Lue keskustelun säännöt.
Onko tavallinen vauva-arki tylsää?
Odotan ensimmäistä lastani ja olen sen myötä alkanut kiinnittää enemmän huomiota kaveripiirini lapsiperheisiin ja ylipäätään nykyajan perhe-elämään. Hämmentävin asia on ollut vauvojen ja taaperoiden harrastukset ja elämykset. Kotona olevat kaverini eivät välttämättä mene alle 2-vuotiaan lapsensa kanssa moneen päivään ulos pihalle tai puistoon (ovat ihan itse kertoneet). Sen sijaan mennään sisäleikkipuistoihin, taidemuseoihin, kahviloihin ja vastaaviin. Lisäksi monet kyselevät vinkkejä 2-vuotiaalle sopivista harrastuksista, siis ei mitään muskaria tai perhekerhoa vaan ihan jalkapalloa, voimistelua jne. Olen varmaan elänyt jossakin pahvilaatikossa, kun kuvittelin että pienen lapsen kanssa riittää ulkoilu, leikkiminen ja tavallinen arki. Omat vanhempani veivät lähinnä metsäretkelle ja kirjastoon ja ehkä kerran kuussa jotain erityisempää (olen Helsingistä). Harrastukset tulivat siinä kouluiässä. Kun vauvamme syntyy, haluaisimme olla puolisoni kanssa vuorotellen kotona mahdollisimman pitkään. Mutta onko tavallinen arki vauvan/taaperon kanssa tylsää? Tapaako lapseni muita lapsia, jos hän on vain kotona, onko puistoissa enää leikkikavereita? Onko tässä eroja esim. kaupungin ja maaseudun/kehyskuntien välillä?
Kommentit (166)
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava ketju! Minulla ei ole vielä omia lapsia, mutta suunnitteilla kyllä ja toivottavasti tämän vuoden aikana tulisin raskaaksi.
Olen todella introvertti ja viihdyn siis itsekseni paljon. Pidän myös rauhallisesta tekemisestä ja kotona olemisesta. Olen ajatellut hyvin myönteisesti vanhempainvapaasta eli että olisi kiva vain olla kahdestaan vauvan kanssa. Olisi päivärytmi, eikä travitsisi tehdä mitään ihmeellisempää, mutta toisaalta olisi kerrankin aikaa tehdä kaikenlaista. Olen siinä uskossa, että vastasyntynyt vain nukkuu ja syö, joten jos ei halua nukkua aina silloin, kun vauvakin, niin sehän mahdollistaa omien harrastusten ja projektien tekemistä (siis kotona). Niihin ei perusarjessa ole tarpeeksi aikaa. Tiedän myös ihmisiä, jotka ovat opiskelleet vanhempainvapaallaan eli aikaa on muuhunkin kuin pelkästään vauvan hoitoon. Tämäkin tietysti riippuu siitä, että millainen vauva on.
Vaikka viihdyn kotonakin, niin vanhempainvapaa mahdollistaa myös paljon muutakin tekemistä kuin kotona olemisen eli vaikkapa retket ja näyttelyissä käynnit jne. Olisi aikaa monille asioille, mutta toisaalta ei tarvitse tehdäkään mitään ihmeellistä: voi vain ihastella omaa lastaan ja seurata hänen kehitystään.
Käyn muutoinkin päivittäin ulkona tai vähintään yritän. Teen etänä töitä, joten työn takia minun ei tarvitse liikkua, mutta yritän liikkua päivällä ulkona valosaan aikaan, sillä se on ihan terveellistäkin. Hoidan esim asioita tai käyn kävelyllä. Ihmeellistä, jos en tekisi tätä myös vauvan kanssa.
Mutta yksinäisyyttä ja tylsyyttä en ole osannut odottaa (tai siis tylsää sitä varmaan kaikilla joskus on, elämä on sellaista, mutta että tylsyys olisi määrittävä tunne, niin en usko). En arkenakaan etätöiden takia nää jatkuvasti ihmisiä, mutta puolisoa tietysti päivittäin. Lisäksi nään sisaruksiani, äitiäni ja ystäviäni välillä.
