole kiinakaupasta, vaan saksalaista laatutavaraa. Ja mitä ihmettä sinä puhut pussilakanoiden puutteesta? Kaupat ovat pullollaan toinen toistaan kauniimpia pussilakanoita. Ja vuodevaatteet meillä on laadukasta untuvaa, kesällä ohuempaa ja talvella paksumpaa. Nettikin meillä toimii hyvin.
Kukaan ei käske käydä suomibaareissa eikä suomikaupoissa, se on ihan oma valinta. Itse en ole käynyt kertaakaan näiden yli 10 vuoden aikana.
Puutarhamme on toistaiseksi voinut oikein hyvin kastelujärjestelmän vuoksi, mutta nyt todellakin on vesipula ja -rajoitukset, joten puutarhaa ei kastella. Se on voi-voi, mutta tärkeämpää on kuitenkin saada puhdasta juomavettä (sitäkin meillä tulee vesihanasta, ei tarvitse kaupasta kantaa) ihmisille kuin kukille. Vedenpuhdistuslaitoksia (merivesi) ollaan laajentamassa ja rakentamassa, toivottavasti tulevaisuudessa helpottaa, sillä ilmastomuutos on kuitenkin tosiasia,
Se nyt vaan on tosiasia, että halvalla ei saa hyvää. Eli jos ei ole valmis maksamaan asumisesta, on turha valittaa, ainakaan loma-asujan. Ja tottakai hotellit ja ravintolat nostavat sesonkien ajaksi hintoja, niin tehdään joka maassa, Suomessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asun Italiassa ja elämä oli ihanaa. Joka ikinen päivä oli mahtava töissä ja vapaalla. Kun oli pakko palata Suomeen ja Helsinkiin, masennuin todella pahasti.
Ymmärrän. Todellakin.
Ei se oikein mitenkään erilaiselta juuri tunnu. Aluksi tietysti on semmoinen muutaman kuukauden vaihe kun kaikki on mahtavaa, sitten kaikki on hetken ihan huonoa kun ei ole kuten Suomessa mutta sitten siihen sopeutuu että Suomessa tehdään tietyllä tavalla, täällä toisella, riippuu ympäristöstä ja olosuhteista.
Jos jotain olen oppinut asuttuani melkein 10 vuotta poissa Suomesta, niin minne tahansa voi kotiutua ja sopeutua. Koti on siellä missä asut, elät ja teet töitä. Ja minulla tietysti siellä missä oma puoliso (hänkin suomalainen) on. Tai oikeastaan koteja on kaksi, tämä ja suomenkoti. Sillä puolet sydämestä on aina Suomessa koska siellä on sukulaiset, se toinen puoli perhettä.
Se on myös minulle ainakin kirkastunut että toisin kuin aina halutaan väittää, et muutu muuksi vaan suomalaisena silti pysyt vaikka kuinka hyvin kotiutuisit. Minusta ei voi tulla koskaan vaikkapa ranskalaista, kenialaista tai kiinalaista vaikka niihin maihin muuttaisin. En tiedä olisiko tilanne eri jos olisin syntynyt toiseen maahan tällä perhetaustalla. Voin toki vaihtaa vaikka kansalaisuutta vaikka amerikkalaiseksi mutta olen silti amerikansuomalainen, en amerikkalainen.
Parasta täällä Euroopan länsilaidalla on valoisuus talvella ja se, että nurmikko vihertää aina. Ja se, että terveydenhoito pelaa erikoissairaanhoidon osalta tosi hyvin, tutkimuksiin ja hoitoon pääsee kohtuullisessa ajassa ja potilasta seurataan säännöllisesti, hoito on myös tosi empaattista ja muutenkin potilasta ymmärtävää. Joissain asioissa lainsäädäntö on rennompaa kuin Suomessa eikä joka sääntöä noudateta kirjaimellisesti jos siinä ei ole mitään järkeä. Asioista voi aina sopia. Huonoa toisaalta on sekava byrokratia, vanhahtavat käytännöt joissain asioissa ja muutosvastarinta. Ja talot on rakennettu kuin Suomessa piharakennukset. Kaipaan myös välillä suomalaista jämäkkyyttä.
Minua pidettiin vähän outona Suomessa jo ennen kuin muutin koska olen tottunut tervehtimään ihmisiä ja hymyilen usein ihan ilman syytä, ihan vaan koska olen yleensä hyvällä tuulella. Ja tämä vaikka olenkin kotoisin ihan vaan pääkaupunkiseudulta (toki sukua sieltä sun täältä) ja asuin siis Helsingissä. Ehkä jollain toisella paikkakunnalla tilanne olisi ollut eri mutta toisaalta olisin muualla ollut jälleen kerran ulkopuolinen.
