Mistä johtuu aikuisen ihmisen lapsellisuus?

Vierailija kirjoitti:

Tästä piirtyi tietynlainen kuva ihmisestä ja se herätti pohtimaan seuraavaa.

On aikuisia ihmisiä ja myöskin teini-ikäisiä ihmisiä, joille toisen ilo ja onnellisuus on uhka. He kokevat sen olevan heiltä itseltään pois.

Joillekin ihmisille toisten ilo tai jonkilainen huolettomuus on katkera pala. Toisaalta myöskin ihmisen tyytyväisyys itseensä ja elämäänsä saattaa herättää tuota samaa kalvavan katkeraa tunnetta, jota sitten helpottaakseen tehdään milloin mitäkin.

Syitä sille että toisten ilo ja huolettomuus koskettaa negatiivisella tavalla voimakkaasti, voi löytyä vaikka lapsuuden suorituksia painottavasta kasvuympäristössä tai siitä että lapsi ei ole saanut osakseen ehdotonta rakkautta. Rakastettu lapsi tuottaa iloa vanhemmilleen pelkällä olemassa olollaan. Tämänkaltainen vanhemman rakkaus kantaa pitkälle lapsen elämässä ja luo rautaisen perustan ihmisen itsetunnolle, jota toki kaikki tuleva muokkaa lisää.

Aina voi miettiä miksi joku tietty aihe koskettaa siinä määrin että siitä on päästävä tekemään aloitus keskustelupalstalle.

Niin. Aina voi tosiaan kukin miettiä erilaisia asioita miksi kokee tarvetta laittaa tekstiä tänne tai muualle sosiaaliseen mediaan. Eli mitä sillä tavoittelee? Huväksyntää? Jos näin niin mille hakee hyväksyntää? Omille teoilleen?

Ehdoton rakkaus on mielenkiintoinen ajatusrakennelma. Tuleeko sitä olla vanhemman ja lapsen suhteessa myös silloin kun lapsi on jo keski-ikäinen?

Voidaanko aikuiselta odottaa vastuunottoa käytöskestään omia läheisiään ja lapsiaan kohtaan?

Ja toisaalta voiko aikuiseksi kasvanut lapsi odottaa samanlaista ehdotonta rakkautta vanhemmiltaan kuin lapsena tilanteessa jossa tämä aikuinen lapsi on tehnyt jotain sellaista läheisilleen ja lapsilleen joka aiheuttaa heille henkisiä vaurioita? Minusta ei voi odottaa vaan aikuisutta on kantaa vastuu tekemisistään. Vain liian lapseksi jäänyt aikuinen jättää vastuunsa kantamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopa keski-ikäiset ovat siinä mielessä lapsellsia, että laittavat rajoja muille. 

Rajattomuus on lapsenomaista. Terveiden, selkeiden ja kommunikoitujen rajojen asettaminen kertoo kypsästä, itsenäistyneesta ja henkisesti tasapainoisesta aikuisesta.

On rajattomuutta asettaa muille rajoja, koska sillä haetaan niitä omia rajoja joita ei omata omasta takaa. Mitä selkeämmät omat, henkilökohtaiset rajat ovat, sitä vähemmän kokee tarvetta kontrolloida muiden elämää tai ajatuksia. Siinä ei ole ristiriitaa tai uhkaa, jota tarvitsee hallita.

Katsotko siis että rajoista ei koskaan tarvitse puhua? Eikö kuitenkin konmunikaatio näistä ole vain hyvä asia?

On eri asia sanoa, että tässä ovat minun rajani, kuin olettaa tai vaatia että muilla on oltava samat rajat, samassa kohtaa tai samojen asioiden suhteen. Voi katsoa, etteivät muut ylitä asettamiasi rajoja suhteessa sinuun, muttei voi vaatia, että muut rajaavat asiat tavallasi muissakin yhteyksissä, jotka eivät suoraan sinuun liity.

Jos kaikki ajattelisivat samoin, ei omia rajoja tarvitsisi miettiä. Ei tarvitsisi pohtia, onko jollain enemmän tilaa tai vihreämpi palsta. Se on kai se viehätys, arvo- ja tunnesosialismin takana.

