Lue keskustelun säännöt.
Nuori ei halua opiskella tai tehdä töitä
14.01.2023 |
18-vuotias nuori ei halua opiskella mitään, koska mikään ei kiinnosta eikä halua tulevaisuudessakaan tehdä töitä. Lukio jäi kesken ensimmäisen vuoden jälkeen. Nuori ahdistui, masentui ja romahti (oli itsetuhoinen). Nyt 1,5v jälkeen tilanne on se, että aikoo käydä lukion loppuun, mutta ei kirjoita ja ei ole kiinnostunut opiskelusta tai mistään työstä. Masennukseen on lääkitys ja nykyinen tuntuu sen verran toimivan, että elää suht normaalin nuoren elämää nykyään muuten, paitsi on päivät kotona. Lääkityksen lisäksi on tukihenkilö, psykiatrin ja lääkärin palvelut, fyssaria jne., on kokeiltu nuorten päivätoimintaa ym. Mitä ihmettä tässä voi tehdä, kun asiantuntijaryhmäkään ei saa nuorta kiinnostumaan opiskelusta?
Kommentit (66)
Älä anna rahaa.
Älä hoida mitään hänen asioitaan.
On opittava itse elämään ja tulemaan toimeen.
Masennus menee ohi, kun joutuu miettimään, mitä tänään syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei ollut tällaista ilmiötä. Masennukset ja mitääntekemättömyys ei tullut mieleenkään. Jokaisen piti omilla kyvyillään osallistua, jos ei muuta niin talon tai maatilan töihin. Masennus on nykyajan muoti"sairaus", siihen on helppo paeta ja samalla oikeuttaa itselleen avuttomaksi hoidokiksi heittäytyminen. Poikasi pitäisi laittaa muutamaksi vuodeksi johonkin budhalaiseen luostariin. Siellä on selkeä päivärytmi, laiskotteluun ei ole aikaa, ja kun hän sitten palaa takaisin, on täysin muuttunut mies, positiivisessa mielessä. Jos ylipäänsä enää haluaa palata.
Mikäs jees jees-laumalammas siellä on?
No eiköhän kommenttini ollut kaikkea muuta kuin laumalampailua. Eikö aktiivinen ja tasapainoinen lopputulos ole itsenäisestikin ajattelevalle ihmiselle hyvä asia? Nyt sitten vain kävi ilmi, että tytöstähän tässä olikin kysymys, joten neuvoni ei siinä mielessä ihan osunut kohdilleen. Vai oletko kenties eri mieltä masennuksen olemuksesta nykyajan muoti"sairautena"?
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei ollut tällaista ilmiötä. Masennukset ja mitääntekemättömyys ei tullut mieleenkään. Jokaisen piti omilla kyvyillään osallistua, jos ei muuta niin talon tai maatilan töihin. Masennus on nykyajan muoti"sairaus", siihen on helppo paeta ja samalla oikeuttaa itselleen avuttomaksi hoidokiksi heittäytyminen. Poikasi pitäisi laittaa muutamaksi vuodeksi johonkin budhalaiseen luostariin. Siellä on selkeä päivärytmi, laiskotteluun ei ole aikaa, ja kun hän sitten palaa takaisin, on täysin muuttunut mies, positiivisessa mielessä. Jos ylipäänsä enää haluaa palata.
Ehkäpä osa ongelmaa on, että tällaisia yksinkertaisia maatilan töitä tai "buddhalaista luostaria" ei ole enää tarjolla? Kautta ihmiskunnan historian suurin osa ihmisistä on tehnyt suht yksinkertaisia töitä ja osa ei muunlaisia töitä edes pystyisi tekemään. Nyky-yhteiskunta kuitenkin on tehokkaasti karsinut kaikki ei-kouluttautumista vaativat työt pois, kaikilla pitäisi nykyään olla ns. lukupäätä. En ihmettele, että osa porukasta tipahtaa kelkasta jo alkumetreillä, ei ole pärjäämisen kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei ollut tällaista ilmiötä. Masennukset ja mitääntekemättömyys ei tullut mieleenkään. Jokaisen piti omilla kyvyillään osallistua, jos ei muuta niin talon tai maatilan töihin. Masennus on nykyajan muoti"sairaus", siihen on helppo paeta ja samalla oikeuttaa itselleen avuttomaksi hoidokiksi heittäytyminen. Poikasi pitäisi laittaa muutamaksi vuodeksi johonkin budhalaiseen luostariin. Siellä on selkeä päivärytmi, laiskotteluun ei ole aikaa, ja kun hän sitten palaa takaisin, on täysin muuttunut mies, positiivisessa mielessä. Jos ylipäänsä enää haluaa palata.
Mikäs jees jees-laumalammas siellä on?
