Lue keskustelun säännöt.
Kaksi sukupolvea samassa talossa, uhka vai mahdollisuus?
15.01.2023 |
Olen keski-ikäinen ja lapset lentävät kohta pesästä. Olen ainoa lapsi ja omat vanhempani ikääntyvät ja olen miettinyt, josko lasten lähdettyä maailmalle muuttaisin vanhempieni kanssa saman katon alle, jotta pystyisin paremmin huolehtimaan heistä. Onko kellään vastaavaa järjestelyä, toimiiko se, hyvät ja huonot puolet?
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tullut tuollainen vaihtoehto mieleen miehen isän kohdalla. Kotihoito käy, mutta vanhus on yksinäinen ym.
Jos asuisi meillä, eikö kotihoito voisi käydä täällä tekemässä samat asiat?
Vai kotihoito alkaisi olettaa, me hoidamme?
Miehen isä voisi asua vierashuoneessa. Ja olla olkkarissa aina kun haluaisi seuraa. Hänen läsnäolonsa ei haittaisi, koska suurimman osan vuorokaudesta vain nukkuu. On toisaalta itse käytännössä lähes kuuro, joten meidän elämämme äänet eivät haittaisi häntä.
Meillä ei kovin usein käy vieraita, ja ketkä käyvätkin, ymmärtävät, hän perheenjäsenemme.
Kyselin joskus tällaisesta vaihtoehdosta (isovanhempi kotiimme) tällä palstalla, ja se tyrmättiin rankasti.
Meillä yksi sisarus puolisonsa kanssa ratkaisi asian juuri näin. Kyseessä sama asetelma että miniä ja poika huolehtivat. Muut autoimme, mutta kyllä päävastuu oli heillä.
Kotihoito kävi säännöllisesti. Viimeisen vajaan vuoden asui palvelutalossa. Hyvä järjestely meidän kohdallamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en jaksaisi kuunnella sitä mökää, kun huonokuuloinen katselee televisiota. Kuulolaitteitaan ei voi käyttää kun ne vääristää ääniä.
Erilainen vuorokausirytmi kävisi haasteelliseksi:
Vanhus menisi nukkumaan klo 9-10 ja heräisi klo 4-6 kolisteleen. Itse valvon 23-02: een ja nousen silloin kun huvittaa 8-12 välillä.
Lisäksi vanhusksen siisteyskäsitys poikkeaa omastani, olen itse paljon suurpiirteisempi. Tämä aiheuttaisi skismaa.
En muuttaisi saman katon alle. Vierekkäisiä asuntoja voisin harkita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhemmat muuttaisivat sinun luo, sinä määräät säännöt. Jos sinä muutat heidän luo, on määräysvalta heillä. Sen ei tarvitse olla kovin kummoinen asia mikä alkaa hiertää, jos "omassa" kodissaan ei saa päättää omista asioistaan.
Jaksatko seurata päivästä toiseen heidän lempisarjojaan? Syöttekö kaikki samaa ruokaa vai onko jotain johon vanhempasi eivät ole tottuneet? Käydäänkö suihkussa joka päivä? Kuinka usein sauna lämpiää?
Eniten ihmettelen, käytkö AP töissä ollenkaan?
Käyn töissä. Mutta tässä tuli esille yksi asia, jota en ollut ajatellut, telkkari. Itse en katso telkkaria ollenkaan ja vanhemmillani se on aina päällä.
Ap
No sitten se voi olla ongelma. Etenkin jos sinulla on työasioita, joita täytyy hoitaa kotona. Olen kokeillut. Telkkarin pauhu kuuluu talon toiselle puolelle asti, eivätkä vanhemmat ymmärrä täysin rauhan tarvetta. "Jätä nyt jo se tietokone ja tule sinäkin katsomaan Salkkareita, Urheilugaalaa, Lauantaitanssien uusintoja. " Tietysti on eri asia, jos talo on hyvin iso ja äänieristys hyvä
Jos vanhemmat menevät täysin autettavaan kuntoon, tarvitsette joka tapauksessa ulkopuolista apua sinun työpäivien ajaksi. Sen saaminen voi viivästyä, jos asut jo valmiiksi samassa taloudessa.
Hyvä perusperiaate on, että asuu sellaisen etäisyyden päässä, ettei savupiippu näy. Eli 200-300 metriä vähintään.
Helposti tulee riitaa, jos asuu saman katon alla.
Mut tosiaan, jos uutta taloo lähtee rakentamaan, niin suunnittelee sen paritaloksi, suorakaiteen mallinen, toiseen päätyyn ns. apuasunto.
