Lue keskustelun säännöt.
Huonot koenumerot
15.01.2023 |
15v ei kiinnosta lukea kokeisiin. 2 kertaa näin että otti kirjat esille ja muka luki. En testannut osaamistaan. Itse sanoi että osaan kyllä. Tulos 6-
Lukupäätä olisi, motivaatiota ei. Kyllä harmittaa hänen puolestaan kun ei viitsi niin ei viitsi. Vaikka vaadin ja patistelen, niin ei vaan tee. Mikään ei auta. Eikä koulua voi toisen puolesta käydä.
Olisiko hyviä vinkkejä?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni opetti sisarukselleni koulukirjojen asiat uudestaan vielä kotona. Hirveä hommahan siinä oli, mutta ainakin arvosanat nousivat. Ehkä sinunkin lapsesi tarvitsee jonkun opiskelukaverin.
Auts. Nyt tuli huono äiti fiilis. Kun ei töiden yms jälkeen mitenkään enää jaksa. Mutta ilmeisesti on vaan alettava jaksamaan.
Lapset oppii esimerkistä. Lapsi elää sitä samaa arkea kuin sinäkin. Mieti mitä voisitte tehdä toisin. Ruokavalio, liikunta ja lepo.
Nii-i, miten luulet että sinä käy kun äiti töiden jälkeen heittäytyy karkkipussin kanssa sohvalle. Joka toinen lapsi ja nuori on ainakin tilastojen ylipainoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppujen lopuksi ei mitään väliä.
Niin, enää ei peruskoulu määritä sitä koko elämän suuntaa.
Kyllä se vaan määrittää, kun koulupaikka rajoittuu johonkin paskaiseen amislinjaan, jonne on pakko oppivelvollisena mennä, vaikkei halua. 18-vuotiaaksi asti on jossain koulussa oltava nykyään nääs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppujen lopuksi ei mitään väliä.
Niin, enää ei peruskoulu määritä sitä koko elämän suuntaa.
Kyllä se vaan määrittää, kun koulupaikka rajoittuu johonkin paskaiseen amislinjaan, jonne on pakko oppivelvollisena mennä, vaikkei halua. 18-vuotiaaksi asti on jossain koulussa oltava nykyään nääs.
Niin entä sitten ? Siinä paskasessa amistyössä ei enää tarvitse olla eläkeikään vaan voi kouluttautua läpi elämän.
Meillä auttoi motivaation nostoon keskustelu siitä että jokainen on oman onnensa seppä. Jos ei halua kituuttaa pienellä rahalla , kannattaa panostaa opiskeluun kun on lukupäätäkin . Kun jaksaa ja viitsii opiskella saa valita mille alalle suuntautua kiinnostuksen mukaan , jos jättää koulut kesken tai suorittaa rimaa hipoen joutuu todennäköisesti sossun elätiksi tai pienipalkkaisen alan osa-aikatyöntekijäksi .
Vierailija kirjoitti:
Meillä auttoi motivaation nostoon keskustelu siitä että jokainen on oman onnensa seppä. Jos ei halua kituuttaa pienellä rahalla , kannattaa panostaa opiskeluun kun on lukupäätäkin . Kun jaksaa ja viitsii opiskella saa valita mille alalle suuntautua kiinnostuksen mukaan , jos jättää koulut kesken tai suorittaa rimaa hipoen joutuu todennäköisesti sossun elätiksi tai pienipalkkaisen alan osa-aikatyöntekijäksi .
Tätä keskustelua meillä käydään paljon. Ei auta.
Myös hetkinä, kun kituutetaan pienellä rahalla, eikä ole mahdollisuutta tehdä jotain, muistutan opiskelun tärkeydestä, jotta aikuisena on rahaa, ja voi tehdä eikä tarvitse tinkiä.
Ei ole auttanut.
Teemme listan tulevista kokeista ja istutaan alas opiskelemaan, yhdessä. Tosin luultavasti teini haistattaa mulle pitkät eikä ala opiskelemaan kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrotaan että koulunkäynti on tärkeää, motivoidaan, kannustetaan, kehutaan, palkitaan, arvostetaan koulunkäyntiä ja opettajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä auttoi motivaation nostoon keskustelu siitä että jokainen on oman onnensa seppä. Jos ei halua kituuttaa pienellä rahalla , kannattaa panostaa opiskeluun kun on lukupäätäkin . Kun jaksaa ja viitsii opiskella saa valita mille alalle suuntautua kiinnostuksen mukaan , jos jättää koulut kesken tai suorittaa rimaa hipoen joutuu todennäköisesti sossun elätiksi tai pienipalkkaisen alan osa-aikatyöntekijäksi .