No eiköhän kommenttini ollut kaikkea muuta kuin laumalampailua. Eikö aktiivinen ja tasapainoinen lopputulos ole itsenäisestikin ajattelevalle ihmiselle hyvä asia? Nyt sitten vain kävi ilmi, että tytöstähän tässä olikin kysymys, joten neuvoni ei siinä mielessä ihan osunut kohdilleen. Vai oletko kenties eri mieltä masennuksen olemuksesta nykyajan muoti"sairautena"?
Merkityksettömyyden tunne nykypäivänä saattaa sitä masennusta aiheuttaa. Jos työelämä ja oma asema on yhtä kilpailua, stressiä, painetta ja palkkojen alas polkemista, niin onko masentumiset jokin ihme?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei ollut tällaista ilmiötä. Masennukset ja mitääntekemättömyys ei tullut mieleenkään. Jokaisen piti omilla kyvyillään osallistua, jos ei muuta niin talon tai maatilan töihin. Masennus on nykyajan muoti"sairaus", siihen on helppo paeta ja samalla oikeuttaa itselleen avuttomaksi hoidokiksi heittäytyminen. Poikasi pitäisi laittaa muutamaksi vuodeksi johonkin budhalaiseen luostariin. Siellä on selkeä päivärytmi, laiskotteluun ei ole aikaa, ja kun hän sitten palaa takaisin, on täysin muuttunut mies, positiivisessa mielessä. Jos ylipäänsä enää haluaa palata.
Yksinkertaisia ruumiillisia töitä ei koneistumisen ja automatisaation vuoksi ole enää. Pitää olla erikoisosaaja jotta voi työllistyä.
Lisäksi emme elä sosialismissa missä kaikille ihmisille osoitetaan työpaikka. Suomessa on työmarkkina missä työsuhteita ostetaan ja myydään. Jos työntekijä ei kykene paketoimaan itsestään tarpeeksi myyvää tuotetta niin hän voi herkästi jäädä vaille työtä vaikka olisi hyvä alallaan ja halukas tekemään työtä. Monilla on tämä ongelma, jos he eivät ole riittävän markkinointihenkisiä luonteeltaan ja/tai jos markkinointimateriaalissa on puutteita (esim. CV on aukkoinen).
Oikeassa olet. Ongelma on siinä, että nykyään masennukset ja muut ongelmat ovat nuorilla aikuisilla niin yleisiä, että joku ratkaisu siihen on luotava. Terapiat ja masennuslääkkeet eivät ole ongelmaa ratkaiseet. Sen sijaan ongelma on vain lisääntynyt. Kuitenkin rytmi pitäsi olla elämässä, sekä sellaista säännöllistä tekemistä, ettei tarvitse jäädä märehtimään ja masentumaan. Joku sellainen tervehtymispaikka nuorille, jotka ovat kadottaneet otteen elämästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei ollut tällaista ilmiötä. Masennukset ja mitääntekemättömyys ei tullut mieleenkään. Jokaisen piti omilla kyvyillään osallistua, jos ei muuta niin talon tai maatilan töihin. Masennus on nykyajan muoti"sairaus", siihen on helppo paeta ja samalla oikeuttaa itselleen avuttomaksi hoidokiksi heittäytyminen. Poikasi pitäisi laittaa muutamaksi vuodeksi johonkin budhalaiseen luostariin. Siellä on selkeä päivärytmi, laiskotteluun ei ole aikaa, ja kun hän sitten palaa takaisin, on täysin muuttunut mies, positiivisessa mielessä. Jos ylipäänsä enää haluaa palata.
Ehkäpä osa ongelmaa on, että tällaisia yksinkertaisia maatilan töitä tai "buddhalaista luostaria" ei ole enää tarjolla? Kautta ihmiskunnan historian suurin osa ihmisistä on tehnyt suht yksinkertaisia töitä ja osa ei muunlaisia töitä edes pystyisi tekemään. Nyky-yhteiskunta kuitenkin on tehokkaasti karsinut kaikki ei-kouluttautumista vaativat työt pois, kaikilla pitäisi nykyään olla ns. lukupäätä. En ihmettele, että osa porukasta tipahtaa kelkasta jo alkumetreillä, ei ole pärjäämisen kokemusta.
Kyllä. Kelkasta tosin putoaa syystä tai toisesta nykyään ns. lukupäänkin omaavia nuoria. Siksi pitäisi luoda sellaisia vaihtoehtoja, missä nykyajan nuoret voivat kokea itsensä merkityksellisiksi ja tärkeäksi osaksi yhteisöä. Varmaankin jonkunlainen paluu luonnollisempaan elämäntapaan, tai jotenkin muuten paluu perusasioihin.
