Miksi et soita isovanhemmillesi?

Vaikka olisivatkin elossa niin en jaksaisi sitä katkeraa ja itsekeskeistä löpinää.

En ole koskaan ollut läheinen heidän kanssaan. Olen nähnyt isovanhempiani ehkä noin 8-10 krt elämäni aikana.

Isänisä ja äiti kuolivat jo 50-luvulla.Äidinäiti ja isä kuolivat 60 ja70 luvulla.

Soitan harvoin, koska ne puhuu vain omia jaarituksia eikä edes kysy mitä minulle kuuluu. Puhuvat jostain ystävistään, joita en tunne. Seijan mieheltä leikattiin polvet, Pirjo sai toisen lapsenlapsen.. Heidän ystäviensä kuulumisista puhuvat siis..

Yritin kerran avautua nuorempana kun olin eronnut ekasta poikakaverista, mutta vaikeista asioista ei voinut puhua. Olivat vaivaantuneita ja käskivät miettiä vain mukavia asioita. Hymistelyn ja höpöttelyn takia vaikenin lopulta, olisin tarvinnut halauksen ja kupin teetä.

Käyn toki joskus kahvilla. Kyläily on hieman teennäistä ja teen sen velvollisuudesta pari kertaa vuodessa Vien suklaata ja tuoretta leipomaani piirakkaa. Hymyilen ja kerron koulujuttuja. Ovat yhtä läheisiä kuin lähikahvilan myyjä. Kiva nähdä mutta ei siinä mitään rakkautta ole.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa elossa oleva isovanhempi on äidinäiti. Sitä ei kiinnostanut olla äiti, eikä isoäiti.

Jätti pienen tyttärensä ja miehensä 70-luvulla ja lähti kiertämään maailmaa. Kaksi enoa jätti maailmalle. Ollaan säännöllisesti yhteyksissä.

En kyllä edes tietäis mihin soittasin. Isoäiti aina välillä ilmestyy jostain hetkeksi ja sitten lähtee. Levoton sielu.

Mitäs ihmettä tämä tarkoittaa? Siis lähtikö isoäitisi reissuun veljiensä kanssa, ja nämä eivät sitten palanneet Suomeen? Vai miten tämä pitäisi tulkita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa elossa oleva isovanhempi on äidinäiti. Sitä ei kiinnostanut olla äiti, eikä isoäiti.

Jätti pienen tyttärensä ja miehensä 70-luvulla ja lähti kiertämään maailmaa. Kaksi enoa jätti maailmalle. Ollaan säännöllisesti yhteyksissä.

En kyllä edes tietäis mihin soittasin. Isoäiti aina välillä ilmestyy jostain hetkeksi ja sitten lähtee. Levoton sielu.

Mitäs ihmettä tämä tarkoittaa? Siis lähtikö isoäitisi reissuun veljiensä kanssa, ja nämä eivät sitten palanneet Suomeen? Vai miten tämä pitäisi tulkita?

Olen eri, mutta veikkaan että tässä tarkoitetaan viestin kirjoittajan enoja, ei hänen äitinsä. Eli isoäiti pyöräytti reissullaan pari mukulaa lisää, joita ei myöskään jäänyt hoivaamaan, kuten ei jäänyt kirjoitajan äitiäkään. 

Mummo on 95 v. ja sanonu että ei saa soittaa, koska nukkuu huonosti ja voi nukkua myös päivällä ja ei saa herättää. Olen sanonut, että minulle saa soittaa koska vaan ja pyytänyt että soittaa, mutta aika harvoin soittaa.

Lähetän hänelle sitten pieniä paketteja, joissa on suklaata tai valokuvia tai käsivoidetta tai aikakauslehtiä tms. Välillä myös liituja tai paperia tai muita taidetarvikkeita, koska tykkää piirrellä. En voi kovin usein vierailla, koska matkaa 450 km.

Vierailija kirjoitti:

"Jos sinulla vielä sellaisia on?"

Olisi luullut, että tuo karsii pois turhat viestit, mutta ei näköjään.

Ne, joiden isovanhemmat on vielä elossa, ovat noin 15-20-vuotiaita. Palstan keski-ikä on noin 40-50-vuotta.

Tämän päivän vanhukset on syntyneet noin 40-luvulla, monet 30-luvulla syntyneetkin alkaa olla jo 80-90-vuotiaita. Ne, joille voi soittaa järkevästi, ovat syntyneet ehkä 50-luvulla. Toisin sanoen 15-20-vuotiaalla voi olla 50-luvulla syntynyt isovanhempi, jolle voi vielä soitella. Jos sitäkään.

Ainoa elossa oleva isovanhempani istuu tuossa olohuoneessa lukemassa lapsilleni. Toki soittelenkin hänelle, mutta kun lähellä asutaan niin enemmän kyläillään puolin ja toisin.

