"Valitettavasti en voi opettajana monistaa itseäni" - HS

Vierailija kirjoitti:

Muistaako kukaan tai onko kukaan ajatellut tätä asiaa.

Olen siis syntynyt 1977 eli mun ikiäluokka ja siitä vanhemmat ehkä tietää/muistaa.. Kun mentiin yläasteelle, niin ne tulevat luokat oli jaettu keskiarvon mukaan mikä oli ala-asteen 6- luokalla annettu todistukseen. keskiarvon 5.5 -6.5 samalle luokalle ja sit 6.9-7.2/3/4 samalle luokalle jne jne. Tollai saatiin se työrauha oppilaille ja niille oppilaile ketkä tartti enemmän apua. Häiriköt pistettiin suoraan tarkkikselle.

Olen syntynyt 1976 eikä ollut meidän yläasteella tuollaista. Kaikki oli samassa, häiriköt ja luokan nero.

(Olispa ollut kauheaa yli keskitason oppilaana joutua eri luokalle kuin suuri ihastukseni, hän oli häirikkö.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Erilaiset oppijat hyötyvät toistensa seurasta, jos homma on hallussa ja resurssit kunnossa.

Sepä se, kun ne resurssit eivät ole kunnossa. Opettaja ei voi monistaa itseään. Ihan maalaisjärjellä ajateltuna yksi aikuinen ei ehdi mitenkään auttaa tunnin aikana 25 erilaista oppijaa. 

Ja kuitenkin aikaisemmin luokissa oli 30-35 oppilasta ja 1 opettaja. Ei ollut koulunkäyntiavustajia tai kouluavustajia luokissa. Mutta toisaalta oli erityis- ja apukoulija. Pitäisikö palata taakse päin?

Pitäisi palata.Ne erityislapset oli tarkkiksella.Saivat tukea,eikä häirinneet tavallisia oppilaita.Kaikki voitti.

Vierailija kirjoitti:

Usein todetaan, että opettajalla ei ole aikaa auttaa luokan 25 oppilasta tai mikä lukumäärä sitten onkaan tunnin aikana. Noin se varmastikin on. Pohdin, että tarvitseekokaan kaikki oppilaat henkilökohtaista ohjausta ja tukea yhden oppitunnin aikana. Eikö ole tärkeämpää tunnistaa ne jotka kaipaavat tukea ja suunnata YKSILÖohjaus heille. Tämä ei tarkoita että muut oppilaat eivät saisi tukea. Eikö suurin osa opetuksesta ja ohjauksesta ole ryhmämuotoista.

Tämä nyt yhtenä näkökulmana keskusteluun.

Kyllähän jokainen oppilas kaipaa myös yksilöllistä tukea. Ei pelkästään he, jotka haluavat istua pulpetissaan "väärällä puolella" tai pureskella sinitarraa kuin purkkaa (oman lapseni luokalla oli tällainen tapaus) tai eivät pelkästään he, joilla se opetettu asia meni ihan täysin yli hilseen. Myös menestyvä oppilas saattaa tarvita vaikka lisätehtäviä. Tai se keskikastin oppilas saattaa tarvita vain vähän rohkaisua luottaa omaan osaamiseensa (ja tähän usein riittää, että opettaja kysyy pari johdattelevaa kysymystä tai vain seisoo vieressa katsomassa). Mutta kun tähän ei riitä aikaa opettajalla, kun kaikki aika menee siihen, että saa vedettyä sen kivireen joten kuten muiden tahdissa.

Vierailija kirjoitti:

Muistaako kukaan tai onko kukaan ajatellut tätä asiaa.

Olen siis syntynyt 1977 eli mun ikiäluokka ja siitä vanhemmat ehkä tietää/muistaa.. Kun mentiin yläasteelle, niin ne tulevat luokat oli jaettu keskiarvon mukaan mikä oli ala-asteen 6- luokalla annettu todistukseen. keskiarvon 5.5 -6.5 samalle luokalle ja sit 6.9-7.2/3/4 samalle luokalle jne jne. Tollai saatiin se työrauha oppilaille ja niille oppilaile ketkä tartti enemmän apua. Häiriköt pistettiin suoraan tarkkikselle.

-73, minä en tuollaiseen ole  Turussa törmännyt. Luokalla oli kaikenlaista hiihtäjää.

Vierailija kirjoitti:

Muistaako kukaan tai onko kukaan ajatellut tätä asiaa.

Olen siis syntynyt 1977 eli mun ikiäluokka ja siitä vanhemmat ehkä tietää/muistaa.. Kun mentiin yläasteelle, niin ne tulevat luokat oli jaettu keskiarvon mukaan mikä oli ala-asteen 6- luokalla annettu todistukseen. keskiarvon 5.5 -6.5 samalle luokalle ja sit 6.9-7.2/3/4 samalle luokalle jne jne. Tollai saatiin se työrauha oppilaille ja niille oppilaile ketkä tartti enemmän apua. Häiriköt pistettiin suoraan tarkkikselle.