Sun täytyy koittaa tyytyä tällä hetkellä tähän. Hänhän on toipunut tosi hyvin, jos 1,5 vuoden jälkeen osastohoidosta voi noinkin hyvin. Miettiköön sitten lukion jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei ollut tällaista ilmiötä. Masennukset ja mitääntekemättömyys ei tullut mieleenkään. Jokaisen piti omilla kyvyillään osallistua, jos ei muuta niin talon tai maatilan töihin. Masennus on nykyajan muoti"sairaus", siihen on helppo paeta ja samalla oikeuttaa itselleen avuttomaksi hoidokiksi heittäytyminen. Poikasi pitäisi laittaa muutamaksi vuodeksi johonkin budhalaiseen luostariin. Siellä on selkeä päivärytmi, laiskotteluun ei ole aikaa, ja kun hän sitten palaa takaisin, on täysin muuttunut mies, positiivisessa mielessä. Jos ylipäänsä enää haluaa palata.
Ei tuo oman suvun vanhempi väki kyllä kovin onnelliselta vaikuta, kun jatkuvasti katkerina tilittävät, miten heitä käytettiin pienestä pitäen työvoimana. Samalla ovat hyeenoina nuorempien niskassa, että nämä ovat luusereita, jos eivät kärsi yhtälailla. Vähemmästäkin masentuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei ollut tällaista ilmiötä. Masennukset ja mitääntekemättömyys ei tullut mieleenkään. Jokaisen piti omilla kyvyillään osallistua, jos ei muuta niin talon tai maatilan töihin. Masennus on nykyajan muoti"sairaus", siihen on helppo paeta ja samalla oikeuttaa itselleen avuttomaksi hoidokiksi heittäytyminen. Poikasi pitäisi laittaa muutamaksi vuodeksi johonkin budhalaiseen luostariin. Siellä on selkeä päivärytmi, laiskotteluun ei ole aikaa, ja kun hän sitten palaa takaisin, on täysin muuttunut mies, positiivisessa mielessä. Jos ylipäänsä enää haluaa palata.
Ehkäpä osa ongelmaa on, että tällaisia yksinkertaisia maatilan töitä tai "buddhalaista luostaria" ei ole enää tarjolla? Kautta ihmiskunnan historian suurin osa ihmisistä on tehnyt suht yksinkertaisia töitä ja osa ei muunlaisia töitä edes pystyisi tekemään. Nyky-yhteiskunta kuitenkin on tehokkaasti karsinut kaikki ei-kouluttautumista vaativat työt pois, kaikilla pitäisi nykyään olla ns. lukupäätä. En ihmettele, että osa porukasta tipahtaa kelkasta jo alkumetreillä, ei ole pärjäämisen kokemusta.
Kyllä. Kelkasta tosin putoaa syystä tai toisesta nykyään ns. lukupäänkin omaavia nuoria. Siksi pitäisi luoda sellaisia vaihtoehtoja, missä nykyajan nuoret voivat kokea itsensä merkityksellisiksi ja tärkeäksi osaksi yhteisöä. Varmaankin jonkunlainen paluu luonnollisempaan elämäntapaan, tai jotenkin muuten paluu perusasioihin.
Miten tämä onnistuisi? Pitäisikö koneiden käyttö kieltää jotta ihmisille saadaan yksinkertaisia töitä? Vai ohjataanko ihmiset johonkin kuntouttavan työtoiminnan tyyppiseen puuhastelukerhoon missä ohjaajatädit paimentavat näitä raukkoja? Kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei kuulosta kovin merkitykselliseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkitys voi vetää nupin sen verran sekaisin ettei mikään oikein kiinnosta
Ei kannata luottaa liikaa psykologiseen apuun, ne ensisijaisesti syyttää kaikesta asiakasta eikä vaivaudu selvittämään yhtäkään asiaa kunnolla, kokemusta on valitettavasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun täytyy koittaa tyytyä tällä hetkellä tähän. Hänhän on toipunut tosi hyvin, jos 1,5 vuoden jälkeen osastohoidosta voi noinkin hyvin. Miettiköön sitten lukion jälkeen.
