Lue keskustelun säännöt.
Onko tavallinen vauva-arki tylsää?
Odotan ensimmäistä lastani ja olen sen myötä alkanut kiinnittää enemmän huomiota kaveripiirini lapsiperheisiin ja ylipäätään nykyajan perhe-elämään. Hämmentävin asia on ollut vauvojen ja taaperoiden harrastukset ja elämykset. Kotona olevat kaverini eivät välttämättä mene alle 2-vuotiaan lapsensa kanssa moneen päivään ulos pihalle tai puistoon (ovat ihan itse kertoneet). Sen sijaan mennään sisäleikkipuistoihin, taidemuseoihin, kahviloihin ja vastaaviin. Lisäksi monet kyselevät vinkkejä 2-vuotiaalle sopivista harrastuksista, siis ei mitään muskaria tai perhekerhoa vaan ihan jalkapalloa, voimistelua jne. Olen varmaan elänyt jossakin pahvilaatikossa, kun kuvittelin että pienen lapsen kanssa riittää ulkoilu, leikkiminen ja tavallinen arki. Omat vanhempani veivät lähinnä metsäretkelle ja kirjastoon ja ehkä kerran kuussa jotain erityisempää (olen Helsingistä). Harrastukset tulivat siinä kouluiässä. Kun vauvamme syntyy, haluaisimme olla puolisoni kanssa vuorotellen kotona mahdollisimman pitkään. Mutta onko tavallinen arki vauvan/taaperon kanssa tylsää? Tapaako lapseni muita lapsia, jos hän on vain kotona, onko puistoissa enää leikkikavereita? Onko tässä eroja esim. kaupungin ja maaseudun/kehyskuntien välillä?
Kommentit (166)
Mä käyn vauvan kanssa lounailla, kahviloissa, kirppiksillä, kaupassa, museossakin olen käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvan kanssa on helppo lähteä minne vain, mutta flunssakautena en mielelläni ole vienyt pientä suuriin yleisötapahtumiin.
Meillä on kolme lasta, joten kaveria ja seuraa on ihan omasta takaa. Välillä näemme serkkuja ja yhtä toista lapsiperhettä, jossa on saman ikäinen vauva. Muutoin arki on lähinnä sitä, että vauva kulkee mukana, kun menemme isompien lasten kanssa mustikkaan, luistelemaan, uimahalliin, metsäretkelle, leikkikentälle jne.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että alle 3-vuotiaille harrastukset ovat turhia. Ne voivat virkistää vanhempaa, mutta lapselle niillä ei ole mitään merkitystä.
Siis ainakin minä menin ja harrastin vauvavuotena itseni takia. Ne tekemiset vain pitää sovittaa vauvan mukaan, kun se tulee mukana. Taapero jo tykkää kiipeillä sisäleikkipuistossa ja erilaisissa muissa leikkipaikoissa, joiden mukaan sitten valitaan ne menomestat ikäluokassa 1-4. Sitä vanhemmilla on jo enemmän myös aikuiseen makuun olevaa harrastusta tai omia juttuja. Me ei olla retkeilijöitä ja ulkoilukin lähinnä koirien kanssa. Onneksi päiväkoti ja koulu ulkoiluttaa lapset kesää lukuunottamatta.
Kiinnostava ketju! Minulla ei ole vielä omia lapsia, mutta suunnitteilla kyllä ja toivottavasti tämän vuoden aikana tulisin raskaaksi.
Olen todella introvertti ja viihdyn siis itsekseni paljon. Pidän myös rauhallisesta tekemisestä ja kotona olemisesta. Olen ajatellut hyvin myönteisesti vanhempainvapaasta eli että olisi kiva vain olla kahdestaan vauvan kanssa. Olisi päivärytmi, eikä travitsisi tehdä mitään ihmeellisempää, mutta toisaalta olisi kerrankin aikaa tehdä kaikenlaista. Olen siinä uskossa, että vastasyntynyt vain nukkuu ja syö, joten jos ei halua nukkua aina silloin, kun vauvakin, niin sehän mahdollistaa omien harrastusten ja projektien tekemistä (siis kotona). Niihin ei perusarjessa ole tarpeeksi aikaa. Tiedän myös ihmisiä, jotka ovat opiskelleet vanhempainvapaallaan eli aikaa on muuhunkin kuin pelkästään vauvan hoitoon. Tämäkin tietysti riippuu siitä, että millainen vauva on.
