Onko teidän suvussa nimi joka kulkee suvussa ja pitää antaa aina lapselle toiseksi tai kolmeksi nimeksi?

Luojan kiitos ei ole. Annan lapselleni ne nimet mikä itse haluan

On, mutta se pitää antaa ensimmäiseksi - ja ainoaksi etunimeksi.

Vierailija kirjoitti:

On, mutta se pitää antaa ensimmäiseksi - ja ainoaksi etunimeksi.

Meitä on siis monta samannimistä serkusta, ja meidät erottaa kertomalla, kenen isistä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on antaa joku nimi vain sen vuoksi, että se on ollut jonkun suvussa?

Meidän lapsen isovanhemmat oli ihan järkyttyneitä, kun meidän pojan toiseksi nimeksi ei tullutkaan sitä heidän suvun perintönimeään. Raskausaikanakin yrittivät vihjailla, että kun se on poika, niin sittenhän sen toiseksi nimeksi tulee Kustaa. Juu ei tule. Mies ei itsekään pidä toisesta nimestään, eikä käytäkään sitä missään, joten ei tietenkään sitä halunnut lapselleenkaan. Enkä minä.

Lapsi on jo 3v., mutta silti isovanhemmat edelleen joskus huomauttelee tuosta nimiasiasta. Voivottelevat, miten suvun perinteinen nimi ei jatku meidän lapsella. Onneksi miehen sisko antoi lapselleen tuon nimen. Tai no, onneksi ja onneksi. Nyt me saadaan kuulla vertailuja miehen siskoon ja lapsen nimeen.

Miksette olisi voineet antaa sitä tiettyä nimeä toiseksi tai kolmanneksi nimeksi kun se kerran olisi ollut niin tärkeää?

Yleensä lapsen sukunimi tulee jo isän puolelta, jos joku suvun nimi tulee, se olisi mielekkäämpää ottaa äidin suvusta, tai siitä, mistä sukunimi ei tule.

Meillä on muutama pojannimi jotka ovat varmaan kaikilla suvun miehillä toisena tai kolmantena nimenä. Muutenkin toisia nimiä etsiskellään esivanhempien nimistä.

Meidän suvusta ei löydy näitä mea mandi minella/ jemina jadeliina jessica -rimpsuja.

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on antaa joku nimi vain sen vuoksi, että se on ollut jonkun suvussa?

Meidän lapsen isovanhemmat oli ihan järkyttyneitä, kun meidän pojan toiseksi nimeksi ei tullutkaan sitä heidän suvun perintönimeään. Raskausaikanakin yrittivät vihjailla, että kun se on poika, niin sittenhän sen toiseksi nimeksi tulee Kustaa. Juu ei tule. Mies ei itsekään pidä toisesta nimestään, eikä käytäkään sitä missään, joten ei tietenkään sitä halunnut lapselleenkaan. Enkä minä.

Lapsi on jo 3v., mutta silti isovanhemmat edelleen joskus huomauttelee tuosta nimiasiasta. Voivottelevat, miten suvun perinteinen nimi ei jatku meidän lapsella. Onneksi miehen sisko antoi lapselleen tuon nimen. Tai no, onneksi ja onneksi. Nyt me saadaan kuulla vertailuja miehen siskoon ja lapsen nimeen.

Alempien sosiaaliluokkien keskuudessa ei ymmärretä eikä osata arvostaa perinteitä.

Käly selitti perheensä esikoisen ristiäisissä, että hepä valitsivat nimen, joka ei kulje suvussa lainkaan, heistä on typerää, että joku kantaisän nimi kulkee sukupolvesta toiseen. Niinpä isoisäni tuhahti, kun Jere Lucas sai nimensä. Isoisän isoisä oli Jeremias ja tämän veli oli Luukas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on antaa joku nimi vain sen vuoksi, että se on ollut jonkun suvussa?

Meidän lapsen isovanhemmat oli ihan järkyttyneitä, kun meidän pojan toiseksi nimeksi ei tullutkaan sitä heidän suvun perintönimeään. Raskausaikanakin yrittivät vihjailla, että kun se on poika, niin sittenhän sen toiseksi nimeksi tulee Kustaa. Juu ei tule. Mies ei itsekään pidä toisesta nimestään, eikä käytäkään sitä missään, joten ei tietenkään sitä halunnut lapselleenkaan. Enkä minä.

