Miltä tuntuu asua ulkomailla?

Mistä mahtaa tulla se kummallinen ajatus että kuvitellaan ulkosuomalaisten haluavan koko ajan takaisin Suomeen? Mulle ei ole herännyt kertaakaan sellaista tarvetta. Oma alani työskentelymahdollisuudet on tuhottu täysin, ikärasismi rehottaa, verotus on karmeaa, palvelut lopetettu, infra jätetty hoitamatta...mikä se hieno asia on miksi sinne kehitysmaahan pitäisi kaivata takaisin? Syödä ja elää pitää, ja tällä kertaa ne elinmahdollisuudet on paremmat toisessa EU-maassa.

Ulkomailla muistaa vain hyvät asiat Suomessa ja kun asuu Suomessa, huomaa vain huonosti olevat asiat.

Vierailija kirjoitti:

Olisi luksusta asua jossain lämpimässä maassa jossa aurinkoisia päiviä 300 vuodessa. Ainoa probleema vain kielitaito ja sillä pärjääminen. Kai se pitää näillä seteillä tyytyä suomen turvalliseen asumiseen ..

Tosi lämpimässä maassa asuminen kiehtoo ajatuksena tasan niin kauan kunnes oikeasti asuu sellaisessa! Paahtavassa auringossa ja jatkuvassa hikoilussa ei ole mitään hauskaa. Se on kivaa lomaalla kun viettää aikaa aurinkorannalla löhöillen. Suurin osa ihmisen elämästä kuitenkin on ihan tavallista arkea. Sen huomaa hyvin paikallisista ihmisistä missä tahansa lämpimässä maassa. Kukaan ei vielä aikaa päivällä auringossa ellei ole aivan pakko. Mielummin ollaan sisällä tai vähintään auringolta suojassa.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kysymys tarkoitti varmaankin, miltä tuntuu asua poissa Suomesta, silloin siihen voi vastata jotenkin yleispätevästi.

Minusta ainakin tosi helpottavalta. Sama tunne kuin olisi vihdoin uskaltanut/onnistunut erota huonosta suhteesta. Ajatus siitä että joutuisi takaisin tuntuu ahdistavalta, ja hyvin usein vieläkin vuosien jälkeen tulee hetkiä jolloin koen suurta onnellisuutta siitä että pääsin pois.

En koe kaipaavani yhtään mitään itse maasta, ja luovuin vain siitä että paria suomessa asuvaa ystävää en näe enää kovin usein. Ei ole sukua suomessa, en kaipaa suomalaisia tapoja (voin noudattaa itse niitä mitä haluan), säätä (en voi sietää kylmää talvea), enkä etenkään suomen "palveluja" jotka täällä ovat huimasti paremmat ja itselleni sopivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi luksusta asua jossain lämpimässä maassa jossa aurinkoisia päiviä 300 vuodessa. Ainoa probleema vain kielitaito ja sillä pärjääminen. Kai se pitää näillä seteillä tyytyä suomen turvalliseen asumiseen ..

Tosi lämpimässä maassa asuminen kiehtoo ajatuksena tasan niin kauan kunnes oikeasti asuu sellaisessa! Paahtavassa auringossa ja jatkuvassa hikoilussa ei ole mitään hauskaa. Se on kivaa lomaalla kun viettää aikaa aurinkorannalla löhöillen. Suurin osa ihmisen elämästä kuitenkin on ihan tavallista arkea. Sen huomaa hyvin paikallisista ihmisistä missä tahansa lämpimässä maassa. Kukaan ei vielä aikaa päivällä auringossa ellei ole aivan pakko. Mielummin ollaan sisällä tai vähintään auringolta suojassa.

Olen asunut aivan tropiikin sydämessä, jossa 40 astetta ja 99% kosteus ovat liki jokapäiväistä arkea, ja nyt asun paikassa, jossa on 300 aurinkoista päivää vuodessa ja jos sataa, niin korkeintaan puoli päivää sittenkin.

No joo, heinä-syyskuussa voi olla hieman hikistä, mutta jos pitää valita hikoilun ja palelun välillä, niin omalta kohdaltani tuossa ei ole mitään epäselvyyttä.

Ilmastointilaitteet ja suihkut on keksitty, eikä tarvitse pitää vaatevarastoa kolmea erilaista ilmastoa varten.

