Kaksi sukupolvea samassa talossa, uhka vai mahdollisuus?

Jos vanhemmat ovat vielä hyvässä kunnossa, niin en todellakaan muuttaisi heidän luokseen, ehkä viereiseen/läheiseen asuntoon, mutta sekin vain tietyin ehdoin. Sitten kun jotain tulee, voi nappuloita alkaa liikuttelemaan, mutta en edes yrittäisi ehdotella kunnossa oleville vanhemmille jotain vanhuudenkotia muualta. Sitä paitsi rahalla saa heillekin apua, ei sinne tarvitse tyttären lähteä piiaksi.

Välit tuossa voisivat mennä ja hepuli tulla kaikille, jos joku alkaa määräilemään, oli se joku sitten sinä ap tai vaikka äitisi. Olette asuneet ainakin 20-30 vuotta erillänne, joten välimatka on ihan hyvä olla niin pitkään kuin he vaan pärjäävät.

Sanoisin siis ap, että elämä joskus itsellesi. Älä etsi koko ajan jotain huollettavaa, vaan yritäpä nyt välillä elää ja olla ihan keskenäsi. Jos sinulla on ylimääräistä energiaa hoitaa muiden asioita, niin mene ystäväksi yksinäisille vanhuksille, mutta älä nyt ala määräämään vanhempiesi tekemisiä.

Yksi aiempi tuossa jo viittasikin, ettei voi asua äitinsä kanssa kuin yhden yön kerrallaan.

Sama minulla. Äitini alkaa käskyttämään ja heittäytyy palveltavaksi. 

Voit olla varma, että sen jälkeen sinulla ei ole omaa elämää.

Juokset apteekissa, teet heille ruokaa, oma elämä kuihtuu. Lopulta elämäsi on heidän aikatauluttamaa.

Lopulta olet vain heidän ikeessä...koska olethan aina siinä.

Mitä jos haluaisit alkaa tavata jotain kumppania? Siitä voisi syttyä jopa sota.

Aloin seurustelun aikoinaan n. 45 v. poikamiehen kanssa, joka huolehti äidistään ja äiti pojastaan. 

Äidille kylään mennessä äiti oli laittanut pojalle valmiiksi lämpimän kylpyveden, sivussa puhtaat kalsarit ja sukat. Ei siinä mitään. Mies sanoi, että itseasiassa hänen äiti leikkaa hänen hiukset. No mikäs siinä?!

Mies riisui itsensä alastomaksi keskellä olohuonetta ja äiti hyppeli hänen ympärillä kuin heinäsirkka, klips klips, joo hyvä, klips klaps. Session jälkeen tuleva anoppini virnisti, että vie nyt lapsensa kylpyyn. 

71 v. äiti pesi poikaansa kuin pikkuvauvaa. Istuin sohvalla järkytyksestä kankeana ja mietin, että mitä hittoa, ihan sairasta toimintaa. Menimme naimisiin ja anopista tuli kuolemaansa asti painajainen, koska olin ryöstänyt häneltä pojan. Se on taas toinen stoori.

Vierailija kirjoitti:

Etkö aio itse koskaan alkaa elää? 

Olet hoitanut aikaisemmin lapsiasi jotka nyt vaihtaisit vanhempiisi.

Entä sinä itse?

Toki olen miettinyt tätäkin, mutta parisuhdetta ei tule enää eteen ja samalla paikkakunnalla ei ole enää kuin yksi ystävä. Ja vanhempani tarvitsevat tulevaisuudessa apua. Joten, miksi en huolehtisi heistä, kun työn lisäksi ei ole juuri muuta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko se mahdollista, että ottaisitte vierekkäiset asunnot, kerrostalo tai rivitalo? Silloin kummallakin olisi oma vapaus ja esim sinun lastesi olisi helpompi tulla luoksesi? Riippuu niin, missä päin asutte. Asunnon vaihtaminen (myyminen?) ei ole helppoa joka paikassa.

Itse olisin voinutkin muuttaa omien vanhempieni luokse, mutta heillä oli pieni asunto enkä olisi saanut riittävästi omaa tilaa.

Muuten tulin hyvin toimeen heidän kanssaan.

