Onko teidän suvussa nimi joka kulkee suvussa ja pitää antaa aina lapselle toiseksi tai kolmeksi nimeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on antaa joku nimi vain sen vuoksi, että se on ollut jonkun suvussa?

Meidän lapsen isovanhemmat oli ihan järkyttyneitä, kun meidän pojan toiseksi nimeksi ei tullutkaan sitä heidän suvun perintönimeään. Raskausaikanakin yrittivät vihjailla, että kun se on poika, niin sittenhän sen toiseksi nimeksi tulee Kustaa. Juu ei tule. Mies ei itsekään pidä toisesta nimestään, eikä käytäkään sitä missään, joten ei tietenkään sitä halunnut lapselleenkaan. Enkä minä.

Lapsi on jo 3v., mutta silti isovanhemmat edelleen joskus huomauttelee tuosta nimiasiasta. Voivottelevat, miten suvun perinteinen nimi ei jatku meidän lapsella. Onneksi miehen sisko antoi lapselleen tuon nimen. Tai no, onneksi ja onneksi. Nyt me saadaan kuulla vertailuja miehen siskoon ja lapsen nimeen.

Alempien sosiaaliluokkien keskuudessa ei ymmärretä eikä osata arvostaa perinteitä.

Ai että lapselle nimeksi vaikka Kustaa Hubertus, vaikka kumpikaan vanhemmista ei niistä nimistä pidä? Vain koska ne on olleet vanhemmilla sukulaisillakin.

Mikä siinä että nimeää lapsensa itse haluamallaan tavalla eikä lapsen isovanhempien mielen mukaan, tekee alempaa sosiaaliluokkaa?

Jostain syystä suvun nimellä nimetty lapsi harvoin on alempaa sosiaaliluokkaa. Jadellet ja Jasonit harvoin tietävät edes isäänsä, joten hankala sitä on suvusta nimiä haroa tuossa tilanteessa. Ja vaikka isä olisi tiedossa, niin viimeistään isoisät ovat tuntemattomia.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan prinsessa Victoria nyt kovinkin alempaa sosiaaliluokkaa, kun ei noudattanut perinteitä ja nainut serkkuaan tai pikkuserkkuaan, tai jotain muuta sukulaista?

Hahhah, siellä on litana nimiä, jotka todellakin tulevat suvusta.

Vierailija kirjoitti:

Käly selitti perheensä esikoisen ristiäisissä, että hepä valitsivat nimen, joka ei kulje suvussa lainkaan, heistä on typerää, että joku kantaisän nimi kulkee sukupolvesta toiseen. Niinpä isoisäni tuhahti, kun Jere Lucas sai nimensä. Isoisän isoisä oli Jeremias ja tämän veli oli Luukas.

Meillä kävi samoin, veljen vaimopuhisi perinnenimille, mutta sellainen kuitenkin tuli.

Meillä Johannes ja Petteri.

Tuo Petteri esiintyy sukupuussa säännöllisesti 1500-luvun suvun kantaisään saakka (muodossa Petter).

Olin raskaana ja kun lapsen sukupuoli selvisi, niin tuleva isomummo totesi, että siitähän tulee sitten Veikko! Veikko oli isomummon mies, joka oli kuollut jo 20 vuotta sitten ja jonka perään mummo itki. No ei tullut Veikkoa ja ristiäisissä isomummo oli selkeästi pettynyt, kun ei tullut oikea nimi.

Meillä ei ole suvussa kulkevia nimiä.

Ukillani ja veljelläni on toisena nimenä Aleksanteri (nimi muutettu), kumpikin on perheen ensimmäinen poikalapsi. Miehen suvussa ei kulkenut mitään toista nimeä tai perinnettä nimen suhteen.

Omalle pojallemme annettiin tuo Aleksanteri kolmanneksi nimeksi, tykättiin nimestä molemmat. Toiseksi nimeksi annettiin nimi, joka sattui olemaan sekä mieheni isän toinen nimi että minun isäni toinen nimi. Molemmille oma isä on tärkeä, joten nimivalinta oli luonteva. Pojalla on siis kolme nimeä, nimi on tyyliä Eemil Aukusti Aleksanteri, joista kaksi jälkimmäistä nimeä kulkevat suvussa. Enempää lapsia ei ole tulossa, joten haluttiin antaa kumpikin suvussa kulkeva nimi pojalle.