Samaa mieltä. Paitsi tuota viimeistä lausetta en ymmärtänyt? Ap

Sosialismi= kaikki pyritään jakamaan samoin ja tasaisesti, tätä säädellään koska vähemmän yllättäen ihmisten tarpeet ja halut vaihtelevat yksilöittäin. Samaa kaikille, saman verran. Ja tästä joku muu päättää. Samat jaetut arvot, ei tunneristiriitoja, ei yksilöllisyyttä. Ei epävarmuutta.

Eli tasajako on tavallaan turvattoman ihmisen ratkaisu, joka ei kestä sitä, että selkeitä raameja ei ole, vaan jokaisen on itsensä työstettävä oma elämä ja vastattava siitä. Vanhemman roolissa voi tosiaan olla jokin ideologiakin, missä rajat sanotaan ääneen ja niitä pakotetaan muillekin yhteiseen hyvään vedoten. Esimerkkinä vaikkapa sosialismi, uskonnollisuus tai erilaiset vähemmistöideologiat tai utopiat. Ap

Juuri tätä hain takaa. Sama koskee muitakin yhteiskunnan arvoja, kuten ketjun aihettakin. Onko neutraalia tai hankalaa, että muut elävät eri tavoin kuin itse, vaikka tämä ei itseen konkreettisesti vaikuttaisi? Kuinka pitää elää ja tätä normia tuodaan myös mielipide-eroissa esille. Jopa oikeana tai vääränä, aatteena.

Ei se välttämättä ole kumpaakaan, neutraalia tai hankalaa, vaan vaikkapa vain havainto, josta itse kullakin on omat mielipiteensä sen mukaan millainen itse on.

Tässä tullaan jälleen siihen jo käsiteltyyn asiaan eli siihen, että pelkästään oman mielipiteen tai ajatuksen esille tuominen koetaan tuomiona, vähättelynä, normin asettamisena jne. Kun taas itse näen sen ihan arkisena ja tavanomaisena, että omat elämänvalinnat tai asiat voivat herättää muissa mitä erilaisempia reaktioita ja mielipiteitä. En näe sitä henkilökohtaisena tuomiona tai muutenkaan negatiivisena niin kuin sinä tunnut näkevän? Ap

No kyllä aloitustekstistä vähättelevät vibat tulivat, vaikken itse edusta mitään siinä kuvattua ilmiötä. Valitettavasti näen sen sanoman tarkoitusperien läpi aivan selkeästi.

Mikä on sun mielestä viittaamasi sanoman tarkoitusperät?

Hetkellinen ylemmyydentunto ja sitä palveleva raaka yleistäminen. Siinä meni niin teinit, miehet kuin naisetkin. Ja sitten puhutaan yleisestä ilmiöstä tuoden esille rivien välistä tämän edustavan mahdollisesti tulevaisuuden uhkaavaa kehityssuuntaa. Sana normaali toistuu 3 kertaa, eikä kyse ole oletetuista/ toivotuista normeista? Voi olla täysin tiedostamatonta ja arvelen ajattelun muuttuneen jo tämän ketjun myötä. Toki voisi olla tarkoituksella kärjistävä aloitus, mutta se yleensä myönnetään tehokeinona, joten en tässä usko siihen.

Mielenkiintoista kuitenkin kaikenkaikkiaan, ilmiöitä ilmiöiden sisällä ja samalla vähän käsiteanalyysia :)

Rivien välistä mitä uhkaavaa kehityssuuntaa? Avaatko vähän tarkemmin mitä tarkoitat?

Missä on mielestäsi ylemmyydentuntoa ja raakaa yleistämistä?

Sana normaali. Mikä tässä sanassa on ongelmallista?

Monta viittausta tämän ilmiön (lapsellisuus?) lisääntymiseen yhteiskunnassa. Ongelmallinen, ei toivottava trendi. Mutta mitä muuta siihen sisältyy? Onko ennen eletty ideaalissa? Ovatko arvot muuttumassa, näkyykö se nyt eri tavoin, vai onko aina ollut niin? Viitataan johonkin abstraktiin, nimettömään uhkaan erilaisten arvojen ja valintojen kohdalla. Käytetään myös propagandan keinona.

