Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu aikuisen ihmisen lapsellisuus?
13.01.2023 |
Tällä palstalla tapaa usein sellaista eli kuvataan omaa elämää tai elämän ihannetta, joka kuulostaa samalta kuin normaalilla teini-ikäisellä?
Miesten kohdalla haaveillaan irtoseksistä ja kavereiden kanssa ryypäämisestä ja hengaamisesta, naisten kohdalla murehditaan jotain aivan sekopäisiä romansseja, joissa jokaiselle ulkopuoliselle on selvää, että mies vain hakee helppoa seksiä. Normaalisti nainen mielestäni käsittää jo teini-iässä, ettei tuollaisiin kannata aikaansa tuhlata.
Lasten kannalta on ongelmallista, jos aikuinen on kuin teini, mutta kaipa se niin on, että tuo jatkuu sukupolvesta toiseen. Pidetään normaalina elämäntapaa, joka on kuin teinin elämäntapa, odotetaan viikonloppua ja bailaamista. Yhden tällaisen aikuisen tunnen työelämästä, ikää yli 50, monessa avioliitossa ollut. Mutta en ollut käsittänyt, että se on jopa melko yleistä?
Kommentit (258)
Mä olisin niin tyytymätön elämääni, jos pitäisi olla täysin aikuismainen. Jokainen taapertakoon tyylillään ja siten miten itse viihtyy.
Mielestäni se riittää, että on vastuullinen ja hyvää esimerkkiä antava nuorille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älykäs, korkeasti koulutettukin ihminen voi olla todella lapsellinen.
Tästä työelämässä omakohtainen kokemus
Totta, niin voi olla.
Älykkyyshän ei suojaa traumaattisilta kokemuksilta, jotka voivat aiheuttaa lapsellisuutta. Eli lapsellisuus on puolustusmekanismi. Käytännön esimerkkinä vaikkapa tilanne, missä omaksutaan suojaava "minä en tarvitse ketään" identiteetti. Ap
Mieheni on tosi lapsellinen. Se näkyy kiukutteluna ja uhriutumisena. Ei rällää missään kavereidensa kanssa. Kunpa rälläisikin. Olisi joskus poissa kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin niin tyytymätön elämääni, jos pitäisi olla täysin aikuismainen. Jokainen taapertakoon tyylillään ja siten miten itse viihtyy.
Mielestäni se riittää, että on vastuullinen ja hyvää esimerkkiä antava nuorille.
Jos on vastuullinen niin silloinhan ei lapsellinen ihminen olekaan. Siis jos hyväksytään tuo jo useasti esitetty määritelmä lapsellisesta aikuisesta (=ei kanna vastuuta elämästään ja valinnoistaan).
Sanottakoon se vielä selkeämmin eli lapsellisella ihmisellä en tarkoita, etteikö kuka tahansa välillä voisi ajatella tai toimia lapsellisesti. En myöskään viittaa lapsellisella aikuisella ihmiseen, joka on iloinen, välitön tai leikillinen, eihän aikuisuus noiden määreiden puutetta tarkoita. Ap
Haluan säilyttää positiivisen lapsellisuuteni
Olla leikkimielinen, heittäytyvä, innostua uusista asioista
En halua kyynistyä
Lapsellisuuta on olemassa niin montaa sorttia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on tosi lapsellinen. Se näkyy kiukutteluna ja uhriutumisena. Ei rällää missään kavereidensa kanssa. Kunpa rälläisikin. Olisi joskus poissa kotoa.
väärä vaimo miehelläs kun kiukuttelee
En ole niin lapsellinen että olisin päästänyt jonkun tekemään tarpeensa minuun kuuteen vuoteen.
N31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua on aina haukuttu lapselliseksi lapsesta lähtien, joskus hyvinkin ilkeästi ja päin naamaa. Minkäs teet, en yli viisikymppisenä tästä enää muutu. Kai mä sitten olen joku ceepee, whatever. Luulen että johtuu osittain lapsenkasvoisuudestani. Jos sulla on vauvanaama, niin ihmiset olettavat että olet psyykkisesti yhtä naamasi kanssa.
Niin, on lapsellinen myös haukkumasana. On ilkeää ja huonokäytöksistä sanoa jotakuta lapselliseksi päin naamaa, se on selvä. Huonosti käyttäytyvä aikuinenkin on minusta lapsellinen.
Raja kulkee siinä kuka käyttäytyy lapsellisesti eli kenestä on soveliasta (käytösnormien näkökulmasta) mielipiteensä julki sanoa. Jos esimerkiksi oma mieheni käyttäytyisi lapsellisesti, niin sanoisin, että käyttäydyt lapsellisesti, lopeta se, mutta työkaverin yksityiselämään ei ole soveliasta puuttua. On vain kuunneltava korvat luimussa jotain typerää ja lapsellista juttua, kun ei pakoonkaan pääse. Ystävän kohdalla ystävän lapsellisena koettu käytös taas johtaa ystävyyden päättymiseen kuten liian erilaiset arvotkin.Tällä tavalla arvoihin sitoutuva normatiivisuus toimii käytännössä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin niin tyytymätön elämääni, jos pitäisi olla täysin aikuismainen. Jokainen taapertakoon tyylillään ja siten miten itse viihtyy.