Pidän sulle peukkuja, että vauvahaaveet käy pian toteen 😊 Ei kuitenkaan kannata ladata vauvavuoteen liikaa toiveita ja suunnitelmia sille, että ehtisit/jaksaisit puuhastella ja harrastaa kotona paljon omia juttuja. Vauvat ja lapset ovat erilaisia ja esimerkiksi itse olen joutunut hyväksymään sen, että monet minulle mieluisat harrastukset on täytynyt jättää tauolle pariksi vuodeksi. En osaa edes kuvitella, millaisia vauvoja/taaperoita niillä äideillä on oltava, jotka pystyvät pistämään pientä yritystoimintaa pystyyn tai opiskelemaan tutkintoja vauvavuoden aikana. Oma lapseni ei ole mielestäni edes ollut mitenkään erityisen vaativa vauva tai taapero 😅
Kannattaa asennoitua siten, että se vauvavuosi on vauvaa varten ja muut jutut kivaa ekstraa, joka saattaa jäädä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava ketju! Minulla ei ole vielä omia lapsia, mutta suunnitteilla kyllä ja toivottavasti tämän vuoden aikana tulisin raskaaksi.
Olen todella introvertti ja viihdyn siis itsekseni paljon. Pidän myös rauhallisesta tekemisestä ja kotona olemisesta. Olen ajatellut hyvin myönteisesti vanhempainvapaasta eli että olisi kiva vain olla kahdestaan vauvan kanssa. Olisi päivärytmi, eikä travitsisi tehdä mitään ihmeellisempää, mutta toisaalta olisi kerrankin aikaa tehdä kaikenlaista. Olen siinä uskossa, että vastasyntynyt vain nukkuu ja syö, joten jos ei halua nukkua aina silloin, kun vauvakin, niin sehän mahdollistaa omien harrastusten ja projektien tekemistä (siis kotona). Niihin ei perusarjessa ole tarpeeksi aikaa. Tiedän myös ihmisiä, jotka ovat opiskelleet vanhempainvapaallaan eli aikaa on muuhunkin kuin pelkästään vauvan hoitoon. Tämäkin tietysti riippuu siitä, että millainen vauva on.
Vaikka viihdyn kotonakin, niin vanhempainvapaa mahdollistaa myös paljon muutakin tekemistä kuin kotona olemisen eli vaikkapa retket ja näyttelyissä käynnit jne. Olisi aikaa monille asioille, mutta toisaalta ei tarvitse tehdäkään mitään ihmeellistä: voi vain ihastella omaa lastaan ja seurata hänen kehitystään.
Käyn muutoinkin päivittäin ulkona tai vähintään yritän. Teen etänä töitä, joten työn takia minun ei tarvitse liikkua, mutta yritän liikkua päivällä ulkona valosaan aikaan, sillä se on ihan terveellistäkin. Hoidan esim asioita tai käyn kävelyllä. Ihmeellistä, jos en tekisi tätä myös vauvan kanssa.
Mutta yksinäisyyttä ja tylsyyttä en ole osannut odottaa (tai siis tylsää sitä varmaan kaikilla joskus on, elämä on sellaista, mutta että tylsyys olisi määrittävä tunne, niin en usko). En arkenakaan etätöiden takia nää jatkuvasti ihmisiä, mutta puolisoa tietysti päivittäin. Lisäksi nään sisaruksiani, äitiäni ja ystäviäni välillä.
Hymähdin kun luin tämän. Sanoisin että heitä suunnitelmat projekteista pois. En minä ainakaan ensimmäiseen vuoteen vauvan kanssa pystynyt keskittymään yhtään mihinkään. Joo vastasyntynyt kyllä nukkuu paljon, usein 45 min pätkissä. Sitä voi edeltää melkein tunnin syöttäminen, vaipan vaihto, pukluisten vaatteiden vaihto, vatsakivuista huutavan vauvan kanniskelua ja röyhtäytystä puoli tuntia, kakkavaipan vaihto uudelleen, pian vihdoin nukahtaa... Ei tosiaan tule ekana mieleen mennä jonkin projektin pariin, vaan ne omat perustarpeet (syöminen, vessassa käynti) ehtii juuri ja juuri hoitaa ennen kuin sama alkaa uudelleen. Toista alusta alkaen noin 6 kertaa päivässä :D ja lisäksi kun on valvonut ja väsynyt ja hormoneista vähän sekaisin, aivotoiminta on tauolla.