Viimeistä isovanhempaani, äidin äitiä olin kantamassa viime talvena hautaan.

Anoppi haudattiin joulun alla. Olin jutellut hänen kanssaan kuolemaa edeltävänä päivänä.

Omille vanhemmilleni soitan viikoittain, käymme myös enemmän tai vähemmän perheenä heidän luonaan kerran viikossa.

No juuri tänään soitin ja kävin ainoalla isovanhemmalla, joka on elossa. Kahviteltiin ja juteltiin. Olen itse vähän alle nelikymppinen ja isoäiti reilu kahdeksankymmentä, toivottavasti keretään juoda vielä monet kahvit. Keskimäärin varmaan 2 kertaa kuussa soitellaan ja nähdään kuukauden parin välein.

He ovat jo kuolleet. Heidän eläessään meillä ei ollut tapana soitella. Näimme niin usein, että ei sitten tullut tavaksi soittaa.

Ei tunnista kuka olen ja unohtaa mistä puhuttiin, tai alkaa rääkyä että koitan huijata rahaa. Tai luulee äidikseni ja syyttää jostain ikivanhoista tapahtumista.

Tapaamiset lähes samoja.

En vaan jaksa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos sinulla vielä sellaisia on?"

Olisi luullut, että tuo karsii pois turhat viestit, mutta ei näköjään.

Ne, joiden isovanhemmat on vielä elossa, ovat noin 15-20-vuotiaita. Palstan keski-ikä on noin 40-50-vuotta.

Ei ole lainkaan tavatonta että 30 vuotta täyttävällä on nykyaikana jopa kaikki isovanhemmat elossa. Sellainen on itseasiassa harvinainen 30-vuotias, jonka kaikki isovanhemmat ovat jo menehtyneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos sinulla vielä sellaisia on?"

Olisi luullut, että tuo karsii pois turhat viestit, mutta ei näköjään.

Ne, joiden isovanhemmat on vielä elossa, ovat noin 15-20-vuotiaita. Palstan keski-ikä on noin 40-50-vuotta.

Ei ole lainkaan tavatonta että 30 vuotta täyttävällä on nykyaikana jopa kaikki isovanhemmat elossa. Sellainen on itseasiassa harvinainen 30-vuotias, jonka kaikki isovanhemmat ovat jo menehtyneet.

Viimeinen isovanhempani tosiaan menehtyi vasta vuosi sitten ja olen viisikymppinen.

Viimeisen parin vuoden ajan mummostani ei ollut enää juuri juttukaveriksi, sen verran harhainen hän oli alzheimerinsa kanssa.

Ei ole koskaan ollut. Mun vanhempien kasvattivanhemmat kuolivat ennen mun syntymää.

Soittaisin, jos vielä eläisivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa elossa oleva isovanhempi on äidinäiti. Sitä ei kiinnostanut olla äiti, eikä isoäiti.

Jätti pienen tyttärensä ja miehensä 70-luvulla ja lähti kiertämään maailmaa. Kaksi enoa jätti maailmalle. Ollaan säännöllisesti yhteyksissä.

En kyllä edes tietäis mihin soittasin. Isoäiti aina välillä ilmestyy jostain hetkeksi ja sitten lähtee. Levoton sielu.

Mitäs ihmettä tämä tarkoittaa? Siis lähtikö isoäitisi reissuun veljiensä kanssa, ja nämä eivät sitten palanneet Suomeen? Vai miten tämä pitäisi tulkita?

Luetun ymmärtäminen. Äidin äiti kyseessä ja äidin veljet/velipulet ovat kirjoittajan enoja. Hyvin ymmärsin mitä tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 70-luvulla ja voin kertoa, että omat sodan nähneet ja käyneet isovanhempani eivät olleet mitään herttaisia keinutuolissa istuskelijoita. Kokemukset olivat lähinnä pelottavia, eikä suinkaan mikään lapselle sopiva kasvuympäristö.

Näinhän se monta kertaa oli.  Kotisairaanhoidossa työskennellessä tämän niin puolen niin monta kertaa näki, nyt se sukupolvi alkaa olla jo vähemmistö'

Parisuhde väkivalta ei ollut mikään harvinainen asia, ja alkoholin liikakäyttö johti monella juuri tuohon väkivaltaan.  Sen sukupolven naiset kärsi hiljaa. Siitä ei saanut puhua, apua he eivät halunneet vastaan ottaa. Jonkinlainen turha häpeä.

Sitä nähdään vain jonkinlainen ihana kiiltokuva herttaisista vanhuksista ja olihan heitäkin toki, mutta se ei todellakaan ole koko totuus.