Näin vuosikymmeniä ulkomailla asuneena, sanoisin, että ns tavallisen ihmisen elämä on kaikkialla

aika samanlaista.

Ilmastokaan ei ole missään "täydellinen"; ilmastonmuutoksetkin, niin luonnolliset kuin ihmisten aiheuttamatkin, näkyvät yhtälailla kaikkialla.

Oma elämäsi saattaa olla onnellisempaa/ rikkaampana tms, riippuen lähinnä sinusta itsestäsi, lähipiiristäsi...ei niinkään maantieteellisestä sijainnistasi......

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi luksusta asua jossain lämpimässä maassa jossa aurinkoisia päiviä 300 vuodessa. Ainoa probleema vain kielitaito ja sillä pärjääminen. Kai se pitää näillä seteillä tyytyä suomen turvalliseen asumiseen ..

Tosi lämpimässä maassa asuminen kiehtoo ajatuksena tasan niin kauan kunnes oikeasti asuu sellaisessa! Paahtavassa auringossa ja jatkuvassa hikoilussa ei ole mitään hauskaa. Se on kivaa lomaalla kun viettää aikaa aurinkorannalla löhöillen. Suurin osa ihmisen elämästä kuitenkin on ihan tavallista arkea. Sen huomaa hyvin paikallisista ihmisistä missä tahansa lämpimässä maassa. Kukaan ei vielä aikaa päivällä auringossa ellei ole aivan pakko. Mielummin ollaan sisällä tai vähintään auringolta suojassa.

Olen asunut aivan tropiikin sydämessä, jossa 40 astetta ja 99% kosteus ovat liki jokapäiväistä arkea, ja nyt asun paikassa, jossa on 300 aurinkoista päivää vuodessa ja jos sataa, niin korkeintaan puoli päivää sittenkin.

No joo, heinä-syyskuussa voi olla hieman hikistä, mutta jos pitää valita hikoilun ja palelun välillä, niin omalta kohdaltani tuossa ei ole mitään epäselvyyttä.

Ilmastointilaitteet ja suihkut on keksitty, eikä tarvitse pitää vaatevarastoa kolmea erilaista ilmastoa varten.

Tälle me nauretaan puolison kanssa aina, kun täälläkin on pari kaveria, joiden mielestä kuuluu olla kuuma. Ja sit ne istuu sen kuuman ajan sisällä ilmastoiduissa kodeissaan! Miksi ihmeessä siihen tarvitaan kuumuutta, kun sisälle saa säädettyä haluamansa lämpötilan ulkoilmasta huolimatta? Eikö olisi kivempi, että siellä ulkona olisi sellainen lämpötila, että sielläkin voi tehdä asioita?

25-30 astetta on sellainen lämpötila, että siihen vielä tottuu, kun on pidempään lämmintä, ja mä ainakin pystyn sulkemaan mielestäni sen ajatuksen, että on kuumaa ja nihkeää. Mut sit, kun mennään 35 asteen yli, niin ei vaan jaksa eikä pysty tehdä oikein mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka sanoo, että kaikki on ihanaa eivät ole vielä asuneet tarpeeksi kauan ulkomailla. :)

Riittääkö 20 vuotta? 

Kyllä jos kerrot mikä tuo paratiisimaasi on .

 Ei näihin ikinä saa tällä palstalla vastausta, tiedä sitten miksi.

No minä vastaan, en ole tuo kommentoija joka paratiisimaasta kysyy. Asuin vuodesta 1971 Etelä-Saksassa. Sinne lähdin koska Suomesta ei löytynyt mitään kunnon töitä tuohon aikaa. Asuin Etelä-Saksassa nelisen vuosikymmentä. Välillä olin työkomenukksella muissa maissa muutaman vuoden mutta palasin Saksaan. Olen myös Saksan kansalainen. Minua kohdeltiin hyvin, oli mukava olla töissä ja palkka suht korkea, kouluttivat korkeampaan asemaan. Eläkkeelle päästyäni muutin Italiaan. Siitä on nyt 13 vuotta jo. Kelpaako tämä? Paratiisimaaksi en halua kutsua mitään asumaani maata. Sanonpa sen kuitenkin, että Suomessa käydessäni (harvoin) minua kohdellaan edelleen oikein pascamaisesti tapaan mitäs tänne tulit eikö siellä ulkomailla ole niin hienoa. En ole koskaan kehunut ja pröystäillyt millään asialla. Melko tavallista elämää olen viettänyt, koska minulle kelpaa tavallinen elämä. Viihdyn mitä parhaiten ja aikoinaan myös työelämässä oli kaikki oikein hyvin. Omasta mielestäni integroitumista asuinmaan kulttuuriin eikä mitään paratiisia. 

