Mikä auttaisi masennukseen?

Kyllä terapia on avain sana. Lääkitys myös.

Sitten kykenee vähän liikkumaankin. Nämä kaikki yhdessä auttaa.

Masennusta sairastava ihminen ei välttämättä koskaan parane. Sen myöntäminen itselle on vaikeaa.

Itsellä tulee jaksottain ja on rankkaa. Tiedän että kärsin tästä loppuelämäni. Välillä joudun lääkitsemään itseäni, välillä pystyn elämään suht normaalisti ilman.

Olen itse päässyt yli masennuksesta, vinkkejäni muille olisi

- yritä olla innostunut

- muista, että olet täydellinen juuri tuollaisena

- hyväksy erilaiset ihmiset sellaisenaan (esimerkiksi kehitysvammaiset, erilaisesti puhuvat), näin pystyt hyväksymään itsesikin

- usko, että paremmat ajat on tulossa

- pyri rakastamaan kaikkia ihmisiä

- hengellisyys (itse olen spirituaalinen, mutten uskonnollinen)

- laulaminen totuttaa omaan ääneen :)

- kohtaa pelkoja pienin askelin

Up

Josko et sanoisi ihan noin akuutisti ja vakavasti masentuneelle. Hän kokee jo muutenkin valtavaa syyllisyyttä jaksamattomuudestaan ja huonoudestaan. Akuutti sairaan pitää ensin vähän toipua. Ei esim. jalkansa murtaneellekaan sanota pahimmalla hetkellä: liikkuisit enemmän niin ei luut murtuisi. 

Liikunta on tietenkin kaikille hyväksi, mutta synkimmässä olossa innokas yllytys liikkumiseen kuulostaa lähinnä ilkeilyltä (samanlaatuinen julma ohje on tämä: "otat vain itseäsi niskasta kiinni") Vaikeasti masentuneelle voi olla lähes ylivoimainen juttu jo vaikka käydä suihkussa tai laittaa pyykkikone päälle.

Terapian suositteli on kuin vääntäisi veistä haavassa. Ainakaan Helsingissä ei terapioita vaan ole.