Onko teidän suvussa nimi joka kulkee suvussa ja pitää antaa aina lapselle toiseksi tai kolmeksi nimeksi?

Omassa suvussani ei ole, mutta hyvän ystäväni suvussa on vanhimmalle pojalle annettu jo ainakin viidessä polvessa nimeksi Juhani. Se on ollut joko ensimmäinen tai toinen nimi. Toisella ystävälläni on vähän lyhyemmän aikaa jatkuneena perinteenä antaa vanhimman tyttären nimeksi Milma-Inkeri. Se on nyt isoäidillä, äidillä ja tyttärellä.

Ei oo mitää pakollista enkä ois valinnut vaikka oiskin. Mun puolella yks nimi muutamalla kun halusivat ja pojalla isänsä toinen nimi toisena nimenä. Tykätään siitä ja siksi laitettiin.

Vierailija kirjoitti:

Juu, Alexander. Se on nyt kahdessa polvessa lyhentynyt Santeriksi.

Meillä Alexander on pysynyt, kutsumanimi on Alex. Eli lyhentynyt vielä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Käly selitti perheensä esikoisen ristiäisissä, että hepä valitsivat nimen, joka ei kulje suvussa lainkaan, heistä on typerää, että joku kantaisän nimi kulkee sukupolvesta toiseen. Niinpä isoisäni tuhahti, kun Jere Lucas sai nimensä. Isoisän isoisä oli Jeremias ja tämän veli oli Luukas.

Olisi ehkä kannattanut tutustua sukunsa historiaan edes sen verran, että olisi osannut antaa nimen, jota suvussa ei ennestään ole :-D

Mun isän nimi on veljeni toinen nimi, lisäksi poikani, veljeni pojan ja siskoni pojan toinen nimi. Tyttäreni (10v.) on jo nyt päättänyt, että jos hän saa sitten aikuisena poikavauvan, niin haluaa antaa sille vaarin nimen. Ei mikään pakko, mutta kaunis tapa.

Meillä on sekä tytölle että pojalle suvussa periytyvä nimi, jonka voi halutessaan antaa toiseksi tai kolmanneksi nimeksi. Veljieni vaimoista toinen noudatti tätä yhdistäen myös oman sukunsa perinteisiä nimiä. Toinen on nimennyt lapsensa summassa ihan miten sattuu ja katkaissut kauniin perinteen.

Joo, on.  Mutta meidän lapsista kukaan ei saanut sitä nimeä eli me katkaisimme perinteen.

Ei ole mitään tiettyä. Meidän lapsilla on kummallakin kolme etunimeä, joista yksi on jonkun isovanhemman nimi.

Vierailija kirjoitti:

Ap,täällä on nimipalsta nimijuttuja varten.

Ei siellä kukaan käy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on antaa joku nimi vain sen vuoksi, että se on ollut jonkun suvussa?

Meidän lapsen isovanhemmat oli ihan järkyttyneitä, kun meidän pojan toiseksi nimeksi ei tullutkaan sitä heidän suvun perintönimeään. Raskausaikanakin yrittivät vihjailla, että kun se on poika, niin sittenhän sen toiseksi nimeksi tulee Kustaa. Juu ei tule. Mies ei itsekään pidä toisesta nimestään, eikä käytäkään sitä missään, joten ei tietenkään sitä halunnut lapselleenkaan. Enkä minä.

Lapsi on jo 3v., mutta silti isovanhemmat edelleen joskus huomauttelee tuosta nimiasiasta. Voivottelevat, miten suvun perinteinen nimi ei jatku meidän lapsella. Onneksi miehen sisko antoi lapselleen tuon nimen. Tai no, onneksi ja onneksi. Nyt me saadaan kuulla vertailuja miehen siskoon ja lapsen nimeen.

Alempien sosiaaliluokkien keskuudessa ei ymmärretä eikä osata arvostaa perinteitä.

Ai että lapselle nimeksi vaikka Kustaa Hubertus, vaikka kumpikaan vanhemmista ei niistä nimistä pidä? Vain koska ne on olleet vanhemmilla sukulaisillakin.

Mikä siinä että nimeää lapsensa itse haluamallaan tavalla eikä lapsen isovanhempien mielen mukaan, tekee alempaa sosiaaliluokkaa?

Jostain syystä suvun nimellä nimetty lapsi harvoin on alempaa sosiaaliluokkaa. Jadellet ja Jasonit harvoin tietävät edes isäänsä, joten hankala sitä on suvusta nimiä haroa tuossa tilanteessa. Ja vaikka isä olisi tiedossa, niin viimeistään isoisät ovat tuntemattomia.

Todella noloa tuo ylen/alen jaottelu. Eletään kuitenkin tätä päivää ja vuosi on 2023.

Varmaan jotain sodanjälkeisiä traumoja, kun ei se ollut aina niin justiinsa 150- 200 vuotta sitten

Jaottelu on ihan suoraa tiedemaailmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on antaa joku nimi vain sen vuoksi, että se on ollut jonkun suvussa?

Meidän lapsen isovanhemmat oli ihan järkyttyneitä, kun meidän pojan toiseksi nimeksi ei tullutkaan sitä heidän suvun perintönimeään. Raskausaikanakin yrittivät vihjailla, että kun se on poika, niin sittenhän sen toiseksi nimeksi tulee Kustaa. Juu ei tule. Mies ei itsekään pidä toisesta nimestään, eikä käytäkään sitä missään, joten ei tietenkään sitä halunnut lapselleenkaan. Enkä minä.

Lapsi on jo 3v., mutta silti isovanhemmat edelleen joskus huomauttelee tuosta nimiasiasta. Voivottelevat, miten suvun perinteinen nimi ei jatku meidän lapsella. Onneksi miehen sisko antoi lapselleen tuon nimen. Tai no, onneksi ja onneksi. Nyt me saadaan kuulla vertailuja miehen siskoon ja lapsen nimeen.

