Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu asua ulkomailla?
Kommentit (765)
Vierailija kirjoitti:
En minä siksi lähtenyt Suomesta, että siellä olisi jotenkin ankeaa, vaan siksi, että olin utelias ja menin lopulta naimisiin saksalaisen miehen kanssa. Asun ja pysyn Saksassa ja pidän Etelä-Saksaa tosi hyvänä kolkkana Euroopassa. Mutta on Suomikin hyvä ja voisin kai siellä asuakin, vaikkakaan halua siihen en nyt tunne. On asioita, jotka Saksassa on paremmin (terveydenhoidon saatavuus, perheiden tukeminen jne) ja jotka ovat Suomessa paremmin (työttömänä oleilu helpompaa, vähemmän pokkurointia, koskematonta luontoa jne).
Molemmissa on paljon hyvää, Etelä-Saksan ilmastosta pidän enemmän. Siitä, että on selkeät 4 vuodenaikaa ilman ääripäitä ja että kevät ei tarkoita jatkuvaa loskakeliä. Ja on myös asiota, joista pidän Suomessa enemmän, esim. että koulu ei ole niin rankkaa.
Päivähoidon saatavuus ja laatu on ollut huippuhyvää täällä Saksassa eikä sen puuttumisen vuoksi olisi kenenkään tarvinnut jäädä kotiin. Työtä on omallakin alalla ollut hyvin. Suomessa käydessäni ihastelen yhä sitä arkipäivän desig-tuotteita ja ihmisten mutkattomuutta. Jos asuisin Suomessa, maksaisin myös vähemmän(!) veroja. Saksan ja monien muiden Keski- ja Pohjoismaiden tuloverotus on huomattavasti Suomea korkeampi. Toisaalta Suomessa sitten verotetaan oikein olan takaa kaikesta muussa mahdollisesta.
Suomessa voisin hankkia samalla rahalla kivomman asunnon, sillä eteläisessä Saksassa ne maksavat nykyään todella paljon enemmän. Se on ehkä se syy, että voisin hyvinkin muuttaa joskus eläkeläisenä Suomeen. Tosissani sitä en kuitenkaa harkitse.
Mutta varsinaiseen kysymykseen: tuntuu ihan hyvältä asua "ulkomailla" ja tuntuu ihan hyvältä olla välillä Suomessakin.
Kiitos ihanan tasapainoisesta ja järkevästä vastauksesta. Olen asunut myöskin Saksassa päälle vuosikymmenen ja nyt takaisin Suomessa, vähintäänkin väliaikaisesti, ehkä pysyvästikin. Myös muilla mailla on tullut asuttua, mutta huomattavasti lyhyempiä aikoja. Seuraan kummastuneena ketjun vänkäämisiä siitä, miten vaikeaa ja kallista Suomessa on ja miten verotus on korkeaa. Itselläni käteen jäävät tulot ovat Suomessa paljon korkeammat, vaikka palkka oli kummassakin maassa suht sama. Ulkomailla myös perhetilanne voi vaikuttaa verotukseen todella huomattavasti.
Suomessa on todella helppoa olla ja elää. Byrokratia on ärsyttävää, mutta ei yhtään mitään verrattuna Saksaan, jossa esim. digipalvelut ovat lapsen kengissään. Kummassakin maassa on ne hyvät ja huonot puolensa, mutta lakatkaa nyt hyvät ihmiset demonisoimasta Suomea ja/tai muita maita. Erilaiset kokemukset lisäävät suhteellisuuden tajua ja sitä ulkomailla asuminen ihan varmasti tarjoaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin Venäjällä vuosikymmenen ja palasin kun koronakriisi lopetti projektit. Paluu osuikin kreivin aikaan, näin jälkiviisaana voi sanoa.
Venäjällä asumisessa oli hyviä ja huonoja puolia.