Samantapaisia kokemuksia minullakin, lentoasemalla vaannellaan ja kaannellaan USAn passiani niinkuin ei olisi koskaan ennen sellaista nahty.

Kun palaan takaisin kotikaupunkiini USAssa niin passivirkailija toivottaa aina aurinkoisen "Welcome home", kertaakaan noita sanoja en ole kuullut Suomeen saapuessani.

Miksi kuulisitkaan, kun virkailija katsoo sun USAn passia, hän olettaa, että olet amerikkalainen. Ei virkailija voi tietää sun suhdetta Suomeen.

Eri. Kai virkailija voisi silti sanoa, että welcome to Finland kun näkeen USA:n passin eikä katso nimeä? Niin, suomivirkailija ei mieluummin sano mitään, toljottaa ja on kitkerän näköinen. Kai minuakin epäiltiin roistoksi ja salakuljettajaksi viimeksi Vantaalla, kun suomivirkailija nappasi käsilaukkuni ja tyhjensi sen liukuhihnalle ja käsi kyynärpäätä myöten kaivoi vielä laukun pohjaa. Sanaakaan ei puhunut. Olen ihan tavallisen näköinen seniori N72.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka sanoo, että kaikki on ihanaa eivät ole vielä asuneet tarpeeksi kauan ulkomailla. :)

No mulla on nyt 21 vuotta takana, toki en sanokaan että "kaikki" on ihanaa - vain 99% on :).

Minulle saarnattiin ennen lähtöä että kyllä se arki maahan lyö sielläkin ja odota vaan niin tulet maitojunalla takaisin. Eipä ole kumpaakaan tapahtunut. Elämänlaatu parani moninkertaisesti ja yhä edelleen nautin täällä olosta. Maita on takana 4, kaikissa enemmän hyvää kuin huonoa. Kaikista on oppinut, mitään suuria ongelmia ei ole ollut, eikä koti-ikävä vaivaa. Ihanaa herätä aamulla ja lähteä töihin.

Kuinka kauan sä oot asunut kussakin maassa? Äkkiseltään tulee mieleen, että jos on noin monessa maassa ehtinyt asua tuossa ajassa, niin useammassa ei ole ehtinyt uutuudenviehätys vielä edes kulua.

Ei sillä, hyvää elämä ulkomaillakin on, aika samanlaista kuin Suomessa monella tapaa (tehdään töitä, kokataan, pestään pyykkiä, nukutaan), mutta kyllä mä vähän ihmettelen sitä, miten voi asua jossain maassa 20 vuotta ja sanoa, että ei siellä ole oikeastaan mitään huonoa ja Suomessa ei oikeastaan mitään hyvää.

Kyllä molemmista mulle ainakin löytyy sekä hyvää että huonoa. Esim. täkäläisistä en oikein osaa aina lukea, mitä ne oikeasti tarkoittaa, vaikka olen reilun puoli vuosikymmentä nyt harjoitellut ja kieltäkin puhun sujuvasti. Suomessakin jauhetaan paskaa, mutta silti kommunikointi on jotenkin paljon vähemmän peiteltyä kuin täällä.

Toisaalta taas esimerkiksi se, kuinka joustavia täällä ollaan (hyvin monenlaiset tilanteet saadaan sujumaan, kun ei pingoteta, vaikka kaikki säätää mitä sattuu), on ehdottomasti hyvä puoli Suomeen verrattuna. Tähän kesti kyllä tottua aika pitkään, ja vieläkin joutuu välillä rauhoittamaan itseään tietoisesti. 😅

1 v, 1,5v, 2v ja nyt sitten 16,5 viimeisimmässä. Ei minulla ihan oikeasti ole paljoakaan pahaa sanottavaa, edes tästä nykyisestä asuinmaasta. Joo jotain byrokratiaa on joskus hankala hoitaa, en laske tuollaista huonoksi puoleksi kun kerran parissa vuodessa joutuu käymään jossain virastossa.

