Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu asua ulkomailla?
Kommentit (765)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin vuosikymmeniä ulkomailla asuneena, sanoisin, että ns tavallisen ihmisen elämä on kaikkialla
aika samanlaista.Tästä olen eri mieltä. Jo se, että asuu Keski-Euroopassa, tarjoaa paljon enemmän mahdollisuuksia elämään niin töiden kuin vapaa-ajankin suhteen kuin asuminen täällä pussinperällä, jossa työpaikat ovat tiukassa ja vapaa-ajan viettomahdollisuudet vähissä.
Suomi on pieni maa, osa eurooppaa.
Keski- eurooppa on aika paljon laajempi käsite; keski- euroopassakin voit elää/ asua/ työskennellä/harrastaa jne hyvin, jopa erittäin hyvin; kaikilla ei kuitenkaan sielläkään niitä mahdollisuuksia ole!
Suuremmat puitteet= suuremmat mahdollisuudet; eivät vain ole kaikkien kansalaisten saatavilla...syystä jos toisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka sanoo, että kaikki on ihanaa eivät ole vielä asuneet tarpeeksi kauan ulkomailla. :)
Riittääkö 20 vuotta?
Kyllä jos kerrot mikä tuo paratiisimaasi on .
Ei näihin ikinä saa tällä palstalla vastausta, tiedä sitten miksi.
No minä vastaan, en ole tuo kommentoija joka paratiisimaasta kysyy. Asuin vuodesta 1971 Etelä-Saksassa. Sinne lähdin koska Suomesta ei löytynyt mitään kunnon töitä tuohon aikaa. Asuin Etelä-Saksassa nelisen vuosikymmentä. Välillä olin työkomenukksella muissa maissa muutaman vuoden mutta palasin Saksaan. Olen myös Saksan kansalainen. Minua kohdeltiin hyvin, oli mukava olla töissä ja palkka suht korkea, kouluttivat korkeampaan asemaan. Eläkkeelle päästyäni muutin Italiaan. Siitä on nyt 13 vuotta jo. Kelpaako tämä? Paratiisimaaksi en halua kutsua mitään asumaani maata. Sanonpa sen kuitenkin, että Suomessa käydessäni (harvoin) minua kohdellaan edelleen oikein pascamaisesti tapaan mitäs tänne tulit eikö siellä ulkomailla ole niin hienoa. En ole koskaan kehunut ja pröystäillyt millään asialla. Melko tavallista elämää olen viettänyt, koska minulle kelpaa tavallinen elämä. Viihdyn mitä parhaiten ja aikoinaan myös työelämässä oli kaikki oikein hyvin. Omasta mielestäni integroitumista asuinmaan kulttuuriin eikä mitään paratiisia.
Samantapaisia kokemuksia minullakin, lentoasemalla vaannellaan ja kaannellaan USAn passiani niinkuin ei olisi koskaan ennen sellaista nahty.
Kun palaan takaisin kotikaupunkiini USAssa niin passivirkailija toivottaa aina aurinkoisen "Welcome home", kertaakaan noita sanoja en ole kuullut Suomeen saapuessani.
Miksi kuulisitkaan, kun virkailija katsoo sun USAn passia, hän olettaa, että olet amerikkalainen. Ei virkailija voi tietää sun suhdetta Suomeen.
Kun virkailija avaa passin niin alkaa tietämään.
Sulle saattaa tulla yllätyksenä, mutta USA:n passi on todella monella leovirtasella ja annaniemisellä ilman, että niillä on minkäänlaista suhdetta Suomeen. Sen kummempaa siis, kuin johnsmitheillä tai jessicaburtoneillakaan on. Täällä ihmiset kyllä tosi tarkkaan tietää alkuperänsä (ihan siis eurooppalaisten siirtolaisten lapset tietää, mistä maista niiden isoisoisovanhemmat on lähteneet jne.), mutta kyllä linkki Suomeen alkaa olla tosi ohut jo ensimmäisillä Amerikassa syntyneillä sukupolvilla.
Ai, sinä kuvittelet, että passin tarkastuksessa nuo ovat ainoat tiedot mitä tarkastajalla ovat käytössä siinä laitteellaan? Kuvittele vaan.
Toiseksi; jos USAn passissa nimi on suomalainen niin tuskin on mitään haittaa jos ystävällisesti ja pilke silmäkulmassa toivottaa suomeksi tervetuloa. Useimmat kuitenkin ymmärtävät sen ja tuskin suuttuvat siitä.
Totta kai kaikkia on syytä kohdella kohteliaasti ja ystävällisesti, eikä tervetulotoivotus ole koskaan pahasta.
Mä en tiedä, kuinka tarkkaan sun tietosi passintarkastuksessa yleensä syynätään, mun perheen kohdalla yleensä tarkistetaan, että asiakirja on oma ja aito ja sellainen, jolla on pääsy maahan. Ei ne sieltä mitään sukuhistoriaa koskaan ala tutkimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi luksusta asua jossain lämpimässä maassa jossa aurinkoisia päiviä 300 vuodessa. Ainoa probleema vain kielitaito ja sillä pärjääminen. Kai se pitää näillä seteillä tyytyä suomen turvalliseen asumiseen ..
Tosi lämpimässä maassa asuminen kiehtoo ajatuksena tasan niin kauan kunnes oikeasti asuu sellaisessa! Paahtavassa auringossa ja jatkuvassa hikoilussa ei ole mitään hauskaa. Se on kivaa lomaalla kun viettää aikaa aurinkorannalla löhöillen. Suurin osa ihmisen elämästä kuitenkin on ihan tavallista arkea. Sen huomaa hyvin paikallisista ihmisistä missä tahansa lämpimässä maassa. Kukaan ei vielä aikaa päivällä auringossa ellei ole aivan pakko. Mielummin ollaan sisällä tai vähintään auringolta suojassa.
Olen asunut aivan tropiikin sydämessä, jossa 40 astetta ja 99% kosteus ovat liki jokapäiväistä arkea, ja nyt asun paikassa, jossa on 300 aurinkoista päivää vuodessa ja jos sataa, niin korkeintaan puoli päivää sittenkin.
No joo, heinä-syyskuussa voi olla hieman hikistä, mutta jos pitää valita hikoilun ja palelun välillä, niin omalta kohdaltani tuossa ei ole mitään epäselvyyttä.
Ilmastointilaitteet ja suihkut on keksitty, eikä tarvitse pitää vaatevarastoa kolmea erilaista ilmastoa varten.