Yleistämisestä kertoivat mitä - ilmeisesti tietynlaiset - miehet, naiset ja teinit tekevät. Normaali teini tajuaa, ettei noin eletä, joten normaali aikuinen sitten tietää sen. Miehillä tämä lapsellisuus ilmenee tietyllä tavalla, naisilla tietyllä tavalla. Kyseessä on ilmiö, josta ap on muka perillä, vaikka kertoo ettei itse tunne kuin yhden kuvittelemansa esimerkin tästä yleistetystä joukosta. Tuntuu ohuehkolta havainto-otannalta joka melkein pakosti perustuu vain ennakkoluuloihin joitakin erilaisia valintoja kohtaan. Sitten kyseessä onkin jo ilmiö.

Normaali -termi ei sinänsä ole ongelmallinen. Se voi muuttua ongelmalliseksi jos sitä vastaan on epänormaali, muka, vaikka puhutaan siis normaalista vaihtelusta ihmisten elämässä. Halutaan siis leimata.

Tämä kaikkihan on hirveän normaalia ihmisille, subjektiivisuus ja itseltäkin piilossa olevat asenteet ja niiden vaikutus tulkintaan. Kuitenkaan se ei ole enää normi, vaan normit alkavat suosia monimuotoisuutta, vapautta ja yksilöllisyyttä. Normaali ei tarkoita, että se olisi hyvä, oikein tai toivottavaa. Se on neutraali enemmistö ja normitkin muuttuvat, jolloin entisestä normista voi tulla epänormaalia ja silti joku jankkaa että se entinen on se normaali tila.

Eli asenteita, asenteita, niistä oli aloitus tehty. No, nyt ne on myös tehty näkyviksi.

Mistä normeista ja asenteista puhut? Mitkä normit ovat muuttumassa?

Mistä asenteista aloitus oli tehty?

Mistä ilmiöstä puhut? Tarkennatko hieman?

On vaikea saada kiinni kun kommenttisi ei yksilöi niitä asioita mitä haluat sanoa?

Käytökseltään lapsellisia ihmisiä tulee ihan arkielämässäkin vastaan päivittäin, ihime murkkukäyttäytymistä 🤨😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä piirtyi tietynlainen kuva ihmisestä ja se herätti pohtimaan seuraavaa.

On aikuisia ihmisiä ja myöskin teini-ikäisiä ihmisiä, joille toisen ilo ja onnellisuus on uhka. He kokevat sen olevan heiltä itseltään pois.

Joillekin ihmisille toisten ilo tai jonkilainen huolettomuus on katkera pala. Toisaalta myöskin ihmisen tyytyväisyys itseensä ja elämäänsä saattaa herättää tuota samaa kalvavan katkeraa tunnetta, jota sitten helpottaakseen tehdään milloin mitäkin.

Syitä sille että toisten ilo ja huolettomuus koskettaa negatiivisella tavalla voimakkaasti, voi löytyä vaikka lapsuuden suorituksia painottavasta kasvuympäristössä tai siitä että lapsi ei ole saanut osakseen ehdotonta rakkautta. Rakastettu lapsi tuottaa iloa vanhemmilleen pelkällä olemassa olollaan. Tämänkaltainen vanhemman rakkaus kantaa pitkälle lapsen elämässä ja luo rautaisen perustan ihmisen itsetunnolle, jota toki kaikki tuleva muokkaa lisää.

Aina voi miettiä miksi joku tietty aihe koskettaa siinä määrin että siitä on päästävä tekemään aloitus keskustelupalstalle.

Niin. Aina voi tosiaan kukin miettiä erilaisia asioita miksi kokee tarvetta laittaa tekstiä tänne tai muualle sosiaaliseen mediaan. Eli mitä sillä tavoittelee? Huväksyntää? Jos näin niin mille hakee hyväksyntää? Omille teoilleen?

Ehdoton rakkaus on mielenkiintoinen ajatusrakennelma. Tuleeko sitä olla vanhemman ja lapsen suhteessa myös silloin kun lapsi on jo keski-ikäinen?

Voidaanko aikuiselta odottaa vastuunottoa käytöskestään omia läheisiään ja lapsiaan kohtaan?

Ja toisaalta voiko aikuiseksi kasvanut lapsi odottaa samanlaista ehdotonta rakkautta vanhemmiltaan kuin lapsena tilanteessa jossa tämä aikuinen lapsi on tehnyt jotain sellaista läheisilleen ja lapsilleen joka aiheuttaa heille henkisiä vaurioita? Minusta ei voi odottaa vaan aikuisutta on kantaa vastuu tekemisistään. Vain liian lapseksi jäänyt aikuinen jättää vastuunsa kantamatta.

