Lue keskustelun säännöt.
Kaksi sukupolvea samassa talossa, uhka vai mahdollisuus?
15.01.2023 |
Olen keski-ikäinen ja lapset lentävät kohta pesästä. Olen ainoa lapsi ja omat vanhempani ikääntyvät ja olen miettinyt, josko lasten lähdettyä maailmalle muuttaisin vanhempieni kanssa saman katon alle, jotta pystyisin paremmin huolehtimaan heistä. Onko kellään vastaavaa järjestelyä, toimiiko se, hyvät ja huonot puolet?
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä onnistuu jos sinulla ei ole puolisoa, mutta puolison kanssa en uskoisi onnistuvan.
Nämä tosin aina henkilökohtaisia
Miksi ei onnistu? Tiedän montakin perhettä jossa asutaan vanhempien kanssa samassa taloudessa. Kasvattihan vanhempasi sinutkin, uhrasivat kaiken sinun eteesi miksi sinä et tekisi samoin heille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä40753 kirjoitti:
Yksi aiempi tuossa jo viittasikin, ettei voi asua äitinsä kanssa kuin yhden yön kerrallaan.
Sama minulla. Äitini alkaa käskyttämään ja heittäytyy palveltavaksi.
Voit olla varma, että sen jälkeen sinulla ei ole omaa elämää.
Juokset apteekissa, teet heille ruokaa, oma elämä kuihtuu. Lopulta elämäsi on heidän aikatauluttamaa.
Lopulta olet vain heidän ikeessä...koska olethan aina siinä.
Mitä jos haluaisit alkaa tavata jotain kumppania? Siitä voisi syttyä jopa sota.
Aloin seurustelun aikoinaan n. 45 v. poikamiehen kanssa, joka huolehti äidistään ja äiti pojastaan.
Äidille kylään mennessä äiti oli laittanut pojalle valmiiksi lämpimän kylpyveden, sivussa puhtaat kalsarit ja sukat. Ei siinä mitään. Mies sanoi, että itseasiassa hänen äiti leikkaa hänen hiukset. No mikäs siinä?!
Mies riisui itsensä alastomaksi keskellä olohuonetta ja äiti hyppeli hänen ympärillä kuin heinäsirkka, klips klips, joo hyvä, klips klaps. Session jälkeen tuleva anoppini virnisti, että vie nyt lapsensa kylpyyn.
71 v. äiti pesi poikaansa kuin pikkuvauvaa. Istuin sohvalla järkytyksestä kankeana ja mietin, että mitä hittoa, ihan sairasta toimintaa. Menimme naimisiin ja anopista tuli kuolemaansa asti painajainen, koska olin ryöstänyt häneltä pojan. Se on taas toinen stoori.
Tuo nyt oli ihan kesksittyä juttua ja täysin huuhaata
Vierailija kirjoitti:
Pari asiaa mietittäväksi:
1. Olet vasta keski-iässä, joten oletan vanhempiesi olevan jotakin 65-80-vuoden välistä. Jos asuisitte saman katon alla, niin tiedostatko, että tuota aikaa voi olla edessä todella kauan? Eräs sukulaisnaiseni eli äitinsä kanssa saman katon alla äidistään huolehtien, vaikka nainen oli naimisissa (asuivat siis miehensä kanssa erillään, koska nainen halusi huolehtia äidistään). Naisen äiti eli liki 100 v ikään asti kotona ja joutui vasta ihan loppuvaiheessa hoitokotiin. Nainen oli itse liki eläkeiässä, kun pääsi muuttamaan aviomiehensä kanssa saman katon alle. Mieti siis, jaksaisitko huolehtia vanhemmistasi vielä jopa 20-35 vuotta?
2. Omaishoitajana on rankkaa, eikä vapaita juuri ole. Olisitko valmis sitoutumaan tällaiseen palkkatyön ohessa? Omaishoitajan saama korvaus on olematon. Et voi myöskään tietää, mikä oma vointisi on vaikka 10 vuoden päästä. Kuka tahansa voi sairastua vaikeasti.
3. Entäs jos muutat vanhempiesi kanssa saman katon alle ja molemmat elävätkin virkeinä ja hyväkuntoisina loppuun asti eivätkä oikeastaan kaipaisi apua? Olisiko sinulla tuolla paikkakunnalla muuta elämää vai olisiko taas muutto edessä?