Nyt olen sitten ihan kunnolla ulkopuolinen ja aina palatessani nostalgiankyynel silmäkulmassa rakkaaseen Suomeen iskee aika kovaa vasten kasvoja miten tylysti ihmiset usein käyttäytyy. Nyt on pakko sanoa että tähän on kyllä tullut vähän muutosta viime vuosina eli ehkä nuorempi porukka käyttäytyy eri tavalla. Usein kuitenkin mun luullaan olevan joko päästäni vialla tai kännissä kun hymyilen, moikkaan ja juttelen. Luullaan että olen tunkemassa kahville ja sydänystäväksi tai muuten yritän huijata. Asiaahan ei toki paranna että suomen ääntämykseni on ulkomailla muuttunut pehmeämmäksi eli luullaan että sössötän kännissä.
Silti haluan ajatella että olen edelleen tervetullut Suomeen joko käymään tai ehkä pidemmäksi aikaa joskus tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Asun nyt Ruotsissa ja odotan, että pääsen täältä pois. Ensimmäiset 10 vuotta oli kivaa. Eilen oli toinen pommi-isku toimiston läheisyyteen ja nyt alkaa riittämään. Ansiotuloverotus on yksi maailman kovimpia (kovempi kuin Suomessa (33%), Ruotsi 55%) ja jengirikollisuus rehottaa. Muutto tulee olemaan Keski-Eurooppaan. Maahan, jossa asuin jo aikaisemmin.
Suomi tekee parhaillaan kaikkensa saavuttaakseen Ruotsin tason mainitsemissasi asioissa. Typerä, itseään halveksiva kansa, joka sanoo puugottajalle "Sorry" ja varkaalle "Thank you".
Kerran vuodessa kuullaan naurettava tulos että Suomi on maailman onnellisin maa! Tämä aksiooma kiertää legendana ympäri maailmaa, ja houkuttelee pennittömiä tänne Onnelaan "because it's a wonderful country".
Ei tule oikein mitään maata jossa näkyisi myrtyneempää ja sulkeutuneempaa kansaa kuin täällä. Samoin melkein mistä vain tullessaan ensimmäinen ajatus matkalla Tuusulasta kotiin on
- Miksi täällä on näin rumia taloja?
- Valtavia leveitä teitä, risteyksiä joiden halkaisija on kilometrin. Varmaan täällä asuu kymmeniämiljoonia ihmisiä? Vai onko täällä hirveästi autoja?
Ei kumpaakaan. Vaadimme turvallisuutta. Ei haittaa vaikka täällä ei voisi hengittää. Pääasia että on turvallista kuolla.
Podin koti-ikävää. Vaikka asuin ihan 14 miljoonan ihmisen metropolialueen keskustassa tunsin itseni enemmän yksinäiseksi kuin koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Minua pidettiin vähän outona Suomessa jo ennen kuin muutin koska olen tottunut tervehtimään ihmisiä ja hymyilen usein ihan ilman syytä, ihan vaan koska olen yleensä hyvällä tuulella. Ja tämä vaikka olenkin kotoisin ihan vaan pääkaupunkiseudulta (toki sukua sieltä sun täältä) ja asuin siis Helsingissä. Ehkä jollain toisella paikkakunnalla tilanne olisi ollut eri mutta toisaalta olisin muualla ollut jälleen kerran ulkopuolinen.
Nyt olen sitten ihan kunnolla ulkopuolinen ja aina palatessani nostalgiankyynel silmäkulmassa rakkaaseen Suomeen iskee aika kovaa vasten kasvoja miten tylysti ihmiset usein käyttäytyy. Nyt on pakko sanoa että tähän on kyllä tullut vähän muutosta viime vuosina eli ehkä nuorempi porukka käyttäytyy eri tavalla. Usein kuitenkin mun luullaan olevan joko päästäni vialla tai kännissä kun hymyilen, moikkaan ja juttelen. Luullaan että olen tunkemassa kahville ja sydänystäväksi tai muuten yritän huijata. Asiaahan ei tok
Aivan kuin itse olisin kirjoittanut! Niin tuttua Hei, sielunsisko /-veli!!
Riippuu hyvin pitkälti maasta. Yksi asia mikä yleensä on erilailla Suomeen verrattuna on että useimmissa muissa maissa on talvella valoisampaa. Erityisesti näin tammikuussa se on hieno asia.