Jos sinulle ja pitkäaikaiselle puolisollesi tulisi nyt ero tai jäisit leskeksi

Naiset ei halua muuttaa yhteen, mutta ainakin yksi mies kerrtoaa haluavansa sitä. No enpä ihmettele, miksi menee noin.

En usko, että alkaisin enää uuteen suhteeseen.

Olin tyytyväinen yksin vuosia ennen puolisoni tapaamista enkä pitkään aikaan halunnut alkaa suhteeseen ja vielä suhteen aloittamisenkin jälkeen kipuilin asian kanssa, koska olin vuosien varrella hyväksynyt yksin olon ja tottunut siihen.

Aiemmin olen miettinyt, että voisin alkaa uuteen parisuhteeseen, jos potentiaalinen kumppanini ja minä itsekin olisimme ns. valmiimpia ihmisiä, mutta nykyään ajattelen, että ilman kasvukipujakin uusi suhde olisi minulle aivan liian työlästä. Uusiin ihmisiin tutustuminen on minulle raskasta ylipäätään ja parisuhteiden alkuaikojen toisen tuntemaan oppiminen on vielä raskaampaa.

Vierailija kirjoitti:

No ekana yrittäisin ex-työkaveria. Hemmetin nätti flikka kyseessä. Tai se mikään tyttö ole, vaan 30v nainen. No itselle toki "tyttö", kun kymmenen vuotta olen häntä vanhempi. Meillä oli vahvaa flirttiä ja kemiaa tuossa vielä muutama kuukausi sitten, ennen kuin nyt itse sitten vaihdoin työpaikkaa. Sinkkunainen, joten varmasti treffit saataisiin järkättyä ja katsottua että olisiko siitä mihinkään. Toisena vaihtoehtona myös entinen työkaveri, mutta vuosien takaa. Sama homma, eli flirttiä oli aikanaan ihan päivittäin. Näkyy olevan edelleen sinkkuna mitä viimeksi Facebookista ymmärsin. Vois laittaa viestiä hänelle ja sama juttu: katsoa tulisiko siitä mitään enää ja olisiko sama kipinä vielä olemassa.

Enkä olisi huolissani kyllä muutenkaan. Mulla on kaikki elämän peruspalikat kunnossa. Olen fitissä kunnossa oleva komea mies. Urheilen, syön terveellisesti, en tupakoi ja alkoholia käytän hyvin kohtuudella. Vakituinen työ, hyvä asema yksikön johtajana ja taloudellisestikin tulen toimeen. Sosiaalisesti olen rohkea, sanavalmis, enkä ole koskaan ujostellut ottaa kontaktia toiseen sukupuoleen. Sinkkumarkkinointa ja Tinderiä en tietenkään tänäpäivänä tunne, mutta mitä nyt olen muiden puheista ymmärtänyt, niin heikko on taso. Itsevarmana kaverina veikkaan, että olisin ihan vahvoilla jos seuraa haluaisin. Ja itse kysymykseen: kyllä mä naisen etsisin. En mitään sängyn lämmittäjää, vaan ihan kumppanin.

Vaatimattomuus kaunistaa.

Mun mies jää leskeksi vuoden-kahden kuluttua. Toivoisin, että hän löytää itselleen vielä uuden kumppanin, mutta toivottavasti ei ota tänne meille ketään asumaan ainakaan kovin pian. Ja että uusi puoliso hyväksyy meidän vilkkaan kuopuksen, vaikka onkin välillä vähän haastavampi lapsi. Sydämestä ottaa kovasti aina kun tätä mietin, elämä on vaan välillä ihan hiton epäreilua.

Mistä tuollaisen asian, voi muka etukaäteen tietää.

Jos eroaa tai jää leskeksi vaikka 27 vuotiaana, niin ei silloin ei vielä voi tietää eikä päättää, että elää seuraavat 40 vuotta täysin yksin.

Elämä jatkuu kuitenkin, ja menee eteenpäin.

Ei elämä siihen hetkeen pysähdy eikä jähmety, kun toinen lähtee, joko eron tai kuoleman kautta.

Kaipaus ja suru on suuri, kuoleman jälkern. Ja eronkin, jos vielä eron aikaan itse rakasti puolusoaan.