Tälle me nauretaan puolison kanssa aina, kun täälläkin on pari kaveria, joiden mielestä kuuluu olla kuuma. Ja sit ne istuu sen kuuman ajan sisällä ilmastoiduissa kodeissaan! Miksi ihmeessä siihen tarvitaan kuumuutta, kun sisälle saa säädettyä haluamansa lämpötilan ulkoilmasta huolimatta? Eikö olisi kivempi, että siellä ulkona olisi sellainen lämpötila, että sielläkin voi tehdä asioita?
25-30 astetta on sellainen lämpötila, että siihen vielä tottuu, kun on pidempään lämmintä, ja mä ainakin pystyn sulkemaan mielestäni sen ajatuksen, että on kuumaa ja nihkeää. Mut sit, kun mennään 35 asteen yli, niin ei vaan jaksa eikä pysty tehdä oikein mitään.
Joo. Kun raahaa kaupasta niitä kauppakasseja ja vesipullopackeja 30-35 asteen lämpätilassa ja aurinko loimottaa pilvettömältä taivaalta, on siitä hauskuus kaukana. Jokainen talon ja aidan antama varjo tulee käytettyä hyväkseen, kun ei vaan kestä sitä lämpöä.
Kaupassa käynnin voi ajoittaa joko aamulla varhain tai illalla auringon laskun jälkeen.
Då man har sluppit Finland vill man nog inte tillbaka dit, annat än att fira somrar och träffa släkt och vänner som ännu är kvar.
Hemma fungerar allting bättre, mängden regler är högst hälften av de finska och man är inte så petnoga med varje paragraf. Inkomsten är större, skatten 1/5 och köpkraften klart mera än dubbel. Även vädret behagar mera.
Hos oss är den politiska agendan motiverad och inte en "mulle - sulle - itelle" agenda på andras bekostnad. Precis som andra skribenter känner man sig som en europé och länderna är sekundära. Då man är i Finland, undrar man varför man fortfarande har det landets pass.
Man är förvånad av Finlands permanenta efterblivenhet i utvecklingen. Hemma sköter vi det mesta elektroniskt medan man i Finland gör det till en del, men alltid med finska bankkoder eller finsk ID. För 5 år sedan skulle allt fungera i kors inom EU och gjorde så hos oss för länge sedan. Inte i Finland. Inte ens hos skatteverket så allt får skötas manuellt.
Man är verkligen nöjd med sitt val och hoppas att ens faderland skulle karpa upp sig och ta sig ur sin misär. Man insåg redan då att det knappast sker inom ens livstid så man valde ett annat land. Flyttar man igen, så blir det antagligen inom Europa men inte norr om Tyskland.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi luksusta asua jossain lämpimässä maassa jossa aurinkoisia päiviä 300 vuodessa. Ainoa probleema vain kielitaito ja sillä pärjääminen. Kai se pitää näillä seteillä tyytyä suomen turvalliseen asumiseen ..
Tosi lämpimässä maassa asuminen kiehtoo ajatuksena tasan niin kauan kunnes oikeasti asuu sellaisessa! Paahtavassa auringossa ja jatkuvassa hikoilussa ei ole mitään hauskaa. Se on kivaa lomaalla kun viettää aikaa aurinkorannalla löhöillen. Suurin osa ihmisen elämästä kuitenkin on ihan tavallista arkea. Sen huomaa hyvin paikallisista ihmisistä missä tahansa lämpimässä maassa. Kukaan ei vielä aikaa päivällä auringossa ellei ole aivan pakko. Mielummin ollaan sisällä tai vähintään auringolta suojassa.
Olen asunut aivan tropiikin sydämessä, jossa 40 astetta ja 99% kosteus ovat liki jokapäiväistä arkea, ja nyt asun paikassa, jossa on 300 aurinkoista päivää vuodessa ja jos sataa, niin korkeintaan puoli päivää sittenkin.
No joo, heinä-syyskuussa voi olla hieman hikistä, mutta jos pitää valita hikoilun ja palelun välillä, niin omalta kohdaltani tuossa ei ole mitään epäselvyyttä.
Ilmastointilaitteet ja suihkut on keksitty, eikä tarvitse pitää vaatevarastoa kolmea erilaista ilmastoa varten.
Tälle me nauretaan puolison kanssa aina, kun täälläkin on pari kaveria, joiden mielestä kuuluu olla kuuma. Ja sit ne istuu sen kuuman ajan sisällä ilmastoiduissa kodeissaan! Miksi ihmeessä siihen tarvitaan kuumuutta, kun sisälle saa säädettyä haluamansa lämpötilan ulkoilmasta huolimatta? Eikö olisi kivempi, että siellä ulkona olisi sellainen lämpötila, että sielläkin voi tehdä asioita?
25-30 astetta on sellainen lämpötila, että siihen vielä tottuu, kun on pidempään lämmintä, ja mä ainakin pystyn sulkemaan mielestäni sen ajatuksen, että on kuumaa ja nihkeää. Mut sit, kun mennään 35 asteen yli, niin ei vaan jaksa eikä pysty tehdä oikein mitään.
Joo. Kun raahaa kaupasta niitä kauppakasseja ja vesipullopackeja 30-35 asteen lämpätilassa ja aurinko loimottaa pilvettömältä taivaalta, on siitä hauskuus kaukana. Jokainen talon ja aidan antama varjo tulee käytettyä hyväkseen, kun ei vaan kestä sitä lämpöä.
Kaupassa käynnin voi ajoittaa joko aamulla varhain tai illalla auringon laskun jälkeen.
...Koska meillä kellään ei ole koskaan mitään muita velvollisuuksia kuin kaupassa käynti ja pystymme tekemään sen aina ideaalina ajankohtana.
Mutta vaikka pystyttäisiinkin, niin mä en ymmärrä, miksi me ihannoidaan sitä, että päivällä on joku 5 tuntia niin kuuma, että mitään ei pysty tekemään, ja kuitataan sen kuumuuden haittapuolet sillä, että hei ei siellä kuumuudessa ole pakko olla, voi olla ilmastoidussa sisätilassa!
- Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi luksusta asua jossain lämpimässä maassa jossa aurinkoisia päiviä 300 vuodessa. Ainoa probleema vain kielitaito ja sillä pärjääminen. Kai se pitää näillä seteillä tyytyä suomen turvalliseen asumiseen ..