Suomessa masensi ja ahdisti, en saanut kavereita, olin aina kolmas pyörä tai ulkopuolinen. Ulkomailla minut on aina otettu mukaan porukkaan enkä ole ollut päivääkään yksinäinen (yksin toki). Töitäkin riittää ja palkka, edut, sekä esim terveydenhuolto ovat moninkertaisesti parempia. Täällä kotona on hyvä olla. Ei se tarkoita että Suomessa ei ole "mitään" hyvää, se tarkoittaa vain että minä löysin paikkani muualta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka sanoo, että kaikki on ihanaa eivät ole vielä asuneet tarpeeksi kauan ulkomailla. :)

Riittääkö 20 vuotta? 

Kyllä jos kerrot mikä tuo paratiisimaasi on .

 Ei näihin ikinä saa tällä palstalla vastausta, tiedä sitten miksi.

No minä vastaan, en ole tuo kommentoija joka paratiisimaasta kysyy. Asuin vuodesta 1971 Etelä-Saksassa. Sinne lähdin koska Suomesta ei löytynyt mitään kunnon töitä tuohon aikaa. Asuin Etelä-Saksassa nelisen vuosikymmentä. Välillä olin työkomenukksella muissa maissa muutaman vuoden mutta palasin Saksaan. Olen myös Saksan kansalainen. Minua kohdeltiin hyvin, oli mukava olla töissä ja palkka suht korkea, kouluttivat korkeampaan asemaan. Eläkkeelle päästyäni muutin Italiaan. Siitä on nyt 13 vuotta jo. Kelpaako tämä? Paratiisimaaksi en halua kutsua mitään asumaani maata. Sanonpa sen kuitenkin, että Suomessa käydessäni (harvoin) minua kohdellaan edelleen oikein pascamaisesti tapaan mitäs tänne tulit eikö siellä ulkomailla ole niin hienoa. En ole koskaan kehunut ja pröystäillyt millään asialla. Melko tavallista elämää olen viettänyt, koska minulle kelpaa tavallinen elämä. Viihdyn mitä parhaiten ja aikoinaan myös työelämässä oli kaikki oikein hyvin. Omasta mielestäni integroitumista asuinmaan kulttuuriin eikä mitään paratiisia. 

Samantapaisia kokemuksia minullakin, lentoasemalla vaannellaan ja kaannellaan USAn passiani niinkuin ei olisi koskaan ennen sellaista nahty.

Kun palaan takaisin kotikaupunkiini USAssa niin passivirkailija toivottaa aina aurinkoisen "Welcome home", kertaakaan noita sanoja en ole kuullut Suomeen saapuessani.

Miksi kuulisitkaan, kun virkailija katsoo sun USAn passia, hän olettaa, että olet amerikkalainen. Ei virkailija voi tietää sun suhdetta Suomeen.

Kun virkailija avaa passin niin alkaa tietämään.

Jaa, en sit tiedä, missä on vika, kun mua on aina ollut vastassa ystävällisiä virkailijoita, jotka toivottaa tervetulleeksi.

Vierailija kirjoitti:

Asun Italiassa ja elämä oli ihanaa. Joka ikinen päivä oli mahtava töissä ja vapaalla. Kun oli pakko palata Suomeen ja Helsinkiin, masennuin todella pahasti.

Muutettiin Italiaan ja jo alle vuoden asumisen jälkeen odotin pois pääsyä. Avartava kokemus siinä mielessä, että jos muodostaa maasta mielikuvan lomailun puitteissa, näkee vain romanttisen pinnan. Byrokratia on käsittämätöntä, jätehuolto surkeaa, sovitut aikataulut on ohjeellisia. Asunnot on talvella kylmiä ja lämmitystä säädellään kuntakohtaisesti toimimaan tiettyinä kellonaikoina, jos ei onnistu saamaan asuntoa talosta, jossa lämmitys on hoidettu toisin. Tuon Italian-kokemuksen jälkeen Suomi tuntuu niin toimivalta, siistiltä ja helpolta paikalta elää. 

On Italiassakin  hyviä puolia, suuremmalta osin ne liittyy ilmastoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ulkomailla varsinkin Suomen poliitikot tuntuu todella tyhmiltä. Autovero, alkoholivero; joka ei ole verotettua niin on sitten kiellettyä.

Kyllä ne poliitikot muuallakin osaa olla typeriä! Sellaista maailman kolkkaa ei ole olemassa jossa ei olisi typeriä sääntöjä ja tapoja ihmisillä. Ainoa mikä vaihtelee on mitkä ne asiat missäkin ovat.