Lapsi on jo 3v., mutta silti isovanhemmat edelleen joskus huomauttelee tuosta nimiasiasta. Voivottelevat, miten suvun perinteinen nimi ei jatku meidän lapsella. Onneksi miehen sisko antoi lapselleen tuon nimen. Tai no, onneksi ja onneksi. Nyt me saadaan kuulla vertailuja miehen siskoon ja lapsen nimeen.

Miksette olisi voineet antaa sitä tiettyä nimeä toiseksi tai kolmanneksi nimeksi kun se kerran olisi ollut niin tärkeää?

Miksi olisi pitänyt? Kumpikaan meistä ei pidä nimestä.

Mielestäni jokainen saa nimetä lapsensa niillä nimillä millä haluaa. Isovanhemmatkin on aikoinaan nimenneet omat lapsensa haluamillaan nimillä. Nyt me nimeämme omat lapsemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on antaa joku nimi vain sen vuoksi, että se on ollut jonkun suvussa?

Meidän lapsen isovanhemmat oli ihan järkyttyneitä, kun meidän pojan toiseksi nimeksi ei tullutkaan sitä heidän suvun perintönimeään. Raskausaikanakin yrittivät vihjailla, että kun se on poika, niin sittenhän sen toiseksi nimeksi tulee Kustaa. Juu ei tule. Mies ei itsekään pidä toisesta nimestään, eikä käytäkään sitä missään, joten ei tietenkään sitä halunnut lapselleenkaan. Enkä minä.

Lapsi on jo 3v., mutta silti isovanhemmat edelleen joskus huomauttelee tuosta nimiasiasta. Voivottelevat, miten suvun perinteinen nimi ei jatku meidän lapsella. Onneksi miehen sisko antoi lapselleen tuon nimen. Tai no, onneksi ja onneksi. Nyt me saadaan kuulla vertailuja miehen siskoon ja lapsen nimeen.

Alempien sosiaaliluokkien keskuudessa ei ymmärretä eikä osata arvostaa perinteitä.

Ai että lapselle nimeksi vaikka Kustaa Hubertus, vaikka kumpikaan vanhemmista ei niistä nimistä pidä? Vain koska ne on olleet vanhemmilla sukulaisillakin.

Mikä siinä että nimeää lapsensa itse haluamallaan tavalla eikä lapsen isovanhempien mielen mukaan, tekee alempaa sosiaaliluokkaa?

Vierailija kirjoitti:

Miehen suvussa oli nimi, joka piti aina antaa esikoispojalle. Perinne katkesi meidän esikoispoikaamme, koska en halunnut antaa nimeä. Appivanhemmat olivat todella katkeria.

onneksi meidän suvussa oikea lapsenlapsi ( tyttären lapsi) sai nimen

Muistatteko miten järkyttyneitä ruotsalaiset oli Victoria ja Daniel nimesi lapsen Estelleksi, eikä kierrättäneetkään niitä aina samoja nimiä?

Meillä on pojalla 5:essä polvessa sama nimi, tytöllä 3;ssa. Ei ollut pakko, mutta halutiin. Sattumalta äitini ja puolisoni toinen nimi on sama, joten luontevaa. Kiva, että on perinteitä, niissäkin on jotain hyvää, eikä aina tarvitse "rikkoa" vain osoittaakeen maailmalle, että on itsenäinen ihminen, 

Ei tietenkään ap:kaan tarkoittanut, että se nimi PITÄÄ antaa.  Vaan tarkoitti, että se on eräänlainen suvussa kulkeva sopimus, joka ei tietenkään sido ketään.

Sehän on täysin selvää, että jos sukuun tulee miniä joka ei arvosta miehensä sukua tai ei tule

anopin kanssa toimeen, niin takuuvarmasti sitä nimeä ei lapselle laiteta, ei sinne päinkään.  Vaikka olisi muuten ihan kelvollinen nimi.  Näin se meillä menee.  Eikä sillä niin suurta väliä sitten loppujen lopuksi ole kumminkaan.  Joten turha kenenkään pahoitella mieliään.