Tosi lämpimässä maassa asuminen kiehtoo ajatuksena tasan niin kauan kunnes oikeasti asuu sellaisessa! Paahtavassa auringossa ja jatkuvassa hikoilussa ei ole mitään hauskaa. Se on kivaa lomaalla kun viettää aikaa aurinkorannalla löhöillen. Suurin osa ihmisen elämästä kuitenkin on ihan tavallista arkea. Sen huomaa hyvin paikallisista ihmisistä missä tahansa lämpimässä maassa. Kukaan ei vielä aikaa päivällä auringossa ellei ole aivan pakko. Mielummin ollaan sisällä tai vähintään auringolta suojassa.
Olen asunut aivan tropiikin sydämessä, jossa 40 astetta ja 99% kosteus ovat liki jokapäiväistä arkea, ja nyt asun paikassa, jossa on 300 aurinkoista päivää vuodessa ja jos sataa, niin korkeintaan puoli päivää sittenkin.
No joo, heinä-syyskuussa voi olla hieman hikistä, mutta jos pitää valita hikoilun ja palelun välillä, niin omalta kohdaltani tuossa ei ole mitään epäselvyyttä.
Ilmastointilaitteet ja suihkut on keksitty, eikä tarvitse pitää vaatevarastoa kolmea erilaista ilmastoa varten.
Tälle me nauretaan puolison kanssa aina, kun täälläkin on pari kaveria, joiden mielestä kuuluu olla kuuma. Ja sit ne istuu sen kuuman ajan sisällä ilmastoiduissa kodeissaan! Miksi ihmeessä siihen tarvitaan kuumuutta, kun sisälle saa säädettyä haluamansa lämpötilan ulkoilmasta huolimatta? Eikö olisi kivempi, että siellä ulkona olisi sellainen lämpötila, että sielläkin voi tehdä asioita?
25-30 astetta on sellainen lämpötila, että siihen vielä tottuu, kun on pidempään lämmintä, ja mä ainakin pystyn sulkemaan mielestäni sen ajatuksen, että on kuumaa ja nihkeää. Mut sit, kun mennään 35 asteen yli, niin ei vaan jaksa eikä pysty tehdä oikein mitään.
Joo. Kun raahaa kaupasta niitä kauppakasseja ja vesipullopackeja 30-35 asteen lämpätilassa ja aurinko loimottaa pilvettömältä taivaalta, on siitä hauskuus kaukana. Jokainen talon ja aidan antama varjo tulee käytettyä hyväkseen, kun ei vaan kestä sitä lämpöä.
Kaupassa käynnin voi ajoittaa joko aamulla varhain tai illalla auringon laskun jälkeen.
Jos oletetaan että on eläkkeellä, kauppareissujen ajankohta on helposti ajoitettavissa. Työt ja muut velvollisuudet menee edelle, kauppareissut hoidetaan silloin kun näiltä velvoitteilta pystyy. Kesäaikaan ainoa hetki, kun lämpötila laskee sinne alle 30 asteen, on illalla kasin jälkeen ja siinä ei kauppaan enää kauheesti ehdi. Minimarketit on auki aina, mutta ei niissä varsinaisia ruokaostoksia hoideta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun Italiassa ja elämä oli ihanaa. Joka ikinen päivä oli mahtava töissä ja vapaalla. Kun oli pakko palata Suomeen ja Helsinkiin, masennuin todella pahasti.
Muutettiin Italiaan ja jo alle vuoden asumisen jälkeen odotin pois pääsyä. Avartava kokemus siinä mielessä, että jos muodostaa maasta mielikuvan lomailun puitteissa, näkee vain romanttisen pinnan. Byrokratia on käsittämätöntä, jätehuolto surkeaa, sovitut aikataulut on ohjeellisia. Asunnot on talvella kylmiä ja lämmitystä säädellään kuntakohtaisesti toimimaan tiettyinä kellonaikoina, jos ei onnistu saamaan asuntoa talosta, jossa lämmitys on hoidettu toisin. Tuon Italian-kokemuksen jälkeen Suomi tuntuu niin toimivalta, siistiltä ja helpolta paikalta elää.
On Italiassakin hyviä puolia, suuremmalta osin ne liittyy ilmastoon.
Sinun kokemuksesi ei ole Italian-kokemus, vaan sen yksittäisen paikkakunnan tai kaupungin kokemus, jonne menit turistin tiedoilla asumaan. Italia on iso maa ja hankaluuksia jätetteiden kanssa on etenkin eteläisessä osassa, Napoli kuuluisa tästäkin. Itse asumillani paikkakunnilla toimii jätehuolto, on kierrätyskeskus, on useita paikkoja tarjolla, johon viedään lasi- ja muovijäte, paperijäte. Itse siivosin tuossa syksyllä kellarini, varastoni ym. ja laitoin kadulle kaamean kasan roinaa. Soitin kierrätyskeskukseen ja sieltä saapui pienempi kuorma-auto, lastasivat kaiken lavalle ja maksoin 40 euroa. Samaa palvelua käytän kun leikkaan keväällä taas erinäisiä pensaita ja kasveja puutarhastani. Italiassa ei toimi kautta maan kaikki samalla tavalla , kuten ei Saksassakaan ei, eri maakunnissa tai (liittovaltioissa Saksassa)ovat omat toimintapansa. Pelkästään turistitiedoilla en muuttaisi kyllä mihinkään toiseen maahan asumaan, itse kiertelin vuosia ennen eläköitymistäni Italiaa pohjoisesta etelään ja netistä tutkin maan byrokraattista meininkiä ja opettelin italiaa ahkerasti, vasta sitten muutin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun Italiassa ja elämä oli ihanaa. Joka ikinen päivä oli mahtava töissä ja vapaalla. Kun oli pakko palata Suomeen ja Helsinkiin, masennuin todella pahasti.
Muutettiin Italiaan ja jo alle vuoden asumisen jälkeen odotin pois pääsyä. Avartava kokemus siinä mielessä, että jos muodostaa maasta mielikuvan lomailun puitteissa, näkee vain romanttisen pinnan. Byrokratia on käsittämätöntä, jätehuolto surkeaa, sovitut aikataulut on ohjeellisia. Asunnot on talvella kylmiä ja lämmitystä säädellään kuntakohtaisesti toimimaan tiettyinä kellonaikoina, jos ei onnistu saamaan asuntoa talosta, jossa lämmitys on hoidettu toisin. Tuon Italian-kokemuksen jälkeen Suomi tuntuu niin toimivalta, siistiltä ja helpolta paikalta elää.
On Italiassakin hyviä puolia, suuremmalta osin ne liittyy ilmastoon.
Meillä on talossamme lämmitys (teimme energiaremontin itse), on patterit, kylpyhuoneissa lattialämmitys ja lisäksi ilmalämpöpumput makuuhuoneissa. Ja kamina tupakeittiössä. Ei palele.