Mihin aikuisuuden vastuu määrittyy? Riittääkö, että ottaa vastuun itsestään ja läheisistään? Vai kuuluuko vastuuseen myös ympäristön huomioiminen? Yhteisvastuu, vastuu luonnosta? Yhteiskunnasta, maapallosta? Mikä riittää, mikä on liian vähän? Arvot sitoutuvat näihinkin kysymyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä piirtyi tietynlainen kuva ihmisestä ja se herätti pohtimaan seuraavaa.

On aikuisia ihmisiä ja myöskin teini-ikäisiä ihmisiä, joille toisen ilo ja onnellisuus on uhka. He kokevat sen olevan heiltä itseltään pois.

Joillekin ihmisille toisten ilo tai jonkilainen huolettomuus on katkera pala. Toisaalta myöskin ihmisen tyytyväisyys itseensä ja elämäänsä saattaa herättää tuota samaa kalvavan katkeraa tunnetta, jota sitten helpottaakseen tehdään milloin mitäkin.

Syitä sille että toisten ilo ja huolettomuus koskettaa negatiivisella tavalla voimakkaasti, voi löytyä vaikka lapsuuden suorituksia painottavasta kasvuympäristössä tai siitä että lapsi ei ole saanut osakseen ehdotonta rakkautta. Rakastettu lapsi tuottaa iloa vanhemmilleen pelkällä olemassa olollaan. Tämänkaltainen vanhemman rakkaus kantaa pitkälle lapsen elämässä ja luo rautaisen perustan ihmisen itsetunnolle, jota toki kaikki tuleva muokkaa lisää.

Aina voi miettiä miksi joku tietty aihe koskettaa siinä määrin että siitä on päästävä tekemään aloitus keskustelupalstalle.

Niin. Aina voi tosiaan kukin miettiä erilaisia asioita miksi kokee tarvetta laittaa tekstiä tänne tai muualle sosiaaliseen mediaan. Eli mitä sillä tavoittelee? Huväksyntää? Jos näin niin mille hakee hyväksyntää? Omille teoilleen?

Ehdoton rakkaus on mielenkiintoinen ajatusrakennelma. Tuleeko sitä olla vanhemman ja lapsen suhteessa myös silloin kun lapsi on jo keski-ikäinen?

Voidaanko aikuiselta odottaa vastuunottoa käytöskestään omia läheisiään ja lapsiaan kohtaan?

Ja toisaalta voiko aikuiseksi kasvanut lapsi odottaa samanlaista ehdotonta rakkautta vanhemmiltaan kuin lapsena tilanteessa jossa tämä aikuinen lapsi on tehnyt jotain sellaista läheisilleen ja lapsilleen joka aiheuttaa heille henkisiä vaurioita? Minusta ei voi odottaa vaan aikuisutta on kantaa vastuu tekemisistään. Vain liian lapseksi jäänyt aikuinen jättää vastuunsa kantamatta.[/quot

Erikoinen vastaus kirjoittamaani textiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä piirtyi tietynlainen kuva ihmisestä ja se herätti pohtimaan seuraavaa.

On aikuisia ihmisiä ja myöskin teini-ikäisiä ihmisiä, joille toisen ilo ja onnellisuus on uhka. He kokevat sen olevan heiltä itseltään pois.

Joillekin ihmisille toisten ilo tai jonkilainen huolettomuus on katkera pala. Toisaalta myöskin ihmisen tyytyväisyys itseensä ja elämäänsä saattaa herättää tuota samaa kalvavan katkeraa tunnetta, jota sitten helpottaakseen tehdään milloin mitäkin.

Syitä sille että toisten ilo ja huolettomuus koskettaa negatiivisella tavalla voimakkaasti, voi löytyä vaikka lapsuuden suorituksia painottavasta kasvuympäristössä tai siitä että lapsi ei ole saanut osakseen ehdotonta rakkautta. Rakastettu lapsi tuottaa iloa vanhemmilleen pelkällä olemassa olollaan. Tämänkaltainen vanhemman rakkaus kantaa pitkälle lapsen elämässä ja luo rautaisen perustan ihmisen itsetunnolle, jota toki kaikki tuleva muokkaa lisää.

Aina voi miettiä miksi joku tietty aihe koskettaa siinä määrin että siitä on päästävä tekemään aloitus keskustelupalstalle.

