Jos sinulle ja pitkäaikaiselle puolisollesi tulisi nyt ero tai jäisit leskeksi

Vierailija kirjoitti:

Naiset ei halua muuttaa yhteen, mutta ainakin yksi mies kerrtoaa haluavansa sitä. No enpä ihmettele, miksi menee noin.

Aika suuri osa miehistä löytää äkkiä uuden kumppanin.  Parhaimmillaan jo parin kuukauden kuluttua siitä, kun vaimo on kuollut. 

Ei kai siinä mitään, välillä vaan tuntuu, että miehillä vaan pitää olla joku, muuten eivät pärjää. 

Muistan, kun miehen tuttavalta kuoli vaimo ja mieheni oli ihan huolissaan, että miten tuo mies pärjää, kun oli kuulema niin huonossa hapessa vaimonsa kuolemasta. No ei mennyt kuin pari kuukautta, kun talossa oli jo uusi emäntä.  Kyllähän se vähän oudolta tuntui.

Naiset harvemmin toimii näin. 

En ryhtyisi uuteen suhteeseen missään tapauksessa.

En heti ainakaan, mutta sit kun lapset muuttaisi kotoa, olisin luultavasti myös miesseuraa vailla. Toivottavasti en joudu tällaista edes miettimään.

Vierailija kirjoitti:

No ekana yrittäisin ex-työkaveria. Hemmetin nätti flikka kyseessä. Tai se mikään tyttö ole, vaan 30v nainen. No itselle toki "tyttö", kun kymmenen vuotta olen häntä vanhempi. Meillä oli vahvaa flirttiä ja kemiaa tuossa vielä muutama kuukausi sitten, ennen kuin nyt itse sitten vaihdoin työpaikkaa. Sinkkunainen, joten varmasti treffit saataisiin järkättyä ja katsottua että olisiko siitä mihinkään. Toisena vaihtoehtona myös entinen työkaveri, mutta vuosien takaa. Sama homma, eli flirttiä oli aikanaan ihan päivittäin. Näkyy olevan edelleen sinkkuna mitä viimeksi Facebookista ymmärsin. Vois laittaa viestiä hänelle ja sama juttu: katsoa tulisiko siitä mitään enää ja olisiko sama kipinä vielä olemassa.

Enkä olisi huolissani kyllä muutenkaan. Mulla on kaikki elämän peruspalikat kunnossa. Olen fitissä kunnossa oleva komea mies. Urheilen, syön terveellisesti, en tupakoi ja alkoholia käytän hyvin kohtuudella. Vakituinen työ, hyvä asema yksikön johtajana ja taloudellisestikin tulen toimeen. Sosiaalisesti olen rohkea, sanavalmis, enkä ole koskaan ujostellut ottaa kontaktia toiseen sukupuoleen. Sinkkumarkkinointa ja Tinderiä en tietenkään tänäpäivänä tunne, mutta mitä nyt olen muiden puheista ymmärtänyt, niin heikko on taso. Itsevarmana kaverina veikkaan, että olisin ihan vahvoilla jos seuraa haluaisin. Ja itse kysymykseen: kyllä mä naisen etsisin. En mitään sängyn lämmittäjää, vaan ihan kumppanin.

Siis et olisi huolissasi, mistä? Siitä, että saisit heti uuden naisen, kun entinen olisi kylmänä?

Sinulla on jo pari uutta ehdokasta vaimosi tilalle, jos sattuu, että tämä kuolisi tai teille tulisi ero?  huh heijaa, nopeaa toimintaa......

Ottaisin varmaan koiran.

T. N41

Pitkäaikainen suhde on niin suhteellinen käsite, miten sen kukin käsittää. 15_ vuotiaalle 3 kk, reilu kakskymppiselle pari vuotta.

Omasta mielestäni, jos on alaikäisiä lapsia ei vielä voi pitkäaikaisesta suhteesta puhua. Ja jos on alaikäisiä vielä suurempi syy harkita suhteensa tarkemmin kuin pariskunnan senioritalossa.

Kummitäti kun teki kuolemaa, syöpä, (69v) niin miehellä oli jo uusi valmiina, odottamassa edellisen kuolemaa.

Karseaa.

Ei olla oltu tekemisissä enää.

Jos mies kuolisi, olisin varmaan yksin kun tykkään yksinolosta. Ja olen niin ällöläski etten varmaan kelleen kelpaa.

Minä siirtyisin treffailemaan naisia, miehien kanssa en enää alkaisi millekkään.