Hyvää:
- Ihan uskomaton palvelutarjonta Moskovassa. Ja myös sellainen kulttuuri, että palveluja on tapana käyttää. Itsekin totuin käymään todella usein kampaajalla jne, myös ihan stailauksessa.
- Venäjän suurkaupungit ovat yllättävän digitaalisia ja monissa asioissa jopa Suomea edellä (esim. verkkopankit parempia).
- Eksoottisuus ja jännitys, onhan Venäjä ihan toinen maailmansa. Tylsiä päiviä oli vähän, hyvässä ja pahassa.
- Lapset ja nuoret käyttäytyvät todella kohteliaasti.
Huonoa:
- Vanhoilliset asenteet esim. HLBT-ihmisiä koskien tai naisen asemasta, toki Moskovassa on myös paljon avoimia ihmisiä.
- Todella pitkät työpäivät.
- Sairaanhoidon epätasalaatuisuus, jotkut klinikat ovat korkeaa länsimaista tasoa ja jotkut ihan puoskaripaikkoja.
- Ruuhkaisuus ja ympäristöongelmat.
Ihan tavalliselta. Ikävä, kun ikääntyvät vanhemmat asuvat niin kaukana.
Mä en ymmärrä, miksi kukaan ei ole puhunut ulkomailla asumisen huonoista puolesta esim. Espanjassa Aurinkorannikolla.
Talot ovat kaikki, myös nykyisin, huonosti rakennettuja mutta etenkin vanhemmat. Äänet (televisio,)kuuluvat ja jos haarukka putoaa laatta lattialle niin kamala ääni (mattoja ei käytetä) ja kylmyys alkaa tuntua jo joulukuusta helmikuun loppuun. Sähköllä lämmittäminen on erittäin kallista ja jos satut valitsemaan asunnon, johon ei koskaan paista aurinko, se on todennäköisesti kylmä ja homeessa. Vuodevaatteet kosteita, tyynyt isoja pötköjä ja peitot pölyisiä vilttejä.
Vuokra-asunnoissa patjat(kissat, koirat ja ihmisten eritteet) likaiset, keittiövälineet ala-arvoisia, kiinteistövälittäjät järkyttävästi omistajan puolella. Hinnat vuokrissa törkeitä ja sen lisäksi kiinteistövälittäjät keksivät vaikka mitä kuluja loppu siivouksesta mitä ihmeellisimpiä kuluihin. Korona-aikana otettiin vuokrat niiltäkin kuukausista vaikka oltiin pakosta Suomessa. Korona-aikana piti olla arestissa asunnossa, ellei ollut apteekkiin tai ruokakauppaan yksin asiaa. Baareissa meteli kauheaa ja urheilu, kuten jalkapallo on kamalaa mölinää, kun paikalliset tulevat baareihin.
Netti pätkii, Suomi baarit kauheita bingoineen ja karaokeineen ja mikä ikävintä vettä ei saa kuluttaa(suihkussa tai pesukoneissa), kun vedestä on tänävuonna pulaa.
Uima-altaat elokuusta huhtikuuhun käyttökiellossa hotelleissa, koska veden lämmittäminen on kallista. Muutenkin vain muutama tarjoaa lämmitettävä uima-allasta.
Kasvit ei kasva, kun on niin kuivaa ja taas vedestä pulaa. Kaiken päälle kiinalaisen valtaamat rihkamakaupat ovat peruskauraa, josta suomalaiset ostavat vuokra-asunnoilleen ruokavälineitä. Ja kun he palaavat syksyllä, niin tavarat ovat hävinneet. Taas uudestaan ostoksille. Huoh!
Espanjalaiset eivät tunne pussilakanoita eikä sohvakalustot voi olla ilman irtokankaita, koska( espanjalaiset) kesäisin nämä lotraavat oliiviöljyä ihoonsa, niin että sohvat lilluvat öljyssä.
Jos haluaa kuunnella kerrostalossa musiikkia vähänkään kovemmalla äänellä, niin kannattaa lähteä vaikka autoilemaan.