Meillä jaettiin painotusten mukaan, tavallaan. Eli oli yksi luokka joka tuli toisesta alakoulusta, yksi liikuntapainotteinen luokka ja sitten me A-ruotsin lukijat, jotka laitettiin samalla luokalle ala-asteen tarkkailuluokkaa käyneiden kanssa. Oli elämän hirvein kolme vuotta, mutta opinpahan kesittymään ihan millaisessa melussa hyvänsä. vm-71

Tulostimella monistaa vai kloonaamalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Erilaiset oppijat hyötyvät toistensa seurasta, jos homma on hallussa ja resurssit kunnossa.

Sepä se, kun ne resurssit eivät ole kunnossa. Opettaja ei voi monistaa itseään. Ihan maalaisjärjellä ajateltuna yksi aikuinen ei ehdi mitenkään auttaa tunnin aikana 25 erilaista oppijaa. 

Ja kuitenkin aikaisemmin luokissa oli 30-35 oppilasta ja 1 opettaja. Ei ollut koulunkäyntiavustajia tai kouluavustajia luokissa. Mutta toisaalta oli erityis- ja apukoulija. Pitäisikö palata taakse päin?

Pitäisi palata.Ne erityislapset oli tarkkiksella.Saivat tukea,eikä häirinneet tavallisia oppilaita.Kaikki voitti.

Paitsi oppimisvaikeuksien, ei häiriköinnin vuoksi sinne laitetut.

Vierailija kirjoitti:

Usein todetaan, että opettajalla ei ole aikaa auttaa luokan 25 oppilasta tai mikä lukumäärä sitten onkaan tunnin aikana. Noin se varmastikin on. Pohdin, että tarvitseekokaan kaikki oppilaat henkilökohtaista ohjausta ja tukea yhden oppitunnin aikana. Eikö ole tärkeämpää tunnistaa ne jotka kaipaavat tukea ja suunnata YKSILÖohjaus heille. Tämä ei tarkoita että muut oppilaat eivät saisi tukea. Eikö suurin osa opetuksesta ja ohjauksesta ole ryhmämuotoista.

Tämä nyt yhtenä näkökulmana keskusteluun.

Et taida olla opettaja?

"Ryhmämuotoisella" opetuksella tarkoitat varmaan sitä, että opettaja puhuu luokan edessä ja oppilaat kuuntelevat. Tätä tarvitaan ja tätä myös on totta kai kouluissa esim. matikassa, mutta maksimikesto on 5-10 minuuttia, yhtään pidempään ei nykylapsista ne taitavimmatkaan jaksa keskittyä. Kuitenkin usein tämän uuden asian opetuksen aikana

-yksi mölisee ja huutelee päälle

-kaksi lähtee tähän mukaan

-yksi leikkii kynillä

-yksi ryömii lattioilla

-yksi vaatii päästä vessaan

-kolme muuta haluaa myös silloin vessaan

-yksi itkee

Opetuksen jälkeen noin kolmannes osaa ottaa kirjasta oikean aukeaman esille ja ryhtyä työhön. He etenevät itsenäisesti ja saavat tunnin tehtävät tehtyä.

Noin kolmannes (joka voi siis olla lähemmäs 10 oppilasta) on noita yllämainittuja, joilla ei ole välttämättä mitään ymmärrystä siitä, millä tunnilla edes ollaan. "Ota kirja" -kehoitukseen vastataan, että "Ai äikän kirjako"? Ei ole kirjaa, ei kyniä tai kumeja, ja jos välineet on, onkin henkinen tila semmoinen, että kirja lentää seinään, kun ei ymmärretä ensimmäistä tehtävänantoa.

Väliin jää se ryhmä, joka osaa kyllä ottaa kirjan ja oikean sivunkin esiin, mutta tarvitsisi vielä apua saadakseen langan päästä kiinni tehtävien suhteen. Heidän luokseen opettaja ei ehdi koko tunnilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Erilaiset oppijat hyötyvät toistensa seurasta, jos homma on hallussa ja resurssit kunnossa.

Sepä se, kun ne resurssit eivät ole kunnossa. Opettaja ei voi monistaa itseään. Ihan maalaisjärjellä ajateltuna yksi aikuinen ei ehdi mitenkään auttaa tunnin aikana 25 erilaista oppijaa. 

Ja kuitenkin aikaisemmin luokissa oli 30-35 oppilasta ja 1 opettaja. Ei ollut koulunkäyntiavustajia tai kouluavustajia luokissa. Mutta toisaalta oli erityis- ja apukoulija. Pitäisikö palata taakse päin?

