Voiko elämää vielä muuttaa 46-vuotiaana?
Tuntuu siltä, että olen tehnyt tosi paljon huonoja päätöksiä, kaiken suhteen. Keskeisesti uran ja rahankäytön kanssa. Pelottaa, että pystynkö enää 46-vuotiaana muuttamaan asioita.
Kommentit (11)
Toki. Ammatillisen tutkinnon tekee aikuisopiskelijana varsin nopeasti ( jos kyse ammatinvaihdosta). Itse opetan amiksessa aikuisia.Moni on ammatinvaihtaja.
Elämäntapa muutos?
Vapaaehtoistyö?
Ei voi muuttaa. Uhraat loppuelämäsi vallankumoukselle ja työskentelet uutterasti tuotannon lisäämiseksi. Lomat ja vapaat jätät pitämättä sekä eläkkeen ohjaat suoraan keskuskomitealle.
Vai alkaako keski-iän kriisi aiheuttaa epäilyksiä menneiden päätösten suhteen?
Oli miten oli, valinnat olet tehnyt sen hetkisen tietosi ja ymmärryksesi valossa, joten se niistä, mennyt on mennyttä. Tämä päivä on huomisen historiaa, joten tietysti voi.
Kylvät tänään sen, minkä huomenna niität!
Vierailija kirjoitti:
Vai alkaako keski-iän kriisi aiheuttaa epäilyksiä menneiden päätösten suhteen?
Oli miten oli, valinnat olet tehnyt sen hetkisen tietosi ja ymmärryksesi valossa, joten se niistä, mennyt on mennyttä. Tämä päivä on huomisen historiaa, joten tietysti voi.
Kylvät tänään sen, minkä huomenna niität!
Vaikuttaa ehkä se, että olin viimeiset kaksi vuotta määräaikaisessa työpaikassa jossa ihmiset olivat aika karmeita. Ja vaikka muut olivat minua vanhempia, niin he kommentoivat ikääni negatiivisesti ja olivat sitä mieltä, että en ollut heidän mielestään tehnyt tarpeeksi hienoa uraa ikääni suhteutettuna. Olin uhrannut sitä omaa uraani aika paljon tuon työpaikan eteen, sillä sen oli tarkoitus jatkua.
Nyt pitää nopeasti löytää uusi työ ja se pelottaa kun nuo jutut kaikuvat mielessä. Ja kaduttaa, että menin edes tuon määräaikaisen työpaikan ottamaan.
- ap
Ja lehdissä tuntuu olevan niin valtavasti jatkuvasti juttua siitä miten 50-vuotiaana ei enää työllisty. Joten mietityttää, että miten tämä nyt sitten menee. Hesarissa esimerkiksi juuri oli juttua ikäsyrjinnästä, se lannisti ja pelotti:
"Työnhakija on pätevä ja motivoitunut, asennekin on kohdillaan. Omasta mielestään hän on täydellinen avoinna olevaan tehtävään. On vain yksi ongelma.
Hakija on viisikymppisenä liian vanha, ja paikan nappaakin 30–40-vuotias.
Tällaisista kokemuksista kertoivat monet vastaajat HS:n kyselyssä, jossa kartoitettiin lukijoiden kokemuksia työelämässä tapahtuvasta ikäsyrjinnästä. Kyselyyn tuli runsaat sata vastausta.
Olin muutaman haastattelukierroksen jälkeen kahden parhaan hakijan joukossa. Lopulta rekrytoija soitti ja kertoi valinneensa toisen. Syytä kysyessäni hän kertoi suoraan, että toinen hakija oli nuorempi ja hänen mielestään tukisi paremmin työyhteisöä. Mies, 48."
Vierailija kirjoitti:
Ja lehdissä tuntuu olevan niin valtavasti jatkuvasti juttua siitä miten 50-vuotiaana ei enää työllisty. Joten mietityttää, että miten tämä nyt sitten menee. Hesarissa esimerkiksi juuri oli juttua ikäsyrjinnästä, se lannisti ja pelotti:
"Työnhakija on pätevä ja motivoitunut, asennekin on kohdillaan. Omasta mielestään hän on täydellinen avoinna olevaan tehtävään. On vain yksi ongelma.
Hakija on viisikymppisenä liian vanha, ja paikan nappaakin 30–40-vuotias.
Tällaisista kokemuksista kertoivat monet vastaajat HS:n kyselyssä, jossa kartoitettiin lukijoiden kokemuksia työelämässä tapahtuvasta ikäsyrjinnästä. Kyselyyn tuli runsaat sata vastausta.
Olin muutaman haastattelukierroksen jälkeen kahden parhaan hakijan joukossa. Lopulta rekrytoija soitti ja kertoi valinneensa toisen. Syytä kysyessäni hän kertoi suoraan, että toinen hakija oli nuorempi ja hänen mielestään tukisi paremmin työyhteisöä. Mies, 48."