Jos nuo nimet olisivat olleet mielestämme ei-kauniita, niin olisivat jääneet antamatta.

Puolison suvun naisilla on etu- tai toisena nimenä nimi, josta minulle tulee mieleen vanhan kouluni keittäjä. Hän oli suoraan kuin Rivo-Riitta Fingerporista. Osa näistä jo aikuisista ja vanhemmista naisista myös näyttää Rivo-Riitalta ulkoisesti. En missään tapauksessa halunnut tätä nimeä suloiselle tyttövauvalleni ja puolisolle asia oli myös ok. Anoppi on kerran sanonut, että kaunis nimi lapsella vaikkei x -nimeä olekaan. Sen hän sanoi ihan neutraaliin sävyyn eikä ole sen koommin keskusteltu.

On, jo neljännessä sukupolvessa. Kaunis ja ajaton nimi.

Ei ole mutta esimerkiksi mummojen toinen nimi on annettu tyttärelle jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on antaa joku nimi vain sen vuoksi, että se on ollut jonkun suvussa?

Meidän lapsen isovanhemmat oli ihan järkyttyneitä, kun meidän pojan toiseksi nimeksi ei tullutkaan sitä heidän suvun perintönimeään. Raskausaikanakin yrittivät vihjailla, että kun se on poika, niin sittenhän sen toiseksi nimeksi tulee Kustaa. Juu ei tule. Mies ei itsekään pidä toisesta nimestään, eikä käytäkään sitä missään, joten ei tietenkään sitä halunnut lapselleenkaan. Enkä minä.

Lapsi on jo 3v., mutta silti isovanhemmat edelleen joskus huomauttelee tuosta nimiasiasta. Voivottelevat, miten suvun perinteinen nimi ei jatku meidän lapsella. Onneksi miehen sisko antoi lapselleen tuon nimen. Tai no, onneksi ja onneksi. Nyt me saadaan kuulla vertailuja miehen siskoon ja lapsen nimeen.

Alempien sosiaaliluokkien keskuudessa ei ymmärretä eikä osata arvostaa perinteitä.

Ai että lapselle nimeksi vaikka Kustaa Hubertus, vaikka kumpikaan vanhemmista ei niistä nimistä pidä? Vain koska ne on olleet vanhemmilla sukulaisillakin.

Mikä siinä että nimeää lapsensa itse haluamallaan tavalla eikä lapsen isovanhempien mielen mukaan, tekee alempaa sosiaaliluokkaa?

Jostain syystä suvun nimellä nimetty lapsi harvoin on alempaa sosiaaliluokkaa. Jadellet ja Jasonit harvoin tietävät edes isäänsä, joten hankala sitä on suvusta nimiä haroa tuossa tilanteessa. Ja vaikka isä olisi tiedossa, niin viimeistään isoisät ovat tuntemattomia.

Todella noloa tuo ylen/alen jaottelu. Eletään kuitenkin tätä päivää ja vuosi on 2023.

Varmaan jotain sodanjälkeisiä traumoja, kun ei se ollut aina niin justiinsa 150- 200 vuotta sitten

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on antaa joku nimi vain sen vuoksi, että se on ollut jonkun suvussa?

Meidän lapsen isovanhemmat oli ihan järkyttyneitä, kun meidän pojan toiseksi nimeksi ei tullutkaan sitä heidän suvun perintönimeään. Raskausaikanakin yrittivät vihjailla, että kun se on poika, niin sittenhän sen toiseksi nimeksi tulee Kustaa. Juu ei tule. Mies ei itsekään pidä toisesta nimestään, eikä käytäkään sitä missään, joten ei tietenkään sitä halunnut lapselleenkaan. Enkä minä.