Jätehuolto toimii kun itse viedään roskat keräyspisteisiin. No, niiden tyhjentäminen voisi olla nopeampaa mutta eipä ole ainakaan kotona roskia.
Byrokratiaa on mutta toistaiseksi toiminut vähintään yhtä hyvin kuin Suomessa. Ainoa mikä rassaa on se että kaikki hoidetaan puhelimitse, olisi paljon helpompaa sähköpostilla. Keskinkertaisella kielitaidolla vielä tuskallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun Italiassa ja elämä oli ihanaa. Joka ikinen päivä oli mahtava töissä ja vapaalla. Kun oli pakko palata Suomeen ja Helsinkiin, masennuin todella pahasti.
Muutettiin Italiaan ja jo alle vuoden asumisen jälkeen odotin pois pääsyä. Avartava kokemus siinä mielessä, että jos muodostaa maasta mielikuvan lomailun puitteissa, näkee vain romanttisen pinnan. Byrokratia on käsittämätöntä, jätehuolto surkeaa, sovitut aikataulut on ohjeellisia. Asunnot on talvella kylmiä ja lämmitystä säädellään kuntakohtaisesti toimimaan tiettyinä kellonaikoina, jos ei onnistu saamaan asuntoa talosta, jossa lämmitys on hoidettu toisin. Tuon Italian-kokemuksen jälkeen Suomi tuntuu niin toimivalta, siistiltä ja helpolta paikalta elää.
On Italiassakin hyviä puolia, suuremmalta osin ne liittyy ilmastoon.Sinun kokemuksesi ei ole Italian-kokemus, vaan sen yksittäisen paikkakunnan tai kaupungin kokemus, jonne menit turistin tiedoilla asumaan. Italia on iso maa ja hankaluuksia jätetteiden kanssa on etenkin eteläisessä osassa, Napoli kuuluisa tästäkin. Itse asumillani paikkakunnilla toimii jätehuolto, on kierrätyskeskus, on useita paikkoja tarjolla, johon viedään lasi- ja muovijäte, paperijäte. Itse siivosin tuossa syksyllä kellarini, varastoni ym. ja laitoin kadulle kaamean kasan roinaa. Soitin kierrätyskeskukseen ja sieltä saapui pienempi kuorma-auto, lastasivat kaiken lavalle ja maksoin 40 euroa. Samaa palvelua käytän kun leikkaan keväällä taas erinäisiä pensaita ja kasveja puutarhastani. Italiassa ei toimi kautta maan kaikki samalla tavalla , kuten ei Saksassakaan ei, eri maakunnissa tai (liittovaltioissa Saksassa)ovat omat toimintapansa. Pelkästään turistitiedoilla en muuttaisi kyllä mihinkään toiseen maahan asumaan, itse kiertelin vuosia ennen eläköitymistäni Italiaa pohjoisesta etelään ja netistä tutkin maan byrokraattista meininkiä ja opettelin italiaa ahkerasti, vasta sitten muutin.
Mun kokemus on Italian kokemus, olkoonkin yhdestä kaupungista. Jos olen aina asunut Helsingissä, eikö kokemukseni ole suomalainen, vaan vain helsinkiläinen? Jätteet tuossa italialaisessa kaupungissa kerättiin kaduilla sijaitseviin jätesäiliöihin, jotka oli aina täynnä. Kun sekaroskis oli täynnä, roskapussit laitettiin kartonki tai muoviastiaan jne. Kun kaikki säiliöt oli täynnä, pussit kerättiin roskisten viereen maahan kasoihin. Kierrätystä, toki, mutta jäteautokin tyhjensi kaikki paitsi muovi- ja lasisäiliöt samaan autoon.
Tiedätkö, joskus joutuu muuttamaan toiseen maahan ihan töidenkin puolesta, ei silloin ole aikaa vuosikausia kierrellä eri kaupunkeja etukäteen ristiin rastiin ja opetella kieltä. Aikaa on järjestellä Suomessa asiat kuntoon, pakata ja tilata muuttofirma paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi luksusta asua jossain lämpimässä maassa jossa aurinkoisia päiviä 300 vuodessa. Ainoa probleema vain kielitaito ja sillä pärjääminen. Kai se pitää näillä seteillä tyytyä suomen turvalliseen asumiseen ..
Tosi lämpimässä maassa asuminen kiehtoo ajatuksena tasan niin kauan kunnes oikeasti asuu sellaisessa! Paahtavassa auringossa ja jatkuvassa hikoilussa ei ole mitään hauskaa. Se on kivaa lomaalla kun viettää aikaa aurinkorannalla löhöillen. Suurin osa ihmisen elämästä kuitenkin on ihan tavallista arkea. Sen huomaa hyvin paikallisista ihmisistä missä tahansa lämpimässä maassa. Kukaan ei vielä aikaa päivällä auringossa ellei ole aivan pakko. Mielummin ollaan sisällä tai vähintään auringolta suojassa.
Olen asunut aivan tropiikin sydämessä, jossa 40 astetta ja 99% kosteus ovat liki jokapäiväistä arkea, ja nyt asun paikassa, jossa on 300 aurinkoista päivää vuodessa ja jos sataa, niin korkeintaan puoli päivää sittenkin.
No joo, heinä-syyskuussa voi olla hieman hikistä, mutta jos pitää valita hikoilun ja palelun välillä, niin omalta kohdaltani tuossa ei ole mitään epäselvyyttä.
Ilmastointilaitteet ja suihkut on keksitty, eikä tarvitse pitää vaatevarastoa kolmea erilaista ilmastoa varten.
Tälle me nauretaan puolison kanssa aina, kun täälläkin on pari kaveria, joiden mielestä kuuluu olla kuuma. Ja sit ne istuu sen kuuman ajan sisällä ilmastoiduissa kodeissaan! Miksi ihmeessä siihen tarvitaan kuumuutta, kun sisälle saa säädettyä haluamansa lämpötilan ulkoilmasta huolimatta? Eikö olisi kivempi, että siellä ulkona olisi sellainen lämpötila, että sielläkin voi tehdä asioita?
25-30 astetta on sellainen lämpötila, että siihen vielä tottuu, kun on pidempään lämmintä, ja mä ainakin pystyn sulkemaan mielestäni sen ajatuksen, että on kuumaa ja nihkeää. Mut sit, kun mennään 35 asteen yli, niin ei vaan jaksa eikä pysty tehdä oikein mitään.