Mutta annasolla, kun espanjalaisilla on omia fiestoja, niin laulu raikaa ja musiikki(flamenco) soi läpi yön ja monta päivää.
Koita siinä nukuttaa lapsia ja itsekkään tuskin unta saa. Ja ihan varmasti hotellit tietävät Suomi perheen loma-ajat. Hinnat nostetaan kolminkertaiseksi. Tietysti myös lennot nousevat
Miltä tuntuu asua ulkomailla? Näin melkein 30 vuoden jälkeen en asu ulkomailla, asun kotimaassani.
En todellakaan mieti että jee - asun ulkomailla! Miten jännittävää ja eksoottista!
Koti täällä, työ, ystävät, kaikki. Suomessa minulla on yksi siskon tytär ja poika. Siskon tytärtä näen kerran vuodessa kun käyn siellä, poikaa useammin, hän kun matkustelee ja käy myös minua tapaamassa.
Sisaruksia ei enää ole, sisar kuollut samoin vanhemmat. Suku todella kaukaista, en tunne heitä ollenkaan.
Yhtä hyvin voi kysyä miltä tuntuu käydä Suomessa. No, onhan se mukavaa kuten lomalla on tapana olla. Asua siellä en voi kuvitella. Ei ole mitään ruusuisia kuvitelmia.
Huonoja puolia; mihin verrattuna? Ei ole vertailukohtaa. Totta kai joka paikassa on varmasti hyvää (tai siis suurimmasa osassa, ei kaikissa maissa) ja huonompaakin. Voisin tietysti sanoa mistä Suomessa en todellakaan pidä, mutta en halua kerjätä mitään sontamyrskyä niskaani, siksi en kerro. Mutta kuten sanoin, lomalla ihan kiva käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdysvallat, etelä-Florida. Plussaa. Tietenkin huikea sää, pahimpaan Suomen pimeimpään talviaikaan takuuvarma +25C joka päivä. Lämpimät illat, aina. Sataa myös yllättävän usein. Toki voi tulla myös ns. talvi, jolloin harvoin lämpötila voi laskea hetkeksi vaikka viiteentoista 😄 Jos tykkää shoppailusta, Jenkkilä on toki yksi parhaista paikoista siihen. Jenkit ovat helppoja kaveerattavia. Itse maassa riittää nähtävää, joten hubi-kentän vierestä on helppo lentää minne vaan vaikka viikonlopuksi. Huikea tarjonta perusruokakaupoissa, mutta toki sitten vielä Whole Foods tai Trader Joes on tarina erikseen.
Miinusta: en hirveästi tykkää vähän ärhäkkäästä latinokulttuurista. On paljon myös jengirikollisuutta, köyhiä mustien ghettoja ja -väkivaltaa. Hirveästi turisteja. Riippuu vähän kaupunginosasta. Muu Florida onkin sitten ihan Trump-junttilaa, poislukien ehkä Tampan kaltaiset isot kaupungit. Kulttuuritarjonta on parantunut, mutta kovin suppeaa silti. Kaikki meillä itsestäänselvinä pidetyt modernit asiat voivat puuttua kokonaan.
Suomalaisia juttuja ja ruoka-asioita toki kaipailee. Ja mitä pidempään on poissa, sen enemmän sitä huomaa mm. saavansa kotoisaa iloa jostain ihan hölmöstä Loirin kaltaisesta suomalaisesta musiikista 😄 Jenkkikavereillani oli naurussa pitelemistä, kun soitin heille Lapin Kesää. 😄
Hyvältä edelleen vuosienkin jälkeen. Ei ole ikävä "synnyinmaata" lainkaan, eikä varsinkaan sen ahdistavia sääntöjä, mitä tulee e. alkoholin myyntiin jne. Jos vähän manjana-meininki toimii, niin ehdottomasti vaan työpaikka ulkomailta! Kelit on paremma ja rahaa piisaa. Mutta kouluttautumattomana, ehkä duunarina ja PA:na ei kannata lähteä, vaan insonöörinä tms.:na vähintääni, niin elämä hymyilee lämpimästi takaisn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtelu viehättää, mutta tuttuus tuo helppoutta. Jossain vaiheessa tekee aina mieli lähteä kotiin.