Vaikka viihdyn kotonakin, niin vanhempainvapaa mahdollistaa myös paljon muutakin tekemistä kuin kotona olemisen eli vaikkapa retket ja näyttelyissä käynnit jne. Olisi aikaa monille asioille, mutta toisaalta ei tarvitse tehdäkään mitään ihmeellistä: voi vain ihastella omaa lastaan ja seurata hänen kehitystään.
Käyn muutoinkin päivittäin ulkona tai vähintään yritän. Teen etänä töitä, joten työn takia minun ei tarvitse liikkua, mutta yritän liikkua päivällä ulkona valosaan aikaan, sillä se on ihan terveellistäkin. Hoidan esim asioita tai käyn kävelyllä. Ihmeellistä, jos en tekisi tätä myös vauvan kanssa.
Mutta yksinäisyyttä ja tylsyyttä en ole osannut odottaa (tai siis tylsää sitä varmaan kaikilla joskus on, elämä on sellaista, mutta että tylsyys olisi määrittävä tunne, niin en usko). En arkenakaan etätöiden takia nää jatkuvasti ihmisiä, mutta puolisoa tietysti päivittäin. Lisäksi nään sisaruksiani, äitiäni ja ystäviäni välillä.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava ketju! Minulla ei ole vielä omia lapsia, mutta suunnitteilla kyllä ja toivottavasti tämän vuoden aikana tulisin raskaaksi.
Olen todella introvertti ja viihdyn siis itsekseni paljon. Pidän myös rauhallisesta tekemisestä ja kotona olemisesta. Olen ajatellut hyvin myönteisesti vanhempainvapaasta eli että olisi kiva vain olla kahdestaan vauvan kanssa. Olisi päivärytmi, eikä travitsisi tehdä mitään ihmeellisempää, mutta toisaalta olisi kerrankin aikaa tehdä kaikenlaista. Olen siinä uskossa, että vastasyntynyt vain nukkuu ja syö, joten jos ei halua nukkua aina silloin, kun vauvakin, niin sehän mahdollistaa omien harrastusten ja projektien tekemistä (siis kotona). Niihin ei perusarjessa ole tarpeeksi aikaa. Tiedän myös ihmisiä, jotka ovat opiskelleet vanhempainvapaallaan eli aikaa on muuhunkin kuin pelkästään vauvan hoitoon. Tämäkin tietysti riippuu siitä, että millainen vauva on.
Vaikka viihdyn kotonakin, niin vanhempainvapaa mahdollistaa myös paljon muutakin tekemistä kuin kotona olemisen eli vaikkapa retket ja näyttelyissä käynnit jne. Olisi aikaa monille asioille, mutta toisaalta ei tarvitse tehdäkään mitään ihmeellistä: voi vain ihastella omaa lastaan ja seurata hänen kehitystään.
Käyn muutoinkin päivittäin ulkona tai vähintään yritän. Teen etänä töitä, joten työn takia minun ei tarvitse liikkua, mutta yritän liikkua päivällä ulkona valosaan aikaan, sillä se on ihan terveellistäkin. Hoidan esim asioita tai käyn kävelyllä. Ihmeellistä, jos en tekisi tätä myös vauvan kanssa.
Mutta yksinäisyyttä ja tylsyyttä en ole osannut odottaa (tai siis tylsää sitä varmaan kaikilla joskus on, elämä on sellaista, mutta että tylsyys olisi määrittävä tunne, niin en usko). En arkenakaan etätöiden takia nää jatkuvasti ihmisiä, mutta puolisoa tietysti päivittäin. Lisäksi nään sisaruksiani, äitiäni ja ystäviäni välillä.
JATKAN: Olen ajatellut, että lapsi tulee osaksi minun ja meidän elämäämme. Esim. käyn viikoittain uimassa, joten miksi en vaikka kävisi sitten välillä uimassa lapseni kanssa. Joskus on kiva käydä kahvilassa, miksi en menisi lapsen kanssa sinne. Monesti on kiva vain olla kotona tekemättä mitään ihmeellistä tai ihan vain rauhallista puuhaa, niin sitähän se vauvan kanssa oleminen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me askarrellaan lasten kanssa sinulle mitali ja laitetaan postiin.