Joo. Kun raahaa kaupasta niitä kauppakasseja ja vesipullopackeja 30-35 asteen lämpätilassa ja aurinko loimottaa pilvettömältä taivaalta, on siitä hauskuus kaukana. Jokainen talon ja aidan antama varjo tulee käytettyä hyväkseen, kun ei vaan kestä sitä lämpöä.
Kaupassa käynnin voi ajoittaa joko aamulla varhain tai illalla auringon laskun jälkeen.
...Koska meillä kellään ei ole koskaan mitään muita velvollisuuksia kuin kaupassa käynti ja pystymme tekemään sen aina ideaalina ajankohtana.
Mutta vaikka pystyttäisiinkin, niin mä en ymmärrä, miksi me ihannoidaan sitä, että päivällä on joku 5 tuntia niin kuuma, että mitään ei pysty tekemään, ja kuitataan sen kuumuuden haittapuolet sillä, että hei ei siellä kuumuudessa ole pakko olla, voi olla ilmastoidussa sisätilassa!
- Eri
Viimekesänä omalla kylällä oli kuukauden 36-38 astetta, sitten normalisoitui 32 paikkeille. Ei haitannut yhtään normaalia työntekoa, ihan tehtiin ulkona ja sisällä reipasta raksahommaa 6-8 h päivässä. Asuttiin evakossa eikä sielläkään ollut ilmastointia joten makuuhuoneessa oli 40 tai yli lämmintä, hyvin nukuttiin!
Mä en taas ole 62 vuodessa tottunut Suomen ikuiseen harmauteen ja kylmyyteen.
Jotkun näin päin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi luksusta asua jossain lämpimässä maassa jossa aurinkoisia päiviä 300 vuodessa. Ainoa probleema vain kielitaito ja sillä pärjääminen. Kai se pitää näillä seteillä tyytyä suomen turvalliseen asumiseen ..
Tosi lämpimässä maassa asuminen kiehtoo ajatuksena tasan niin kauan kunnes oikeasti asuu sellaisessa! Paahtavassa auringossa ja jatkuvassa hikoilussa ei ole mitään hauskaa. Se on kivaa lomaalla kun viettää aikaa aurinkorannalla löhöillen. Suurin osa ihmisen elämästä kuitenkin on ihan tavallista arkea. Sen huomaa hyvin paikallisista ihmisistä missä tahansa lämpimässä maassa. Kukaan ei vielä aikaa päivällä auringossa ellei ole aivan pakko. Mielummin ollaan sisällä tai vähintään auringolta suojassa.
Olen asunut aivan tropiikin sydämessä, jossa 40 astetta ja 99% kosteus ovat liki jokapäiväistä arkea, ja nyt asun paikassa, jossa on 300 aurinkoista päivää vuodessa ja jos sataa, niin korkeintaan puoli päivää sittenkin.
No joo, heinä-syyskuussa voi olla hieman hikistä, mutta jos pitää valita hikoilun ja palelun välillä, niin omalta kohdaltani tuossa ei ole mitään epäselvyyttä.
Ilmastointilaitteet ja suihkut on keksitty, eikä tarvitse pitää vaatevarastoa kolmea erilaista ilmastoa varten.
Tälle me nauretaan puolison kanssa aina, kun täälläkin on pari kaveria, joiden mielestä kuuluu olla kuuma. Ja sit ne istuu sen kuuman ajan sisällä ilmastoiduissa kodeissaan! Miksi ihmeessä siihen tarvitaan kuumuutta, kun sisälle saa säädettyä haluamansa lämpötilan ulkoilmasta huolimatta? Eikö olisi kivempi, että siellä ulkona olisi sellainen lämpötila, että sielläkin voi tehdä asioita?
25-30 astetta on sellainen lämpötila, että siihen vielä tottuu, kun on pidempään lämmintä, ja mä ainakin pystyn sulkemaan mielestäni sen ajatuksen, että on kuumaa ja nihkeää. Mut sit, kun mennään 35 asteen yli, niin ei vaan jaksa eikä pysty tehdä oikein mitään.
Joo. Kun raahaa kaupasta niitä kauppakasseja ja vesipullopackeja 30-35 asteen lämpätilassa ja aurinko loimottaa pilvettömältä taivaalta, on siitä hauskuus kaukana. Jokainen talon ja aidan antama varjo tulee käytettyä hyväkseen, kun ei vaan kestä sitä lämpöä.
Kaupassa käynnin voi ajoittaa joko aamulla varhain tai illalla auringon laskun jälkeen.
...Koska meillä kellään ei ole koskaan mitään muita velvollisuuksia kuin kaupassa käynti ja pystymme tekemään sen aina ideaalina ajankohtana.
Mutta vaikka pystyttäisiinkin, niin mä en ymmärrä, miksi me ihannoidaan sitä, että päivällä on joku 5 tuntia niin kuuma, että mitään ei pysty tekemään, ja kuitataan sen kuumuuden haittapuolet sillä, että hei ei siellä kuumuudessa ole pakko olla, voi olla ilmastoidussa sisätilassa!
- Eri
Hupaisaa höpötystä. Ei kai kukaan käy JOKA päivä kaupassa ja jos käy, on organisoinnissa jotain vikaa. Menetkö Suomessakin joka päivä kauppaan jos on metri lunta ja uutta tulee joka päivä? Viime kesänä oli esim. kahden kuukauden periodi tässä keski-Italiassa, että joka päivä oli iltapäivällä yli 40 astetta ja aurinko paahtoi. Ei se estä olla tekemättä mitään, organisoi niin, että aamulla varhain tekee ulkona ja käy kaupassa jos on tarve siihenkin. Ilmastoidussa sisätilassa? Ok-talossani ei ole ilmastointilaitteita eikä tule. Sisällä on kuumalla kesällä nyt 13 v. kokemuksella ollut aina 22 plus astetta, kun luukut laittaa kiinni keskipäivällä ja avaa illalla auringon laskun jälkeen. 60 cm kiviseinät talossa. Iltapäivällä voi tehdä vaikka mitä sisällä. Työpaikoilla tietenkin on ilmastointilaitteet tehtaissa ja toimistoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun Italiassa ja elämä oli ihanaa. Joka ikinen päivä oli mahtava töissä ja vapaalla. Kun oli pakko palata Suomeen ja Helsinkiin, masennuin todella pahasti.
Muutettiin Italiaan ja jo alle vuoden asumisen jälkeen odotin pois pääsyä. Avartava kokemus siinä mielessä, että jos muodostaa maasta mielikuvan lomailun puitteissa, näkee vain romanttisen pinnan. Byrokratia on käsittämätöntä, jätehuolto surkeaa, sovitut aikataulut on ohjeellisia. Asunnot on talvella kylmiä ja lämmitystä säädellään kuntakohtaisesti toimimaan tiettyinä kellonaikoina, jos ei onnistu saamaan asuntoa talosta, jossa lämmitys on hoidettu toisin. Tuon Italian-kokemuksen jälkeen Suomi tuntuu niin toimivalta, siistiltä ja helpolta paikalta elää.