Mielestäni se riittää, että on vastuullinen ja hyvää esimerkkiä antava nuorille.
Jos on vastuullinen niin silloinhan ei lapsellinen ihminen olekaan. Siis jos hyväksytään tuo jo useasti esitetty määritelmä lapsellisesta aikuisesta (=ei kanna vastuuta elämästään ja valinnoistaan).
Sanottakoon se vielä selkeämmin eli lapsellisella ihmisellä en tarkoita, etteikö kuka tahansa välillä voisi ajatella tai toimia lapsellisesti. En myöskään viittaa lapsellisella aikuisella ihmiseen, joka on iloinen, välitön tai leikillinen, eihän aikuisuus noiden määreiden puutetta tarkoita. Ap
Tuo määritelmäsi lapsellisuudesta aikuisessa on hyvä ja osuva. Yksi sen ilmentymistä on juurikin tuo miö en tarvitse ketään-asenne joka on puolustusmekanismi ihan kuin teini-ikäisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisluonteitakin on niin erilaisia.
Ei kukaan mahda sille mitään millaiseksi syntyy.
Toisilla on enemmän älynlahjoja kuin toisilla.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisluonteitakin on niin erilaisia.
Ei kukaan mahda sille mitään millaiseksi syntyy.
Toisilla on enemmän älynlahjoja kuin toisilla.
Ei mahda ei, eikä kenenkään lapsellisuus minua häiritsekään, jos ei ole pakko olla tekemisissä tai jos ei ole pakko toimia haitallisen toiminnan rajoittamiseksi. Rajatapauksia on silti aina. Mitä jos ystävän lapsellisuus vaikkapa omissa miessuhteissaan häiritsee lasten kehitystä ja kasvua? Entä jos työkaveri varastaa työpaikalta jatkuvasti vaikkapa jotain tarvikkeita, jotka ovat kuitenkin aika vähäarvoisia perustellen sitä niiden vähäisellä arvolla tai sillä, että palkka on pieni? Tuollaisissa tilanteissa on pakko ratkaista toiminnan kynnys. Mutta useimmiten lapsellisuus vain ohitetaan panemalla se merkille ilman että syntyy tarvetta ilmaista mielipide tai asettaa raja. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan huikean mielenkiintoinen keskustelu! Mitä nyt muutamat tuntuu yrittävän trollaavan tai pahoittavan mieltään mutta kuitenkin (ja ehkä se on osa tätä keskustelun ydintä).
Lapsellisuus -sana ehkä pitää avata auki, että mitä se kullekin tarkoittaa. Itse miellän sen kahdella tavalla.
Toinen on vilpitöntä elämän ihmettelyä ja hulluttelua. Yhdistän sen positiivisiin konnotaatioihin, silloin sanon että en halua kasvaa aikuiseksi, en halua kyynistyä. Ehkä se voi tarkoittaa myös lastenohjelmien katsomista, pehmoleluja, mitä ikinä. Mutta sellaista elämästä nauttimista, josta kuitenkaan ei ole pois vastuunkanto ja tunnetyö.
Toinen tapa ajatella lapsellisuutta, on kehittymättömyys. Jumahdetaan itsekeskeisyyteen, ei kyetä näkemään asioita toisten kannalta, ollaan hankalia, vastuuttomia jne. Tämä oli se, josta ajattelin olevan puhe, kun luin otsikon, koska olin itse pohtinut ihan samaa! Olin järkyttynyt siirtyessä työelämään (olen siis melko nuori), ja huomattuani että moni käyttäytyy lapsellisesti. Ylivoimainen osa työpaikan ongelmista johtui ihmisten käyttäytymistä, ei niinkään että työtehtävissä olisi ollut ongelmaa. Oli kuppikuntailua, selän takana kyräilyä. Sitä että jos yrittää puhua toiselle ongelmasta/antaa kritiikkiä niin saa suoraa haistattelua päälle. Aikuisten käytös on kuin teineillä. Ei ole kykyä hallita omia tunteita ja reaktioita.