Asun Eestissä, ja sitä ennen asuin Latviassa. Vaikea sanoa, miltä tuntuu verrattuna Suomeen, koska lähdin Suomesta 10 v sitten, ja muistikuvani ovat hämäriä, olen 30 ja viettänyt just aikuisvuodet täl puol lahtee.
Eestissä on miinuksensa, mutta täällä on todella laadukas, nopea ja perusteellinen julkinen terveydenhuolto, ja yksityisellä käyminen 50e/kerta. Mulla on tiettyjä sairauksia, joten tää on aik iso juttu. Kaksion vuokra Tallinnassa iha hyväl alueella mul 400e/kk. Kävelen öisin missä tahansa tykkään, koskaan ei tartte pelätä. Jos ei tykkää yhdestä työpaikasta nii aina voi lähteä, seuraava löytyy helposti ja on valinnanvaraa.
Latviassa ei oo yhtä hyvin terveydenhuollon kans, mut kulttuurielämältään, viihtyvyydeltään, ihmisten luonteelta sanoisin et se oli vieläkin parempi.
Vauvista on kyl hyvä seurata Suomen ajanhermolla pysymiseksi. Täältä huomaa, kuinka erilaisia nämä yhteiskunnat ovat. Baltiassa on vähemmän paineita olla keskiluokkainen ja omata tietyt keskiluokan tunnukset ja kulutustottumukset, statusjutut. Täällä vauviksella aina puhutaan näistä, huomaa et se on Suomes tärkeää Oon ite taiteilijaboheemi jota ei kiinnosta sellaset jutut. Nii ehkä siksi ihan ok et en oo Suomes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukava lukea näitä kommentteja.
Olen asunut ja työskennellyt toisessa EU-maassa yli 20 vuotta. Ja kuten monet ovat todenneet, jokaisessa maassa on hyvät ja huonot puolensa. Hyvinä voi mainita mm. sopivan talven, jota täällä ei oikeastaan ole, ikivihreää, harvoin alle nollan lämpötiloja, aina joku kasvi kukkii. Kesä on sopiva, n. 20 astetta molemmin puolin.
Elämänmeno on aika rentoa, ei turhaa nipotusta asioista, joskus turhankin rentoa. Palkkataso on huikea Suomeen verrattuna, aika leveästi pystyi elämään. Nyt eläkkeellä on mukavaa olla täällä talvet ja tulla keväällä Suomeen mökille puoleksi vuodeksi.. Mutta jos harkitsee ulkomaille muuttoa, rohkeasti vaan. Kielitaito kuntoon ja ammatti pitää olla. Silloin on vahvoilla, töitä kyllä osaaville löytyy. Ja ainahan Suomeen pääsee takaisin jos oma juttu ei löytynytkään.
Aurinkoista kevättä kaikille, krookukset ja narsissit jo kukkivat, magnoliakin nupuilla.
Asuttu vähän ympäri maailmaa. Kaliforniassa, Hampurissa, Prahassa. Kaikissa omat hyvät puolensa, Kaliforniassa kelit ja se että helppo tutustua ihmisiin, miinusta hintatasosta sekä ainaisesta tekopirteydestä. Saksassa taas piti opetella kieltä jos halusi tutustua ihmisiin tai pärjätä maassa, muuten melko suomalainen kulttuuri omaan makuun. Prahassa en oppinut kieltä, toki olin vain 18kk työreissulla joten en edes yrittänyt. Plussaa edullisuudesta ja kaupungin kauneudesta. Mutta ilman kielitaitoa täällä tuli nopeasti koti-ikävä.