On Italiassakin hyviä puolia, suuremmalta osin ne liittyy ilmastoon.Meillä on talossamme lämmitys (teimme energiaremontin itse), on patterit, kylpyhuoneissa lattialämmitys ja lisäksi ilmalämpöpumput makuuhuoneissa. Ja kamina tupakeittiössä. Ei palele.
Jätehuolto toimii kun itse viedään roskat keräyspisteisiin. No, niiden tyhjentäminen voisi olla nopeampaa mutta eipä ole ainakaan kotona roskia.
Byrokratiaa on mutta toistaiseksi toiminut vähintään yhtä hyvin kuin Suomessa. Ainoa mikä rassaa on se että kaikki hoidetaan puhelimitse, olisi paljon helpompaa sähköpostilla. Keskinkertaisella kielitaidolla vielä tuskallista.
"Jätehuolto toimii kun itse viedään roskat keräyspisteisiin. No, niiden tyhjentäminen voisi olla nopeampaa mutta eipä ole ainakaan kotona roskia. "
Meillä on erilainen käsitys jätehuollosta. Sulle jätehuolto on nähtävästi sitä, että viet roskat roskalaatikkoon keräyspisteisiin. Mä näen jätehuoltona sen, että ne roskat ei liiku sieltä keräyspisteistä riittävän usein eteenpäin, jolloin kadut on täynnä jätevuoria. Sinne keräyspisteisiin mäkin roskapussit vein, en mä niitä kotonani säilönyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi luksusta asua jossain lämpimässä maassa jossa aurinkoisia päiviä 300 vuodessa. Ainoa probleema vain kielitaito ja sillä pärjääminen. Kai se pitää näillä seteillä tyytyä suomen turvalliseen asumiseen ..
Tosi lämpimässä maassa asuminen kiehtoo ajatuksena tasan niin kauan kunnes oikeasti asuu sellaisessa! Paahtavassa auringossa ja jatkuvassa hikoilussa ei ole mitään hauskaa. Se on kivaa lomaalla kun viettää aikaa aurinkorannalla löhöillen. Suurin osa ihmisen elämästä kuitenkin on ihan tavallista arkea. Sen huomaa hyvin paikallisista ihmisistä missä tahansa lämpimässä maassa. Kukaan ei vielä aikaa päivällä auringossa ellei ole aivan pakko. Mielummin ollaan sisällä tai vähintään auringolta suojassa.
Olen asunut aivan tropiikin sydämessä, jossa 40 astetta ja 99% kosteus ovat liki jokapäiväistä arkea, ja nyt asun paikassa, jossa on 300 aurinkoista päivää vuodessa ja jos sataa, niin korkeintaan puoli päivää sittenkin.
No joo, heinä-syyskuussa voi olla hieman hikistä, mutta jos pitää valita hikoilun ja palelun välillä, niin omalta kohdaltani tuossa ei ole mitään epäselvyyttä.
Ilmastointilaitteet ja suihkut on keksitty, eikä tarvitse pitää vaatevarastoa kolmea erilaista ilmastoa varten.
Tälle me nauretaan puolison kanssa aina, kun täälläkin on pari kaveria, joiden mielestä kuuluu olla kuuma. Ja sit ne istuu sen kuuman ajan sisällä ilmastoiduissa kodeissaan! Miksi ihmeessä siihen tarvitaan kuumuutta, kun sisälle saa säädettyä haluamansa lämpötilan ulkoilmasta huolimatta? Eikö olisi kivempi, että siellä ulkona olisi sellainen lämpötila, että sielläkin voi tehdä asioita?
25-30 astetta on sellainen lämpötila, että siihen vielä tottuu, kun on pidempään lämmintä, ja mä ainakin pystyn sulkemaan mielestäni sen ajatuksen, että on kuumaa ja nihkeää. Mut sit, kun mennään 35 asteen yli, niin ei vaan jaksa eikä pysty tehdä oikein mitään.
Joo. Kun raahaa kaupasta niitä kauppakasseja ja vesipullopackeja 30-35 asteen lämpätilassa ja aurinko loimottaa pilvettömältä taivaalta, on siitä hauskuus kaukana. Jokainen talon ja aidan antama varjo tulee käytettyä hyväkseen, kun ei vaan kestä sitä lämpöä.
Kaupassa käynnin voi ajoittaa joko aamulla varhain tai illalla auringon laskun jälkeen.
Jos oletetaan että on eläkkeellä, kauppareissujen ajankohta on helposti ajoitettavissa. Työt ja muut velvollisuudet menee edelle, kauppareissut hoidetaan silloin kun näiltä velvoitteilta pystyy. Kesäaikaan ainoa hetki, kun lämpötila laskee sinne alle 30 asteen, on illalla kasin jälkeen ja siinä ei kauppaan enää kauheesti ehdi. Minimarketit on auki aina, mutta ei niissä varsinaisia ruokaostoksia hoideta.
No voi voi. Sitten mennään lauantaina aamulla tai jos vuorotyö, vapaapäivänä kauppaan ja ostetaan viikon elintarvikkeet sieltä. Sitten voi täydentää viikolla minimarketista tai torilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun Italiassa ja elämä oli ihanaa. Joka ikinen päivä oli mahtava töissä ja vapaalla. Kun oli pakko palata Suomeen ja Helsinkiin, masennuin todella pahasti.
Muutettiin Italiaan ja jo alle vuoden asumisen jälkeen odotin pois pääsyä. Avartava kokemus siinä mielessä, että jos muodostaa maasta mielikuvan lomailun puitteissa, näkee vain romanttisen pinnan. Byrokratia on käsittämätöntä, jätehuolto surkeaa, sovitut aikataulut on ohjeellisia. Asunnot on talvella kylmiä ja lämmitystä säädellään kuntakohtaisesti toimimaan tiettyinä kellonaikoina, jos ei onnistu saamaan asuntoa talosta, jossa lämmitys on hoidettu toisin. Tuon Italian-kokemuksen jälkeen Suomi tuntuu niin toimivalta, siistiltä ja helpolta paikalta elää.
