Miltä tuntuu asua ulkomailla?

Ymmärrän oikein hyvin miksi Suomi on valittu monta kertaa peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi. Siellähän on asiat aivan tosi hyvin, suuressa mittakaavassa.

Täällä tunnen olevani etuoikeutettu. Kuulun täällä siihen pieneen osaan ihmisiä, joilla asiat on erinomaisesti, mutta suurin osa elää kurjasti. 

Jos aihe kiinnostaa laajemminkin, suosittelen Facebookissa Ulkosuomalaiset bloggaaajat ryhmää. Siihen voi kuulua, vaikka ei kirjoita blogia eikä asu ulkomailla ( eikä tarvitse välttämättä edes lukea niitä blogeja, siellä on todella paljon keskustelua muutenkin)

Viimeisin pitkä keskustelu koski tämän hetken paikallisia lämpötiloja, ja moni valitteli miten lämpöisessä maassa viileillä keleillä asunnoissa saattaa olla todella kylmä.

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka sanoo, että kaikki on ihanaa eivät ole vielä asuneet tarpeeksi kauan ulkomailla. :)

Riittääkö 20 vuotta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka sanoo, että kaikki on ihanaa eivät ole vielä asuneet tarpeeksi kauan ulkomailla. :)

Riittääkö 20 vuotta? 

Kyllä jos kerrot mikä tuo paratiisimaasi on .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka sanoo, että kaikki on ihanaa eivät ole vielä asuneet tarpeeksi kauan ulkomailla. :)

Riittääkö 20 vuotta? 

Kyllä jos kerrot mikä tuo paratiisimaasi on .

 Ei näihin ikinä saa tällä palstalla vastausta, tiedä sitten miksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen usein ajatellut, että jos suurin ongelma jossain maassa on ilmasto, niin silloin ongelmia on aika vähän. 

Ja voi se ilmastokin alkaa olla ongelma, jos siis ajatellaan helleaaltoja, kuivuutta, myrskyjä ja sateita jne. Suomen loskainen talvi on aika kesystä päästä vaikka monsuunisateisiin verrattuna.

Mutta samalla suomalaisena on halutessaan sitä loskasäätä mahdollista lähteä ns. pakoon.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on todella monet asiat erittäin hyvin. Yksi parhaita puolia on, että suomalainen voi hyvin pitkälle itse valita, missä asuu. 

Täällä, missä minä nyt asun on parempi ilmasto. Inhoan Suomessa kylmyyttä ja pimeyttä ja räntää.

Täällä on minusta myös kauniimpaa, suotuisan ilmaston vaikutuksesta kaikki kasvaa ja kukoistaa. Suomessa on aika karua ja toisinaan jopa ankeaa. 

Mutta monet asiat ovat täällä myös huonosti. On köyhyyttä ja nälkäisiä lapsia, epätasa-arvoa, korruptiota ja diktaattorimaisia otteita johtamisessa. Olen usein ajatellut, että jos suurin ongelma jossain maassa on ilmasto, niin silloin ongelmia on aika vähän. 

Täh? Kyllä ainakin Euroopassa ja Amerikassa saa ihan itse valita mihin asumaan menee. Tietty sen mukaan, mikä on rahallisesti mahdollista. Asutko jossain viidakkomaassa tai diktatuurissa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka sanoo, että kaikki on ihanaa eivät ole vielä asuneet tarpeeksi kauan ulkomailla. :)

Riittääkö 20 vuotta? 

Kyllä jos kerrot mikä tuo paratiisimaasi on .

 Ei näihin ikinä saa tällä palstalla vastausta, tiedä sitten miksi.