Eikä se tarkoita, että koskaan ei saisi tehdä virheitä, koskaan ei saisi menettää malttiaan jne. Mutta sellaisesta kannetaan vastuu. Muistan eräänkin kerran kun kollega huonosti valituilla sanomisillaan pahoitti jonkun mielen, mutta osasi kantaa siitä vastuun, pahoitella ja puhua tilanteen auki. Se on aikuismaista. Lapsellinen aikuinen jäisi omaan napaansa tuossa tilanteessa, ei kantaisi vastuuta ja selvittäisi tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Ihan huikean mielenkiintoinen keskustelu! Mitä nyt muutamat tuntuu yrittävän trollaavan tai pahoittavan mieltään mutta kuitenkin (ja ehkä se on osa tätä keskustelun ydintä).
Lapsellisuus -sana ehkä pitää avata auki, että mitä se kullekin tarkoittaa. Itse miellän sen kahdella tavalla.
Toinen on vilpitöntä elämän ihmettelyä ja hulluttelua. Yhdistän sen positiivisiin konnotaatioihin, silloin sanon että en halua kasvaa aikuiseksi, en halua kyynistyä. Ehkä se voi tarkoittaa myös lastenohjelmien katsomista, pehmoleluja, mitä ikinä. Mutta sellaista elämästä nauttimista, josta kuitenkaan ei ole pois vastuunkanto ja tunnetyö.
Toinen tapa ajatella lapsellisuutta, on kehittymättömyys. Jumahdetaan itsekeskeisyyteen, ei kyetä näkemään asioita toisten kannalta, ollaan hankalia, vastuuttomia jne. Tämä oli se, josta ajattelin olevan puhe, kun luin otsikon, koska olin itse pohtinut ihan samaa! Olin järkyttynyt siirtyessä työelämään (olen siis melko nuori), ja huomattuani että moni käyttäytyy lapsellisesti. Ylivoimainen osa työpaikan ongelmista johtui ihmisten käyttäytymistä, ei niinkään että työtehtävissä olisi ollut ongelmaa. Oli kuppikuntailua, selän takana kyräilyä. Sitä että jos yrittää puhua toiselle ongelmasta/antaa kritiikkiä niin saa suoraa haistattelua päälle. Aikuisten käytös on kuin teineillä. Ei ole kykyä hallita omia tunteita ja reaktioita.
Eikä se tarkoita, että koskaan ei saisi tehdä virheitä, koskaan ei saisi menettää malttiaan jne. Mutta sellaisesta kannetaan vastuu. Muistan eräänkin kerran kun kollega huonosti valituilla sanomisillaan pahoitti jonkun mielen, mutta osasi kantaa siitä vastuun, pahoitella ja puhua tilanteen auki. Se on aikuismaista. Lapsellinen aikuinen jäisi omaan napaansa tuossa tilanteessa, ei kantaisi vastuuta ja selvittäisi tilannetta.
Kiitos palautteesta minun ja osallistujien puolesta.
Työelämässä erilaiset arvot ja kulttuurit törmäävät väistämättä, kun ei ole mahdollista tai kannattavaa (yrityksen kannalta heterogeeninen työyhteisö on potentiaalinen etu) työskennellä vain niiden kanssa, jotka ajattelevat asioista ihan samalla tavalla, ovat samanikäisiä jne. Silloin mukaan astuu (tai pitäisi astua) johtajuus eli pomo, joka tukee alaisten aikuisuutta ja kykyä sietää erilaisuutta sekä käsitellä siitä johtuvia kahnauksia, tarvittaessa tietysti myös puuttuu epäasialliseen käytökseen. Sitä varten on myös olemassa mm. lainsäädännöstä ja yrityksen omista pelisäännöistä tulevia käytösnormeja.
Kun puhutaan työyhteisöstä, ollaan jo ryhmädynaamisten ilmiöiden parissa eli siinä, että tunteet ja toimintavat herkästi tarttuvat. Syntyy vaikkapa syntipukki-ilmiö, mihin pomokin pahimmillaan menee mukaan ja joka ei enää mene lapsellisuuden ja kypsymättömyydenkään piikkiin, vaan muuttuu ilkeydeksi, jopa sadismiksi. Aikuisten harjoittama henkinen ja fyysinen väkivalta ei enää mene ymmärtämättömyyden kautta lapsellisuuden piikkiin, koska aikuinen katsotaan vastuulliseksi omasta toiminnastaan myös rikosoikeudellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan huikean mielenkiintoinen keskustelu! Mitä nyt muutamat tuntuu yrittävän trollaavan tai pahoittavan mieltään mutta kuitenkin (ja ehkä se on osa tätä keskustelun ydintä).
Lapsellisuus -sana ehkä pitää avata auki, että mitä se kullekin tarkoittaa. Itse miellän sen kahdella tavalla.
Toinen on vilpitöntä elämän ihmettelyä ja hulluttelua. Yhdistän sen positiivisiin konnotaatioihin, silloin sanon että en halua kasvaa aikuiseksi, en halua kyynistyä. Ehkä se voi tarkoittaa myös lastenohjelmien katsomista, pehmoleluja, mitä ikinä. Mutta sellaista elämästä nauttimista, josta kuitenkaan ei ole pois vastuunkanto ja tunnetyö.
