Lue keskustelun säännöt.
Onko tavallinen vauva-arki tylsää?
Odotan ensimmäistä lastani ja olen sen myötä alkanut kiinnittää enemmän huomiota kaveripiirini lapsiperheisiin ja ylipäätään nykyajan perhe-elämään. Hämmentävin asia on ollut vauvojen ja taaperoiden harrastukset ja elämykset. Kotona olevat kaverini eivät välttämättä mene alle 2-vuotiaan lapsensa kanssa moneen päivään ulos pihalle tai puistoon (ovat ihan itse kertoneet). Sen sijaan mennään sisäleikkipuistoihin, taidemuseoihin, kahviloihin ja vastaaviin. Lisäksi monet kyselevät vinkkejä 2-vuotiaalle sopivista harrastuksista, siis ei mitään muskaria tai perhekerhoa vaan ihan jalkapalloa, voimistelua jne. Olen varmaan elänyt jossakin pahvilaatikossa, kun kuvittelin että pienen lapsen kanssa riittää ulkoilu, leikkiminen ja tavallinen arki. Omat vanhempani veivät lähinnä metsäretkelle ja kirjastoon ja ehkä kerran kuussa jotain erityisempää (olen Helsingistä). Harrastukset tulivat siinä kouluiässä. Kun vauvamme syntyy, haluaisimme olla puolisoni kanssa vuorotellen kotona mahdollisimman pitkään. Mutta onko tavallinen arki vauvan/taaperon kanssa tylsää? Tapaako lapseni muita lapsia, jos hän on vain kotona, onko puistoissa enää leikkikavereita? Onko tässä eroja esim. kaupungin ja maaseudun/kehyskuntien välillä?
Kommentit (166)
Riippuu oletteko itsekin lapsia vai yli 30v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiettyä toistoa päivissä tietysti on, mutta paljon on kiinni ihmisestä itsestään miten sen kokee. Itse en kokenut yhtään tylsäksi, päinvastoin. Musta tärkeintä, että ei tee vertailua jonkun muun vanhemmuuteen, vaan elää sellaista arkea kuin itse haluaa ja satsaa niihin asioihin mistä tykkää. Hyvää vauva-aikaa aloittajalle!
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa mitä sanotte, mutta lapselle tekee erittäin hyvää päästä ulos pihalle, lähimetsään tai leikkipuistoon edes muutaman kerran viikossa. Jo sille 2-vuotiaalle.
2-vuotiaalle kyllä, mutta ap puhui nyt alle 2-vuotiaista ja vauvoista. Muistan kyllä kun yritin olla Hyvä Äiti ja viedä 1,5-vuotiaani lähimetsään metsäretkelle. Se huusi kuin syötävä, kun eihän se pysynyt siellä epätasaisessa maastossa pystyssä ja oli koko ajan nenällään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tylsyyden kokemus riippuu lapsesta ja vanhemmasta. Toiset kokee tylsänä, toiset ei. Toiset lapset kaipaa paljon virikkeitä, toisille riittää vähempi.
Meillä vaille 2 v kotihoidossa ja ihan perusarki riittää. Ulkoillaan, käydään seurakunnan kerhossa, leikitään ja luetaan. Nautin tästä ajasta tosi paljon, joku muu tylsistyisi.
Lapsettomana ajatellen tälläinen arki on myös rauhoittavaa lapselle . Jatkuva meno ja häly pienelle lapselle ei voi olla hyväksi .Ja tavallinen elämä on tylsähköö , siihen pitää vaan myöntyä .
Siis eihän se, että lapsi viedään esimerkiksi museoon, missä on arkipäivänä tosi hiljaista ja hän nukkuu osan museovierailusta, tai vaikka kirjastoon ja kahvilaan, joka samoin arkipäivisin on väljä tai täynnä rauhallisia mummoja, ole mitään "jatkuvaa menoa ja hälyä"?!
Korjaus: oli tosi hiljaista, ennen kuin joku kaltaisesi mulkvisti raahasi sinne otuksen, joka ei sinne kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tylsyyden kokemus riippuu lapsesta ja vanhemmasta. Toiset kokee tylsänä, toiset ei. Toiset lapset kaipaa paljon virikkeitä, toisille riittää vähempi.
Meillä vaille 2 v kotihoidossa ja ihan perusarki riittää. Ulkoillaan, käydään seurakunnan kerhossa, leikitään ja luetaan. Nautin tästä ajasta tosi paljon, joku muu tylsistyisi.
Lapsettomana ajatellen tälläinen arki on myös rauhoittavaa lapselle . Jatkuva meno ja häly pienelle lapselle ei voi olla hyväksi .Ja tavallinen elämä on tylsähköö , siihen pitää vaan myöntyä .