Eniten arvostin reissuilla sitä että tuli tavattua ihmisiä ja oppi arvostamaan kotimaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ulkomaille voi muuttaa? Euroopan ulkopuolelle haluaisin kovin.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä vuotena kaikki oli hienoa ja ihmeellistä, monet asiat huvitti. Sitten alkoi tottua, ja muutaman vuoden jälkeen alkoi tajuta että hitto, Suomessahan onkin perusasiat itseasiassa todella hyvin. Vuosi vuodelta ärsytti monet asiat enemmän ja oli todella upeaa palata Suomeen 10 vuoden jälkeen. Ainoa asia mihin ei koskaan kyllästynyt ja mitä jäi ikävä oli miellyttävämpi ilmasto.
Nyt ärsyttää kun joku suomalainen pohtii ääneen ulkomaille muuttoa koska Suomessa on muka kaikki niin perseestä ja muualla paremmin. Sanon aina kaikille että siitä vaan, passilla pääsee pois. Mutta nämä ääneen valittajat ja uhoavat ovat aina niitä, jotka eivät koskaan oikeasti lähde.
Muuttamisesta puhuminen lakkaisi, kun pääsisivät muuttamaan, ja sitten taas niin kauan kuin se on vain haave tai suunnitelma, on siitä puhuttava. Siitä se syntyy se vaikutelma, että puhujat ei lähde. Luulen että kyseessä on ihmiset jotka haluaisivat kyllä, muttei vaan ole vielä onnistunut. Ehkä kohta onnaa. Sitten lakkaa puhuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen monen vuoden ajan talvehtinut tässä maassa muutaman kuukauden vuosittain: ei tarvitse liukastella talvisin, se on parasta, Välillä on kuuma, mutta nyt valitettavasti on harmaata ja sataa vettä, oikestaan se on mannaa ja suojelee vuosittaisilta metsäpaloilta.. Kaupasta saa ruokaa jopa samantyylisissä pakkauksissa kuin Suomessa. Katsoin, että olen tässä menossa ennakkoäänestämään paikassa ,jonka nimi on suurinpiirtein Nordic Paper Packing Ltd. Ruoka on huomattavasti halvempaa kuin Suomessa ja ravintoloistakin saa ruokaa lähes puoleen hintaan. Syön salaattia, mutta en ole puuta koputellen saanut tähän mennessä vatsatauteja. Täällä ei ole rymyäviä suomalaisia turisteja - miinusta on toki se, että jalankulkijaa ei juurikaan kunnioiteta - jokaisessa kaupungissa on tosin muutama turvallinen suojatie- täällä se on paikallisen Sparin edustalla ja toinen tuossas rantaravintolan kohdalla. Eli kiitos kaikille suomalaisille autoilijoille, jotka kärsivällisesti odottavat kun linkutan yli suojatien!! Terveisiä maapallon toiselta puolelta.
Aina kun menen Suomeen lomalle, niin alussa iskee pieni kulttuurishokki:). Liikenteen hitaus, ihmiset tunkee liian lähelle esim. kaupan kassajonossa; kävellään päälle aivan kuin olisin näkymätön; ajoittain palvelun ynseys, varsinkin jos tulee tietoon, että asuu ulkomailla; surkeat televisio-ohjelmat, varsinkin viihde, mutta myös uutiset ja ajankohtaisohjelmat; joissakin virastoissa yllättävän hyvä palvelu, jos pääsee palveltavaksi. Mutta ei huolta, muutamassa päivässä kaikkeen on jo tottunut, ja alkaa näkemään ruusunpunaisten lasien läpi.