Sehän riippuu täysin siitä miten päiväsi rakennat, miten vaativaa vauvan kanssa on (onko esim koliikki tai jtn muuta joka vie mehuja ja aiheuttaa huolta) ja mitä tykkäät puuhailla vauvan kanssa. Minulla ei kyllä ollut tylsää kummankaan lapsen kanssa, vaan otin ilon irti kun sai keskittyä muuhun kuin töihin. Ensimmäisen kanssa ulkoiltiin, nähtiin kavereita, tehtiin kotihommia, leivoin, kokkasin, lueskelin, käytettiin koiria metsässä, treenasin vauva punttina tai lattialla leikkimatolla vieressä :) Nuoremmalla oli kyllä koliikki yms eli väsytti aika paljon, mutta sama homma hänenkin kanssaan. Kahvia kului. Perheenä myös metsäretkiä, kirjastoreissuja, uimahallireissuja jne..
Päivärytmi piti huolen, että päivät menivät nopeasti ja pystyi ennakkoon suunnittelemaan mukavia menoja ja tekemistä. Kummankaan kanssa en käynyt missään äiti-vauva kerhoissa, muskareissa tms. Ihan leikkipuistot ja läheiset / ystävät ympärillä ja treffejä milloin missäkin riitti sosiaalisuuteen vauvan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat yksilöitä ja kaikki erilaisia. Sinun ensisijainen tehtävä on oppia tunnustamaan oma lapsesi ja elää sen mukaan eikä kaavailla miten minä olen muita parempi ihminen ja haaveilla takaisin sinne omaa lapsuuteen. Tuo huonosti piilotettu itse korostus kannattaa karsia ihan ensimmäiseksi pois, jos meinaat pärjätä aika raassakin äitiyden maailmassa. Kukaan ei ole niin saatanallisen syyllistävä kuin toinen äiti. ( jota teit jo nyt)
Jännä kuinka erilaisen kuvan voi saada samasta tekstistä. Onko sinulla tapana lähteä kaikkeen mukaan aina peitsi tanassa? Näetkö piilovittuilua pelkässä hyvän huomenen toivotuksessakin? Mikroilmeitä ja äänensävyjä?
Itse en voi sietää rutiineja, vaikka toki niitä väkisin tulee esim. työn kautta, mutta yritän aina työnikin valita mahdollisimman itsenäistä, niin että voin paljon päättää itse mitä milloinkin teen.
Se riippuu jokaisen ihmisen omasta luonteesta mikä sopii kellekin. Mieheni on aika helposti tapojensa orja, ja taitaa vähän toisella lapsella olla samaa, on muutenkin paljon samanlainen kuin isänsä, ja toisella lapsella taas ei olisi mitään rutiineja jos se hänestä olisi kiinni, hän haluaisi nukkua, syödä, pelata ja olla kavereiden kanssa ihan koska haluaa, vuorokauden ajasta riippumatta, eli on minuun tullut. Mutta näillä mennään porukalla, yhteiskunnan vaatimusten mukaan arkena, ja muulloin sitten kuten itseä huvittaa.
Mutta mulla ei koskaan ole ollut tylsää, olen aina osannut viihdyttää itseäni, ja kaikki turha häslääminen on vaan rasittavaa, sitä jaksaa joskus, mutta ei koko ajan. Vaihtelu virkistää, jatkuva vaihtelu ei.
Eli kuten moni muukin on sanonut, elämä on sellaista kun siitä itse tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lentomatkustus pitää kieltää alle 7-vuotiailta, eivät muutenkaan muista mitään reissusta jotkut parivuotiaat ja sitten niitä roudataan jonnekin Balille.
Vierailija kirjoitti:
Lentomatkustus pitää kieltää alle 7-vuotiailta, eivät muutenkaan muista mitään reissusta jotkut parivuotiaat ja sitten niitä roudataan jonnekin Balille.
Jos et kestä olla erossa lapsestasi, ÄLÄ MATKUSTA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauvan kanssa on helppo lähteä minne vain, mutta flunssakautena en mielelläni ole vienyt pientä suuriin yleisötapahtumiin.
Meillä on kolme lasta, joten kaveria ja seuraa on ihan omasta takaa. Välillä näemme serkkuja ja yhtä toista lapsiperhettä, jossa on saman ikäinen vauva. Muutoin arki on lähinnä sitä, että vauva kulkee mukana, kun menemme isompien lasten kanssa mustikkaan, luistelemaan, uimahalliin, metsäretkelle, leikkikentälle jne.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että alle 3-vuotiaille harrastukset ovat turhia. Ne voivat virkistää vanhempaa, mutta lapselle niillä ei ole mitään merkitystä.