Tätä keskustelua meillä käydään paljon. Ei auta.
Myös hetkinä, kun kituutetaan pienellä rahalla, eikä ole mahdollisuutta tehdä jotain, muistutan opiskelun tärkeydestä, jotta aikuisena on rahaa, ja voi tehdä eikä tarvitse tinkiä.
Ei ole auttanut.Teemme listan tulevista kokeista ja istutaan alas opiskelemaan, yhdessä. Tosin luultavasti teini haistattaa mulle pitkät eikä ala opiskelemaan kuitenkaan.
Poika opiskelee ja sinä autat tarvittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fakta vaan on se ettei kaikista tule jotakin. Hän on matalasti koulutetun yh äidin lapsi?
Omalle 14-vuotiaalle pojalle olen eka luokasta asti tavallaan opettanut samat asiat kotona uudelleen ja tarkistanut joka päivä, että läksyt on tehty. Autan ja ohjaan vaikeissa tehtävissä. Kokeisiin huolehdin, että lukee. Kuulustelen koealueen. Puhelin pois siksi aikaa, kunnes on suoriutunut urakasta. Hyvin on mennyt. Kiitettäviä kokeet ja todistus täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hmmm... samaa ongelmaa 8-luokkalaisen tytön kanssa. Alakoulussa oli luokkansa paras, 9.4 keskiarvolla. Eikä hirveesti tarvinut töitä tehdä numeroiden eteen. Yläkoulussa uusi kaveripiiri, päihteet alkoi kiinnostaa, mielialaongelmia, unirytmi muuttui... todistyuksen keskiarvo tippunut nyt kahdella numerolla!!
Aina ollut toiveissa (tytöllä itsellään siis)ns."parempi" lukio, eipä noilla arvosanoilla sellasiin pääse.
Ei auta motivointi, yhdessä ei suostu tekemään...aika neuvoton olo alkaa olla!!
ahkera äiti kirjoitti:
Omalle 14-vuotiaalle pojalle olen eka luokasta asti tavallaan opettanut samat asiat kotona uudelleen ja tarkistanut joka päivä, että läksyt on tehty. Autan ja ohjaan vaikeissa tehtävissä. Kokeisiin huolehdin, että lukee. Kuulustelen koealueen. Puhelin pois siksi aikaa, kunnes on suoriutunut urakasta. Hyvin on mennyt. Kiitettäviä kokeet ja todistus täynnä.
Niin, se koulutyön tärkeys osoitetaan alusta asti olemalla läsnä. Suuntaa on vaikea muuttaa myöhemmin kun alkaa menemään huonosti. Ap itsekin tietää mitä on vastatassa. Kun lapsi avaa suunsa hän puhuu kodistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N
Mistä sen motivaation löytää? On yritetty vaikka mitä.
'
Aina sanotaan ettei saisi rahalla...Mun nuori oli lukiossa tosi surkea ruotsissa, inhosi jne. Sanoin että saa 100euroa jos...No meni ja teki niin eikä myöhästyny kirjoitukset jne. Sitten meni amikseen tai siis pääsi, sai ruotsiin parhaan numeron ja hämmästyi suunnattomasti. AMKssa sitten virkamiesruotsi ja ammattiruotsi sujui tosta noinvaan!
Eli kyllä se rahakin auttaa, mutta ei siinä kymppi eikä kaks auta...
Ymmärrän kyllä hyvin sen että joskus vanhempienkin voimavarat on rajalliset. Itselläni on samantyyppinen lapsi. Olen aina ollut kiinnostunut lasteni koulunkäynnistä, pyrkinyt auttamaan ja tsemppaamaan parhaani mukaan. Toinen lapsistani hoitaakin koulun mallikkaasti (ei ole mikään kympin oppilas mutta on ahkera ja tunnollinen, pystyy itseohjautuvasti tekemään asioita, tarvitsee lähinnä välillä pientä ohjausta ja kokeisiin kerrataan yhdessä) mutta toinen ulkoistaa kaiken vastuun. Hänellä on oppimisen pulmaa, varmaan jotain nepsyongelmaa myös, ja jotenkin olisin toivonut että hän tekisi kahta kovemmin töitä mutta ei. Häntä ei kiinnostaisi tehdä mitään. Olen vuosikaudet kokeillut kaikenlaista, keppiä ja porkkanaa, yhdessä opiskelemista ja erilaisten strategioiden kokeilemista, panostanut todella paljon hänen koulunkäyntiinsä. Mutta kun lasta itseään ei kiinnosta pätkääkään niin kyllä mä tunnistan itsessänikin väsymisen merkkejä. Kyllä minustakin työelämä vie kaikki mehut ja kun kotona odottaa toinen työpäivä lasten koulun kanssa niin aina en meinaa jaksaa.