Alempien sosiaaliluokkien keskuudessa ei ymmärretä eikä osata arvostaa perinteitä.

Ai että lapselle nimeksi vaikka Kustaa Hubertus, vaikka kumpikaan vanhemmista ei niistä nimistä pidä? Vain koska ne on olleet vanhemmilla sukulaisillakin.

Mikä siinä että nimeää lapsensa itse haluamallaan tavalla eikä lapsen isovanhempien mielen mukaan, tekee alempaa sosiaaliluokkaa?

Jostain syystä suvun nimellä nimetty lapsi harvoin on alempaa sosiaaliluokkaa. Jadellet ja Jasonit harvoin tietävät edes isäänsä, joten hankala sitä on suvusta nimiä haroa tuossa tilanteessa. Ja vaikka isä olisi tiedossa, niin viimeistään isoisät ovat tuntemattomia.

Miksi puhut vain iseistä?

Harva pääsee itse valitsemaan, millaiseen perheeseen tai sukuun syntyy. Toki kai sekin voi olla sitten jollekin ylpeyden aihe, millaiseen sukuun on syntynyt ja millaisella nimellä on nimetty. Ne ns. perinnenimetkin on joskus olleet uusia ja jollain ekaa kertaa. Perinteitä voi myös luoda uusia, niin ne kaikki perinteet on syntyneet.

Niin ja tosiaan. Myös esimerkiksi sen Jasonin nimi voi olla vaikka millainen perinnenimi heidän suvussaan. Kaikkien sukujen nimet kun ei ole vaan Anteroita ja Jaakoppeja.

Useimmiten äiti sentään on tiedossa.

Vierailija kirjoitti:

Muistatteko miten järkyttyneitä ruotsalaiset oli Victoria ja Daniel nimesi lapsen Estelleksi, eikä kierrättäneetkään niitä aina samoja nimiä?

Prinsessa on todennäköisesti saanut ensimmäisen nimensä edesmenneen kreivi Folke Bernadotten puolisolta, vuonna 1984 kuolleelta kreivitär Estelle Bernadottelta. Folke Bernadotte oli kuningas Oskar II:n pojanpoika ja Kustaa V:n veljenpoika.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sekä tytölle että pojalle suvussa periytyvä nimi, jonka voi halutessaan antaa toiseksi tai kolmanneksi nimeksi. Veljieni vaimoista toinen noudatti tätä yhdistäen myös oman sukunsa perinteisiä nimiä. Toinen on nimennyt lapsensa summassa ihan miten sattuu ja katkaissut kauniin perinteen.

No yhyy.

Ei kaikkien ole mikään pakko tykätä teidän suvun "perinnenimistä".

Olis ollut, mutta mä omalta kohdin katkaisin perinteen. Lapsilla on vain etunimet, eikä nekään ollut noita perintönimiä. Parit suvun rouvat mä siinä menetin ja mummo tuhahti, että onko pakko aina hangotella vastaan. On, ne oli mun makuuni rumia nimiä silloin. Nykyään aivan yks hailee. Tässä hetkessä saattaisinkin käyttää niitä toisina niminä.

Mielestäni perinteet on kauniita, mutta voi se mennä pieleenkin. Mielestäni esim. oman nimensä antaminen tai oman toisen nimensä kopioiminen kaikille lapsille on mautonta. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sekä tytölle että pojalle suvussa periytyvä nimi, jonka voi halutessaan antaa toiseksi tai kolmanneksi nimeksi. Veljieni vaimoista toinen noudatti tätä yhdistäen myös oman sukunsa perinteisiä nimiä. Toinen on nimennyt lapsensa summassa ihan miten sattuu ja katkaissut kauniin perinteen.

Tai sitten hän nimesi lapsensa oman sukunsa perinnenimillä, tai muuten mieleisillään nimillä.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni perinteet on kauniita, mutta voi se mennä pieleenkin. Mielestäni esim. oman nimensä antaminen tai oman toisen nimensä kopioiminen kaikille lapsille on mautonta. 

Isälläni on sama etunimi kuin isällään. Isän siskolla taas on muunnos näiden äidin nimestä.

Myös serkullani on sama etunimi kuin äidillään.

Ei ole mitään sellaista tiettyä nimeä, mikä olisi joka sukupolvessa.

Vierailija kirjoitti:

Puolison suvun naisilla on etu- tai toisena nimenä nimi, josta minulle tulee mieleen vanhan kouluni keittäjä. Hän oli suoraan kuin Rivo-Riitta Fingerporista. Osa näistä jo aikuisista ja vanhemmista naisista myös näyttää Rivo-Riitalta ulkoisesti. En missään tapauksessa halunnut tätä nimeä suloiselle tyttövauvalleni ja puolisolle asia oli myös ok. Anoppi on kerran sanonut, että kaunis nimi lapsella vaikkei x -nimeä olekaan. Sen hän sanoi ihan neutraaliin sävyyn eikä ole sen koommin keskusteltu.

Toinen nimi on myös etunimi.

Vierailija kirjoitti:

Olis ollut, mutta mä omalta kohdin katkaisin perinteen. Lapsilla on vain etunimet, eikä nekään ollut noita perintönimiä. Parit suvun rouvat mä siinä menetin ja mummo tuhahti, että onko pakko aina hangotella vastaan. On, ne oli mun makuuni rumia nimiä silloin. Nykyään aivan yks hailee. Tässä hetkessä saattaisinkin käyttää niitä toisina niminä.

Kuinka niin vain etunimet? Kai sukunimetkin on?