Vaan aika muuttaa asioita väkisinkin. Ei voi elää pelkälle surulle ja kaipaukselle.

Tietenkin se on toisenlaista ikääntyneillä, mutta jotkut vanhemmat eronneet ja lesketkin, löytävät vielä hyvän ystävän vanhuuspäivilään, kaveriksi jakamaan loppuelämää.

Ei näitä asioita voi päättää eikä tietää koskaan etukäteen.

Hakeutuisin varmaan suhteisiin, sillä kaipaan seuraa enkä ole kiinnostunut irtoseksistä. Yhteen en ehkä muuttaisi, ainakaan ennen kuin teinit muuttavat kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Jäin leskeksi reilu 4 vuotta sitten. Olen nyt 46 v. Välillä käy mielessä, että olisi ihana löytää joku mies. Suurimman osan aikaa olen sitä mieltä, etten halua ketään. Kunnes taas toivonkin löytäväni jonkun. Se joku saisi vaan olla ihan täydellinen.

En muuttaisi yhteen kovinkaan helposti. Ehkä sitten kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Nuorin lapsista nyt 7-vuotias. Naimisiin voisi mennä joskus vanhana sitten, nyt ei tunnu siltä, että menisin.

Miksi mennä vanhana naimisiin? Mikä järki? Jo ihan perintöasioidenkin vuoksi, jos molemmilla olisi lapsia entisistä suhteista, niin kamala sotku vaan. Voihan sitä asua yhdessä jos haluaa, mutta ei kai sitä kannata naimisiin mennä? Ainahan voi tehdä avioehdon, mutta sittenkin.

Sinä olet vielä nuori ja varmaan ehkä löydätkin elämänkumppanin vielä. Onnea elämääsi.

En enää kenenkään miehen kanssa muuttaisi yhteen. Nauttisin suunnattomasti siitä, että ei tarvitse siivota kuin omia jälkiä (heti kun lapsi muuttaa pois kotoa) eikä rahoittaa kenenkään toisen elämää ja harrastuksia.

Alkaisin, jos kolahtais. Miksi en?

En. Vaimoni on poikkeus, ainoa ihminen joka on jostain syystä ollut täysin ok sen kanssa millainen olen.  Kaikkien aiempien kumppaneiden kanssa on tullut pahaa kitkaa siitä etten ole toisenlainen. Omilla vanhemmilleni ja sisaruksillanikin ollut vaikeaa ymmärtää tai tulla toimeen minun ominaisuuksieni kanssa, joten todennäköisyys sille, että löytäisin jostain toisen vaimoni kaltaisen ihmisen on täysin olematon. 

Vierailija kirjoitti:

Mistä tuollaisen asian, voi muka etukaäteen tietää.

Jos eroaa tai jää leskeksi vaikka 27 vuotiaana, niin ei silloin ei vielä voi tietää eikä päättää, että elää seuraavat 40 vuotta täysin yksin.

Elämä jatkuu kuitenkin, ja menee eteenpäin.

Ei elämä siihen hetkeen pysähdy eikä jähmety, kun toinen lähtee, joko eron tai kuoleman kautta.

Kaipaus ja suru on suuri, kuoleman jälkern. Ja eronkin, jos vielä eron aikaan itse rakasti puolusoaan.

Vaan aika muuttaa asioita väkisinkin. Ei voi elää pelkälle surulle ja kaipaukselle.

Tietenkin se on toisenlaista ikääntyneillä, mutta jotkut vanhemmat eronneet ja lesketkin, löytävät vielä hyvän ystävän vanhuuspäivilään, kaveriksi jakamaan loppuelämää.

Ei näitä asioita voi päättää eikä tietää koskaan etukäteen.

Tässähän olikin puhe pitkäaikaisesta suhteesta, joksi minä ainakin katson  yli 20 vuotta kestäneet suhteen. 

Oma suhde kestänyt 44v enkä todellakaan jaksaisi uutta ihmissuhdetta, jos kumppani nyt kuolisi.  Eroa meillä ei ole näkyvissä. 

Joten vastaan ap:n kysymykseen että en ryhtyisi uuteen ihmissuhteeseen. Aikamoinen paketti saisi olla se mies, johon lankeaisin. 