No minä vastaan, en ole tuo kommentoija joka paratiisimaasta kysyy. Asuin vuodesta 1971 Etelä-Saksassa. Sinne lähdin koska Suomesta ei löytynyt mitään kunnon töitä tuohon aikaa. Asuin Etelä-Saksassa nelisen vuosikymmentä. Välillä olin työkomenukksella muissa maissa muutaman vuoden mutta palasin Saksaan. Olen myös Saksan kansalainen. Minua kohdeltiin hyvin, oli mukava olla töissä ja palkka suht korkea, kouluttivat korkeampaan asemaan. Eläkkeelle päästyäni muutin Italiaan. Siitä on nyt 13 vuotta jo. Kelpaako tämä? Paratiisimaaksi en halua kutsua mitään asumaani maata. Sanonpa sen kuitenkin, että Suomessa käydessäni (harvoin) minua kohdellaan edelleen oikein pascamaisesti tapaan mitäs tänne tulit eikö siellä ulkomailla ole niin hienoa. En ole koskaan kehunut ja pröystäillyt millään asialla. Melko tavallista elämää olen viettänyt, koska minulle kelpaa tavallinen elämä. Viihdyn mitä parhaiten ja aikoinaan myös työelämässä oli kaikki oikein hyvin. Omasta mielestäni integroitumista asuinmaan kulttuuriin eikä mitään paratiisia. 

Olen käynyt läpi monia vaiheita: ensin ihastus, oli niin mahtavaa asua ulkomailla, kaikki se uutuudenviehätys! Kaikki oli ruusunpunaista. Sitten tuli toinen äärimmäisyys, alkoi ärsyttää kaikki ja "kyllä Suomessa sentään on kaikki paremmin" -asenne tuli voimaan. Pikkuhiljaa nämä molemmat ääripäät sekoittuivat tavalliseksi arjeksi. On perhe, ystäviä, kiva työ. On ollut ikäviä juttuja, on ollut ihania juttuja. Mutta viihtynyt olen jo yli 20v Saksassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka sanoo, että kaikki on ihanaa eivät ole vielä asuneet tarpeeksi kauan ulkomailla. :)

Riittääkö 20 vuotta? 

Kyllä jos kerrot mikä tuo paratiisimaasi on .

 Ei näihin ikinä saa tällä palstalla vastausta, tiedä sitten miksi.

No minä vastaan, en ole tuo kommentoija joka paratiisimaasta kysyy. Asuin vuodesta 1971 Etelä-Saksassa. Sinne lähdin koska Suomesta ei löytynyt mitään kunnon töitä tuohon aikaa. Asuin Etelä-Saksassa nelisen vuosikymmentä. Välillä olin työkomenukksella muissa maissa muutaman vuoden mutta palasin Saksaan. Olen myös Saksan kansalainen. Minua kohdeltiin hyvin, oli mukava olla töissä ja palkka suht korkea, kouluttivat korkeampaan asemaan. Eläkkeelle päästyäni muutin Italiaan. Siitä on nyt 13 vuotta jo. Kelpaako tämä? Paratiisimaaksi en halua kutsua mitään asumaani maata. Sanonpa sen kuitenkin, että Suomessa käydessäni (harvoin) minua kohdellaan edelleen oikein pascamaisesti tapaan mitäs tänne tulit eikö siellä ulkomailla ole niin hienoa. En ole koskaan kehunut ja pröystäillyt millään asialla. Melko tavallista elämää olen viettänyt, koska minulle kelpaa tavallinen elämä. Viihdyn mitä parhaiten ja aikoinaan myös työelämässä oli kaikki oikein hyvin. Omasta mielestäni integroitumista asuinmaan kulttuuriin eikä mitään paratiisia. 

Monella suomalaisella tuntuu olevan se ennakkoasenne, että ulkomaille muuttanut haluaa vain kehuskella asialla ja siitä lähtöisin varmasti tuo mitäs tänne tulit -asenne.

Harmi, että sinuun suhtaudutaan ikävästi vaikka et ole sitä millään tavalla kerjännyt tai ansainnut. Toivottavasti ihmiset eivät kuitenkaan kokonaan pilaa reissuja Suomeen vaan voit nauttia niistä kivoista ja erilaisista jutuista kuin kotona ulkomailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka sanoo, että kaikki on ihanaa eivät ole vielä asuneet tarpeeksi kauan ulkomailla. :)

Riittääkö 20 vuotta? 

Kyllä jos kerrot mikä tuo paratiisimaasi on .

 Ei näihin ikinä saa tällä palstalla vastausta, tiedä sitten miksi.