Nauroin vähän tuolle "vauvan kanssa on helppo lähteä minne vain". Vauva söi päivisin suunnilleen neljän tunnin välein. Imetys molemmista rinnoista ja pullomaito, vajaa tunti. Sitten refluksin takia vauvan pitämistä pystyasennossa tunti. Sitten voi sijoittaa vauvan vaaka-asentoon ilman että hän huutaa ja pääsee lähtemään vaikka vaunulenkille. Tietysti myös kaupassa pitää käydä, tiskata, siivota, pullot pestä ja keittää, vaipat vaihtaa niissä väleissä. Jos lähdettiin jonnekin mistä ei ehditty takaisin ennen ruokaa, niin jumituttiin sinne ruokailemaan ym.
Tietysti joka päivä johonkin päästiin, mutta en nyt ihan helpoksi sitä sanoisi. Tavoitteena, että ehtisi talvisinkin aina valoisaan aikaan edes yhdellevvaunulenkille ulos. Luulin odotusaikana, että koko ajan saisi vaunuilla.
No, leikki-ikäinen on helppo ottaa mukaan ja eskarilainen osaa jo käyttäytyäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva-arki on ihan mukavaa ja leppoisaa. Olin hoitovapaalla siihen asti että lapsi täytti 3 vuotta.
2-vuotiaana alettiin käydä muskarissa ja kerhossa, kivaa vaihtelua itsellekin.
Vaikka vauva/taapero on tärkein, kannattaa huolehtia myös parisuhteesta ja järjestää kahdenkeskistä tekemistä, käydä vaikka kahvilassa tai uimassa yhdessä. Luo hyvä verkosto babysittausta varten.
Lisäksi ota myös omaa aikaa, se lataa akkuja. Kaikkea hyvää sinulle.
En jaksa lukea koko ketjua, mutta laitan nyt muutaman ajatuksen. Itselläni on monta lasta, ja vauva-arki on ihan parasta! Myös taaperoiden ja minkä tahansa ikäisten lasten kanssa touhuaminen on antoisaa ja rakastan sitä.
Mutta aikuisen seuran puute voi silti tehdä siitä ihan tavallisesta puuhaamisesta väsyttävää ja yksinäistä. Esikoisen kanssa ulkoilimme todella paljon, jopa pari kertaa päivässä lähipuistossa, koska asuimme alueella, jolta löysimme useita samanikäisten perheitä, ja puistoon sai aina myös aikuista seuraa (=toisia äitejä). Seuraavien lasten kanssa olemme asuneet ns. paremmalla alueella, mutta täällä hyvin harva on ollut kiinnostunut tutustumaan puhumattakaan mistään yhdessä leikkipuistoilusta.
En millään jaksa lähteä leikkipuistoon, jos ei siellä ole myös itselle seuraa tiedossa. Mieluummin menen sitten vaikka perhekerhoon ja muskariin, jossa voi edes jutella muiden aikuisten kanssa, vaikkemme niin henkilökohtaisesti tuttuja olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsen kanssa piti varoa tavallista enemmän infektioita ja oli kyllä tylsää, kun ei voitu nähdä paljon muita ihmisiä. Tuttujen lapset jatkuvasti räkäisiä ja oltiin sitten hyvin paljon keskenämme. Jos pystyy näkemään muita äitejä ja vauvoja lähes päivittäin, niin voi olla oikein mukavaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava ketju! Minulla ei ole vielä omia lapsia, mutta suunnitteilla kyllä ja toivottavasti tämän vuoden aikana tulisin raskaaksi.
Olen todella introvertti ja viihdyn siis itsekseni paljon. Pidän myös rauhallisesta tekemisestä ja kotona olemisesta. Olen ajatellut hyvin myönteisesti vanhempainvapaasta eli että olisi kiva vain olla kahdestaan vauvan kanssa. Olisi päivärytmi, eikä travitsisi tehdä mitään ihmeellisempää, mutta toisaalta olisi kerrankin aikaa tehdä kaikenlaista. Olen siinä uskossa, että vastasyntynyt vain nukkuu ja syö, joten jos ei halua nukkua aina silloin, kun vauvakin, niin sehän mahdollistaa omien harrastusten ja projektien tekemistä (siis kotona). Niihin ei perusarjessa ole tarpeeksi aikaa. Tiedän myös ihmisiä, jotka ovat opiskelleet vanhempainvapaallaan eli aikaa on muuhunkin kuin pelkästään vauvan hoitoon. Tämäkin tietysti riippuu siitä, että millainen vauva on.