Taidat olla tehnyt itsesi mielestä huonoja valintoja kun katkeroittaa toisen pohdinnat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon kahden lapsen kanssa kotona ja kyllä valtaosa elämästämme on ihan normaalia leikkipuistoilua, kirjastoa yms. Mutta käydään myös lastentapahtumissa ja tehdään retkiä, ehkä kerran kuussa keskimäärin. Miksei kun mahdollisuuksia on. Tärkeintä että ulkoilua tai muuta energiankulutusta on joka päivä. Ei tietty ihan vauvan kanssa.
Ihanaa kun saa nukkua just silloin kun haluaa.
N29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tylsyyden kokemus riippuu lapsesta ja vanhemmasta. Toiset kokee tylsänä, toiset ei. Toiset lapset kaipaa paljon virikkeitä, toisille riittää vähempi.
Meillä vaille 2 v kotihoidossa ja ihan perusarki riittää. Ulkoillaan, käydään seurakunnan kerhossa, leikitään ja luetaan. Nautin tästä ajasta tosi paljon, joku muu tylsistyisi.
Olis ihan painajainen mulle. Hyvä kun osaan itestäni huolehtia ja yleensä en osaa. Onneksi sain pitkälle edenneen klamydian teininä enkä voi tulla raskaaksi. Hienoa että jotkut vielä pitää lapsista enemmän kuin omasta elämästään. Nostan hattua sulle!
Ihanaa. Kaipaan niitä aikoja kun lapset olivat pikkulapsia. Sitä tunsi tärkeäksi itsensä ja perhe oli onnellisempi. Saihan niistä rahaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isänä sanoisin, että suunnilleen kaikki toiminta on tylsempää lasten kanssa kuin ilman lapsia, tämä pätee vähintään n. kymmenvuotiaaksi. Teinistä alkaa jo pikkuhiljaa olla oikeasti seuraa.
Ei äitiyslomaa kirjoitti:
Ihan järjettömän tylsää. Ykkösen kanssa jaksoin 4 kk äitiyslomaa, kakkosen 5 kk. Kolmosen kanssa tein maisteriopinnot kahdessa vuodessa äitiyslomalla. Ehkä jollekin riittää elämänsisällöksi joku retkeily kerran päivässä, ei minulle.
Teit lapset jonkun toisen hoidettaviksi? No kai niihin ehtii tutustua siinä muutaman hereilläolotunnin aikana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isänä sanoisin, että suunnilleen kaikki toiminta on tylsempää lasten kanssa kuin ilman lapsia, tämä pätee vähintään n. kymmenvuotiaaksi. Teinistä alkaa jo pikkuhiljaa olla oikeasti seuraa.
Toinen isä täällä sanoo, että oma kokemus on täysin päinvastainen; kaikki toiminta on paljon aiempaa kiinnostavampaa/hauskempaa, kun näkee asiat ihan uudenlaisesta kulmasta. Asennoitumiseen auttaa, kun keskittyy juttelemaan lasten kanssa, kuuntelee mitä heillä on sanottavana kaikesta, voi seurata uskomattoman kiinnostavia keskusteluja.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä arki on välillä tylsää vauvan tai taaperon kanssa. Välillä se on oikein supertylsää, kun toistetaan päivästä toiseen samaa kaavaa vailla aikuiskontaktia. Sellaista elämä kuitenkin on. Joskus on tylsää ja joskus on vielä tylsempää.
Pieni lapsi ei tarvitse hienoja elämyksiä ja harrastuksia. Koti ja sen turvalliset aikuiset riittävät. Harrastaa ehtii sitten kouluiässä.
Kannattaa muodostaa arjestaan sellaista, mistä itse pitää ja mikä näyttää sopivan omalle vauvalle. Lapsi oppii kyllä uimaan, vaikkei hän menekään vauvauintiin ja hän oppii kyllä kaikkia muitakin asioita myöhemmin, vaikka olisikin ollut pelkästään kotona.
Muiden äitien tekemisten ei kannata antaa vaikuttaa omiin ratkaisuihin. Jos joku haluaa uuvuttaa itsensä juoksemalla kahviloissa, sisähuvipuistoissa ja harrastuksissa, siinäpähän tekee niin. Sinä voit antaa lapsesi tonkia keittiön laatikkoa ja se on varmasti pienelle lapselle ihan riittävää. Lapsi ei jää mistään paitsi, eikä hän kehity huonommin.