No minä vastaan, en ole tuo kommentoija joka paratiisimaasta kysyy. Asuin vuodesta 1971 Etelä-Saksassa. Sinne lähdin koska Suomesta ei löytynyt mitään kunnon töitä tuohon aikaa. Asuin Etelä-Saksassa nelisen vuosikymmentä. Välillä olin työkomenukksella muissa maissa muutaman vuoden mutta palasin Saksaan. Olen myös Saksan kansalainen. Minua kohdeltiin hyvin, oli mukava olla töissä ja palkka suht korkea, kouluttivat korkeampaan asemaan. Eläkkeelle päästyäni muutin Italiaan. Siitä on nyt 13 vuotta jo. Kelpaako tämä? Paratiisimaaksi en halua kutsua mitään asumaani maata. Sanonpa sen kuitenkin, että Suomessa käydessäni (harvoin) minua kohdellaan edelleen oikein pascamaisesti tapaan mitäs tänne tulit eikö siellä ulkomailla ole niin hienoa. En ole koskaan kehunut ja pröystäillyt millään asialla. Melko tavallista elämää olen viettänyt, koska minulle kelpaa tavallinen elämä. Viihdyn mitä parhaiten ja aikoinaan myös työelämässä oli kaikki oikein hyvin. Omasta mielestäni integroitumista asuinmaan kulttuuriin eikä mitään paratiisia. 

Samantapaisia kokemuksia minullakin, lentoasemalla vaannellaan ja kaannellaan USAn passiani niinkuin ei olisi koskaan ennen sellaista nahty.

Kun palaan takaisin kotikaupunkiini USAssa niin passivirkailija toivottaa aina aurinkoisen "Welcome home", kertaakaan noita sanoja en ole kuullut Suomeen saapuessani.

Jos verrataan vain länsimaita...suomi on siinä sakissa aivan köyhintä kastia.

Heikko ostovoima

Riistoverotus

Matala elintaso

Huonot palkat

Asuin useamman vuoden ulkomailla, kehitysmaassa. Aluksi kaikki viehätti, ajan mittaan kaikki, mikä oli viehättänyt, alkoi ärsyttää. Olin koko ajan vatsataudissa paikallisten huonon hygienian takia vaikka kuinka olin varovainen. Kaikki varastettiin mikä irti lähti. Korruptio oli valtava ongelma niin kuin aina kehitysmaissa. Ihmiset sentään olivat hyvin ystävällisiä

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisenä vuotena kaikki oli hienoa ja ihmeellistä, monet asiat huvitti. Sitten alkoi tottua, ja muutaman vuoden jälkeen alkoi tajuta että hitto, Suomessahan onkin perusasiat itseasiassa todella hyvin. Vuosi vuodelta ärsytti monet asiat enemmän ja oli todella upeaa palata Suomeen 10 vuoden jälkeen.

Mulla just päinvastoin, vuosien myötä todellakin tajunnut kuinka HUONOSTI suomessa asiat on, ja kuinka aivopestyjä suurin osa suomalaisista on. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa näille äärettömän naiveille luuloille, kuten "vain Suomessa voi juoda vesijohtovettä" tai "muualla kuolet jos sairastut jos et ole rikas". Kun oikeasti lähes missä vain voi juoda vettä ja se on ihan yhtä hyvää, ja lähes kaikissa Euroopan maissa ja monissa sen ulkopuolellakin julkinen terveydenhuolto on suunnattomasti parempaa kuin suomessa, ja HALVEMPI sen käyttäjälle.

Myös se, kuinka uskomattoman hyvin sekä julkiset että yksityiset palvelut voivat toimia, kuinka paljon muualla on töitä, jne jne ovat asioita jotka alussa yllättivät. Nyt lähinnä säälittää suomen tilanne ja sinne jäämään aivopestyt ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen usein ajatellut, että jos suurin ongelma jossain maassa on ilmasto, niin silloin ongelmia on aika vähän. 

Ja voi se ilmastokin alkaa olla ongelma, jos siis ajatellaan helleaaltoja, kuivuutta, myrskyjä ja sateita jne. Suomen loskainen talvi on aika kesystä päästä vaikka monsuunisateisiin verrattuna.

Mutta samalla suomalaisena on halutessaan sitä loskasäätä mahdollista lähteä ns. pakoon.

On hyvin kertovaa, että suomea pitää verrata aina johonkin ihan ääripäähän, jotta se saataisiin näyttämään hyvältä.