Vanhempani ovat 75-vuotiaita. Oman elämän puolesta asia voisi olla ajankohtainen n. 5v päästä, kun oletettavasti nuorin lähtee omilleen. Onhan siinä mietittävää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sun mahdollista asua vaikka naapurissa?
Vuosisadan paras idea. Ensin hoitaisi niitä naapurissa asuvia vanhuksia ja sitten menisi hoitamaan omat vanhemmat!
No joojoo, tajusin. Mietin vain, miltä meidän naapurinkärtyn naama näyttäisi, kun lapseni kantaisi kassit ja kalusteet sisään ja ilmoittaisi, että muutin tänne hoitaakseni vanhempiani :D
Jos haluat pysyä sinkkuna koko elämäsi niin varmasti toimii. Mutta en usko kovinkaan monen henkilön, en miehen enkä naisen olevan valmis muuttamaan asuntoon, jossa asuu myös kumppanin vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmissa lapsiperheissä on kaksi sukupolvea samassa asunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos on seksoelämää? Miten yksityisyys, ettei tule kiusallisia tilanteita. Entä os on kumppanit kaikilla.
Eihän vanhempien kanssa asuminen tarkoita vanhempien kanssa nukkumista :D Yleensä jokaisella on omat huoneensa ja petinsä, eli voi sektailla :D
Englanninkielinen olisi kummissaan kysymyksestä "do you sleep with your parents?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sun mahdollista asua vaikka naapurissa?
Oikeastaan tilanne on se, että kun omat lapset lähtevät, niin muutan itse jonnekin ja vanhempienikin pitää muuttaa pois nykyisestä, jotta pärjäävät paremmin vanhetessaan.
Ap
Muuttaisi alkuun vain pariksi kuukaudeksi. Kyllä siinä ajassa näkee , meneekö sukset ristiin. Ota huomioon ,että lapsesi puolisoineen ja lapsenlapsetkin täytyy voida käydä äitiä tapaamassa , siis sinua ap.
Rehellisesti itse olisin onnessani. Jos kukaan ei ryyppää, riehu, vttuile, sotke kuin apina tai ole muuten sietämätön, niin se olisi ihanaa!
Enemmänkin voisi asua kolme-neljä sukupolvea samassa. Lapset ja vanhukset nauttisivat varmasti ja moni asia hoituu yhteen hiileen puhaltamalla mainiosti.
Veikkaan, että lapset olisivat ehjempiä, onnellisempia ja käytöstavat olisivat ihan eri tolalla, kuin monilla nykyään.
Tässä on vain yksi mutka. Kaikkien aikuisten pitäisi osata käyttäytyä, kuin aikuisten. Nykyään ollaan valitettavan usein liian itsekkäitä siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä40753 kirjoitti:
Yksi aiempi tuossa jo viittasikin, ettei voi asua äitinsä kanssa kuin yhden yön kerrallaan.
Sama minulla. Äitini alkaa käskyttämään ja heittäytyy palveltavaksi.
Voit olla varma, että sen jälkeen sinulla ei ole omaa elämää.
Juokset apteekissa, teet heille ruokaa, oma elämä kuihtuu. Lopulta elämäsi on heidän aikatauluttamaa.
Lopulta olet vain heidän ikeessä...koska olethan aina siinä.
Mitä jos haluaisit alkaa tavata jotain kumppania? Siitä voisi syttyä jopa sota.
Aloin seurustelun aikoinaan n. 45 v. poikamiehen kanssa, joka huolehti äidistään ja äiti pojastaan.
Äidille kylään mennessä äiti oli laittanut pojalle valmiiksi lämpimän kylpyveden, sivussa puhtaat kalsarit ja sukat. Ei siinä mitään. Mies sanoi, että itseasiassa hänen äiti leikkaa hänen hiukset. No mikäs siinä?!
Mies riisui itsensä alastomaksi keskellä olohuonetta ja äiti hyppeli hänen ympärillä kuin heinäsirkka, klips klips, joo hyvä, klips klaps. Session jälkeen tuleva anoppini virnisti, että vie nyt lapsensa kylpyyn.
71 v. äiti pesi poikaansa kuin pikkuvauvaa. Istuin sohvalla järkytyksestä kankeana ja mietin, että mitä hittoa, ihan sairasta toimintaa. Menimme naimisiin ja anopista tuli kuolemaansa asti painajainen, koska olin ryöstänyt häneltä pojan. Se on taas toinen stoori.