Vierailija kirjoitti:
Aina kun menen Suomeen lomalle, niin alussa iskee pieni kulttuurishokki:). Liikenteen hitaus, ihmiset tunkee liian lähelle esim. kaupan kassajonossa; kävellään päälle aivan kuin olisin näkymätön; ajoittain palvelun ynseys, varsinkin jos tulee tietoon, että asuu ulkomailla; surkeat televisio-ohjelmat, varsinkin viihde, mutta myös uutiset ja ajankohtaisohjelmat; joissakin virastoissa yllättävän hyvä palvelu, jos pääsee palveltavaksi. Mutta ei huolta, muutamassa päivässä kaikkeen on jo tottunut, ja alkaa näkemään ruusunpunaisten lasien läpi.
Tismalleen! Isompi kulttuurishokki minulle aikoinaan oli palata, ei meno uuteen. On tämä vain sellainen onnela 😂 Surullisinta onkin tuo, mitä sanot lopuksi: ankeuteen ja ynseyteen tottuu ja turtuu liiankin nopeasti, ja mm. hymyileminen on enää muisto vain 😞
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä vuotena kaikki oli hienoa ja ihmeellistä, monet asiat huvitti. Sitten alkoi tottua, ja muutaman vuoden jälkeen alkoi tajuta että hitto, Suomessahan onkin perusasiat itseasiassa todella hyvin. Vuosi vuodelta ärsytti monet asiat enemmän ja oli todella upeaa palata Suomeen 10 vuoden jälkeen. Ainoa asia mihin ei koskaan kyllästynyt ja mitä jäi ikävä oli miellyttävämpi ilmasto.
Nyt ärsyttää kun joku suomalainen pohtii ääneen ulkomaille muuttoa koska Suomessa on muka kaikki niin perseestä ja muualla paremmin. Sanon aina kaikille että siitä vaan, passilla pääsee pois. Mutta nämä ääneen valittajat ja uhoavat ovat aina niitä, jotka eivät koskaan oikeasti lähde.
Muuttamisesta puhuminen lakkaisi, kun pääsisivät muuttamaan, ja sitten taas niin kauan kuin se on vain haave tai suunnitelma, on siitä puhuttava. Siitä se syntyy se vaikutelma, että puhujat ei lähd
Monella kotimaan valittajalla, jossittelijalla ja haaveilijalla puuttuu vain se todellisuus: pitäisi olla jotain kompetenssia osata tehdäkin jotain siellä uudessa maassa. Tai osata edes auttavasti jotain kieltä. Tai olla säästöjä käynnistää koko touhu. Jos on jo perhettä, niin triplasti hankalampi.
No samanlaistahan elämä on ulkomaillakin. Ruoka on hieman erilaista ja niin kauan kuin et osaa paikallista kieltä hyvin, olet ulkopuolinen. Olen asunut elämästäni 8 vuotta ulkomailla ja siitä on jäänyt ikuinen ulkopuolisuuden tunne. Katson kotimaan asioita eri vinkkelistä kuin ikänsä täällä asuneet. Tiedä sitten, onko se hyvä vai paha.
Suomalaiset puhuvat rumasti vanhemmilleen, puolisoilleen, lapsilleen ja lemmikkieläimille. Kaikista läheisimmille siis. Hyvin outoa ja kuulostaa pahalta.
Ei teillä ollut tiukkoja rajoituksia 😁
Olen tuo joka kirjoitti ensimmäisen kommentin.
Me olimme täällä Aasiassa 11 kuukautta worklockdownissa. Emme siis saaneet tehdä töitä tuona aikana. Piti elää melkein vuosi pelkillä säästöillä. Meidät suljettiin koronaleireille ja jos halusi matkustaa, niin kotiin palatessa täytyi olla 21 päivää hotellihuoneessa eristyksissä. Ja kustannuksista vastasi tietenkin jokainen matkalainen itse. Ne, jotka eivät halunneet totella koronarajoituksia saivat vankilarangaistuksen. Maskipakko loppui meillä viisi päivää sitten. Ja pakko oli todellakin pakko, ei mikään suositus.