Enkä ainakaan enää jaksisi alkaa passaamaan ketään, laittamaan ruokia ja pesemään pyykkejä ja siivoamaan toisten sotkuja.

Taitaa olla miehet enemmän kumppania vailla, naiset pärjää paremmin yksinkin.

Kyllä varmaankin. T. Vasta 33 v

Ryhtyisin vain satunnaisiin seksisuhteisiin. Mitään seurustelua enkä avoliittoa en enää jaksaisi vaikka kohtalaisen nuori olenkin.

Muistan, kun joskus varmaan kolmekymmentä vuotta sitten katselin ulos mummolan ikkunasta. Naapurissa asui leskimummo ja häntä vastapäätä leskipappa. Molemmat tulivat samaan aikaan ulos taloistaan, kohtasivat siinä keskellä tietä ja suutelivat.

Minusta oli kertakaikkisen liikuttavaa katsoa leskien uutta onnea. Tällä palstalla sitä ei vastauksista päätellen selvästikään arvosteta.

Mä en koe 40-vuotiaana vielä niin muumioksi, että yksin olisin loppuelämän. Tylsäähän se olisi.

N40

Etukäteen ei voi tietää, miltä tuntuu. Minä jäin leskeksi nelisen vuotta sitten. Nyt on alkanut tuntua siltä, että jonkinlainen tapailu olisi tosi mukavaa. Kaipaan läheisyyttä ja yhteistä tekemistä, mutta yhteen en haluaisi muuttaa.

Emoä usko että aktiivisesti etsisin uutta kumppania tällä ikää. Mutta antaisin tulevalle mahdollisuuden.

Tuskin. Minulla on niin hyvä ja ihana mies, että olisi vaikea löytää lähellekään yhtä hyvä ja tulisi vaan turhaan vertailtua.

Ja näin kuusikymppisenä osaan kyllä olla ihan itseksenikin. Ehkä illallisseuraa olusi joskus mukava saada, yksin on tylsää mennä ravintolaan, vaikka osaan kyllä senkin.

Vierailija kirjoitti:

No ekana yrittäisin ex-työkaveria. Hemmetin nätti flikka kyseessä. Tai se mikään tyttö ole, vaan 30v nainen. No itselle toki "tyttö", kun kymmenen vuotta olen häntä vanhempi. Meillä oli vahvaa flirttiä ja kemiaa tuossa vielä muutama kuukausi sitten, ennen kuin nyt itse sitten vaihdoin työpaikkaa. Sinkkunainen, joten varmasti treffit saataisiin järkättyä ja katsottua että olisiko siitä mihinkään. Toisena vaihtoehtona myös entinen työkaveri, mutta vuosien takaa. Sama homma, eli flirttiä oli aikanaan ihan päivittäin. Näkyy olevan edelleen sinkkuna mitä viimeksi Facebookista ymmärsin. Vois laittaa viestiä hänelle ja sama juttu: katsoa tulisiko siitä mitään enää ja olisiko sama kipinä vielä olemassa.

Enkä olisi huolissani kyllä muutenkaan. Mulla on kaikki elämän peruspalikat kunnossa. Olen fitissä kunnossa oleva komea mies. Urheilen, syön terveellisesti, en tupakoi ja alkoholia käytän hyvin kohtuudella. Vakituinen työ, hyvä asema yksikön johtajana ja taloudellisestikin tulen toimeen. Sosiaalisesti olen rohkea, sanavalmis, enkä ole koskaan ujostellut ottaa kontaktia toiseen sukupuoleen. Sinkkumarkkinointa ja Tinderiä en tietenkään tänäpäivänä tunne, mutta mitä nyt olen muiden puheista ymmärtänyt, niin heikko on taso. Itsevarmana kaverina veikkaan, että olisin ihan vahvoilla jos seuraa haluaisin. Ja itse kysymykseen: kyllä mä naisen etsisin. En mitään sängyn lämmittäjää, vaan ihan kumppanin.

Aika yksityiskohtaiset suunnitelmat sulla 😂 Toivottavasti omalla kumppanilla ei ole listaa valmiina, ketä yrittää jos mä potkaisen tyhjää 🥴