Siis eihän se, että lapsi viedään esimerkiksi museoon, missä on arkipäivänä tosi hiljaista ja hän nukkuu osan museovierailusta, tai vaikka kirjastoon ja kahvilaan, joka samoin arkipäivisin on väljä tai täynnä rauhallisia mummoja, ole mitään "jatkuvaa menoa ja hälyä"?!
Korjaus: oli tosi hiljaista, ennen kuin joku kaltaisesi mulkvisti raahasi sinne otuksen, joka ei sinne kuulu.
Milläs oikeudella sinä määräät kuka saa käydä museossa ja kuka ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen kokenut vauva-ajan aina mukavaksi. Olen sellainen, että välillä kaipasin ihan sitä minun ja vauvan omaa rauhaa kotona , eikä paljoa käyty missään harrastuksissa. Nähtiin välillä vauvojen leikkitreffeillä muita äitejä ja vauvoja. Mulla oli siihen aikaan muitakin läheisiä vauvan kanssa kotona niin oli mukavaa seuraa. Sellainen tasapaino itsellä näissä, että en halunnut liikaa aikatauluttaa, mutta ei pelkästään kotona jaksanut kaiken aikaa olla.
Kolme vauva-aikaa tässä olen kokenut ja voin sanoa, että elämäni parhaita hetkiä.
Vauva- ja taaperoarki oli elämäni parasta aikaa. Nyt jo pitkään työelämässä olleena muistelen sitä kaiholla. Arki koostui pitkälti rutiineista. Kävimme paljon kerhoissa, kahvittelimme ja puistoilimme toisten kotiäitien kanssa. Teimme paljon kotimaan lomamatkoja puolison ollessa vapaalla. Nautimme joka päivästä, leikeistä, lukemisesta, päiväunista, ulkoilusta ym. Koti oli aina siisti, kotiruokaa ja leivonnaisia. Aika (3 vuotta) meni todella nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tekstistä suorastaan paistaa se, että ap:llä voi olla edessä yllätys jos toinenkin. Kuka tahansa on täydellinen vanhempi siihen saakka kunnes esikoislapsi tosiasiassa syntyy.
Jännä, miten itse näin lapsettomana en lukenut ap:n viestistä mitään omaa erinomaisuutta korostavaa, vaan ihan yleistä mietiskelyä ja hämmästelyä siitä, miten asiat vauva-arjessa voivatkin olla eri tavalla, kuin itse on mieltänyt.
Täällä närkästyneet äiti-ihmiset hyökkäävät ylenkatseisine ja halveksuvine kommentteineen, joista paistaa jonkinlainen ylimielisyydellä verhottu katkeruus tätä kirkasotsaista nuorta tulevaa äitiä kohtaan.
Vasta jälkeenpäin olen käsittänyt, että yksi lapsettomuuden kätketyistä siunauksista on, etten joudu koskaan teidän myrkyllisten mammojen kanssa tekemisiin.
Aina kilpaillaan, kyräillään, kadehditaan, ollaan kaksinaamaisia. En tosiaan haluaisi kuulua teihin!
Eivät nuo elintavat sulje toisiaan pois: moni perhe viettää pääasiassa "perusarkea" ja sitten väliin tulee jotain muuta. Jos itse mietin esimerkkejä ajalta, kun lapsemme oli 1-2 v, mitä tehtiin satunnaisesti arjen lomassa:
-lähdettiin kauempana olevalle uimarannalle/leikkipuistoon keinumaan (sai vaihtelua siihen lähileikkipuistoon)
-käytiin kylässä kummien/isovanhempien luona tai he tulivat käymään meillä
-käytiin luontoretkellä kotikaupungin luontokohteessa (lapsi kantorepussa mukana)
-tehtiin automatka johonkin toiseen kaupunkiin päiväseltään
-käytiin kauppakeskuksen sisäleikkipaikassa/leikkihuoneessa
-osallistuttiin lastentapahtumiin, joita järjestettiin ulkona (makkaranpaistoa, musiikkia, joku luontopolku yms)
Suurin osa arjesta oli sitä lähileikkipuistoa, kotona kirjojen lukemista/leikkimistä ja muuta tavallista. Sitten satunnaisesti siellä välissä oli tuota muutakin. Ei edes joka viikko, mutta joka kuukausi jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tylsyyden kokemus riippuu lapsesta ja vanhemmasta. Toiset kokee tylsänä, toiset ei. Toiset lapset kaipaa paljon virikkeitä, toisille riittää vähempi.
