Lue keskustelun säännöt.
Tänään kuunneltuani 70 plus äitini valitusta ja aivoituksia en yhtään ihmettele vanhusten yksinäisyyttä
N 48
15.01.2023 |
Mikään asia ei ole hyvin.
"Radiosta tulee vain rokkia. Televisiokanavat pitäisi yhdenmukaistaa. Kolmelta kanavalta ei saisi tulla samaan aikaan suomenkielistä ohjelmaa kun yhtäkään niistä ei pysty seuraamaan! Missä on Putous-ohjelma? Sinä olet lihonut yli viisi kiloa! Söisit nyt edes hernesoppaa! Missä on joulunamit? Sellon etsivät ovat törkeitä! Miksi Putin ei mene itse sinne pommittamaansa taloon? Miltä asemalta tulee Kansanradion uusinta? Ulkomaalainen lääkäri määräsi Opamoksia ja nyt se lukee netissä ja en voi mennä toiselle lääkärille kun en tiedä mitä se ajattelee!"
Tätä jaksoin parituntisen ja keskustelun kääntyessä henkilökohtaisuuksiin nousin ylös ja lähdin menemään. Sinne se jäi tippa linssissä vilkuttamaan ja toivottamaan, että soitellaan. Meinaa ottaa nuo vierailut lujille...
Kommentit (711)
Meillä onneksi molempien pariskuntien puolisot ovat hengissä, valittakoot toisillensa.
Paljo puhetta sairauksista, kuuntelen ja samalla mietin omiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs muuta kuin valitusta on tämäkin ketju?
Alkoi oikein huvittaa kuvitellessa näitä marisijoita ikääntyneinä. Ihan kamalaa marmatusta, oman navan tuijottelua, pitkäpiimäistä kitinää jo nyt. On se kumma ettei öh... aikuinen ihminen osaa yhtään asettua vanhenevan omaisensa saappaisiin, että voisi kuunnella edes hetken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsensä kehittäminen on se sana, johon kätkeytyy "onni".
Niin yksinkertaista.
Iäkäskin ihminen voi kysyä itseltään asioita.
Miksi huono tv-ohjelma ahdistaa? - Siksi, kun en osaa sulkea laitetta.
Miksi minä olen uhriutunut? - Siksi, kun en ole koskaan pitänyt puoliani, vaan olen antanut muiden viedä. En ole elänyt omaa elämääni, vaan muiden elämää.
Nyt olen vapaa. Takki päälle ja ulos. Kauppakeskukseen kahville. Juttelen lähimmälle ihmiselle. Kysyn vaikka kaupan kassalta, miten menee ja kiitän hyvästä palvelusta. Kaikki on itsestä kiinni.Ei sieltä maalta noin vaan lähdetä mihinkään kauppakeskuksiin kahveille. Kun on vaan yksi pitkä maantie yhteen suuntaan ja toinen toiseen. Niin minne menet. Ei siellä ajankuluksesi ole kuin ristikkolehti. Niin mihin odotat ajan kuluvan. Niin.
Ja se on taas ihan oma valinta että siellä maalla asuu. Olisko kannattanut muuttaa helpompaan paikkaan hyvän sään aikana. Sitten kuulee vielä sitä että ne maatalot on aivan tupaten täynnä sitä vuosikymmeniä hamstrattua roinaa joka aiheuttaa kaikille stressiä. Mistään ei voi luopua. Ei lapset ja lapsenlapset voi iso/vanhemmilleen elämäksi muuttua. Aikuisia ihmisiä on vanhukset ja omien valintojensa kanssa saavat elää.
Siis se juuri että olisi vapaa lähtemään vaikka minne mutta ei, täytyy olla siellä mökissä vailla mitään kunnon sosiaalisia suhteita tai elämää yleensäkään ja sitten valitetaan ja ajatukset alkaa pyöriä tiettyä kehää ympäri ja ämpäri. Oma omaiseni on esim. löytänyt MV-lehden jota siteeraa jatkuvasti. Jos täällä muut mammat olivat kansanradion ihmisiä niin toistakin vaihtoehtoa löytyy...
