Lue keskustelun säännöt.
Päihdevanhemmat ja lapset, onko lasten hyvä olla tällaisen vanhemman kanssa tekemisissä?
14.01.2023 |
Tiedän totta kai, että tilanteita on hyvin erilaisia ja varmasti riippuu tilanteesta, mutta mielestäni asiasta ei juuri keskustella.
Usein kuulee sanottavan, että lähtökohtaisesti lapsen on hyvä olla tekemisissä vanhempansa kanssa. Ääritapaukset on tietty erikseen. Jos esimerkiksi lapsen turvallisuus on uhattuna, niin silloin vastaus on tietysti ei. Mutta kun siinä välillä on niin paljon erilaisia tilanteita, että ei voida sanoa vastausta suoraan suuntaan eikä toiseen. Ja niistä pitäisi keskustella.
Mites vanhempi, joka tunnollisesti käy töissä, mutta juuri sen viikonlopun ajan minkä lapset olisi luonaan, hän on koskus ihan päissään perjantaista sunnuntaihin? Entä vanhempi joka ei raskausaika sitoutunut päihteettömyyteen, mutta joka skarppasi lapsen synnyttyä, mutta on kuitenkin jatkuvasti reunalla? Entä lasten kanssa samassa taloudessa asuva vanhempi, joka on lääkkeiden väärinkäyttäjä, ja sen vuoksi hänen lastenhoitokykynsä on epävarmaa lääkkeiden vaikutuksen alaisena? Yleensä kuitenkin on ihan ok.
Minkälaisia kokemuksia teillä on aiheesta?
Itselläni on tällä hetkellä tilanne, että lapseni toisella vanhemmalla on ongelmia lääkkeiden kanssa, mutta tämä kuitenkin yrittää.
Kommentit (10)
Parempi olla vähän liian herkkä noista kuin olla puuttumatta.
Oman isäni alkoholiongelma paljastui äidille ja kaikille muillekin vasta silloin, kun isä jäi kiinni rattijuopumuksesta me lapset kyydissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni teki kamapäissään itsarin kun olin lapsi, eikä jotkut ihmiset suostu vieläkään uskomaan sen olevan totta. Kun oli niin mukava mies ja kaikkea.
Tapaamisissa pitäisi olla joku ehto ettei olla tilanteessa, missä mahdollisesti päihtynyt vanhempi hakee lapsia luokseen, eikä voi mitenkään muuten estää kuin soittamalla johonkin päivystykseen ja kertomalla tilanne.
Hyvin suhtaudutaan lastenkodeissa päihdevanhempiin. Lasteni kanssa katselin, kun kaikki kiireellä sijoitetut päihdeperheen lapset kotiutettiin. Auta armias, jos olet ulkomailta tuotu lapsi. Kriteerit sijoitukselle keksitään. Yksikään lapsi ei pääse takaisin kotiin, perustuen omakohtaisiin havaintoihini. Puolet lastenkotilapsista on suomalaisia huumenuoria. Pitää olla muuta kuin pâihdetausta, ennen kuin päihdeongelmaisia vanhempia erotetaan lapsistaan.
Siskoni oli huumeidenkäyttäjä parikymppisestä alkaen. Välillä oli parempiakin vaiheita ja pitkiäkin aikoja, ettei hän käyttänyt. Hän sai kaksi lasta, mutta kuoli yliannostukseen lasten ollessa hyvin pieniä.
Lapset on asuneet isänsä kanssa siitä lähtien. Isä on erinomainen isä, eikä hänellä ole koskaan ollut ongelmia päihteiden kanssa. Toki myös isovanhemmat molemmilta puolilta on auttaneet paljon. Nämä lapset on saaneet kokea turvallisen, hyvän ja niin sanotusti normaalin lapsuuden.
Tiedän, että tämä voi kuulostaa aika oudolta, mutta en usko, että nämä lapset olisi koskaan voineet kokea samanlaista vakaata ja turvallista lapsuutta siskoni kanssa. Tiedän, että elämä siskon kanssa oli jatkuvaa pelkoa siitä, milloin tapahtuu taas jotain, että milloin hän taas alkaa käyttää. Molemmat lapset on aloittaneet elämänsä korvaushoitolääkkeestä vieroituksessa ja kärsineet erilaisista ongelmista vastasyntyneinä ja toinen oli vauvana siskon mukana katkolla, mihin oli mahdollista mennä vauvan kanssa. Ehkä jotain hyvääkin, niin molemmat lapset on kuitenkin ilmeisesti säästyneet huumeidenkäytön aiheuttamilta haitoilta, vaikka sisko käytti jonkin aikaa ainakin toisen raskauden aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siskoni oli huumeidenkäyttäjä parikymppisestä alkaen. Välillä oli parempiakin vaiheita ja pitkiäkin aikoja, ettei hän käyttänyt. Hän sai kaksi lasta, mutta kuoli yliannostukseen lasten ollessa hyvin pieniä.