Niin. Aina voi tosiaan kukin miettiä erilaisia asioita miksi kokee tarvetta laittaa tekstiä tänne tai muualle sosiaaliseen mediaan. Eli mitä sillä tavoittelee? Huväksyntää? Jos näin niin mille hakee hyväksyntää? Omille teoilleen?

Ehdoton rakkaus on mielenkiintoinen ajatusrakennelma. Tuleeko sitä olla vanhemman ja lapsen suhteessa myös silloin kun lapsi on jo keski-ikäinen?

Voidaanko aikuiselta odottaa vastuunottoa käytöskestään omia läheisiään ja lapsiaan kohtaan?

Ja toisaalta voiko aikuiseksi kasvanut lapsi odottaa samanlaista ehdotonta rakkautta vanhemmiltaan kuin lapsena tilanteessa jossa tämä aikuinen lapsi on tehnyt jotain sellaista läheisilleen ja lapsilleen joka aiheuttaa heille henkisiä vaurioita? Minusta ei voi odottaa vaan aikuisutta on kantaa vastuu tekemisistään. Vain liian lapseksi jäänyt aikuinen jättää vastuunsa kantamatta.

Olen tuon kirjoittaja jolle vastasit ja en tullut tähän ketjuun keskustellakseni, joten lisäkysymykset minulle ovat turhia. Kirjoitin tuon textin ja se on ainoa minkä haluan tähän aloitukseen lausua.

Poistun nyt tästä ketjusta, hyvät viikonloput kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä piirtyi tietynlainen kuva ihmisestä ja se herätti pohtimaan seuraavaa.

On aikuisia ihmisiä ja myöskin teini-ikäisiä ihmisiä, joille toisen ilo ja onnellisuus on uhka. He kokevat sen olevan heiltä itseltään pois.

Joillekin ihmisille toisten ilo tai jonkilainen huolettomuus on katkera pala. Toisaalta myöskin ihmisen tyytyväisyys itseensä ja elämäänsä saattaa herättää tuota samaa kalvavan katkeraa tunnetta, jota sitten helpottaakseen tehdään milloin mitäkin.

Syitä sille että toisten ilo ja huolettomuus koskettaa negatiivisella tavalla voimakkaasti, voi löytyä vaikka lapsuuden suorituksia painottavasta kasvuympäristössä tai siitä että lapsi ei ole saanut osakseen ehdotonta rakkautta. Rakastettu lapsi tuottaa iloa vanhemmilleen pelkällä olemassa olollaan. Tämänkaltainen vanhemman rakkaus kantaa pitkälle lapsen elämässä ja luo rautaisen perustan ihmisen itsetunnolle, jota toki kaikki tuleva muokkaa lisää.

Aina voi miettiä miksi joku tietty aihe koskettaa siinä määrin että siitä on päästävä tekemään aloitus keskustelupalstalle.

Niin. Aina voi tosiaan kukin miettiä erilaisia asioita miksi kokee tarvetta laittaa tekstiä tänne tai muualle sosiaaliseen mediaan. Eli mitä sillä tavoittelee? Huväksyntää? Jos näin niin mille hakee hyväksyntää? Omille teoilleen?

Ehdoton rakkaus on mielenkiintoinen ajatusrakennelma. Tuleeko sitä olla vanhemman ja lapsen suhteessa myös silloin kun lapsi on jo keski-ikäinen?

Voidaanko aikuiselta odottaa vastuunottoa käytöskestään omia läheisiään ja lapsiaan kohtaan?

Ja toisaalta voiko aikuiseksi kasvanut lapsi odottaa samanlaista ehdotonta rakkautta vanhemmiltaan kuin lapsena tilanteessa jossa tämä aikuinen lapsi on tehnyt jotain sellaista läheisilleen ja lapsilleen joka aiheuttaa heille henkisiä vaurioita? Minusta ei voi odottaa vaan aikuisutta on kantaa vastuu tekemisistään. Vain liian lapseksi jäänyt aikuinen jättää vastuunsa kantamatta.

Mihin aikuisuuden vastuu määrittyy? Riittääkö, että ottaa vastuun itsestään ja läheisistään? Vai kuuluuko vastuuseen myös ympäristön huomioiminen? Yhteisvastuu, vastuu luonnosta? Yhteiskunnasta, maapallosta? Mikä riittää, mikä on liian vähän? Arvot sitoutuvat näihinkin kysymyksiin.