Missä osastohoidossa ei ole kyllä koskaan ollut. Sairaalalla käynyt kyllä viikoittain, mutta itsenäisesti sinne hoitoon mennyt. Ei ole kokemusta masennuksesta niin minusta tämä 1,5 vuotta on ollut kyllä tosi pitkä aika ja kehitys sellaista, että kaksi askelta eteen, yksi taakse -tyyppistä,
Jos hän on vasta toipumassa masennuksesta, ei ole mikään ihme, jos on ajatuksia ettei halua töihin. Tällaisella ajatuksella saatetaan myös peitellä omaa epävarmuutta tulevaisuudesta jo omista kyvyistä. Minäkin olin nuorena aikuisena tosi masentunut ja useamman vuoden kokonaan poissa pelistä mitä tulee töihin tai opiskeluihin. Ei sitä silloin osaa välttämättä vielä nähdä mitään realistista tulevaisuutta itselleen, vaan voi hyvin olla, että pelottaa ettei pysty työelämään. Minulla oli ongelmana myös paha ahdistuksen ja jännittämisen ongelma, ja myöhemmin taas pelko siitä, saanko enää edes mitään töitä ikinä, kun cv on käytännössä tyhjää täynnä siltä ajalta, kun muut ovat olleet jo monta vuotta vähintään kestätöissä ym. Nyt opiskelen unelma-alaani ja kaikki sujuu hyvin, mutta en olisi kyllä kymmenen tai edes viisi vuotta sitten kyennyt näkemään, että tällainen olisi minulle mahdollista. Luulen, että sinunkin lapsesi voi toipumisen edetessä ihan itse huomata, että haluaa kuitenkin opiskella ja olla osa yhteiskuntaa.
Tästä huolimatta olisi kyllä hyvä, jos päiviin olisi jotain tekemistä, jos sellaiseen voimavarat teoriassa jo riittäisi. Joku nuorten taidetyöpaja voisi olla hyvä vaihtoehto, itse olin sellaisessa nuorempana, ja mielestäni tuossa iässä ja tilanteessa sellainen voi toimia erinomaisesti, jos vain saisi nuoren houkuteltua siihen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap on vielä linjoilla, niin suosittelisin nuorella vuotta kansanopistossa. Niitä linjoja on vaikka minkälaisia eikä niissä ole paineita valmistua miksikään. Monissa saa suorittaa jotain opintoja, mut ne ei ole pakollisia. Vietin aikoinaan vuoden yhdellä linjalla, jossa opiskelin omaa harrastusta. Olin nuorena aikuisena aika masentunut, itsetunto huono ja koin yksinäisyyttä. Siinä vuodessa parasta oli saada jonkinlainen struktuuri elämään ja mielekästä, stressitöntä tekemistä ilman paineita miettiä jatkuvasti tulevaa sekä löysin samanhenkisiä ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on alle 25-vuotiaan vaikea jäädä ilman mitään (etsivä nuorisotyö ym. sosiaalipuoli) tutkintoa. Se vaatii nuorelta määrätietoisuutta pujotella kaikkien yhteiskunnan tukiverkkojen läpi.
Mun veljen tyttöystävä on 24 ja sillä ei ole peruskoulun jälkeen mitään, eikä oo ollut töissä. On niin ahdistunut, ettei saa mitään tutkintoa tehtyä.
Mä ahdistuin lapsuudesta vasta 23-vuotiaana kun olin yliopistossa tokaa vuotta ja asuin omillani. Olen nyt 28-vuotias ja eläkkeellä. Osastolla olen ollut noin 15 kertaa. Mulla on ollut psykoosikin, mutta eniten ongelmia tuottaa tuo ahdistus.
Ei siitä ole oikotietä parantua. Yritä olla tukena. Itselleni vanhemmat on antaneet vähän rahaa tai esim vieneet ruokakauppaan kun on tiukkaa. Toi ruokakauppa ehkä parempi, pääsee kämpästä ulos ja ei tuu tilille rahaa (toimeentulotukeen vaikuttais).
Mullakin on ollut psykiatria, psyk sairaanhoitaja, psykologia, toimintaterapeuttia ja vaikka mitä kotikuntoutustakin. En vaan parane. Kuka tietää paranenko ikinä.
Keskittyy nyt ensin lukion käymiseen, jos tosiaan sen haluaa saada valmiiksi.
Sen jälkeen voisitte kokeilla jos nuorta kiinnostaisi esim. vapaaehtoistyö jonkun hänelle tärkeän asian kanssa. Ei olisi painetta työntekoon vielä, mutta joku tärkeä asia mistä nuori voi tuntea olevansa hyödyllinen vaikka olisikin työtön tuilla elävä.
Masennuksen kanssa asiat kannattaa ottaa hitaasti oikeaan suuntaan.
Rauha, punainen tupa ja eläimiä haaveena. Olisiko mitään ihan tavallinen maatalouskoulu? Monipuolisia käytännön tietoja ja taitoja. Muuta ehtisi miettiä sitten aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on alle 25-vuotiaan vaikea jäädä ilman mitään (etsivä nuorisotyö ym. sosiaalipuoli) tutkintoa. Se vaatii nuorelta määrätietoisuutta pujotella kaikkien yhteiskunnan tukiverkkojen läpi.
Huutonaurua!!
T
Autistin nuoren äiti
Lääkkeet voivat saada myös pysymään hengissä ja aktivoida, auttaa nousemaan ylös sängystä.