Vierekkäisiä rivitaloja olen miettinyt, mutta sellaisen löytyminen on haastavaa. Paritalo voisi olla myös yksi vaihtoehto, jos vaan tulisi sellainen vastaan.

Ap

Niin, sinä olet miettinyt.

Sinä päätät ilmeisesti miten vanhempasi saavat luvan elää ja olla loppuelämänsä. Sinä määräät missä ja miten he elävät. Oletko jutellut vanhempiesi kanssa asiasta ollenkaan? Ottaisivatko he sinut jo pian siihen määräämään tekemisistään ja asunnostaan vai olisiko parempi, että he elävät vanhaan tapaansa ja sinä etsit elämääsi jotain muuta ainakin siihen saakka, että pitää miettiä vaihtoehtoja. Vanhempasi eivät ole sinun holhouksen alla.

Vierailija kirjoitti:

Erittäin suuri uhka. Tekevät sinusta omaishoitajansa ja passaajansa.

Tai sitten ap ei vain kykene pärjäämään yksin. Ehkä ap haluaa olla se pomo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko se mahdollista, että ottaisitte vierekkäiset asunnot, kerrostalo tai rivitalo? Silloin kummallakin olisi oma vapaus ja esim sinun lastesi olisi helpompi tulla luoksesi? Riippuu niin, missä päin asutte. Asunnon vaihtaminen (myyminen?) ei ole helppoa joka paikassa.

Itse olisin voinutkin muuttaa omien vanhempieni luokse, mutta heillä oli pieni asunto enkä olisi saanut riittävästi omaa tilaa.

Muuten tulin hyvin toimeen heidän kanssaan.

Vierekkäisiä rivitaloja olen miettinyt, mutta sellaisen löytyminen on haastavaa. Paritalo voisi olla myös yksi vaihtoehto, jos vaan tulisi sellainen vastaan.

Ap

Niin, sinä olet miettinyt.

Sinä päätät ilmeisesti miten vanhempasi saavat luvan elää ja olla loppuelämänsä. Sinä määräät missä ja miten he elävät. Oletko jutellut vanhempiesi kanssa asiasta ollenkaan? Ottaisivatko he sinut jo pian siihen määräämään tekemisistään ja asunnostaan vai olisiko parempi, että he elävät vanhaan tapaansa ja sinä etsit elämääsi jotain muuta ainakin siihen saakka, että pitää miettiä vaihtoehtoja. Vanhempasi eivät ole sinun holhouksen alla.

Kyllä olemme jutelleet. He ehdottivat paritaloa jo vuosia sitten, mutta silloin en itse pitänyt ajatusta hyvänä, eikä omat lapsetkaan halunneet sitä. Ei minulla ole tarvetta määräillä heitä. Fakta on että jossain vaiheessa he tarvitsevat enemmän apua ja he ovat auttaneet minua aikuisiälläkin, joten kai se on luonnollista että minäkin autan heitä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat muutti sisarukseni luo, kun eivät enää kahdestaan pärjänneet. Kolme polvea saman katon alla.

Miten ovat tulleet toimeen?

Ap

Hyvin tulivat toimeen, alussa äitini hoisi isään asioita aika pitkälle. Isä huonossa kunnossa. Sitten tuli ilmeiseti rankemmaksi, kun äiti ei enää jaksanut. Sisaruksellani oli itselläänkin terveysongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko sun mahdollista asua vaikka naapurissa?

Voishan se naapuri ihmetellä kun muuttoautolla hurauttaisi pihaan. "Morjesta, minä nyt muutan teille"

Mulla on kokemusta neljästä sukupolvesta saman katon alla. 😂

Mä sanoisin, että kun aikuinen ja itsenäistynyt lapsi asuvat samaa taloa, niin jotta olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia järjestelyn toimia, täytyy molemmille olla omat tilat, joissa pystyy elämään omaa elämäänsä. Vähintään siis oma vessa/pesuhuone, oma huone ja oma keittotila molemmille sukupolville ja niiden välissä sellainen ovi, jonka toisella puolella ollaan "kylässä", vaikka se kyläily olisi sillä tavalla säännöllistä, että esim. syödään ateriat yhdessä.