On Italiassakin hyviä puolia, suuremmalta osin ne liittyy ilmastoon.Sinun kokemuksesi ei ole Italian-kokemus, vaan sen yksittäisen paikkakunnan tai kaupungin kokemus, jonne menit turistin tiedoilla asumaan. Italia on iso maa ja hankaluuksia jätetteiden kanssa on etenkin eteläisessä osassa, Napoli kuuluisa tästäkin. Itse asumillani paikkakunnilla toimii jätehuolto, on kierrätyskeskus, on useita paikkoja tarjolla, johon viedään lasi- ja muovijäte, paperijäte. Itse siivosin tuossa syksyllä kellarini, varastoni ym. ja laitoin kadulle kaamean kasan roinaa. Soitin kierrätyskeskukseen ja sieltä saapui pienempi kuorma-auto, lastasivat kaiken lavalle ja maksoin 40 euroa. Samaa palvelua käytän kun leikkaan keväällä taas erinäisiä pensaita ja kasveja puutarhastani. Italiassa ei toimi kautta maan kaikki samalla tavalla , kuten ei Saksassakaan ei, eri maakunnissa tai (liittovaltioissa Saksassa)ovat omat toimintapansa. Pelkästään turistitiedoilla en muuttaisi kyllä mihinkään toiseen maahan asumaan, itse kiertelin vuosia ennen eläköitymistäni Italiaa pohjoisesta etelään ja netistä tutkin maan byrokraattista meininkiä ja opettelin italiaa ahkerasti, vasta sitten muutin.
Mun kokemus on Italian kokemus, olkoonkin yhdestä kaupungista. Jos olen aina asunut Helsingissä, eikö kokemukseni ole suomalainen, vaan vain helsinkiläinen? Jätteet tuossa italialaisessa kaupungissa kerättiin kaduilla sijaitseviin jätesäiliöihin, jotka oli aina täynnä. Kun sekaroskis oli täynnä, roskapussit laitettiin kartonki tai muoviastiaan jne. Kun kaikki säiliöt oli täynnä, pussit kerättiin roskisten viereen maahan kasoihin. Kierrätystä, toki, mutta jäteautokin tyhjensi kaikki paitsi muovi- ja lasisäiliöt samaan autoon.
Tiedätkö, joskus joutuu muuttamaan toiseen maahan ihan töidenkin puolesta, ei silloin ole aikaa vuosikausia kierrellä eri kaupunkeja etukäteen ristiin rastiin ja opetella kieltä. Aikaa on järjestellä Suomessa asiat kuntoon, pakata ja tilata muuttofirma paikalle.
Hyvä kun pääsitte sitten pois Italiasta.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä vuotena kaikki oli hienoa ja ihmeellistä, monet asiat huvitti. Sitten alkoi tottua, ja muutaman vuoden jälkeen alkoi tajuta että hitto, Suomessahan onkin perusasiat itseasiassa todella hyvin. Vuosi vuodelta ärsytti monet asiat enemmän ja oli todella upeaa palata Suomeen 10 vuoden jälkeen. Ainoa asia mihin ei koskaan kyllästynyt ja mitä jäi ikävä oli miellyttävämpi ilmasto.
Nyt ärsyttää kun joku suomalainen pohtii ääneen ulkomaille muuttoa koska Suomessa on muka kaikki niin perseestä ja muualla paremmin. Sanon aina kaikille että siitä vaan, passilla pääsee pois. Mutta nämä ääneen valittajat ja uhoavat ovat aina niitä, jotka eivät koskaan oikeasti lähde.
Töitä ei suomessa ole ja työttömän on vaikea muuttaa koska ulkomailla on työtön myös pohjasakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun Italiassa ja elämä oli ihanaa. Joka ikinen päivä oli mahtava töissä ja vapaalla. Kun oli pakko palata Suomeen ja Helsinkiin, masennuin todella pahasti.
Muutettiin Italiaan ja jo alle vuoden asumisen jälkeen odotin pois pääsyä. Avartava kokemus siinä mielessä, että jos muodostaa maasta mielikuvan lomailun puitteissa, näkee vain romanttisen pinnan. Byrokratia on käsittämätöntä, jätehuolto surkeaa, sovitut aikataulut on ohjeellisia. Asunnot on talvella kylmiä ja lämmitystä säädellään kuntakohtaisesti toimimaan tiettyinä kellonaikoina, jos ei onnistu saamaan asuntoa talosta, jossa lämmitys on hoidettu toisin. Tuon Italian-kokemuksen jälkeen Suomi tuntuu niin toimivalta, siistiltä ja helpolta paikalta elää.
On Italiassakin hyviä puolia, suuremmalta osin ne liittyy ilmastoon.Sinun kokemuksesi ei ole Italian-kokemus, vaan sen yksittäisen paikkakunnan tai kaupungin kokemus, jonne menit turistin tiedoilla asumaan. Italia on iso maa ja hankaluuksia jätetteiden kanssa on etenkin eteläisessä osassa, Napoli kuuluisa tästäkin. Itse asumillani paikkakunnilla toimii jätehuolto, on kierrätyskeskus, on useita paikkoja tarjolla, johon viedään lasi- ja muovijäte, paperijäte. Itse siivosin tuossa syksyllä kellarini, varastoni ym. ja laitoin kadulle kaamean kasan roinaa. Soitin kierrätyskeskukseen ja sieltä saapui pienempi kuorma-auto, lastasivat kaiken lavalle ja maksoin 40 euroa. Samaa palvelua käytän kun leikkaan keväällä taas erinäisiä pensaita ja kasveja puutarhastani. Italiassa ei toimi kautta maan kaikki samalla tavalla , kuten ei Saksassakaan ei, eri maakunnissa tai (liittovaltioissa Saksassa)ovat omat toimintapansa. Pelkästään turistitiedoilla en muuttaisi kyllä mihinkään toiseen maahan asumaan, itse kiertelin vuosia ennen eläköitymistäni Italiaa pohjoisesta etelään ja netistä tutkin maan byrokraattista meininkiä ja opettelin italiaa ahkerasti, vasta sitten muutin.
Mun kokemus on Italian kokemus, olkoonkin yhdestä kaupungista. Jos olen aina asunut Helsingissä, eikö kokemukseni ole suomalainen, vaan vain helsinkiläinen? Jätteet tuossa italialaisessa kaupungissa kerättiin kaduilla sijaitseviin jätesäiliöihin, jotka oli aina täynnä. Kun sekaroskis oli täynnä, roskapussit laitettiin kartonki tai muoviastiaan jne. Kun kaikki säiliöt oli täynnä, pussit kerättiin roskisten viereen maahan kasoihin. Kierrätystä, toki, mutta jäteautokin tyhjensi kaikki paitsi muovi- ja lasisäiliöt samaan autoon.