Menit naimisiin miehen kanssa, jonka äiti kylvetti aikuisen poikansa kuin vauvan. Sait painajaismaisen anopin.
Ja vika oli kenessä? Pidettiinkö asetta ohimollasi? Siemensikö se anoppi sinut ruuvipuristimessa pitäen pojastaan lypsämällä eliksiirillä ja soitti papin vihkimään teidät sinut huumaten? Oliko sinulla jokin lamaava lääkitys menossa muuten? Oletko mykkä neliraajahalvaantunut?
Voi elämä näitä satuja...
Sopivatko he sinun asuntoosi nyt, kun nuoresi ovat muuttaneet pois? Jos tulee jokin sairaalajakso tms., voisiko kokeilla asumista saman katon alla?
Itse en oikein suosittele, mutta sinä kai tiedät vanhempasi ja päätät sen mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sopivatko he sinun asuntoosi nyt, kun nuoresi ovat muuttaneet pois? Jos tulee jokin sairaalajakso tms., voisiko kokeilla asumista saman katon alla?
Itse en oikein suosittele, mutta sinä kai tiedät vanhempasi ja päätät sen mukaan?
Eivät mahdu minun asuntoon. Täytyy mutustella asiaa ja elää tilanteen mukaan.
Ap
Jos vanhemmat muuttaisivat sinun luo, sinä määräät säännöt. Jos sinä muutat heidän luo, on määräysvalta heillä. Sen ei tarvitse olla kovin kummoinen asia mikä alkaa hiertää, jos "omassa" kodissaan ei saa päättää omista asioistaan.
Jaksatko seurata päivästä toiseen heidän lempisarjojaan? Syöttekö kaikki samaa ruokaa vai onko jotain johon vanhempasi eivät ole tottuneet? Käydäänkö suihkussa joka päivä? Kuinka usein sauna lämpiää?
Eniten ihmettelen, käytkö AP töissä ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvin onnistuu jos tunnette toisenne hyvin ja olette myös ystäviä.
Meillä asuu kolme sukupolvea. Minä, äitini ja äidinäiti. Isossa maatalossa on jokaisella omat huoneet. Avustan reumasairasta äitiäni ja me yhdessä avustamme keuhkosairautta potevaa mummoa.
Elämä rullaa hissukseen eteenpäin ja tiedostan sen että ennemmin tai myöhemmin siirryn virallisesti omaishoitajaksu. Mummo 70, äiti 50 ja minä 30.
Kyllähän tässä oma elämä piti jättää pauselle.
En silti vaihtaisi päivääkään <3
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhemmat muuttaisivat sinun luo, sinä määräät säännöt. Jos sinä muutat heidän luo, on määräysvalta heillä. Sen ei tarvitse olla kovin kummoinen asia mikä alkaa hiertää, jos "omassa" kodissaan ei saa päättää omista asioistaan.
Jaksatko seurata päivästä toiseen heidän lempisarjojaan? Syöttekö kaikki samaa ruokaa vai onko jotain johon vanhempasi eivät ole tottuneet? Käydäänkö suihkussa joka päivä? Kuinka usein sauna lämpiää?
Eniten ihmettelen, käytkö AP töissä ollenkaan?
Käyn töissä. Mutta tässä tuli esille yksi asia, jota en ollut ajatellut, telkkari. Itse en katso telkkaria ollenkaan ja vanhemmillani se on aina päällä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sun mahdollista asua vaikka naapurissa?
Oikeastaan tilanne on se, että kun omat lapset lähtevät, niin muutan itse jonnekin ja vanhempienikin pitää muuttaa pois nykyisestä, jotta pärjäävät paremmin vanhetessaan.
Ap
Hankkikaa yhdessä paritalo. Sellainen, jossa on yhteiset pesutilat keskellä tai vaikka yhteinen kellari niin, että sisäkautta pääsee asunnosta toiseen.
Käyttäjä40753 kirjoitti:
Yksi aiempi tuossa jo viittasikin, ettei voi asua äitinsä kanssa kuin yhden yön kerrallaan.
Sama minulla. Äitini alkaa käskyttämään ja heittäytyy palveltavaksi.
Voit olla varma, että sen jälkeen sinulla ei ole omaa elämää.
Juokset apteekissa, teet heille ruokaa, oma elämä kuihtuu. Lopulta elämäsi on heidän aikatauluttamaa.