Minun äiti (84v) hokee että ei haluaisi millään olla kenellekään vaivaksi. Entinen karjatilan emäntä ja 8 lapsen äiti. Kaipaan kovasti että äiti soittelisi ja kyselisi kuulumisia, mutta ei ole hänen tyylistään. Itse kyselen kuulumisia käynneillä. Hänellä olisi sata ja tuhat valittamisen aihetta elämästään, mutta pitää ne sisällään. Koko elämä on ollut muiden tarpeiden täyttämistä, mutta ei sitäkään valita. Nyt elää kiikkutuolissa katsellen TV:tä ja pääsee lepäämään silloin kun haluaa. Ruoka tulee muiden laittamana. Ettei ole enää sitäkään velvollisuutta.
Viisikymppiset teinit täällä kertomassa että äiti ja isä on niin tyhmiä, jälleen kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppiset teinit täällä kertomassa että äiti ja isä on niin tyhmiä, jälleen kerran.
Vihasi se oma äitinikin omaa äitiään. Silloin vaan ei ollut tällaisia nettipalstoja joissa vaihtaa kokemuksia. Jouduin siis minä olemaan se likasanko, silloinkin.
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä tuosta että tuollaiseksi tulee ne jotka asettivat muut itsensä edelle. Se on päinvastoin, tuollaisia on ne jotka oli aina itse ensin!
Mulla on erittäin vaikeasti narsistinen vanhempi, itsekäs, röyhkeä, erittäin väkivaltainen ja aggressiivinen, ja hän sairastutti sen toisenkin vanhemman johinkin outoon katkeraan tulholma-syndroomaan eli hänestä tuli joissain asioissa narsistin kaltainen.
Molemmat elivät vain omia tarpeita toteuttaen, lapsia kaltoinkohdeltiin ja laiminlyötiin, aina ekana oli heidän halut, heidän tarpeet ja millään muulla ei ollut väliä. Lapsuus oli aivan hirveää, pelkoa, väkivaltaa, alistettuna oloa.Nyt vanhoina ne on just tollasia. Kaikki on väärin ja huonoa kun HEITÄ ei palvella ja HEIDÄN haluja ei täytetä ja HEIDÄN tahdon mukaan ei mene asiat.
Mä en enää jaksa noita, tuhosivat lapsuuteni, nuoruuteni ja suuren osan aikuisuutta. Vasta viisikymppisenä tajusin ekaa kertaa puolustaa itseäni ja laittaa hanttin ja numerot estoon. Nyt sataa uhkailukirjeitä, marttyyrikirjeitä ja syyttelukortteja sitten. Tai laittavat sukulaisen soittamaan ja haukkumaan minut kiittämättömäksi.
En jaksa.
Sama juttu. Viime viikolla tuli marttyyrisyyttelykirje sydämin koristeltuna. Miten paljon hän on antanut ja ei ole virheetön ja rakastaa, niin sairas ja sitä ja tätä ja vihjaili miten paljosta jää paitsi kun kehtasin katkaista välit. Sama myrkkyäiti vieraannutti omat lapsensa ja serkut vihalla ja vuosien kaltoinkohtelulla. Koko elämän purkanut raivoaan ja oksentanut pahaa oloaan lapsiin samalla kun hän on pullantuoksuinen mummo (kaukana siitä). Hyi hemmetti. Manipuloija yritti jatkaa samaa matriarkkatouhuaan mutta en ruoki paskaa enää. Muistan väkivallan, koko lapsuuden pahoinvoinnin ja turvattomuuden enkä halua niitä millään muotoa elämääni. Tämä perinne katkeaa muhun. Kirjeet lähetän takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ketjussa kuvattua pelkään enemmän kuin muistisairauksia tai kuolemaa liittyen vanhuuteen. Siitä en ole varma, voiko peruspositiivisesta ihmisestä tulla tuollainen ihmishirviö vanhana, minun tuntemani vanhukset ovat olleet töykeitä, epäluuloisia, omahyväisiä ja kaikentietäviä (kansakoulupohjalta) jo nuoremmallakin iällä. Mutta pelkään, että noin voi käydä mullekin, en pahempaa kohtaloa osaa kuvitella itselleni! Ja jos niin käy, haluan todellakin että kukaan ei käy. Haluan yhtä vähän tehdä henkistä väkivaltaa vanhusilkimyksenä, kuin käydä kenenkään rakkaani päälle fyysisesti muistisairaana dementikkona.
Jos joku tietää keinot ehkäistä tuollainen kehitys, kertokaa! Noudattaisin jokaista ohjetta ihan vain varmuudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Anopilta ryöppyää negatiivisuutta, masennusta ja ahdistusta päälle. Yritetään käydä, mutta velvollisuudentunteesta. Mikään rauhoittelu tai iloisista asioista puhuminen ei auta, kun kaivaa joka aiheesta jotain negatiivista tai syyn murehtimiseen.