Tällöin esim 140 m2 talo voi olla esim 100+40 m2, tai vaik 90+50 m2, eikä jää hukkatilaa. Kaikenkaikkiaan suunnitella, että voi vanhuuden päivinä vuokrata jompaa kumpaa päätyä. Asua itse toisessa.
Pihalla voi olla vaik tynnyrisauna, huvimaja tms. kesätoiminnallisuuksia.
En ikinä, milloinkaan ottaisi vanhempiani asumaan tai muuttaisi heille. Äitini on yli 80v ja muistisairas. Hän vaatii yhtä paljon huomiota kuin taapero, mutta on isompi ja hankalampi. Myös hänen luonteensa on muuttunut. Aiemmin äiti ei milloinkaan kiroillut, mutta nykyään tulee ärräpäitä päivittäin. Raskasta ja ikävää tuo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin onnistuu jos tunnette toisenne hyvin ja olette myös ystäviä.
Meillä asuu kolme sukupolvea. Minä, äitini ja äidinäiti. Isossa maatalossa on jokaisella omat huoneet. Avustan reumasairasta äitiäni ja me yhdessä avustamme keuhkosairautta potevaa mummoa.
Elämä rullaa hissukseen eteenpäin ja tiedostan sen että ennemmin tai myöhemmin siirryn virallisesti omaishoitajaksu. Mummo 70, äiti 50 ja minä 30.
Kyllähän tässä oma elämä piti jättää pauselle.En silti vaihtaisi päivääkään <3
Onko maatilanne sinun työpaikkasi? Käytkö töissä ulkopuolella? Jos sinulla on työ muualla, niin muuta äkkiä pois tilalta ja ala elää omaa elämääsi. Voit silti käydä kylässä usein. Mutta keskity omaan elämääsi. Ehdit vielä kun olet nuori, mutta 10v päästä saatat katua katkerasti ja sitten voi olla myöhäistä saada oma peehe. Asemasi kuulostaa entisajan vanhapiika-tyttäreltä.
Ei sssaaaa...mä en kestä omaa äitiäni muutamaa tuntia pidempään, eli ei tulisi kyseeseenkään asua saman katon alla. Jouduin kasvattaa itse itseni lapsena, joten hän saa myös huolehtia itsestään tässä elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän se ole itse kunkin henkilökohtainen päätös, ja riippuu siitä miten hyvin perhe tulee toimeen keskenään. Yleensä Suomessa on pikemminkin päin vastainen ongelma, ainakin jos nettiä uskoo - en itse tunne yhtäkään tällaista henkilöä - että vanhempia ei haluta tavata ikinä. Jos vanhempi/vanhemmat eivät ole täysiä hirviöitä ja suhde on normaali aikuisten välinen perhesuhde, niin mitään ongelmaa ei välttämättä ole vaikka asuttaisiin kaikki samalla tilalla. Omaishoito-asioista voi keskustella jos tuntuu ettei se onnistu itseltä kun aika on, eivätkä kaikki vanhemmat välttämättä edes halua lapsen olevan siitä yksin vastuussa.
Mitä elämän tuhlaamiseen tulee, se riippuu siitä onki ko. henkilöllä mahdollisuus toteuttaa tarvittaessa omia suunnitelmia ja miten tyytyväinen elämäänsä itse on. Sitä paitsi moni kokee lasten hankkimisenkin rajoittavan elämää tai jopa tuhoavan sen, jos lapset esim ovat vahinkolapsia. Eikä toivottukaan lapsi välttämättä huolehdi vanhemmistaan aikuisena, joten hankittu perhekään ei 100% varmuudella takaa turvaa. Ja on sitä muunkinlaista yhteisöllisyyttä olemassa. Oman elämän aikana on tullut nähtyä esimerkkejä kaikesta.
Joissakin maissa on sitä paitsi varsin tavallista että lapset asuvat pitkään kotona tai monta sukupolvea asuu yhdessä tai on vähintään tekemisissä suunnilleen joka päivä, eli ei se ole ihmiskunnalle mitenkään tavaton järjestely eikä myöskään estä pariutumista.
Apua! Ethän ole tosissasi?
On hienoa, että teillä on hyvät välit ja järjestely toimii. Mutta ei oma elämäsi ole päällä. Se jää elämästä. Olet vielä nuori. Kymmenen vuoden päästä et enää ole. Jos et ehdi perustaa omaa perhettä, kuka aikanaan pitää sinusta huolta? Yhteiskunta, jonka varaan et nyt halua jättää äitiäsi ja isoäitiäsi?