Meillä vaille 2 v kotihoidossa ja ihan perusarki riittää. Ulkoillaan, käydään seurakunnan kerhossa, leikitään ja luetaan. Nautin tästä ajasta tosi paljon, joku muu tylsistyisi.
Lapsettomana ajatellen tälläinen arki on myös rauhoittavaa lapselle . Jatkuva meno ja häly pienelle lapselle ei voi olla hyväksi .Ja tavallinen elämä on tylsähköö , siihen pitää vaan myöntyä .
Siis eihän se, että lapsi viedään esimerkiksi museoon, missä on arkipäivänä tosi hiljaista ja hän nukkuu osan museovierailusta, tai vaikka kirjastoon ja kahvilaan, joka samoin arkipäivisin on väljä tai täynnä rauhallisia mummoja, ole mitään "jatkuvaa menoa ja hälyä"?!
Korjaus: oli tosi hiljaista, ennen kuin joku kaltaisesi mulkvisti raahasi sinne otuksen, joka ei sinne kuulu.
Milläs oikeudella sinä määräät kuka saa käydä museossa ja kuka ei?
Maksavat asiakkaat saa käydä. Eikä nekään, jos heittäytyvät keskelle lattiaa huutamaan .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tylsyyden kokemus riippuu lapsesta ja vanhemmasta. Toiset kokee tylsänä, toiset ei. Toiset lapset kaipaa paljon virikkeitä, toisille riittää vähempi.
Meillä vaille 2 v kotihoidossa ja ihan perusarki riittää. Ulkoillaan, käydään seurakunnan kerhossa, leikitään ja luetaan. Nautin tästä ajasta tosi paljon, joku muu tylsistyisi.
Lapsettomana ajatellen tälläinen arki on myös rauhoittavaa lapselle . Jatkuva meno ja häly pienelle lapselle ei voi olla hyväksi .Ja tavallinen elämä on tylsähköö , siihen pitää vaan myöntyä .
Siis eihän se, että lapsi viedään esimerkiksi museoon, missä on arkipäivänä tosi hiljaista ja hän nukkuu osan museovierailusta, tai vaikka kirjastoon ja kahvilaan, joka samoin arkipäivisin on väljä tai täynnä rauhallisia mummoja, ole mitään "jatkuvaa menoa ja hälyä"?!
Korjaus: oli tosi hiljaista, ennen kuin joku kaltaisesi mulkvisti raahasi sinne otuksen, joka ei sinne kuulu.
Kuinka usein käyt museoissa arkena keskellä päivää? Hiljainen on TOSI hiljainen. Kyseinen lapsiperhe saattaa olla sillä hetkellä jopa ainoa asiakas, tai sitten ainoat toiset asiakkaat voivat olla aivan toisella museota. Museot ovat vain iloisia, että siellä joku käy hiljaisina hetkinäkin. (Tästä ehkä pois lukien Helsingin vilkkaimmat turistikohteet, mutta juuri niihin en ekana pikkulasta lähtisikään viemään.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia, että ap miettii näitä asioita .
Muistan kuitenkin itse ajatelleeni, että en suunnittele liikaa. Kun odotin esikoista moni kyseli "jännittääkö synnytys, meinaatko synnyttää luomuna vai otatko epiduraalin, vai kokeiletko ammetta?"
Toinen kysymys oli myös raskausaikana "aiotko imettää vauvaa? Meinaatko täysimettää 6kk saakka?"
Mietin jo silloin, että miksi minulta kysytään tällaisia asioita. Vastasin mm. Imetyskysymykseen, että yritän imettää ja katsotaan miten se lähtee sujumaan.
Synnytyskysymyksiin vastasin, että en ole suunnitellut liikaa, se menee omalla painollaan.
Helposti mammat vertailee vaunujaan ja muita tavaroitaan, en lähtenyt noihin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulle oli tärkeää olla muutakin kuin äiti. Siksi otin vauvan/taaperon mukaan ostoksille, kahviloihin, ravintolaan, museoon, taidenäyttelyyn, teatteriharjoituksiin, tapaamaan muita. Onneksi muutkin lapsia saaneet ystäväni toimivat samoin.
No siis, eihän sua minään muuna nähdäkään, kuin just pelkästään äitinä, kun tyhmänä raahaat sitä lastasi aivan asiaankuulumattomiin paikkoihin! :D :D
Mikä logiikka vai vai jäikö aivot synnärille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi siistiä, tänne tuli ihan kunnon trolli nyt haastamaan riitaa.
Vauvan kanssa arki ei mun mielestä ollut erityisen tylsää, koska just pystyi tekemään kaikkea itselle mielekästä. Vauva on helppo ottaa kaveriksi vaikka sinne museoon ja ulkonakin painottuu oma lenkkeily vaunujen / rattaiden kanssa.