Lopulta olet vain heidän ikeessä...koska olethan aina siinä.
Mitä jos haluaisit alkaa tavata jotain kumppania? Siitä voisi syttyä jopa sota.
Aloin seurustelun aikoinaan n. 45 v. poikamiehen kanssa, joka huolehti äidistään ja äiti pojastaan.
Äidille kylään mennessä äiti oli laittanut pojalle valmiiksi lämpimän kylpyveden, sivussa puhtaat kalsarit ja sukat. Ei siinä mitään. Mies sanoi, että itseasiassa hänen äiti leikkaa hänen hiukset. No mikäs siinä?!
Mies riisui itsensä alastomaksi keskellä olohuonetta ja äiti hyppeli hänen ympärillä kuin heinäsirkka, klips klips, joo hyvä, klips klaps. Session jälkeen tuleva anoppini virnisti, että vie nyt lapsensa kylpyyn.
71 v. äiti pesi poikaansa kuin pikkuvauvaa. Istuin sohvalla järkytyksestä kankeana ja mietin, että mitä hittoa, ihan sairasta toimintaa. Menimme naimisiin ja anopista tuli kuolemaansa asti painajainen, koska olin ryöstänyt häneltä pojan. Se on taas toinen stoori.
Ei tommosta voi olla, ellei oo joku downin syndrooma tai fyysinen vamma / rajoite.
Tää täytyy olla provo.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin onnistuu jos tunnette toisenne hyvin ja olette myös ystäviä.
Meillä asuu kolme sukupolvea. Minä, äitini ja äidinäiti. Isossa maatalossa on jokaisella omat huoneet. Avustan reumasairasta äitiäni ja me yhdessä avustamme keuhkosairautta potevaa mummoa.
Elämä rullaa hissukseen eteenpäin ja tiedostan sen että ennemmin tai myöhemmin siirryn virallisesti omaishoitajaksu. Mummo 70, äiti 50 ja minä 30.
Kyllähän tässä oma elämä piti jättää pauselle.En silti vaihtaisi päivääkään <3
Olet liian hyväntahtoinen. 3- kymppisen naisen kuuluu nauttia seksistä, parisuhteista jne.
Asua ERI katon alla.
Mummoudut 15 vuotta liian aikaisin.
Käyttäjä40753 kirjoitti:
Yksi aiempi tuossa jo viittasikin, ettei voi asua äitinsä kanssa kuin yhden yön kerrallaan.
Sama minulla. Äitini alkaa käskyttämään ja heittäytyy palveltavaksi.
Voit olla varma, että sen jälkeen sinulla ei ole omaa elämää.
Juokset apteekissa, teet heille ruokaa, oma elämä kuihtuu. Lopulta elämäsi on heidän aikatauluttamaa.
Lopulta olet vain heidän ikeessä...koska olethan aina siinä.
Mitä jos haluaisit alkaa tavata jotain kumppania? Siitä voisi syttyä jopa sota.
Aloin seurustelun aikoinaan n. 45 v. poikamiehen kanssa, joka huolehti äidistään ja äiti pojastaan.
Äidille kylään mennessä äiti oli laittanut pojalle valmiiksi lämpimän kylpyveden, sivussa puhtaat kalsarit ja sukat. Ei siinä mitään. Mies sanoi, että itseasiassa hänen äiti leikkaa hänen hiukset. No mikäs siinä?!
Mies riisui itsensä alastomaksi keskellä olohuonetta ja äiti hyppeli hänen ympärillä kuin heinäsirkka, klips klips, joo hyvä, klips klaps. Session jälkeen tuleva anoppini virnisti, että vie nyt lapsensa kylpyyn.
71 v. äiti pesi poikaansa kuin pikkuvauvaa. Istuin sohvalla järkytyksestä kankeana ja mietin, että mitä hittoa, ihan sairasta toimintaa. Menimme naimisiin ja anopista tuli kuolemaansa asti painajainen, koska olin ryöstänyt häneltä pojan. Se on taas toinen stoori.
Mitä ihmettä, menitte naimisiin? Itse olisin karannut sillä välin kun äippä kylvetti vauvaansa. 🥶
Eihän vanhempien kanssa asuminen tarkoita vanhempien kanssa nukkumista :D Yleensä jokaisella on omat huoneensa ja petinsä, eli voi sektailla :D