Herkälle ja empaattiselle ihmiselle on vaikeaa kestää negatiivisuusryöppyjä, kun imee toisen tunnetilaa liikaa itseensä. Menee aina pari päivää toipua.
Oma äitini on perustyytyväinen ja iloinen ihminen. Hänen kanssa oikein haluaa olla tekemisissä.
Negatiiviset ihmiset ovat yleensä masentuneita. Oletan niin, omien kokemusteni perusteella. Ja kuinka voisi olla olematta masentunut, kun oma pää on täynnä ikäviä ajatuksia.
Muutoin tuo vuodatus kuulosti minusta aika tavalliselta. Tuollaisia kuulee vanhemmalta väeltä. Ei sentään tullut sitä peri teistä settiä, että lapsuudessa piti hiihtää kouluun 7 km ylämäkeen eikä ollut aina kenkiäkään?
Koettakaa kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini, yli 90 v, ei ollut koskaan negatiivinen, vaikka aihetta olisi ollut!
Eli omaa, aika pientä elämäänsä, tyytyväisenä.
Joillain ihmisillä vaan on se lasi aina puolityhjä eli negaation kautta liikkeelle. Raskasta seuraa ovat.
Samaa mieltä! Ei se ole iästä kiinni!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsensä kehittäminen on se sana, johon kätkeytyy "onni".
Niin yksinkertaista.
Iäkäskin ihminen voi kysyä itseltään asioita.
Miksi huono tv-ohjelma ahdistaa? - Siksi, kun en osaa sulkea laitetta.
Miksi minä olen uhriutunut? - Siksi, kun en ole koskaan pitänyt puoliani, vaan olen antanut muiden viedä. En ole elänyt omaa elämääni, vaan muiden elämää.
Nyt olen vapaa. Takki päälle ja ulos. Kauppakeskukseen kahville. Juttelen lähimmälle ihmiselle. Kysyn vaikka kaupan kassalta, miten menee ja kiitän hyvästä palvelusta. Kaikki on itsestä kiinni.Ei sieltä maalta noin vaan lähdetä mihinkään kauppakeskuksiin kahveille. Kun on vaan yksi pitkä maantie yhteen suuntaan ja toinen toiseen. Niin minne menet. Ei siellä ajankuluksesi ole kuin ristikkolehti. Niin mihin odotat ajan kuluvan. Niin.
Ja se on taas ihan oma valinta että siellä maalla asuu. Olisko kannattanut muuttaa helpompaan paikkaan hyvän sään aikana. Sitten kuulee vielä sitä että ne maatalot on aivan tupaten täynnä sitä vuosikymmeniä hamstrattua roinaa joka aiheuttaa kaikille stressiä. Mistään ei voi luopua. Ei lapset ja lapsenlapset voi iso/vanhemmilleen elämäksi muuttua. Aikuisia ihmisiä on vanhukset ja omien valintojensa kanssa saavat elää.
Siis se juuri että olisi vapaa lähtemään vaikka minne mutta ei, täytyy olla siellä mökissä vailla mitään kunnon sosiaalisia suhteita tai elämää yleensäkään ja sitten valitetaan ja ajatukset alkaa pyöriä tiettyä kehää ympäri ja ämpäri. Oma omaiseni on esim. löytänyt MV-lehden jota siteeraa jatkuvasti. Jos täällä muut mammat olivat kansanradion ihmisiä niin toistakin vaihtoehtoa löytyy...
Joo tämäkin vielä. Itseään sosialistina ja feministinä pitänyt isäni lattiarättinä toiminut äitini on kanssa löytänyt MV:n.
Raikasti rasismia ja oikeistolaisen sovinistista maailmankuvaa, minäkin olen kuulemma naisena "itsekäs ja pilalla", koska olen eronnut. Ex-mieheni on nykyään äidilleni äärimmäisen rakas, vaikka äiti tietää hänen pahoinpidelleen minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini otti eläkkeelle jäätyään (tai homma alkoi jo työaikana?) kymmenientuhansien pikavipit, lainat, luottokorttilainat, Ellos laine yms.
Velat paisuivat niin suuriksi ettei kyennyt niitä maksamaan. Ajautui yli 70v ulosottoon 🙄.
Nyt on velkojat roistoja, kun omiaan perivät.