Meillä asuu kaksi sukupolvea samassa talossa.

Opiskeleva tytär poikaystävineen asuu ns meillä mutta heillä on oma puoli jonne on oma ovi, siellä on oma keittiö, vessa ja kylppäri. Sisäkautta pääsee meille jos haluaa.

Olemme viikonloput mökillä jolloin he viettää aikaa myös meidän puolellamme.

Oli, ja siinäpä vasta helvetti. Jos vaikka kyläilin ystäväni luona, alkoi jo tunnin sisällä puhelinkonsertti missäsäoot miksisäootsiellä tulenytjopoissieltä. Muutin pois enkä isommin edes vieraile.

Me muutettiin samaan rivitaloon äidin kanssa kun isä oli kuollut. Hän tykkää kun lapset käy kyläilemässä ja laittaa välipalaa koulun jälkeen, ei tarvi olla yksinäinen ainakaan. Minä sit hoidan hänelle isompia kauppaostoksia, pihatöitä ja muuta. Hyvin on mennyt näin jo neljä vuotta. Silti välillä tuntuu että tarvii raportoida hänelle ihan turhaa kaikki meidän omat asiat, että samaan huusholliin muuttoa miettisin kyllä tarkkaan.

Uhka ja mahdottomuus.

Vierekkäiset asunnot, niin toimii. Saman katon alle en muuttaisi.

Vierekkäiset asunnot varmaan hyvä systeemi. Jos vanhemmat vielä jokseenkin itsenäisesti toimivia, mitä haittaa siitä olisi, että asuu lähekkäin. Toisaalta se nuorempi osapuoli saattaa myös sairastua tai tarvita muuten apua. 

Itse pidän palkatonta omaishoitoa tiettyyn rajaan saakka fiksuna systeeminä. Kyllähän siinä säästyy vanhempien rahoja, jos vähän auttelee. Kunnan kotihoito ei ole maksutonta ja hoitoalan yritysten käynnit maksavat - tietysti kotitalousvähennys auttaa jonkin verran. 

Palkkaa omaishoidosta ei kannata ottaa, koska siinä tapauksessa saat kyllä hoitaa omaisiasia kuolemaan saakka. Tämä on todellisuutta ainakin Etelä-Suomessa. Hoitoon ei pääse, koska hoitopaikkoja ei ole. Eihän edes sairaalaan pääse - lääkärinapua saa kun kaivaa kuvettaan. 

Pari asiaa mietittäväksi:

1. Olet vasta keski-iässä, joten oletan vanhempiesi olevan jotakin 65-80-vuoden välistä. Jos asuisitte saman katon alla, niin tiedostatko, että tuota aikaa voi olla edessä todella kauan? Eräs sukulaisnaiseni eli äitinsä kanssa saman katon alla äidistään huolehtien, vaikka nainen oli naimisissa (asuivat siis miehensä kanssa erillään, koska nainen halusi huolehtia äidistään). Naisen äiti eli liki 100 v ikään asti kotona ja joutui vasta ihan loppuvaiheessa hoitokotiin. Nainen oli itse liki eläkeiässä, kun pääsi muuttamaan aviomiehensä kanssa saman katon alle. Mieti siis, jaksaisitko huolehtia vanhemmistasi vielä jopa 20-35 vuotta?

2. Omaishoitajana on rankkaa, eikä vapaita juuri ole. Olisitko valmis sitoutumaan tällaiseen palkkatyön ohessa? Omaishoitajan saama korvaus on olematon. Et voi myöskään tietää, mikä oma vointisi on vaikka 10 vuoden päästä. Kuka tahansa voi sairastua vaikeasti.

3. Entäs jos muutat vanhempiesi kanssa saman katon alle ja molemmat elävätkin virkeinä ja hyväkuntoisina loppuun asti eivätkä oikeastaan kaipaisi apua? Olisiko sinulla tuolla paikkakunnalla muuta elämää vai olisiko taas muutto edessä?

Minulle on tullut tuollainen vaihtoehto mieleen miehen isän kohdalla. Kotihoito käy, mutta vanhus on yksinäinen ym.

Jos asuisi meillä, eikö kotihoito voisi käydä täällä tekemässä samat asiat?