Ollaan kohta 26-vuotiaita, naimisissa 6 vuotta ja yksi lapsi on. Jos tulis ero tai puoliso kuolisi, tuskin miettisin uutta suhdetta kenenkään kanssa. En jaksaisi mitään uusioperhe / isäpuoli -kuvioita sekoittamaan elämää.

Niin kuin monet muutkin vastanneista, tuskin haikailisin uutta suhdetta jos nykyinen syystä tai toisesta päättyisi. Satunnainen sängynlämmittäjä voisi olla mahdollinen, mutta ei mitään sen vakavampaa. En jaksaisi alkaa enää tutustumaan uuteen ihmiseen, en myöskään muuttaisi kenenkään kanssa saman katon alle. Se on jo koettu.

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikainen suhde on niin suhteellinen käsite, miten sen kukin käsittää. 15_ vuotiaalle 3 kk, reilu kakskymppiselle pari vuotta.

Omasta mielestäni, jos on alaikäisiä lapsia ei vielä voi pitkäaikaisesta suhteesta puhua. Ja jos on alaikäisiä vielä suurempi syy harkita suhteensa tarkemmin kuin pariskunnan senioritalossa.

Jos kolmekymppisellä on täysi-ikäisiä lapsia, olisi muksut tehty turhan nuorena. Omasta näkökulmastani 10 vuotta kestänyt parisuhde näin 32-vuotiaana on pitkäaikainen suhde.

Ja vastauksena kysymykseen: en aktiivisesti hakisi parisuhdetta, paitsi jos heräisin hirveään vauvakuumeeseen. Muutoin katselisin, jos kohdalle sattuisi joku kiinnostava, mukava mies, jos ei olisin tyytyväinen yksin. Huonoon suhteeseen en enää suostuisi nuoruuden kokemusten jälkeen.

Olen M53. Naimisissa ollut noin 26 vuotta.

Jos nyt tulisi ero tai kuolema meidät erottaisi, niin uusiin naimisiin en menisi. Muuten kaikki vaihtoehdot, yksin vai tapailua vai seurustelua, ne olisivat auki.

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä teinistä asti, 36v. Eihän tulevaisuudesta koskaan tiedä, mitä tapahtuu, enkä voi sanoa, että jos jotain kävisi, en alkaisi seurustelemaan, muuttaisi yhteen jne.

Eri asia sitten, huolisiko minua kukaan..

Toivottavasti tämä ei tule ajankohtaiseksi.

En ryhtyisi. Olen jo viisikymppinen. Seksiä hakisin korkeintaan satunnaisesti.

Aika epätodennäköistä, että enää osuisi kohdalle sellaista miestä, jonka kanssa ainakaan mitään vakavaa haluaisin.

En kyllä kovin helposti enää muuttaisi samaan talouteen miehen kanssa. Lapset kohta omillaan, että olisihan sitä varmaan yksinäinen, mutta toisaalta, ehkä se tekisi hyvää olla rauhassa kotona, ja tapailla ihmisiä silloin kun huvittaa.

N48

Kyllä on aina oltava joku tekemässä tarpeensa minuun.

Ehkä yrittäisin löytää FWB jonkun samanlaisessa tilanteessa olevan naisen kanssa tai jopa SugarBabe -ratkaisun. Kyllä sitä seuraa kaipaisi ruoanlaittoon, viininjuontiin, matkoille, saunaan ja lakanoiden väliin.

Mutta toivottavasti ei tarvitse alkaa etsiä. T. M50

En tiedä. En usko, että löytäisin ketään. Mieheni on täydellinen minulle. Tai tietysti kukaan ihminen ei ole täydellinen, mutta olemme olleet yhdessä 16-vuotiaasta asti, joten kasvaneet sopimaan toisillemme. Olemme samalla tavalla rohkeita tarttumaan järjettömiin projekteihin ja sinnikkäitä viemään ne loppuun olosuhteista riippumatta, en tiedä mistä löytäisin ketään muuta joka jaksaisi tällaista kaaoselämää. Meillä on tosi hyvä olla yhdessä, vaikka 25 vuoden aikana emme ole ikinä olleet millään lomalla kahdestaan ja olemme käyneet ravintolassa kahdestaan syömässä alle 5 kertaa. Sen sijaan kaivamme ojia räntäsateessa vuodesta toiseen.

Emmekä ole kumpikaan edes seurustelleet kenenkään muun kanssa, joten olisi todella outua ajatus. Toisaalta olen 41 v. vasta, joten ehtisihän tässä vielä. Mutta todella vaikea kuvitella että edes haluaisin ketään muuta.