Lapset on asuneet isänsä kanssa siitä lähtien. Isä on erinomainen isä, eikä hänellä ole koskaan ollut ongelmia päihteiden kanssa. Toki myös isovanhemmat molemmilta puolilta on auttaneet paljon. Nämä lapset on saaneet kokea turvallisen, hyvän ja niin sanotusti normaalin lapsuuden.
Tiedän, että tämä voi kuulostaa aika oudolta, mutta en usko, että nämä lapset olisi koskaan voineet kokea samanlaista vakaata ja turvallista lapsuutta siskoni kanssa. Tiedän, että elämä siskon kanssa oli jatkuvaa pelkoa siitä, milloin tapahtuu taas jotain, että milloin hän taas alkaa käyttää. Molemmat lapset on aloittaneet elämänsä korvaushoitolääkkeestä vieroituksessa ja kärsineet erilaisista ongelmista vastasyntyneinä ja toinen oli vauvana siskon mukana katkolla, mihin oli mahdollista mennä vauvan kanssa. Ehkä jotain hyvääkin, niin molemmat lapset on kuitenkin ilmeisesti säästyneet huumeidenkäytön aiheuttamilta haitoilta, vaikka sisko käytti jonkin aikaa ainakin toisen raskauden aikana.
Toi vieroitusoireisena syntyminen on jotain niin sairasta. Itse olen vierottautunut mm. unilääkkeestä ja venlafaksiinista niin hirvein tuskin että aika syvältä riipaisee miettiä vieroitusoireista VAUVAA. Kun se pelkkä ahdistus voi olla ihan järkyttävällä tasolla pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni oli huumeidenkäyttäjä parikymppisestä alkaen. Välillä oli parempiakin vaiheita ja pitkiäkin aikoja, ettei hän käyttänyt. Hän sai kaksi lasta, mutta kuoli yliannostukseen lasten ollessa hyvin pieniä.
Lapset on asuneet isänsä kanssa siitä lähtien. Isä on erinomainen isä, eikä hänellä ole koskaan ollut ongelmia päihteiden kanssa. Toki myös isovanhemmat molemmilta puolilta on auttaneet paljon. Nämä lapset on saaneet kokea turvallisen, hyvän ja niin sanotusti normaalin lapsuuden.
Tiedän, että tämä voi kuulostaa aika oudolta, mutta en usko, että nämä lapset olisi koskaan voineet kokea samanlaista vakaata ja turvallista lapsuutta siskoni kanssa. Tiedän, että elämä siskon kanssa oli jatkuvaa pelkoa siitä, milloin tapahtuu taas jotain, että milloin hän taas alkaa käyttää. Molemmat lapset on aloittaneet elämänsä korvaushoitolääkkeestä vieroituksessa ja kärsineet erilaisista ongelmista vastasyntyneinä ja toinen oli vauvana siskon mukana katkolla, mihin oli mahdollista mennä vauvan kanssa. Ehkä jotain hyvääkin, niin molemmat lapset on kuitenkin ilmeisesti säästyneet huumeidenkäytön aiheuttamilta haitoilta, vaikka sisko käytti jonkin aikaa ainakin toisen raskauden aikana.
Toi vieroitusoireisena syntyminen on jotain niin sairasta. Itse olen vierottautunut mm. unilääkkeestä ja venlafaksiinista niin hirvein tuskin että aika syvältä riipaisee miettiä vieroitusoireista VAUVAA. Kun se pelkkä ahdistus voi olla ihan järkyttävällä tasolla pitkään.
Olin töissä osastolla missä hoidettiin vieroitusvauvoja. Teki pahaa katsoa tärisevää ja itkevää lasta, jolle ei lääkkeetkään tuntuneet auttavan. Puhumattakaan hengityskatkoista ja sydänongelmista, mitä päihdeäitien vauvoilla oli.