Tiedätkö, joskus joutuu muuttamaan toiseen maahan ihan töidenkin puolesta, ei silloin ole aikaa vuosikausia kierrellä eri kaupunkeja etukäteen ristiin rastiin ja opetella kieltä. Aikaa on järjestellä Suomessa asiat kuntoon, pakata ja tilata muuttofirma paikalle.
En ole tuo jota lainasit, mutta vastaan silti.
No nyt olet asian ytimessä. Siis aivan siinä pisteessä, että miksi ihmiset muuttavat. Ennen kuin lähdin maailmalle niin asuin Suomessa milloin missäkin. Asuin aina pienemmissä ja keskisuurissa kaupungeissa. En viihtynyt, en millään tavalla ja todellakin voin sanoa, että jokaisessa kaupungissakin on omat kummallisuutensa, myös Suomessa. En silti voi sanoa, että Suomessa on huono asua. En ole koskaan asunut pääkaupugissanne, ympäryskunnissa kyllä, mutta en Helsingissä. Ruotsissa olen asunut vain Tukholmassa ja en voi silti sanoa tietäväni miten normaali ruotsalainen asuu. Pääkaupungit ovat aina oma juttunsa ja varsinkin pohjoisessa maat ovat valtavia. Joku Ruotsikin kun vertaa pohjois-ruotsia ja etelä-ruotsia niin ne ovat kuin kaksi eri maata, jo kielellisesti aivan erilaisia. Itse olin Italiassa muutaman kuukauden (6kk) viime vuonna ja sanon, että en pidä siitä etelä-italian menosta. Pohjois-italia on kuin Keski-Eurooppa menoltaan ja siellä on aivan mielettömän hienoa ja kiva olla. Tämä on se pointti kun asuu eri paikoissa. Kaupungit ovat erilaisia, maat ovat erilaisia, kulttuurit maissa on suht yhteneväisiä, mutta jokaisessa kaupungissa on se oma meno ja identiteetti. Siksi on hassua jos joku sanoo, että en tykkää Suomesta tai en tykkää Italiasta.
Vierailija kirjoitti:
Jos on naimisissa paikallisen kanssa, integroituminen on nopeampaa ja luonnollisempaa kuin jos on itsekseen tai jos on suomalainen puoliso. Silloin integroituminen ei välttämättä käy nopeasti. Varsinkin, jos ei ole lapsia, ei ole mitään koulujuttujakaan ja tutustumista paikallisiin, ja ulkomailla asuja voi jäädä omaan expattikuplaan. Silloin vaan asuu ulkomailla, mutta ei ole perillä maan poliittisista, yhteiskunnallisista ja kulttuurillisista asioista.
Paitsi jos menet naimisiin kusipään kanssa. Tunnen yhden naisen joka teki niin ja nyt sen elämä on kanadassa kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi luksusta asua jossain lämpimässä maassa jossa aurinkoisia päiviä 300 vuodessa. Ainoa probleema vain kielitaito ja sillä pärjääminen. Kai se pitää näillä seteillä tyytyä suomen turvalliseen asumiseen ..
Tosi lämpimässä maassa asuminen kiehtoo ajatuksena tasan niin kauan kunnes oikeasti asuu sellaisessa! Paahtavassa auringossa ja jatkuvassa hikoilussa ei ole mitään hauskaa. Se on kivaa lomaalla kun viettää aikaa aurinkorannalla löhöillen. Suurin osa ihmisen elämästä kuitenkin on ihan tavallista arkea. Sen huomaa hyvin paikallisista ihmisistä missä tahansa lämpimässä maassa. Kukaan ei vielä aikaa päivällä auringossa ellei ole aivan pakko. Mielummin ollaan sisällä tai vähintään auringolta suojassa.
Olen asunut aivan tropiikin sydämessä, jossa 40 astetta ja 99% kosteus ovat liki jokapäiväistä arkea, ja nyt asun paikassa, jossa on 300 aurinkoista päivää vuodessa ja jos sataa, niin korkeintaan puoli päivää sittenkin.
No joo, heinä-syyskuussa voi olla hieman hikistä, mutta jos pitää valita hikoilun ja palelun välillä, niin omalta kohdaltani tuossa ei ole mitään epäselvyyttä.
Ilmastointilaitteet ja suihkut on keksitty, eikä tarvitse pitää vaatevarastoa kolmea erilaista ilmastoa varten.
Tälle me nauretaan puolison kanssa aina, kun täälläkin on pari kaveria, joiden mielestä kuuluu olla kuuma. Ja sit ne istuu sen kuuman ajan sisällä ilmastoiduissa kodeissaan! Miksi ihmeessä siihen tarvitaan kuumuutta, kun sisälle saa säädettyä haluamansa lämpötilan ulkoilmasta huolimatta? Eikö olisi kivempi, että siellä ulkona olisi sellainen lämpötila, että sielläkin voi tehdä asioita?
25-30 astetta on sellainen lämpötila, että siihen vielä tottuu, kun on pidempään lämmintä, ja mä ainakin pystyn sulkemaan mielestäni sen ajatuksen, että on kuumaa ja nihkeää. Mut sit, kun mennään 35 asteen yli, niin ei vaan jaksa eikä pysty tehdä oikein mitään.
Joo. Kun raahaa kaupasta niitä kauppakasseja ja vesipullopackeja 30-35 asteen lämpätilassa ja aurinko loimottaa pilvettömältä taivaalta, on siitä hauskuus kaukana. Jokainen talon ja aidan antama varjo tulee käytettyä hyväkseen, kun ei vaan kestä sitä lämpöä.
Kaupassa käynnin voi ajoittaa joko aamulla varhain tai illalla auringon laskun jälkeen.
No täällä etelässä meillä päin kun tilaa netistä aamulla niin illalla ovikello soi ja raskaampi tavara tulee ovelle asti.
Ei tarvitse raahata auringossa ellei sitten halua liikuntaa.
Hyvä olla joku kenen kanssa moittia paikkaa, kun ethän sinä paikallisille mene sanomaat miten paskasti teillä asiat jonkun asian kanssa
Mä en ihan ymmärrä, mikä tän jälkimmäisen viestin suhde ensimmäiseen on, mutta eikös tässäkin juuri käy hyvin ilmi se, ettei oikein kuumassa halua olla kukaan, jos ei ole pakko? Eli että se kuuma ilmasto on kiva vain ajatuksen tasolla ja silloin, kun siitä nauttii lyhyitä hetkiä kerrallaan. Muulloin kuumuutta vältellään.