Pitäisi palata.Ne erityislapset oli tarkkiksella.Saivat tukea,eikä häirinneet tavallisia oppilaita.Kaikki voitti.

Ketkä kaikki sinne tarkkikselle laitetaan? Jos laitetaan kaikki erityislapset, sitten laitetaan esimerkiksi lievistä lukivaikeuksista kärsivät, s2-oppilaat opintomenestyksestä riippumatta, selektiivisesti mutistit, ahdistuneet ja masentuneet, syömishäiriöiset, ehkäpä lopulta likinäköisetkin ja diabeetikot. Mihin erityisyyden raja vedetään? Vaaditaanko diagnoosi? Nimittäin vaikka kaikki erityiset laitettaisiin tarkkikselle, sinne "normaalien" puolelle jäisi edelleen häiriköitä ja kiusaajia.

Nykyään vain hullu lähtee opettajaksi. Se ammatti on tärvelty poliittisin päätöksin samalla kun koulukin on tuhottu. 

Kiitos, Kokoomus!

Kyllä, en ole opettaja, mutta totesinkin tuovani yhden näkökulman keskusteluun. Ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta ehkä erilaiset näkökulmat voivat joskus antaa jonkin ajatuksen tai haastaa omaa ajattelua.

Olen edelleen sitä mieltä, että jokainen oppilas ei tarvitse jokaisella oppitunnilla opettajan henkilökohtaista, yksilöllistä apua/ohjeistusta/vierihoitoa. Jos Matti on varsin noheva matematiikassa, miksi hänelle pitäisi ihan jokaisella matematiikan tunnilla jakaa opettajan niukkaa resurssia?

Ryhmämuotoisella ohjauksella ja opetuksella tarkoitin sitä mitä opettaja toteuttaa isommalle porukalle. Oletan, että opettaja alustaa aihetta ja ohjeistaa työskentelyn: mitä ja miten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein todetaan, että opettajalla ei ole aikaa auttaa luokan 25 oppilasta tai mikä lukumäärä sitten onkaan tunnin aikana. Noin se varmastikin on. Pohdin, että tarvitseekokaan kaikki oppilaat henkilökohtaista ohjausta ja tukea yhden oppitunnin aikana. Eikö ole tärkeämpää tunnistaa ne jotka kaipaavat tukea ja suunnata YKSILÖohjaus heille. Tämä ei tarkoita että muut oppilaat eivät saisi tukea. Eikö suurin osa opetuksesta ja ohjauksesta ole ryhmämuotoista.

Tämä nyt yhtenä näkökulmana keskusteluun.

Et taida olla opettaja?

"Ryhmämuotoisella" opetuksella tarkoitat varmaan sitä, että opettaja puhuu luokan edessä ja oppilaat kuuntelevat. Tätä tarvitaan ja tätä myös on totta kai kouluissa esim. matikassa, mutta maksimikesto on 5-10 minuuttia, yhtään pidempään ei nykylapsista ne taitavimmatkaan jaksa keskittyä. Kuitenkin usein tämän uuden asian opetuksen aikana

-yksi mölisee ja huutelee päälle

-kaksi lähtee tähän mukaan

-yksi leikkii kynillä

-yksi ryömii lattioilla

-yksi vaatii päästä vessaan

-kolme muuta haluaa myös silloin vessaan

-yksi itkee

Opetuksen jälkeen noin kolmannes osaa ottaa kirjasta oikean aukeaman esille ja ryhtyä työhön. He etenevät itsenäisesti ja saavat tunnin tehtävät tehtyä.

Noin kolmannes (joka voi siis olla lähemmäs 10 oppilasta) on noita yllämainittuja, joilla ei ole välttämättä mitään ymmärrystä siitä, millä tunnilla edes ollaan. "Ota kirja" -kehoitukseen vastataan, että "Ai äikän kirjako"? Ei ole kirjaa, ei kyniä tai kumeja, ja jos välineet on, onkin henkinen tila semmoinen, että kirja lentää seinään, kun ei ymmärretä ensimmäistä tehtävänantoa.

Väliin jää se ryhmä, joka osaa kyllä ottaa kirjan ja oikean sivunkin esiin, mutta tarvitsisi vielä apua saadakseen langan päästä kiinni tehtävien suhteen. Heidän luokseen opettaja ei ehdi koko tunnilla.

Tää opettajien uhriutuminen alkaa jo ärsyttää, ihan niin kuin kellään muulla ei olisi stressaavaa työtä. Itsekin teen suurfirman IT puolella työtä jossa ainakin 3 henkilölle riittäisi kiireellistä tekemistä, yksin kuitenkin joudun tekemään.

"Suurissa ja levottomissa opetusryhmissä opettajan aika kuluu suurelta osin muuhun kuin opettamiseen, muun muassa työrauhan ylläpitämiseen."