Lapsi on jo 3v., mutta silti isovanhemmat edelleen joskus huomauttelee tuosta nimiasiasta. Voivottelevat, miten suvun perinteinen nimi ei jatku meidän lapsella. Onneksi miehen sisko antoi lapselleen tuon nimen. Tai no, onneksi ja onneksi. Nyt me saadaan kuulla vertailuja miehen siskoon ja lapsen nimeen.

Alempien sosiaaliluokkien keskuudessa ei ymmärretä eikä osata arvostaa perinteitä.

Ai että lapselle nimeksi vaikka Kustaa Hubertus, vaikka kumpikaan vanhemmista ei niistä nimistä pidä? Vain koska ne on olleet vanhemmilla sukulaisillakin.

Mikä siinä että nimeää lapsensa itse haluamallaan tavalla eikä lapsen isovanhempien mielen mukaan, tekee alempaa sosiaaliluokkaa?

Jostain syystä suvun nimellä nimetty lapsi harvoin on alempaa sosiaaliluokkaa. Jadellet ja Jasonit harvoin tietävät edes isäänsä, joten hankala sitä on suvusta nimiä haroa tuossa tilanteessa. Ja vaikka isä olisi tiedossa, niin viimeistään isoisät ovat tuntemattomia.

Miksi puhut vain iseistä?

Harva pääsee itse valitsemaan, millaiseen perheeseen tai sukuun syntyy. Toki kai sekin voi olla sitten jollekin ylpeyden aihe, millaiseen sukuun on syntynyt ja millaisella nimellä on nimetty. Ne ns. perinnenimetkin on joskus olleet uusia ja jollain ekaa kertaa. Perinteitä voi myös luoda uusia, niin ne kaikki perinteet on syntyneet.

Niin ja tosiaan. Myös esimerkiksi sen Jasonin nimi voi olla vaikka millainen perinnenimi heidän suvussaan. Kaikkien sukujen nimet kun ei ole vaan Anteroita ja Jaakoppeja.

On, mutta ei silti annettu. Vähän siitä kuittia kuultiin mutta ihan lämminhenkistä semmoista. Nyt lapsi itse haluaisi sen lisätä jälkikäteen, näin varmaan tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on antaa joku nimi vain sen vuoksi, että se on ollut jonkun suvussa?

Meidän lapsen isovanhemmat oli ihan järkyttyneitä, kun meidän pojan toiseksi nimeksi ei tullutkaan sitä heidän suvun perintönimeään. Raskausaikanakin yrittivät vihjailla, että kun se on poika, niin sittenhän sen toiseksi nimeksi tulee Kustaa. Juu ei tule. Mies ei itsekään pidä toisesta nimestään, eikä käytäkään sitä missään, joten ei tietenkään sitä halunnut lapselleenkaan. Enkä minä.

Lapsi on jo 3v., mutta silti isovanhemmat edelleen joskus huomauttelee tuosta nimiasiasta. Voivottelevat, miten suvun perinteinen nimi ei jatku meidän lapsella. Onneksi miehen sisko antoi lapselleen tuon nimen. Tai no, onneksi ja onneksi. Nyt me saadaan kuulla vertailuja miehen siskoon ja lapsen nimeen.

Miksette olisi voineet antaa sitä tiettyä nimeä toiseksi tai kolmanneksi nimeksi kun se kerran olisi ollut niin tärkeää?

Miehen suvussa kulkee Juha-variaatio. Meille ei syntynyt poikaa, joten ei tarvinnut käydä keskustelua (en olisi kelpuuttanut).

Isälläni on sama toinen nimi kuin omalla isällään. Isä ei tykännyt tuosta vaan oli sitä mieltä, että ei tule ikinä mitään vaihtuvuutta, jos samoja nimiä vatvotaan sukupolvesta toiseen. Ilmoitti myös, että jos hänellä olisi poika, niin sillä ei olisi sitä samaa nimeä.

Meidän tyttöjen nimet eivät tule suvusta - paitsi kuopuksen kolmas nimi, joka on äitini toinen nimi. Sitä ei valittu sen vuoksi vaan siksi, että oli meistä nätti nimi. 