Tässä toinen ote jutusta:
"50 vuotta täytettyäni en ole yhtä paikkaa lukuun ottamatta päässyt edes haastatteluun. Kyse ei ole voinut olla pätevyydestä, harkitsin hyvin tarkasti, mihin paikkoihin hain. Nainen, 50"
Kyllähän tuollaisten lukeminen pelottaa.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai alkaako keski-iän kriisi aiheuttaa epäilyksiä menneiden päätösten suhteen?
Oli miten oli, valinnat olet tehnyt sen hetkisen tietosi ja ymmärryksesi valossa, joten se niistä, mennyt on mennyttä. Tämä päivä on huomisen historiaa, joten tietysti voi.
Kylvät tänään sen, minkä huomenna niität!
Vaikuttaa ehkä se, että olin viimeiset kaksi vuotta määräaikaisessa työpaikassa jossa ihmiset olivat aika karmeita. Ja vaikka muut olivat minua vanhempia, niin he kommentoivat ikääni negatiivisesti ja olivat sitä mieltä, että en ollut heidän mielestään tehnyt tarpeeksi hienoa uraa ikääni suhteutettuna. Olin uhrannut sitä omaa uraani aika paljon tuon työpaikan eteen, sillä sen oli tarkoitus jatkua.
Nyt pitää nopeasti löytää uusi työ ja se pelottaa kun nuo jutut kaikuvat mielessä. Ja kaduttaa, että menin edes tuon määräaikaisen työpaikan ottamaan.
- ap
No tuollainen työympäristö kyllä synkistää ja käy itsetunnolle. Sitten kun itsetunto on matalalla, toisten mielipiteet ja näkemykset sun elämästä saa kohtuuttoman suuren merkityksen. Ihminen on luontaisesti negatiiviseen ajatteluun taipuvainen.
Älä kadu työpaikkaa, onpahan täytettä cv:hen.
Ja aina kaikesta jotain oppii, ajan myötä, vaikka sitten tunnistamaan surkean työympäristön.
Häntä pystyyn ja kohti uusia seikkailuja!
Keskity muutoksen tekemiseen. Unohda lehtijutut ja ikävät ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai alkaako keski-iän kriisi aiheuttaa epäilyksiä menneiden päätösten suhteen?
Oli miten oli, valinnat olet tehnyt sen hetkisen tietosi ja ymmärryksesi valossa, joten se niistä, mennyt on mennyttä. Tämä päivä on huomisen historiaa, joten tietysti voi.
Kylvät tänään sen, minkä huomenna niität!
Vaikuttaa ehkä se, että olin viimeiset kaksi vuotta määräaikaisessa työpaikassa jossa ihmiset olivat aika karmeita. Ja vaikka muut olivat minua vanhempia, niin he kommentoivat ikääni negatiivisesti ja olivat sitä mieltä, että en ollut heidän mielestään tehnyt tarpeeksi hienoa uraa ikääni suhteutettuna. Olin uhrannut sitä omaa uraani aika paljon tuon työpaikan eteen, sillä sen oli tarkoitus jatkua.
Nyt pitää nopeasti löytää uusi työ ja se pelottaa kun nuo jutut kaikuvat mielessä. Ja kaduttaa, että menin edes tuon määräaikaisen työpaikan ottamaan.
- ap
No tuollainen työympäristö kyllä synkistää ja käy itsetunnolle. Sitten kun itsetunto on matalalla, toisten mielipiteet ja näkemykset sun elämästä saa kohtuuttoman suuren merkityksen. Ihminen on luontaisesti negatiiviseen ajatteluun taipuvainen.
Älä kadu työpaikkaa, onpahan täytettä cv:hen.
Ja aina kaikesta jotain oppii, ajan myötä, vaikka sitten tunnistamaan surkean työympäristön.Häntä pystyyn ja kohti uusia seikkailuja!
Kiitos!
- ap
Kurjatkin mielipiteet voi olla ihan hyvä pureskella ja miettiä niihin syitä, mutta itse ajattelen kurjista mielipiteistä myös senkin miten ne vahvistavat minua jatkamaan edelleenkin valitsemallani elämäntiellä. Kukaan ei tunne koko elämääni niin hyvin, että olisi elämäni paras asiantuntija. Niinpä ota kuulemasi kokemuksena, ei tuomioina , ja jatka niin kuin uskot sinulle parasta olevan.
Hesarin höpinöihin ei kannata täysillä uskoa. He ottavat yhä uudelleen ja uudelleen saman aiheen esille ikärasismista olitpa liian nuori tai liian vanha työelämään. Toimittajatkin ovat vain ihmisiä, keräävät ihmisten kokemuksista jutun ja haastattelevat paria alan asiantuntijaa onko oikeasti näin. Eivät ne jutut mitään tutkimuksia ole, joissa otanta koskisi oko Suomen väestöä ja miten asiat todellisuudessa menevät. Lue kriittisesti. Kaikki toimittajat eivät ole hyviä ja palstan täytettä pitää keksiä.
Onnea eteenpäin. Yksi 60 vuotias tuttuni pyydettiin juuri yhteen työpaikkaan kirjanpitäjäksi, Hän on hyvä, osaa työnsä.
Miksei voisi? Esim. 70 on uusi 50, sanoo Hannele Lauri.