Mutta jos nyt jotain lohdutusta tähän keksin niin se että sinun lapsellasi ilmeisesti olisi potentiaalia parempaan. Lohduttominta omani kanssa on se että siitä huolimatta että me panostetaan valtavasti, numerot on silti sitä kutosta. Kyllä se meinaa lannistaa äidinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano että tuollaisilla numeroilla joutuu ammattikouluun. Sanomisen vahvistamiseksi käytte katsomassa paikallisen amiksen röökirinkiä ja kysyt, että tuollaisenko elämän hän haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Sano että tuollaisilla numeroilla joutuu ammattikouluun. Sanomisen vahvistamiseksi käytte katsomassa paikallisen amiksen röökirinkiä ja kysyt, että tuollaisenko elämän hän haluaa.
Omalla paikkakunnallani on paljon vaikeampi päästä amikseen tietyille linjoille kuin lukioon. Lukioon pääsee käytännössä kuka vaan, amikseen ei.
Vierailija kirjoitti:
hmmm... samaa ongelmaa 8-luokkalaisen tytön kanssa. Alakoulussa oli luokkansa paras, 9.4 keskiarvolla. Eikä hirveesti tarvinut töitä tehdä numeroiden eteen. Yläkoulussa uusi kaveripiiri, päihteet alkoi kiinnostaa, mielialaongelmia, unirytmi muuttui... todistyuksen keskiarvo tippunut nyt kahdella numerolla!!
Aina ollut toiveissa (tytöllä itsellään siis)ns."parempi" lukio, eipä noilla arvosanoilla sellasiin pääse.
Ei auta motivointi, yhdessä ei suostu tekemään...aika neuvoton olo alkaa olla!!
Tuossa tilanteessa pitää jo olla yhteydessä kouluun. Kuraattori tai psykologi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano että tuollaisilla numeroilla joutuu ammattikouluun. Sanomisen vahvistamiseksi käytte katsomassa paikallisen amiksen röökirinkiä ja kysyt, että tuollaisenko elämän hän haluaa.
Omalla paikkakunnallani on paljon vaikeampi päästä amikseen tietyille linjoille kuin lukioon. Lukioon pääsee käytännössä kuka vaan, amikseen ei.
Sitten asut jossain skutsissa. Täällä olisi aika koomista, jos Ressun lukion aloittanut kommentoisi, että olisi ensisijaisesti halunnut kampaajakouluun, mutta keskiarvo riitti vain Ressuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppujen lopuksi ei mitään väliä.
Niin, enää ei peruskoulu määritä sitä koko elämän suuntaa.
Kyllä se vaan määrittää, kun koulupaikka rajoittuu johonkin paskaiseen amislinjaan, jonne on pakko oppivelvollisena mennä, vaikkei halua. 18-vuotiaaksi asti on jossain koulussa oltava nykyään nääs.
Niin entä sitten ? Siinä paskasessa amistyössä ei enää tarvitse olla eläkeikään vaan voi kouluttautua läpi elämän.
Ei voi kun ei paskoilla papereilla pääse parempiin kouluihin sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano että tuollaisilla numeroilla joutuu ammattikouluun. Sanomisen vahvistamiseksi käytte katsomassa paikallisen amiksen röökirinkiä ja kysyt, että tuollaisenko elämän hän haluaa.
Omalla paikkakunnallani on paljon vaikeampi päästä amikseen tietyille linjoille kuin lukioon. Lukioon pääsee käytännössä kuka vaan, amikseen ei.
Sitten asut jossain skutsissa. Täällä olisi aika koomista, jos Ressun lukion aloittanut kommentoisi, että olisi ensisijaisesti halunnut kampaajakouluun, mutta keskiarvo riitti vain Ressuun.
Asun isohkossa kaupungissa. Kuitenkin sellaisessa jossa perinteisesti enemmän kuin puolet ikäluokasta hakee amikseen. Kaupungissa onkin vain kaksi lukiota, joskin toinen on lähes tuhannen opiskelijan koulu. Periaatteessa pitää olla seiskan keskiarvo mutta käytännössä kuitenkaan ei. Lisäksi se keskiarvo ei kerro lopulta juuri mitään. Joistain yläkouluista saatu kasin keskiarvo saattaa tarkoittaa hädin tuskin vitosia lukiossa.
Meillä heräsi ysilåinen tähän lukuvuoden alussa ja hienosti on korottanut varsinkin tärkeitä numeroita. Ainakaan todistuksesta ei ole kiinni toivesuuntaan pääsy. Alakoulussa meni hyvin, seiskalle siirtyminen laski motivaation ja numerot laski. Kyse viitsimisestä.