Lähettelee ministereille ja kansanedustajille sähköpostia ahdingostaan ja kertoo niissä miten on ikänsä veroja maksellut, eikä nyt saa velkojaan anteeksi.No pelastus on velkajärjestely, mutta muori on tuolloin jo 80v kun vj päättyy.
"Jäät ilman perintöä sitten jos et pidä äidistäsi huolta " jaada jaada, sitähän täällä aina tarjoillaan jos joku sanoo ettei jaksa hoivata vanhempiaan. Oletetaan, että kaikilla vanhemmilla on joku iso perintö, jolla voi kiristää muita olemaan mielinkielin ja hyysäämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsensä kehittäminen on se sana, johon kätkeytyy "onni".
Niin yksinkertaista.
Iäkäskin ihminen voi kysyä itseltään asioita.
Miksi huono tv-ohjelma ahdistaa? - Siksi, kun en osaa sulkea laitetta.
Miksi minä olen uhriutunut? - Siksi, kun en ole koskaan pitänyt puoliani, vaan olen antanut muiden viedä. En ole elänyt omaa elämääni, vaan muiden elämää.
Nyt olen vapaa. Takki päälle ja ulos. Kauppakeskukseen kahville. Juttelen lähimmälle ihmiselle. Kysyn vaikka kaupan kassalta, miten menee ja kiitän hyvästä palvelusta. Kaikki on itsestä kiinni.Ei sieltä maalta noin vaan lähdetä mihinkään kauppakeskuksiin kahveille. Kun on vaan yksi pitkä maantie yhteen suuntaan ja toinen toiseen. Niin minne menet. Ei siellä ajankuluksesi ole kuin ristikkolehti. Niin mihin odotat ajan kuluvan. Niin.
Ja se on taas ihan oma valinta että siellä maalla asuu. Olisko kannattanut muuttaa helpompaan paikkaan hyvän sään aikana. Sitten kuulee vielä sitä että ne maatalot on aivan tupaten täynnä sitä vuosikymmeniä hamstrattua roinaa joka aiheuttaa kaikille stressiä. Mistään ei voi luopua. Ei lapset ja lapsenlapset voi iso/vanhemmilleen elämäksi muuttua. Aikuisia ihmisiä on vanhukset ja omien valintojensa kanssa saavat elää.
Onko tullut mieleen, että kaikilla ei ole varaa muuttaa helpompaan paikkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun äiti (84v) hokee että ei haluaisi millään olla kenellekään vaivaksi. Entinen karjatilan emäntä ja 8 lapsen äiti. Kaipaan kovasti että äiti soittelisi ja kyselisi kuulumisia, mutta ei ole hänen tyylistään. Itse kyselen kuulumisia käynneillä. Hänellä olisi sata ja tuhat valittamisen aihetta elämästään, mutta pitää ne sisällään. Koko elämä on ollut muiden tarpeiden täyttämistä, mutta ei sitäkään valita. Nyt elää kiikkutuolissa katsellen TV:tä ja pääsee lepäämään silloin kun haluaa. Ruoka tulee muiden laittamana. Ettei ole enää sitäkään velvollisuutta.
"Kaipailen kovasti, että äiti kysyisi kuulumisia" - tuo kolahti minuun koska olen aika vähän tekemisissä poikieni ja näiden vaimojen kanssa (lasten lapsia ei ole). Syy on vain se, että koitan olla sekaantumatta liikaa lasten perheiden elämään. Tuntuu ettei mikään ole koskaan hyvin vaikka mitä tekisi. Saattaa olla, ettei soitella moneen viikkoon, olen ajatellut ettei miniät saa ainakaan aihetta minua moittia liiasta sekaantumisesta. Mikä nyt sitten on parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noinhan se on. Mutta tuo ei päde vanhusikåisiin miehiin. Ihan normaalia keskustelua politiikasta, urheilusta, joskus naisistakin. Ja äijät yleensä osaavat keskustella, eli ei mitään puolen tunnin monologeja.