Yksi ohje: älä anna kännykkää tai tablettia lapsesi käteen viihdykkeeksi. Ruokailutilanteissa ja vaunuissa istuessa jutellaan ja opitaan elämän normaaleja asioita.
Minusta vauva-taapero-arki oli ihan parasta, aivan ihana seurata pienen kasvua ja kehitystä. Taaperon kanssa arki ei ole milloinkaan tylsää, se on erilaisia yllätyksiä täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa kun saa nukkua just silloin kun haluaa.
N29
Saiskin 😅. Yöllä herätys 1-2 tunnin välein vielä näin vajaa 4kk:n ikäisenkin kanssa (tuli joku unitaantuma), päivällä on sidottu imettämiseen ja vaipan vaihtoon sekä seurusteluun vauvan kanssa. Nukkuminen ei ole se mikä ensimmäisenä on mahdollista vauvan kanssa, se taitaa tulla ihan viimeisimpänätoki vauvoja on erilaisia, mutta mitä lähipiiristä ja äitipiireistä olen vertaillut kokemuksia, niin massiivinen univelka on se mikä yhdistää melkein kaikkia äitejä.
Mikään ei itseasiassa ole niin pahaa kuin krooninen unettomuus. Tai lähinnä se ettei anneta nukkua. Kaiken muun jaksaa - päivähuudot ja muut - mutta mitään muuta en toivo kuin sitä, että saisin edes jotenkin nukuttua. Väsymys on aivan valtavaa.
Ap:lle, sanoisin tämän vajaan 4kk:n perusteella, että vauvavuosi ei ole tylsää ainakaan itselleni, on ihanaa nähdä miten oma lapsi kehittyy, tykkään vaunulenkeistä ja yksin ulkoilusta, mutta tämä väsymys on kaikista pahinta ja tekee tästä rankkaa. Kun ei saa nukuttua edes siedettävästi kuukausi kaupallatoivottavasti tätä ei kestä siihen saakka kun pitäisi palata töihin.
Ensimmäisen lapsen kanssa vauva-arki on tylsää mutta useamman kanssa ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa kun saa nukkua just silloin kun haluaa.
N29
Saiskin 😅. Yöllä herätys 1-2 tunnin välein vielä näin vajaa 4kk:n ikäisenkin kanssa (tuli joku unitaantuma), päivällä on sidottu imettämiseen ja vaipan vaihtoon sekä seurusteluun vauvan kanssa. Nukkuminen ei ole se mikä ensimmäisenä on mahdollista vauvan kanssa, se taitaa tulla ihan viimeisimpänätoki vauvoja on erilaisia, mutta mitä lähipiiristä ja äitipiireistä olen vertaillut kokemuksia, niin massiivinen univelka on se mikä yhdistää melkein kaikkia äitejä.
Mikään ei itseasiassa ole niin pahaa kuin krooninen unettomuus. Tai lähinnä se ettei anneta nukkua. Kaiken muun jaksaa - päivähuudot ja muut - mutta mitään muuta en toivo kuin sitä, että saisin edes jotenkin nukuttua. Väsymys on aivan valtavaa.
Ap:lle, sanoisin tämän vajaan 4kk:n perusteella, että vauvavuosi ei ole tylsää ainakaan itselleni, on ihanaa nähdä miten oma lapsi kehittyy, tykkään vaunulenkeistä ja yksin ulkoilusta, mutta tämä väsymys on kaikista pahinta ja tekee tästä rankkaa. Kun ei saa nukuttua edes siedettävästi kuukausi kaupallatoivottavasti tätä ei kestä siihen saakka kun pitäisi palata töihin.
6 kk asti kesti meillä unenpuute, sitten siirrettiin vauva omaan huoneeseen ja se alkoi nukkua yhdellä heräämisellä koko yön.
Leikkikö kenenkään vanhemmat kovasti teidän kanssa pienenä? Olisiko ollut yhtä mukavaa kuin kaverien kanssa edes?
Oikeastihan kotiäidit lapsineen on tervetulleita moneen paikkaan, harvassa paikassa on arkipäivisin mitenkään kovin paljoa asiakkaita, eikä vauvoista juuri ole häiriötä kun pötköttävät vaan vaunuissaan.