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009326176.html

Ennen oli tehtäväkirjoja. Nyt säästetään. Työkirjoja ei tilata. Opettajat laitetaan monistamaan tekijänoikeuslakien vastaisesti tehtäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Erilaiset oppijat hyötyvät toistensa seurasta, jos homma on hallussa ja resurssit kunnossa.

Sepä se, kun ne resurssit eivät ole kunnossa. Opettaja ei voi monistaa itseään. Ihan maalaisjärjellä ajateltuna yksi aikuinen ei ehdi mitenkään auttaa tunnin aikana 25 erilaista oppijaa. 

Miksi kunnat eivät palkkaa enemmän opettajia ja koulunkäyntiavustajia? Miksi oppilaiden vanhemmat eivät pistä kuntapäättäjiä vastuuseen vaan rääkyvät jonkun hallituksen tai yksittäisen ministerin perään, jotka ei opettajia palkkaa? Mihin kunnat hassaavat rahansa?

Erityisopettajista on suuri pula tällä hetkellä monessa kunnassa. Helsingissäkin oli tänään 10-15 erityisopettajaa haussa, Vantaalla ja Espoossa samoin. Vähän joka kunnassa haetaan nyt nimenomaan erityisopettajia.

Vierailija kirjoitti:

Tää opettajien uhriutuminen alkaa jo ärsyttää, ihan niin kuin kellään muulla ei olisi stressaavaa työtä. Itsekin teen suurfirman IT puolella työtä jossa ainakin 3 henkilölle riittäisi kiireellistä tekemistä, yksin kuitenkin joudun tekemään.

Eiköhän suurimmalla osalla ihmisistä ole enemmän tai vähemmän stressaava työ nykyään. Opetuksesta on leikattu ja opettajien työ tehty ihan mahdottomaksi kaikilla päätöksillä viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Opetus on tärkeää työtä ja jonkun on sitä annettava. Tulevien työntekijöiden peruskoulutus kun ei onnistu, niin ei ole suurfirmoihin IT-alan työntekijöitäkään tulossa. Mielestäni tässä tilanteessa ei juuri muuta ole tehtävissä kuin vähän uhriutua, ei ne opettajat omia työolojaan, palkkojaan tai ryhmäkokojaan pääse päättämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Erilaiset oppijat hyötyvät toistensa seurasta, jos homma on hallussa ja resurssit kunnossa.

Sepä se, kun ne resurssit eivät ole kunnossa. Opettaja ei voi monistaa itseään. Ihan maalaisjärjellä ajateltuna yksi aikuinen ei ehdi mitenkään auttaa tunnin aikana 25 erilaista oppijaa. 

Ja kuitenkin aikaisemmin luokissa oli 30-35 oppilasta ja 1 opettaja. Ei ollut koulunkäyntiavustajia tai kouluavustajia luokissa. Mutta toisaalta oli erityis- ja apukoulija. Pitäisikö palata taakse päin?

Niin, mikäköhän on sittemmin muuttunut hmm...

OPETUSMINISTERI Li Andersson (vas) sanoo, että tiedot S2-oppilaiden heikoista kirjoitustaidoista eivät tulleet yllätyksenä.

Se on ollut tiedossa, että emme ole riittävän hyviä tukemaan vieraskielisiä oppilaita, Andersson sanoo.

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) tiistaina julkaistun tutkimuksen mukaan S2-oppilaat eli suomea toisena kielenä opiskelevat lapset jäävät muista jälkeen. Erot koulujen välillä kasvavat, ja etenkin oppilaiden kirjoitustaidossa on huolestuttavan isoja.

Vierailija kirjoitti:

OPETUSMINISTERI Li Andersson (vas) sanoo, että tiedot S2-oppilaiden heikoista kirjoitustaidoista eivät tulleet yllätyksenä.

Se on ollut tiedossa, että emme ole riittävän hyviä tukemaan vieraskielisiä oppilaita, Andersson sanoo.

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) tiistaina julkaistun tutkimuksen mukaan S2-oppilaat eli suomea toisena kielenä opiskelevat lapset jäävät muista jälkeen. Erot koulujen välillä kasvavat, ja etenkin oppilaiden kirjoitustaidossa on huolestuttavan isoja.

Miksi lapsille ei opeteta suomea ennenkuin heidät pannaan kouluun? Kenen idea tuo on, että kieltä osaamattomat olisivat muka samalla tasolla kantasuomalaisten kanssa? Haiskahtaa heitteillejätölle.

Ja alkuperöisesti listasta puuttuu kohta 4) oppilaat, jotka kuuluisivat erityisluokalle (vanhat emut ja esyt) ovat siellä yleisopetuksessa, koska pienluokkapaikkaa ei löydy, kun kaikki luokat ovat jo täynnä.