Vaikka viihdyn kotonakin, niin vanhempainvapaa mahdollistaa myös paljon muutakin tekemistä kuin kotona olemisen eli vaikkapa retket ja näyttelyissä käynnit jne. Olisi aikaa monille asioille, mutta toisaalta ei tarvitse tehdäkään mitään ihmeellistä: voi vain ihastella omaa lastaan ja seurata hänen kehitystään.
Käyn muutoinkin päivittäin ulkona tai vähintään yritän. Teen etänä töitä, joten työn takia minun ei tarvitse liikkua, mutta yritän liikkua päivällä ulkona valosaan aikaan, sillä se on ihan terveellistäkin. Hoidan esim asioita tai käyn kävelyllä. Ihmeellistä, jos en tekisi tätä myös vauvan kanssa.
Mutta yksinäisyyttä ja tylsyyttä en ole osannut odottaa (tai siis tylsää sitä varmaan kaikilla joskus on, elämä on sellaista, mutta että tylsyys olisi määrittävä tunne, niin en usko). En arkenakaan etätöiden takia nää jatkuvasti ihmisiä, mutta puolisoa tietysti päivittäin. Lisäksi nään sisaruksiani, äitiäni ja ystäviäni välillä.
Hymähdin kun luin tämän. Sanoisin että heitä suunnitelmat projekteista pois. En minä ainakaan ensimmäiseen vuoteen vauvan kanssa pystynyt keskittymään yhtään mihinkään. Joo vastasyntynyt kyllä nukkuu paljon, usein 45 min pätkissä. Sitä voi edeltää melkein tunnin syöttäminen, vaipan vaihto, pukluisten vaatteiden vaihto, vatsakivuista huutavan vauvan kanniskelua ja röyhtäytystä puoli tuntia, kakkavaipan vaihto uudelleen, pian vihdoin nukahtaa... Ei tosiaan tule ekana mieleen mennä jonkin projektin pariin, vaan ne omat perustarpeet (syöminen, vessassa käynti) ehtii juuri ja juuri hoitaa ennen kuin sama alkaa uudelleen. Toista alusta alkaen noin 6 kertaa päivässä :D ja lisäksi kun on valvonut ja väsynyt ja hormoneista vähän sekaisin, aivotoiminta on tauolla.
Samaa mieltä vastaajan kanssa. Ja itsekin kuvittelin, että vauvan kanssa voi tehdä kaikkia omia juttuja. 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi päivärytmi, eikä travitsisi tehdä mitään ihmeellisempää, mutta toisaalta olisi kerrankin aikaa tehdä kaikenlaista. Olen siinä uskossa, että vastasyntynyt vain nukkuu ja syö, joten jos ei halua nukkua aina silloin, kun vauvakin, niin sehän mahdollistaa omien harrastusten ja projektien tekemistä (siis kotona). Niihin ei perusarjessa ole tarpeeksi aikaa. Tiedän myös ihmisiä, jotka ovat opiskelleet vanhempainvapaallaan eli aikaa on muuhunkin kuin pelkästään vauvan hoitoon. Tämäkin tietysti riippuu siitä, että millainen vauva on.
vauvan kanssa on pidettävä päivärytmi, mutta jos on nukkunut katkonaisia öitä useita viikkoja putkeen niin silloin pystyy tekemään vain sen minimin vaadittavan. Vauva syö ja nukkuu , mutta kun se voi oikeasti herätä syömään kahden tunnin välein ympäri vuorokauden, niin olet sidottu siihen 2h syöttöihin ympäri vuorokauden. Toki hormonit auttavat äitiä jaksamaan, mutta mitä itse muistelen aikaa niin kyllä aikapitkälti mentiin silmät ristissä päiviä eteenpäin, ja minulla sentään oli helppo vauva, joka söi ja nukkui eikä kitissyt mistään. Yllätyksenä voi tulla se jatkuva huoli ja murhe, onko vauvalla kaikki hyvin, ja se jos mikä on väsyttävää. En nyt halua lannistaa, mutta realiteettejä on niin monta kuin on vauvoja ja äitejäkin.