Kyllä Suomessa on erityistyperät poliitikot; rahaa osataan työntää minne tahansa muualle ja sitten verotetaan suomalaisia v-tusti. Hienoa!

Vierailija kirjoitti:

Näin vuosikymmeniä ulkomailla asuneena, sanoisin, että ns tavallisen ihmisen elämä on kaikkialla

aika samanlaista.

Tästä olen eri mieltä. Jo se, että asuu Keski-Euroopassa, tarjoaa paljon enemmän mahdollisuuksia elämään niin töiden kuin vapaa-ajankin suhteen kuin asuminen täällä pussinperällä, jossa työpaikat ovat tiukassa ja vapaa-ajan viettomahdollisuudet vähissä. 

Asun nyt Ruotsissa ja odotan, että pääsen täältä pois. Ensimmäiset 10 vuotta oli kivaa. Eilen oli toinen pommi-isku toimiston läheisyyteen ja nyt alkaa riittämään. Ansiotuloverotus on yksi maailman kovimpia (kovempi kuin Suomessa (33%), Ruotsi 55%) ja jengirikollisuus rehottaa. Muutto tulee olemaan Keski-Eurooppaan. Maahan, jossa asuin jo aikaisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi luksusta asua jossain lämpimässä maassa jossa aurinkoisia päiviä 300 vuodessa. Ainoa probleema vain kielitaito ja sillä pärjääminen. Kai se pitää näillä seteillä tyytyä suomen turvalliseen asumiseen ..

Tosi lämpimässä maassa asuminen kiehtoo ajatuksena tasan niin kauan kunnes oikeasti asuu sellaisessa! Paahtavassa auringossa ja jatkuvassa hikoilussa ei ole mitään hauskaa. Se on kivaa lomaalla kun viettää aikaa aurinkorannalla löhöillen. Suurin osa ihmisen elämästä kuitenkin on ihan tavallista arkea. Sen huomaa hyvin paikallisista ihmisistä missä tahansa lämpimässä maassa. Kukaan ei vielä aikaa päivällä auringossa ellei ole aivan pakko. Mielummin ollaan sisällä tai vähintään auringolta suojassa.

Tosi lämpimässä maassa ovat vähän eri tavat kuin Suomessa. Herätään aamulla ennen klo kuutta ja tehdään kotihommia ja senjälkeen töihin. Iltapäivällähän se kuumuus iskee, silloin ei lämpimän maan asukas kyllä mene löhöilemään rannoille, vaan laittaa ikkunaluukkunsa kiinni pitääkseen kotinsa viileänä. Illalla auringon laskun jälkeen puoleen yöhön sitten taas ollaan ulkona ja kävellään rannoilla, istutaan puistoissa ja aperitiivibaareissa. Eläkeläiset tuovat tuolit ja penkit kaduille talojensa eteen ja pulisevat keskenään siinä. Ne joilla on fyysinen työ ulkona, aloittavat usein työn kuumina kesinä kolmelta tai neljältä yöllä ja lopettavat puolelta päivin. Suomalainen nukkuu klo 9-10 ja aktivoituu iltapäivällä. Suomivieraat ovat yleensä aika kiukkuisia, kun kuumanä kesänä täällä Italian auringon alla iltapäivisin ovat monet paikat suljettuna klo 16-17 asti, paitsi tietenkin turistirysissä on toisenlaista elämää ja sitten luullaan, että koko maa toimii kuten turistirysät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi luksusta asua jossain lämpimässä maassa jossa aurinkoisia päiviä 300 vuodessa. Ainoa probleema vain kielitaito ja sillä pärjääminen. Kai se pitää näillä seteillä tyytyä suomen turvalliseen asumiseen ..

Tosi lämpimässä maassa asuminen kiehtoo ajatuksena tasan niin kauan kunnes oikeasti asuu sellaisessa! Paahtavassa auringossa ja jatkuvassa hikoilussa ei ole mitään hauskaa. Se on kivaa lomaalla kun viettää aikaa aurinkorannalla löhöillen. Suurin osa ihmisen elämästä kuitenkin on ihan tavallista arkea. Sen huomaa hyvin paikallisista ihmisistä missä tahansa lämpimässä maassa. Kukaan ei vielä aikaa päivällä auringossa ellei ole aivan pakko. Mielummin ollaan sisällä tai vähintään auringolta suojassa.