Onkohan prinsessa Victoria nyt kovinkin alempaa sosiaaliluokkaa, kun ei noudattanut perinteitä ja nainut serkkuaan tai pikkuserkkuaan, tai jotain muuta sukulaista?

Sukututkijan näkökulmasta tuo on raivostuttavaa, kun samat nimet vilisevät silmissä ja aiheuttavat sekaannuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on antaa joku nimi vain sen vuoksi, että se on ollut jonkun suvussa?

Meidän lapsen isovanhemmat oli ihan järkyttyneitä, kun meidän pojan toiseksi nimeksi ei tullutkaan sitä heidän suvun perintönimeään. Raskausaikanakin yrittivät vihjailla, että kun se on poika, niin sittenhän sen toiseksi nimeksi tulee Kustaa. Juu ei tule. Mies ei itsekään pidä toisesta nimestään, eikä käytäkään sitä missään, joten ei tietenkään sitä halunnut lapselleenkaan. Enkä minä.

Lapsi on jo 3v., mutta silti isovanhemmat edelleen joskus huomauttelee tuosta nimiasiasta. Voivottelevat, miten suvun perinteinen nimi ei jatku meidän lapsella. Onneksi miehen sisko antoi lapselleen tuon nimen. Tai no, onneksi ja onneksi. Nyt me saadaan kuulla vertailuja miehen siskoon ja lapsen nimeen.

Alempien sosiaaliluokkien keskuudessa ei ymmärretä eikä osata arvostaa perinteitä.

Ai että lapselle nimeksi vaikka Kustaa Hubertus, vaikka kumpikaan vanhemmista ei niistä nimistä pidä? Vain koska ne on olleet vanhemmilla sukulaisillakin.

Mikä siinä että nimeää lapsensa itse haluamallaan tavalla eikä lapsen isovanhempien mielen mukaan, tekee alempaa sosiaaliluokkaa?

En tiedä onko siinä kyse mistään alemmista sosiaaliluokista, mutta sen olen kyllä huomannut, että noissa "arvokkaissa suvuissa" (jos ne nyt oikeasti mitään arvokkaita on, mutta sellaisina kai pidetään) nimet pyritään antamaan suvun perinteitten mukaan.  Ruotsinkielisissä varsinkin.

Vierailija kirjoitti:

Sukututkijan näkökulmasta tuo on raivostuttavaa, kun samat nimet vilisevät silmissä ja aiheuttavat sekaannuksia.

Ei kai enää tämän ajan sukujen tutkijoilla kuitenkaan.  Se suvun perinnenimi kulkee yleensä vasta toisena tai kolmantena etunimenä.

Itsekin sukututkimusta tehneenä muistan kyllä sen, kuinka helposti meni sekaisin, kun lapsia muutenkin oli paljon ja sama ihminen saattoi olla avioliitossa useammankin kanssa, varsinkin mies, kun naiset kuoli helposti nuorina synnytykseen tai muuten rasitukseen, niin silloin vasta ne nimet sekaannusta tuottikin.  Joku Johan Peterinpoika ja Anna Juhontytär toistui koko ajan ja piti olla tarkkana vuosiluvuista eikä nekään aina armoa antaneet.  Meni välillä ihan eri sukuihinkin.   En ihmettele, että kestää kauan laatia joku sukututkimus.  Jos se on nopeasti tehty, siinä on varmasti jotain väärin.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan prinsessa Victoria nyt kovinkin alempaa sosiaaliluokkaa, kun ei noudattanut perinteitä ja nainut serkkuaan tai pikkuserkkuaan, tai jotain muuta sukulaista?

No tulipahan ainakin varmasti ihan tarkoituksellakin vähän lähemmäksi tavallista kansaa.

On suvun etunimiä, mutta eiole pakkoantaa. Voi antaa myös aikakauden muotinimet tai vanhempien mielikuvituksen tuotteet, mutta useimmat antavatylpeinä perinnenimet.