Ei kannata liikaa etukäteen suunnitella omaa äitiyttään ja vauva-aikaa. Jos kävisi niin että sairastuisit vaikka synnytyksen jälkeiseen masennukseen tai lapsi ei olisikaan terve niin voisi tilanne tuntua vielä pahemmalta kun kauhea lista laatimiasi suunnitelmia jäisikin tekemättä. Näet kyllä sitten millainen elämä teille sopii kun se ajankohtaiseksi tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö vanhemman jonka lapsi ei muuta tekisi kuin potkisi sitä palloa ottaa pallo pois ja raahata se väkisin sinne leikkipuiston? On erilaisia lapsia ja aikuisia. Voi olla, että tulee se päivä kun sinä olet se paljon paheksuttu futisäiti.🤣 Ja se joka pisti lapsen hoitoon alle vuoden ikäisenä, jne. Nämä vaan on asioita, joita ei kannata kauheasti etukäteen huudella. Sinä et tiedä vielä hittojakaan siitä esim millainen äiti sinä olet. Ja se lapsen isä voi häipyä ekan vuoden aikana.
Eikö pallon potkiminen onnistu kotipihassa tai leikkipuistossa? Eli onko se pakko tehdä siellä jossain jalkapallohallissa valmentajan johdolla?
Öh, onnistuu.. Mutta onko siis joku syy, miksei lapsi saisi potkia myös valmentajan johdolla? Kuka siitä kärsii?
+ muiden lasten kanssa
Leikkipuistossa jää yksin, kun kaikki muut lapset ovat siellä jalkapalloseuran harjoituksissa. Tänä päivänä se nyt on vaan niin, että lapsella on oltava ohjattuja harrastuksia. Muita harrastuksia ei edes lasketa harrastuksiksi.
Missä päin jää leikkipuistossa yksin?
Meillä ainakin lähipuistossa on aina porukkaa ja ollaankin tutustuttu melkoiseen määrään alueen lapsia & heidän vanhempiaan ihan vaan puistoilemalla.
Ollaan ehditty myös museoihin ja kahveille. Ja lapset harrastaa tuota pahamaineista jalkapalloa. Ei nämä ole yhtään joko tai -asioita. Hyvin ehtii sekä ulkoilla että tehdä muuta.
Vauva nukkuu kiltisti. Onpahan sitten hyvä. Päivällä sitten vaimon kanssa aikaa rakastella, kun ollaan kotosalla molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö vanhemman jonka lapsi ei muuta tekisi kuin potkisi sitä palloa ottaa pallo pois ja raahata se väkisin sinne leikkipuiston? On erilaisia lapsia ja aikuisia. Voi olla, että tulee se päivä kun sinä olet se paljon paheksuttu futisäiti.🤣 Ja se joka pisti lapsen hoitoon alle vuoden ikäisenä, jne. Nämä vaan on asioita, joita ei kannata kauheasti etukäteen huudella. Sinä et tiedä vielä hittojakaan siitä esim millainen äiti sinä olet. Ja se lapsen isä voi häipyä ekan vuoden aikana.
Eikö pallon potkiminen onnistu kotipihassa tai leikkipuistossa? Eli onko se pakko tehdä siellä jossain jalkapallohallissa valmentajan johdolla?
Öh, onnistuu.. Mutta onko siis joku syy, miksei lapsi saisi potkia myös valmentajan johdolla? Kuka siitä kärsii?
+ muiden lasten kanssa
Leikkipuistossa jää yksin, kun kaikki muut lapset ovat siellä jalkapalloseuran harjoituksissa. Tänä päivänä se nyt on vaan niin, että lapsella on oltava ohjattuja harrastuksia. Muita harrastuksia ei edes lasketa harrastuksiksi.
Missä päin jää leikkipuistossa yksin?
Meillä ainakin lähipuistossa on aina porukkaa ja ollaankin tutustuttu melkoiseen määrään alueen lapsia & heidän vanhempiaan ihan vaan puistoilemalla.Ollaan ehditty myös museoihin ja kahveille. Ja lapset harrastaa tuota pahamaineista jalkapalloa. Ei nämä ole yhtään joko tai -asioita. Hyvin ehtii sekä ulkoilla että tehdä muuta.
Vuosaaressa aika kyrpiintyneen näköstä jengii leikkipuistos. Varmaa jotain nisteja tai muuten vaan jossain mömmöissään.
Olin vuoden vauvan kanssa kotona.
Olipa ihana päästä takaisin töihin.
Mä olen päättänyt jo nyt, että lapsi omaan huoneeseen mahd. nopeasti. Ihan sillä ettäsaisin nukuttua. Olen niin paljon parempi äiti jos saan yhtäjaksoisesti unta edes sen 5-6 tuntia yössä.