Toinen tapa ajatella lapsellisuutta, on kehittymättömyys. Jumahdetaan itsekeskeisyyteen, ei kyetä näkemään asioita toisten kannalta, ollaan hankalia, vastuuttomia jne. Tämä oli se, josta ajattelin olevan puhe, kun luin otsikon, koska olin itse pohtinut ihan samaa! Olin järkyttynyt siirtyessä työelämään (olen siis melko nuori), ja huomattuani että moni käyttäytyy lapsellisesti. Ylivoimainen osa työpaikan ongelmista johtui ihmisten käyttäytymistä, ei niinkään että työtehtävissä olisi ollut ongelmaa. Oli kuppikuntailua, selän takana kyräilyä. Sitä että jos yrittää puhua toiselle ongelmasta/antaa kritiikkiä niin saa suoraa haistattelua päälle. Aikuisten käytös on kuin teineillä. Ei ole kykyä hallita omia tunteita ja reaktioita.
Eikä se tarkoita, että koskaan ei saisi tehdä virheitä, koskaan ei saisi menettää malttiaan jne. Mutta sellaisesta kannetaan vastuu. Muistan eräänkin kerran kun kollega huonosti valituilla sanomisillaan pahoitti jonkun mielen, mutta osasi kantaa siitä vastuun, pahoitella ja puhua tilanteen auki. Se on aikuismaista. Lapsellinen aikuinen jäisi omaan napaansa tuossa tilanteessa, ei kantaisi vastuuta ja selvittäisi tilannetta.Kiitos palautteesta minun ja osallistujien puolesta.
Työelämässä erilaiset arvot ja kulttuurit törmäävät väistämättä, kun ei ole mahdollista tai kannattavaa (yrityksen kannalta heterogeeninen työyhteisö on potentiaalinen etu) työskennellä vain niiden kanssa, jotka ajattelevat asioista ihan samalla tavalla, ovat samanikäisiä jne. Silloin mukaan astuu (tai pitäisi astua) johtajuus eli pomo, joka tukee alaisten aikuisuutta ja kykyä sietää erilaisuutta sekä käsitellä siitä johtuvia kahnauksia, tarvittaessa tietysti myös puuttuu epäasialliseen käytökseen. Sitä varten on myös olemassa mm. lainsäädännöstä ja yrityksen omista pelisäännöistä tulevia käytösnormeja.
Kun puhutaan työyhteisöstä, ollaan jo ryhmädynaamisten ilmiöiden parissa eli siinä, että tunteet ja toimintavat herkästi tarttuvat. Syntyy vaikkapa syntipukki-ilmiö, mihin pomokin pahimmillaan menee mukaan ja joka ei enää mene lapsellisuuden ja kypsymättömyydenkään piikkiin, vaan muuttuu ilkeydeksi, jopa sadismiksi. Aikuisten harjoittama henkinen ja fyysinen väkivalta ei enää mene ymmärtämättömyyden kautta lapsellisuuden piikkiin, koska aikuinen katsotaan vastuulliseksi omasta toiminnastaan myös rikosoikeudellisesti.
Ap unohtui tästä lopusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mielestäsi on aikuisuus, ap, muuta kuin lapsista huolehtimista (kaikilla aikuisilla kun ei ole lapsia)?
Teini-iässä on aivan normaalia olla itsekeskeinen, lyhytjännitteinen ja tunne-elämän suhteen ailahteleva. Sanotaan, että päihdeongelmainen jumittuu teini-ikään, seuraava "hauska ryyppyilta" on mielessä, mutta myös suuret ahdistukset eli mielialan heilahdukset, ihmissuhteiden epävakaus kuuluvat kuvaan. Eli monilla tällaisilla ihmisillä on varmaankin päihdeongelma. Toisaalta kaikki päihdeongelmaiset eivät tuollaisia ole, joten muutakin tarvitaan. Ap
Jos aikuisuutta on siis tuosta päin vastoin kyky ajatella toisia ihmisiä, pitkäjännitteisyys ja tunne-elämän vakaus, niin epäilen, että niihin vaikuttaa paljon ihmisen kasvatus ja neurofysiologia. Jos ei ole kuin lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia. Eli tunne-elämältään tasapainoisten vanhempien vakaan ihmissuhdemallin saaneista lapsista tulee geenien ja mallioppimisen kautta samanlaisia aikuisia, me muut saadaan sitä enemmän tai vähemmän opetella, usein yrityksen ja erehdyksen kautta ja pitkäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttuuko ihminen oikeastaan koskaan?
Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan? Voi viedä huomispäivän tie.
On täällä jokainen vain tämän kerran
Älykäs, korkeasti koulutettukin ihminen voi olla todella lapsellinen.
Tästä työelämässä omakohtainen kokemus