Jos on naimisissa paikallisen kanssa, integroituminen on nopeampaa ja luonnollisempaa kuin jos on itsekseen tai jos on suomalainen puoliso. Silloin integroituminen ei välttämättä käy nopeasti. Varsinkin, jos ei ole lapsia, ei ole mitään koulujuttujakaan ja tutustumista paikallisiin, ja ulkomailla asuja voi jäädä omaan expattikuplaan. Silloin vaan asuu ulkomailla, mutta ei ole perillä maan poliittisista, yhteiskunnallisista ja kulttuurillisista asioista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka sanoo, että kaikki on ihanaa eivät ole vielä asuneet tarpeeksi kauan ulkomailla. :)

Riittääkö 20 vuotta? 

Kyllä jos kerrot mikä tuo paratiisimaasi on .

 Ei näihin ikinä saa tällä palstalla vastausta, tiedä sitten miksi.

No minä vastaan, en ole tuo kommentoija joka paratiisimaasta kysyy. Asuin vuodesta 1971 Etelä-Saksassa. Sinne lähdin koska Suomesta ei löytynyt mitään kunnon töitä tuohon aikaa. Asuin Etelä-Saksassa nelisen vuosikymmentä. Välillä olin työkomenukksella muissa maissa muutaman vuoden mutta palasin Saksaan. Olen myös Saksan kansalainen. Minua kohdeltiin hyvin, oli mukava olla töissä ja palkka suht korkea, kouluttivat korkeampaan asemaan. Eläkkeelle päästyäni muutin Italiaan. Siitä on nyt 13 vuotta jo. Kelpaako tämä? Paratiisimaaksi en halua kutsua mitään asumaani maata. Sanonpa sen kuitenkin, että Suomessa käydessäni (harvoin) minua kohdellaan edelleen oikein pascamaisesti tapaan mitäs tänne tulit eikö siellä ulkomailla ole niin hienoa. En ole koskaan kehunut ja pröystäillyt millään asialla. Melko tavallista elämää olen viettänyt, koska minulle kelpaa tavallinen elämä. Viihdyn mitä parhaiten ja aikoinaan myös työelämässä oli kaikki oikein hyvin. Omasta mielestäni integroitumista asuinmaan kulttuuriin eikä mitään paratiisia. 

Samantapaisia kokemuksia minullakin, lentoasemalla vaannellaan ja kaannellaan USAn passiani niinkuin ei olisi koskaan ennen sellaista nahty.

Kun palaan takaisin kotikaupunkiini USAssa niin passivirkailija toivottaa aina aurinkoisen "Welcome home", kertaakaan noita sanoja en ole kuullut Suomeen saapuessani.

Miksi kuulisitkaan, kun virkailija katsoo sun USAn passia, hän olettaa, että olet amerikkalainen. Ei virkailija voi tietää sun suhdetta Suomeen.

Olisi luksusta asua jossain lämpimässä maassa jossa aurinkoisia päiviä 300 vuodessa. Ainoa probleema vain kielitaito ja sillä pärjääminen. Kai se pitää näillä seteillä tyytyä suomen turvalliseen asumiseen ..

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt läpi monia vaiheita: ensin ihastus, oli niin mahtavaa asua ulkomailla, kaikki se uutuudenviehätys! Kaikki oli ruusunpunaista. Sitten tuli toinen äärimmäisyys, alkoi ärsyttää kaikki ja "kyllä Suomessa sentään on kaikki paremmin" -asenne tuli voimaan. Pikkuhiljaa nämä molemmat ääripäät sekoittuivat tavalliseksi arjeksi. On perhe, ystäviä, kiva työ. On ollut ikäviä juttuja, on ollut ihania juttuja. Mutta viihtynyt olen jo yli 20v Saksassa.

Just näin se meni mullakin!

Mä olen ollut yli 20 vuotta Briteissä.

ihan sitä samaa kuin suomessakin. töihin, kaupan kautta kotiin, ruoanlaittoa, pyykkienpesua... aluksi erilainen ympäristö ja kulttuuri viehättää, muutaman vuoden jälkeen sekin häviää. suomeen paluun jälkeen (n. 13 vuotta ulkomailla) huomaa, miten paljon asiat ja käytännöt ovat muuttuneet. huvittavaa on "kotimaisten" vihannesten ylistys kaupoissa. onko ne "muun maalaiset" tomaatit tai kurkut minulle "kotimaisia", jos ne tulevat sieltä entisestä kotimaasta ja ovat hinnaltaan murto-osa suomalaisista? :)