Vai kotihoito alkaisi olettaa, me hoidamme?

Miehen isä voisi asua vierashuoneessa. Ja olla olkkarissa aina kun haluaisi seuraa. Hänen läsnäolonsa ei haittaisi, koska suurimman osan vuorokaudesta vain nukkuu. On toisaalta itse käytännössä lähes kuuro, joten meidän elämämme äänet eivät haittaisi häntä.

Meillä ei kovin usein käy vieraita, ja ketkä käyvätkin, ymmärtävät, hän perheenjäsenemme.

Kyselin joskus tällaisesta vaihtoehdosta (isovanhempi kotiimme) tällä palstalla, ja se tyrmättiin rankasti.

Jos vanhemmat pärjäävät vielä omillaan, niin siinä vaiheessa voisi olla kiva asua lähettyvillä, mutta omassa asunnossa.

Jos vanhemmat alkavat tarvita ulkopuolista apua, järjestäisin sitä ensisijaisesti kotiin kunnan palveluiden kautta, mutta toki kävisin itsekin aina katsomassa miten asiat sujuvat ja muutenkin kyläilemässä ja tarjoamassa seuraa.

Kun avuntarve alkaa olla jatkuvaa ja koskee monia päivittäisiä asioita, ja alkaa vaatia hoitajalta voimia enemmän, voisi hoivakoti tai palveluasuminen olla hyvä ratkaisu. Silloinkin voi olla aktiivisesti läsnä vanhempiensa elämässä.

Mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa. Emme ole kaikki samanlaisia, vaan jaksamiskyky ja tarpeet ovat erilaisia jokaisella.

Mulla on kokemusta. Helpompi ratkaisu kuin se, että yrittää juosta kahden huushollin välillä, hoitaa kahta taloutta ja olla koko ajan varuillaan jos jotain tapahtuu eikä ole itse silloin paikalla. Oman elämän eläminenkin onnistuu, kotiin saa apuja ja intervallijaksoille hoitokotiinkin vanhukset pääsevät suht. helposti. Sitten on vielä rahallinenkin puoli, tuleehan se halvemmaksi asua saman katon alla ja rahaa jää käytettäväksi vaikka yksityislääkärin tai johonkin omakustanteiseen palveluun. Tällainen saman katon alla oleminen ei kuitenkaan kestä kenenkään kohdalla loputtomiin.

Ei. Olen itse asunut koko lapsuuteni talossa, jossa asuivat isovanhempani, äiti, isä, minä ja sisareni. Oli varmaan todella kätevää että äiti ja isä pääsivät töihin, kyläilemään, reissulle ja ravintolaan aina kahdestaan, eikä meitä tarvinnut viedä päiväkotiin.

Samalla se kuitenkin tarkoitti sitä, että emme ikinä oikein tehneet mitään vain oman perheen kesken eikä meillä ollut oman perheen keskeistä aikaa lainkaan. Kotona mummo heilutti tahtipuikkoa ja kaikki tehtiin niin kuin hän halusi. Vaari kuoli aika aikaisin ja äiti oli mummon omaishoitajana. Muistisairaus alko vaivata 75 vuotiaana ja mummo kuoli 92 vuotiaana. Joten aika oli todella pitkä. Toki tämä hyvin onnistui koska äiti kävi työelämästä pois.

Käyn toki mielelläni viikonloppuisin vanhempiani luona ja tilanne on se että olemme vuosia hoitaneet kaikki talon raskaat työt. Vanhempien kunto on alkanut jo heiketä vaikka tulevatkin vielä arjessa toimeen itsenäisesti. Kuitenkin huomaan jo nyt että kaikwn pitäisi mennä aika niin kuin he suunnittelevat. Esimerkiksi ennen joulua menimme heille viikonlopuksi ja lähdimmekin lauantaina käymään naapurikunnassa kävelemässä suositun talvireitin. Vanhemmat ihan selvästi olivat suunnitelleet meille jotain työhommia, eivätkö tykänneet että ne jäivät sunnuntaille. Vaikka olimme suorastaan raataneet talon töissä kaikki vierailukerrat monen vuoden ajan.

Sinuna nauttisin kyllä vielä vapaudesta.