Sitten kun lapsi kasvaa ja alkaa kaivata enemmän fyysistä aktiviteettia, niin homma muuttuu. Täytyy alkaa viettää aikaa puistoissa ja mennä sen lapsen tahtiin. Eli hitaasti. Oman mielenterveyden kannalta minulle oli tärkeää, että arkeen kuului muutakin kuin puistoilua ja siksi oli joitain harrastuksia. Mutta kukin tyylillään, ei kannata tuomita ennen kuin itsellä on tuosta ajasta kokemusta.
Vauva aika on tylsää, no toki jos nukkuu voi käydä kahvilla ja kirjastossa. Taaperon kanssa helpottaa kun voi mennä puistoon ja metsään tutkimaan mitä sieltä löytyy, lähimetsän eväsretki onnistuu jo taaperon kanssa ja voi mennä muuallekin rattaat ja eväät mukaan. Omien lasten ollessa pieniä ei ollut mitään sisäleikki-tautipesä- paikkoja joten ulkona oltiin.
Vierailija kirjoitti:
Vauvan kanssa arki ei mun mielestä ollut erityisen tylsää, koska just pystyi tekemään kaikkea itselle mielekästä. Vauva on helppo ottaa kaveriksi vaikka sinne museoon ja ulkonakin painottuu oma lenkkeily vaunujen / rattaiden kanssa.
Sitten kun lapsi kasvaa ja alkaa kaivata enemmän fyysistä aktiviteettia, niin homma muuttuu. Täytyy alkaa viettää aikaa puistoissa ja mennä sen lapsen tahtiin. Eli hitaasti. Oman mielenterveyden kannalta minulle oli tärkeää, että arkeen kuului muutakin kuin puistoilua ja siksi oli joitain harrastuksia. Mutta kukin tyylillään, ei kannata tuomita ennen kuin itsellä on tuosta ajasta kokemusta.
Huomaan itse tästä, miten tosi erilaisia ihmisten kokemukset on! Mulle just vauva-arki oli tappavan tylsää ja sitten taas kaikki oli ihanaa ja mielenkiintoista, kun lapsi osasi kommunikoida ja sen kanssa pystyi jollain lailla jo keskustelemaan.
Eli jostain 1,5 vuodesta eteenpäin oli tosi siistiä mennä minne vain lapsen kanssa, kun se oli kiinnostunut kaikesta ja sille sai selittää asioita, enkä muista että meillä olis juuri ollut tylsää hetkeä. Vaikka mekin siis kuuluttiin tähän leiriin, joka liikkui muuallakin kuin lähipuistoissa ja -metsissä, oltiin siellä kaupungilla ja perhekerhoissa ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tylsyyden kokemus riippuu lapsesta ja vanhemmasta. Toiset kokee tylsänä, toiset ei. Toiset lapset kaipaa paljon virikkeitä, toisille riittää vähempi.
Meillä vaille 2 v kotihoidossa ja ihan perusarki riittää. Ulkoillaan, käydään seurakunnan kerhossa, leikitään ja luetaan. Nautin tästä ajasta tosi paljon, joku muu tylsistyisi.
Lapsettomana ajatellen tälläinen arki on myös rauhoittavaa lapselle . Jatkuva meno ja häly pienelle lapselle ei voi olla hyväksi .Ja tavallinen elämä on tylsähköö , siihen pitää vaan myöntyä .
Siis eihän se, että lapsi viedään esimerkiksi museoon, missä on arkipäivänä tosi hiljaista ja hän nukkuu osan museovierailusta, tai vaikka kirjastoon ja kahvilaan, joka samoin arkipäivisin on väljä tai täynnä rauhallisia mummoja, ole mitään "jatkuvaa menoa ja hälyä"?!
Korjaus: oli tosi hiljaista, ennen kuin joku kaltaisesi mulkvisti raahasi sinne otuksen, joka ei sinne kuulu.
Milläs oikeudella sinä määräät kuka saa käydä museossa ja kuka ei?
Maksavat asiakkaat saa käydä. Eikä nekään, jos heittäytyvät keskelle lattiaa huutamaan .
Vai niin. Miksi museoihin on sitten usein järjestetty jopa ohjelmaa lapsille, jos ne ei saisi siellä käydä? Miksi taaperot pääsee museoon ilmaiseksi jos heitä ei sinne saa viedä?
Vierailija kirjoitti:
Voi siistiä, tänne tuli ihan kunnon trolli nyt haastamaan riitaa.
Jep, tähän saakkahan tämä oli harvinaisen hyvähenkinen ketju.
Syntymä on kuolemantuomio :(