Tästä seurasi se, ettei siskoni voinut antaa tuota nimeä lapselleen vaikka olisi halunnut. Hänen mielestään serkuilla ei voi olla samoja nimiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on antaa joku nimi vain sen vuoksi, että se on ollut jonkun suvussa?

Meidän lapsen isovanhemmat oli ihan järkyttyneitä, kun meidän pojan toiseksi nimeksi ei tullutkaan sitä heidän suvun perintönimeään. Raskausaikanakin yrittivät vihjailla, että kun se on poika, niin sittenhän sen toiseksi nimeksi tulee Kustaa. Juu ei tule. Mies ei itsekään pidä toisesta nimestään, eikä käytäkään sitä missään, joten ei tietenkään sitä halunnut lapselleenkaan. Enkä minä.

Lapsi on jo 3v., mutta silti isovanhemmat edelleen joskus huomauttelee tuosta nimiasiasta. Voivottelevat, miten suvun perinteinen nimi ei jatku meidän lapsella. Onneksi miehen sisko antoi lapselleen tuon nimen. Tai no, onneksi ja onneksi. Nyt me saadaan kuulla vertailuja miehen siskoon ja lapsen nimeen.

Alempien sosiaaliluokkien keskuudessa ei ymmärretä eikä osata arvostaa perinteitä.

Ai että lapselle nimeksi vaikka Kustaa Hubertus, vaikka kumpikaan vanhemmista ei niistä nimistä pidä? Vain koska ne on olleet vanhemmilla sukulaisillakin.

Mikä siinä että nimeää lapsensa itse haluamallaan tavalla eikä lapsen isovanhempien mielen mukaan, tekee alempaa sosiaaliluokkaa?

Jostain syystä suvun nimellä nimetty lapsi harvoin on alempaa sosiaaliluokkaa. Jadellet ja Jasonit harvoin tietävät edes isäänsä, joten hankala sitä on suvusta nimiä haroa tuossa tilanteessa. Ja vaikka isä olisi tiedossa, niin viimeistään isoisät ovat tuntemattomia.

Miksi puhut vain iseistä?

Harva pääsee itse valitsemaan, millaiseen perheeseen tai sukuun syntyy. Toki kai sekin voi olla sitten jollekin ylpeyden aihe, millaiseen sukuun on syntynyt ja millaisella nimellä on nimetty. Ne ns. perinnenimetkin on joskus olleet uusia ja jollain ekaa kertaa. Perinteitä voi myös luoda uusia, niin ne kaikki perinteet on syntyneet.

Niin ja tosiaan. Myös esimerkiksi sen Jasonin nimi voi olla vaikka millainen perinnenimi heidän suvussaan. Kaikkien sukujen nimet kun ei ole vaan Anteroita ja Jaakoppeja.

Niinpä.

Mummoni suvussa nimi Evelyn on kulkenut sukupolvien ajan.

Meille taas ihmiset ihmetteli, että miten me nyt tuollainen outo ja moderni nimi valittiin lapsen toiseksi nimeksi.

On. Ei ole annettu. Sukulaiset ärsyyntyi. Annettiin pojille sellaisia nimiä jotka oli suvussa 1500-luvulla. "Perinteen" halaajat eivät yleensä tunne sukunsa hitoriaa.

Ei ole mitään tiettyjä nimiä.

Vierailija kirjoitti:

Olin raskaana ja kun lapsen sukupuoli selvisi, niin tuleva isomummo totesi, että siitähän tulee sitten Veikko! Veikko oli isomummon mies, joka oli kuollut jo 20 vuotta sitten ja jonka perään mummo itki. No ei tullut Veikkoa ja ristiäisissä isomummo oli selkeästi pettynyt, kun ei tullut oikea nimi.

Tuollainen oletus, että toiset nimeää vauvansa jonkun melkein tuntemattoman mukaan, on oikeasti aika kohtuuton.

Jokainen lapsi ansaitsee oman nimen eikä mitään perintönimiä. Sukunimi on jo perintö.