No höpö höpö. Vanhat miehet ne vasta itsekeskeisiä ovatkin. En enää jaksa soittaa enkä käydä isäni luona, koska hän ei koskaan kysy mitä kuuluu eikä kuuntele mitään, mitä sanon. Puhelimessakin hänen kanssaan "keskustelu" on hänen monologinsa kuuntelemista, mistä ei tulisi ikinä loppua. Kaikki on pielessä, joka paikkaa kolottaa ja sydämestäkin ottaa, televisio-ohjelmat ovat huonoja, poliitikot ahneita, ruoka pahaa, sähkö kallista, koko maailman kun pitäisi tietenkin pyöriä hänen napansa ympärillä. Sitten selitetään joidenkin epämääräisten sukulaisten (joita en ole edes koskaan tavannut) edesottamuksia. Jos yritän vaihtaa puheenaihetta, hän keskeyttää ja puhuu päälle. Jos kerron jotain olennaista mitä itselleni on tapahtunut, hän jatkaa aiempaa omaa aihettaan rytmin yhtään muuttumatta. Jos sanon, etten halua kuunnella hänen tarinointiaan koska hän ei ole yhtään kiinnostunut minun elämästäni, niin sitten suuttuu.
En vastaa enää hänen soittoihinsa, siinähän ihmettelee miksi.
Eiköhän tuo ole samanlaista sukupuoleen katsomatta jos vanhus on negatiivisuuteen taipuvainen ja kun on yksin, niin kuvittelee, että muitakin kiinnostaa samat asiat. Kuvailit pitkälti äitini, joka jaksaa hämmästellä kun minua ei kiinnosta jonkun henkilön sairaudet tai muut jos en ko. ihmistä edes tunne. Toisinaan päivittelee, että tunnethan sinä, näit silloin kun oltiin paikassa x. Eikä meinaa siltikään ymmärtää vaikka sanon,että siitä tapaamisesta on 50 vuotta, en voi muistaa kun olen ollut niin pieni.
Olen ihan tyytyväinen kun äiti ei muista kysyä kuulumisiani, johtuu ihan siitä, että eipä tarvi vastata mitään ympäri pyöreää. Se into millä kertoo muiden asioista mulle, on varmasti myös toisinpäin, kertoo mielellään minun asioita muille ja siitä en pidä. Eikä auta kiellot. Hänen asioitaan ei tietenkään saa kertoa, ei sillä että niin tekisinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti alkaa kanssa muuttua tollaseksi. Loukkauksia ja naljailua satelee, samalla marttyroi, kun lapset ei jatkuvasti käy kylässä. Varmaan pitää sanoa seuraavalla kerralla suoraan, mistä kiikastaa, vaikka sitten varmaan olen hävytön ja kiittämätön.
Aika kipata äiti hoivakotiin ja tyhjentää sen pankkitili.
Miksi ja miten omatoiminen vanhus kipataan hoitokotiin?
Ei hoitokotiin pääse edes silloin kun ei enää ole omatoiminen. Silloin saa ehkä kunnallista kotiapua kotiin, jos hyvin käy.
Hoitokotiin ei päässyt edes satavuotias tuttava, kun ei ollut sekä vaipoissa että liikuntaesteinen. Siis molempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsensä kehittäminen on se sana, johon kätkeytyy "onni".
Niin yksinkertaista.
Iäkäskin ihminen voi kysyä itseltään asioita.
Miksi huono tv-ohjelma ahdistaa? - Siksi, kun en osaa sulkea laitetta.
Miksi minä olen uhriutunut? - Siksi, kun en ole koskaan pitänyt puoliani, vaan olen antanut muiden viedä. En ole elänyt omaa elämääni, vaan muiden elämää.
Nyt olen vapaa. Takki päälle ja ulos. Kauppakeskukseen kahville. Juttelen lähimmälle ihmiselle. Kysyn vaikka kaupan kassalta, miten menee ja kiitän hyvästä palvelusta. Kaikki on itsestä kiinni.Ei sieltä maalta noin vaan lähdetä mihinkään kauppakeskuksiin kahveille. Kun on vaan yksi pitkä maantie yhteen suuntaan ja toinen toiseen. Niin minne menet. Ei siellä ajankuluksesi ole kuin ristikkolehti. Niin mihin odotat ajan kuluvan. Niin.
Ja se on taas ihan oma valinta että siellä maalla asuu. Olisko kannattanut muuttaa helpompaan paikkaan hyvän sään aikana. Sitten kuulee vielä sitä että ne maatalot on aivan tupaten täynnä sitä vuosikymmeniä hamstrattua roinaa joka aiheuttaa kaikille stressiä. Mistään ei voi luopua. Ei lapset ja lapsenlapset voi iso/vanhemmilleen elämäksi muuttua. Aikuisia ihmisiä on vanhukset ja omien valintojensa kanssa saavat elää.