Parhaimmillaankin ärtyneitä, levottomia ja itkuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni oli huumeidenkäyttäjä parikymppisestä alkaen. Välillä oli parempiakin vaiheita ja pitkiäkin aikoja, ettei hän käyttänyt. Hän sai kaksi lasta, mutta kuoli yliannostukseen lasten ollessa hyvin pieniä.
Lapset on asuneet isänsä kanssa siitä lähtien. Isä on erinomainen isä, eikä hänellä ole koskaan ollut ongelmia päihteiden kanssa. Toki myös isovanhemmat molemmilta puolilta on auttaneet paljon. Nämä lapset on saaneet kokea turvallisen, hyvän ja niin sanotusti normaalin lapsuuden.
Tiedän, että tämä voi kuulostaa aika oudolta, mutta en usko, että nämä lapset olisi koskaan voineet kokea samanlaista vakaata ja turvallista lapsuutta siskoni kanssa. Tiedän, että elämä siskon kanssa oli jatkuvaa pelkoa siitä, milloin tapahtuu taas jotain, että milloin hän taas alkaa käyttää. Molemmat lapset on aloittaneet elämänsä korvaushoitolääkkeestä vieroituksessa ja kärsineet erilaisista ongelmista vastasyntyneinä ja toinen oli vauvana siskon mukana katkolla, mihin oli mahdollista mennä vauvan kanssa. Ehkä jotain hyvääkin, niin molemmat lapset on kuitenkin ilmeisesti säästyneet huumeidenkäytön aiheuttamilta haitoilta, vaikka sisko käytti jonkin aikaa ainakin toisen raskauden aikana.
Toi vieroitusoireisena syntyminen on jotain niin sairasta. Itse olen vierottautunut mm. unilääkkeestä ja venlafaksiinista niin hirvein tuskin että aika syvältä riipaisee miettiä vieroitusoireista VAUVAA. Kun se pelkkä ahdistus voi olla ihan järkyttävällä tasolla pitkään.
Olin töissä osastolla missä hoidettiin vieroitusvauvoja. Teki pahaa katsoa tärisevää ja itkevää lasta, jolle ei lääkkeetkään tuntuneet auttavan. Puhumattakaan hengityskatkoista ja sydänongelmista, mitä päihdeäitien vauvoilla oli.
Parhaimmillaankin ärtyneitä, levottomia ja itkuisia.
Voin vaan kuvitella... :( Olisi saatava pakkohoitolaki että (tiedossa oleva) päihderiippuvuus raskaana olevalla niin se on pakkohoitoon kunnes vauva on syntynyt. Jos kylmästi vaan ajatellaan rahaa tulisi halvemmaksikin kuin lapsen mahdollinen vammaisuus, neuropsykologiset ongelmat ym. ja kenties syrjäytyminen tulevaisuudessa. Käyttävä äitikin voisi tuurilla päästä kuiville ja saada elämisen arvoisen elämän. Suomessa on aivan liian vahva yksilönsuoja monessa asiassa.
Lääkkeiden väärinkäyttö on sellainen asia mitä ei usein edes pidetä ongelmana. Isäni oli sellainen ja saattoi esimerkiksi ottaa voimakkaita kipulääkkeitä, rauhoittavia, lihasrelaksantteja ja unilääkkeitä ihan oman fiiliksensä mukaan ja sitten olla ihan sekaisin.
Hassua että usein vain alkoholin tai huumeiden vaikutuksen alaisena olevaa vanhempaa pidetään vastuuttomana vanhempana.
Riippuu käytöksestä lasta kohtaan. Jos lapsi saa turvan, ravinnon ja emotionaalisen läsnäolon ilman pelkoa yksin jäämisestä, väkivallasta tai vanhemmalle sattuvasta onnettomuudesta, niin ei vanhemman lääkitys ole vaarallista.
Selvinpäisilläkin on ongelmia, raivotaan lapsille, jätetään yksin jne.
Kännissä oleva käytökseltään muuttunut vanhempi ei tietenkään sovi huolehtimaan lapsista. Pari olutta juonut vanhempi voi huolehtia lapsista jos vanhemmalla ei ole käytöksessä ongelmia. Muissa päihteissä sama mittari: vanhemman käytös ja kyky lapsen huomioimiseen tosiasiallisesti.
Riippuu siis täysin tapauksesta.