Olen asunut aivan tropiikin sydämessä, jossa 40 astetta ja 99% kosteus ovat liki jokapäiväistä arkea, ja nyt asun paikassa, jossa on 300 aurinkoista päivää vuodessa ja jos sataa, niin korkeintaan puoli päivää sittenkin.

No joo, heinä-syyskuussa voi olla hieman hikistä, mutta jos pitää valita hikoilun ja palelun välillä, niin omalta kohdaltani tuossa ei ole mitään epäselvyyttä.

Ilmastointilaitteet ja suihkut on keksitty, eikä tarvitse pitää vaatevarastoa kolmea erilaista ilmastoa varten.

Tälle me nauretaan puolison kanssa aina, kun täälläkin on pari kaveria, joiden mielestä kuuluu olla kuuma. Ja sit ne istuu sen kuuman ajan sisällä ilmastoiduissa kodeissaan! Miksi ihmeessä siihen tarvitaan kuumuutta, kun sisälle saa säädettyä haluamansa lämpötilan ulkoilmasta huolimatta? Eikö olisi kivempi, että siellä ulkona olisi sellainen lämpötila, että sielläkin voi tehdä asioita?

25-30 astetta on sellainen lämpötila, että siihen vielä tottuu, kun on pidempään lämmintä, ja mä ainakin pystyn sulkemaan mielestäni sen ajatuksen, että on kuumaa ja nihkeää. Mut sit, kun mennään 35 asteen yli, niin ei vaan jaksa eikä pysty tehdä oikein mitään.

Joo. Kun raahaa kaupasta niitä kauppakasseja ja vesipullopackeja 30-35 asteen lämpätilassa ja aurinko loimottaa pilvettömältä taivaalta, on siitä hauskuus kaukana. Jokainen talon ja aidan antama varjo tulee käytettyä hyväkseen, kun ei vaan kestä sitä lämpöä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka sanoo, että kaikki on ihanaa eivät ole vielä asuneet tarpeeksi kauan ulkomailla. :)

Riittääkö 20 vuotta? 

Kyllä jos kerrot mikä tuo paratiisimaasi on .

 Ei näihin ikinä saa tällä palstalla vastausta, tiedä sitten miksi.

No minä vastaan, en ole tuo kommentoija joka paratiisimaasta kysyy. Asuin vuodesta 1971 Etelä-Saksassa. Sinne lähdin koska Suomesta ei löytynyt mitään kunnon töitä tuohon aikaa. Asuin Etelä-Saksassa nelisen vuosikymmentä. Välillä olin työkomenukksella muissa maissa muutaman vuoden mutta palasin Saksaan. Olen myös Saksan kansalainen. Minua kohdeltiin hyvin, oli mukava olla töissä ja palkka suht korkea, kouluttivat korkeampaan asemaan. Eläkkeelle päästyäni muutin Italiaan. Siitä on nyt 13 vuotta jo. Kelpaako tämä? Paratiisimaaksi en halua kutsua mitään asumaani maata. Sanonpa sen kuitenkin, että Suomessa käydessäni (harvoin) minua kohdellaan edelleen oikein pascamaisesti tapaan mitäs tänne tulit eikö siellä ulkomailla ole niin hienoa. En ole koskaan kehunut ja pröystäillyt millään asialla. Melko tavallista elämää olen viettänyt, koska minulle kelpaa tavallinen elämä. Viihdyn mitä parhaiten ja aikoinaan myös työelämässä oli kaikki oikein hyvin. Omasta mielestäni integroitumista asuinmaan kulttuuriin eikä mitään paratiisia. 

Samantapaisia kokemuksia minullakin, lentoasemalla vaannellaan ja kaannellaan USAn passiani niinkuin ei olisi koskaan ennen sellaista nahty.

Kun palaan takaisin kotikaupunkiini USAssa niin passivirkailija toivottaa aina aurinkoisen "Welcome home", kertaakaan noita sanoja en ole kuullut Suomeen saapuessani.

Miksi kuulisitkaan, kun virkailija katsoo sun USAn passia, hän olettaa, että olet amerikkalainen. Ei virkailija voi tietää sun suhdetta Suomeen.

Kun virkailija avaa passin niin alkaa tietämään.