Siis se juuri että olisi vapaa lähtemään vaikka minne mutta ei, täytyy olla siellä mökissä vailla mitään kunnon sosiaalisia suhteita tai elämää yleensäkään ja sitten valitetaan ja ajatukset alkaa pyöriä tiettyä kehää ympäri ja ämpäri. Oma omaiseni on esim. löytänyt MV-lehden jota siteeraa jatkuvasti. Jos täällä muut mammat olivat kansanradion ihmisiä niin toistakin vaihtoehtoa löytyy...
Oi luoja! Jaksamista. Isoäiti-ikäisille ei ole koskaan opetettu lähdekritiikkiä. Kaikki on totta mikä on kirjoitettu. Voin kuvitella miten sekaisin vanhus menee kun sitä käy nuoremmillekin. Tokihan taas se koulutustaso varmaan pelastaa tältkin, ainakin osittain. Mutta voin kuvitella miten kansakouluun lopettaneet maalaiset eivät kykene minkäänlaiseen reflektointiin ympäristönsä, saati itsensä suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsensä kehittäminen on se sana, johon kätkeytyy "onni".
Niin yksinkertaista.
Iäkäskin ihminen voi kysyä itseltään asioita.
Miksi huono tv-ohjelma ahdistaa? - Siksi, kun en osaa sulkea laitetta.
Miksi minä olen uhriutunut? - Siksi, kun en ole koskaan pitänyt puoliani, vaan olen antanut muiden viedä. En ole elänyt omaa elämääni, vaan muiden elämää.
Nyt olen vapaa. Takki päälle ja ulos. Kauppakeskukseen kahville. Juttelen lähimmälle ihmiselle. Kysyn vaikka kaupan kassalta, miten menee ja kiitän hyvästä palvelusta. Kaikki on itsestä kiinni.Ei sieltä maalta noin vaan lähdetä mihinkään kauppakeskuksiin kahveille. Kun on vaan yksi pitkä maantie yhteen suuntaan ja toinen toiseen. Niin minne menet. Ei siellä ajankuluksesi ole kuin ristikkolehti. Niin mihin odotat ajan kuluvan. Niin.
Ja se on taas ihan oma valinta että siellä maalla asuu. Olisko kannattanut muuttaa helpompaan paikkaan hyvän sään aikana. Sitten kuulee vielä sitä että ne maatalot on aivan tupaten täynnä sitä vuosikymmeniä hamstrattua roinaa joka aiheuttaa kaikille stressiä. Mistään ei voi luopua. Ei lapset ja lapsenlapset voi iso/vanhemmilleen elämäksi muuttua. Aikuisia ihmisiä on vanhukset ja omien valintojensa kanssa saavat elää.
Onko tullut mieleen, että kaikilla ei ole varaa muuttaa helpompaan paikkaan?
Miten ei olisi varaa? Jos ihan varaton on niin kela maksaa muuttokulut ja tekee takuuvuokraa varten maksusitoumuksen. Meillä on asumistukijärjestelmä joka korvaa osan vuokrasta. Kyllä varaa on, haluja ei taida olla
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini ei kyllä 66v:nä ole yhtään tuollainen. Tuota elämättömän elämän surua on kyllä havaittavissa (nyt hän pystyisi kyllä matkustelemaan jo jos vain haluisi, mutta seuraa puuttuu).
Mikset vinkkaa äidillesi tilausmatkoista; esim. bussiyhtiöt tekee oikein kivoja 1-5 päivän matkoja vaikkapa Ahvenanmaalle tai Lappiin, erilaisiin nähtävyyksiin Suomessa, teatterireissuja jne. Matkoilla on mukana paljon yksin olevia, keski-ikä näillä reissulla ehkä 60 v mutta matkassa on 30-80 -vuotiaita. Helppoja matkoja, kaikki järjestetty. Usein saman bussiyhtiön reissuilla kulkee paljon samoja ihmisiä, vuodesta toiseen ja siellä on aina juttuseuraa. Mene vaikka ekalla kertaa äitisi mukaan?
Ja se on taas ihan oma valinta että siellä maalla asuu. Olisko kannattanut muuttaa helpompaan paikkaan hyvän sään aikana. Sitten kuulee vielä sitä että ne maatalot on aivan tupaten täynnä sitä vuosikymmeniä hamstrattua roinaa joka aiheuttaa kaikille stressiä. Mistään ei voi luopua. Ei lapset ja lapsenlapset voi iso/vanhemmilleen elämäksi muuttua. Aikuisia ihmisiä on vanhukset ja omien valintojensa kanssa saavat elää.