Sulle saattaa tulla yllätyksenä, mutta USA:n passi on todella monella leovirtasella ja annaniemisellä ilman, että niillä on minkäänlaista suhdetta Suomeen. Sen kummempaa siis, kuin johnsmitheillä tai jessicaburtoneillakaan on. Täällä ihmiset kyllä tosi tarkkaan tietää alkuperänsä (ihan siis eurooppalaisten siirtolaisten lapset tietää, mistä maista niiden isoisoisovanhemmat on lähteneet jne.), mutta kyllä linkki Suomeen alkaa olla tosi ohut jo ensimmäisillä Amerikassa syntyneillä sukupolvilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka sanoo, että kaikki on ihanaa eivät ole vielä asuneet tarpeeksi kauan ulkomailla. :)

Riittääkö 20 vuotta? 

Kyllä jos kerrot mikä tuo paratiisimaasi on .

 Ei näihin ikinä saa tällä palstalla vastausta, tiedä sitten miksi.

No minä vastaan, en ole tuo kommentoija joka paratiisimaasta kysyy. Asuin vuodesta 1971 Etelä-Saksassa. Sinne lähdin koska Suomesta ei löytynyt mitään kunnon töitä tuohon aikaa. Asuin Etelä-Saksassa nelisen vuosikymmentä. Välillä olin työkomenukksella muissa maissa muutaman vuoden mutta palasin Saksaan. Olen myös Saksan kansalainen. Minua kohdeltiin hyvin, oli mukava olla töissä ja palkka suht korkea, kouluttivat korkeampaan asemaan. Eläkkeelle päästyäni muutin Italiaan. Siitä on nyt 13 vuotta jo. Kelpaako tämä? Paratiisimaaksi en halua kutsua mitään asumaani maata. Sanonpa sen kuitenkin, että Suomessa käydessäni (harvoin) minua kohdellaan edelleen oikein pascamaisesti tapaan mitäs tänne tulit eikö siellä ulkomailla ole niin hienoa. En ole koskaan kehunut ja pröystäillyt millään asialla. Melko tavallista elämää olen viettänyt, koska minulle kelpaa tavallinen elämä. Viihdyn mitä parhaiten ja aikoinaan myös työelämässä oli kaikki oikein hyvin. Omasta mielestäni integroitumista asuinmaan kulttuuriin eikä mitään paratiisia. 

Samantapaisia kokemuksia minullakin, lentoasemalla vaannellaan ja kaannellaan USAn passiani niinkuin ei olisi koskaan ennen sellaista nahty.

Kun palaan takaisin kotikaupunkiini USAssa niin passivirkailija toivottaa aina aurinkoisen "Welcome home", kertaakaan noita sanoja en ole kuullut Suomeen saapuessani.

Miksi kuulisitkaan, kun virkailija katsoo sun USAn passia, hän olettaa, että olet amerikkalainen. Ei virkailija voi tietää sun suhdetta Suomeen.

Kun virkailija avaa passin niin alkaa tietämään.

Sulle saattaa tulla yllätyksenä, mutta USA:n passi on todella monella leovirtasella ja annaniemisellä ilman, että niillä on minkäänlaista suhdetta Suomeen. Sen kummempaa siis, kuin johnsmitheillä tai jessicaburtoneillakaan on. Täällä ihmiset kyllä tosi tarkkaan tietää alkuperänsä (ihan siis eurooppalaisten siirtolaisten lapset tietää, mistä maista niiden isoisoisovanhemmat on lähteneet jne.), mutta kyllä linkki Suomeen alkaa olla tosi ohut jo ensimmäisillä Amerikassa syntyneillä sukupolvilla.

Ai, sinä kuvittelet, että passin tarkastuksessa nuo ovat ainoat tiedot mitä tarkastajalla ovat käytössä siinä laitteellaan? Kuvittele vaan.

Toiseksi; jos USAn passissa nimi on suomalainen niin tuskin on mitään haittaa jos ystävällisesti ja pilke silmäkulmassa toivottaa suomeksi tervetuloa. Useimmat kuitenkin ymmärtävät sen ja tuskin suuttuvat siitä.

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla muistaa vain hyvät asiat Suomessa ja kun asuu Suomessa, huomaa vain huonosti olevat asiat.

Ulkomailla huomaa sen, kuinka vaarallinen paikka Suomi on ja on aina ollutkin sijaintinsa puolesta. Ei todellakaan ole lottovoittoa syntyä tänne. Itse olen muuttamassa takaisin USAan turvallisuussyistä. Tuntuu että pää hajoaa kun emme ole Natossa, eikä ikinä päästäkään.