Arvot ovat tärkeitä ja kyky elää niiden mukaan myös. Uskoisin kuitenkin että normaalina arvona pidetään esimerkiksi rehellisyyttä ja luotettavuutta, niiden pohjalta on hyvä tavoitella onneaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä piirtyi tietynlainen kuva ihmisestä ja se herätti pohtimaan seuraavaa.

On aikuisia ihmisiä ja myöskin teini-ikäisiä ihmisiä, joille toisen ilo ja onnellisuus on uhka. He kokevat sen olevan heiltä itseltään pois.

Joillekin ihmisille toisten ilo tai jonkilainen huolettomuus on katkera pala. Toisaalta myöskin ihmisen tyytyväisyys itseensä ja elämäänsä saattaa herättää tuota samaa kalvavan katkeraa tunnetta, jota sitten helpottaakseen tehdään milloin mitäkin.

Syitä sille että toisten ilo ja huolettomuus koskettaa negatiivisella tavalla voimakkaasti, voi löytyä vaikka lapsuuden suorituksia painottavasta kasvuympäristössä tai siitä että lapsi ei ole saanut osakseen ehdotonta rakkautta. Rakastettu lapsi tuottaa iloa vanhemmilleen pelkällä olemassa olollaan. Tämänkaltainen vanhemman rakkaus kantaa pitkälle lapsen elämässä ja luo rautaisen perustan ihmisen itsetunnolle, jota toki kaikki tuleva muokkaa lisää.

Aina voi miettiä miksi joku tietty aihe koskettaa siinä määrin että siitä on päästävä tekemään aloitus keskustelupalstalle.

Niin. Aina voi tosiaan kukin miettiä erilaisia asioita miksi kokee tarvetta laittaa tekstiä tänne tai muualle sosiaaliseen mediaan. Eli mitä sillä tavoittelee? Huväksyntää? Jos näin niin mille hakee hyväksyntää? Omille teoilleen?

Ehdoton rakkaus on mielenkiintoinen ajatusrakennelma. Tuleeko sitä olla vanhemman ja lapsen suhteessa myös silloin kun lapsi on jo keski-ikäinen?

Voidaanko aikuiselta odottaa vastuunottoa käytöskestään omia läheisiään ja lapsiaan kohtaan?

Ja toisaalta voiko aikuiseksi kasvanut lapsi odottaa samanlaista ehdotonta rakkautta vanhemmiltaan kuin lapsena tilanteessa jossa tämä aikuinen lapsi on tehnyt jotain sellaista läheisilleen ja lapsilleen joka aiheuttaa heille henkisiä vaurioita? Minusta ei voi odottaa vaan aikuisutta on kantaa vastuu tekemisistään. Vain liian lapseksi jäänyt aikuinen jättää vastuunsa kantamatta.

Olen tuon kirjoittaja jolle vastasit ja en tullut tähän ketjuun keskustellakseni, joten lisäkysymykset minulle ovat turhia. Kirjoitin tuon textin ja se on ainoa minkä haluan tähän aloitukseen lausua.

Poistun nyt tästä ketjusta, hyvät viikonloput kaikille.

Aina voi paeta tietenkin. Se on sinun valintasi mihin sinulla on täysi oikeus. Hyvää jatkoa. Olkoon huominen sinulle kaunis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopa keski-ikäiset ovat siinä mielessä lapsellsia, että laittavat rajoja muille. 

Rajattomuus on lapsenomaista. Terveiden, selkeiden ja kommunikoitujen rajojen asettaminen kertoo kypsästä, itsenäistyneesta ja henkisesti tasapainoisesta aikuisesta.

On rajattomuutta asettaa muille rajoja, koska sillä haetaan niitä omia rajoja joita ei omata omasta takaa. Mitä selkeämmät omat, henkilökohtaiset rajat ovat, sitä vähemmän kokee tarvetta kontrolloida muiden elämää tai ajatuksia. Siinä ei ole ristiriitaa tai uhkaa, jota tarvitsee hallita.

Katsotko siis että rajoista ei koskaan tarvitse puhua? Eikö kuitenkin konmunikaatio näistä ole vain hyvä asia?

On eri asia sanoa, että tässä ovat minun rajani, kuin olettaa tai vaatia että muilla on oltava samat rajat, samassa kohtaa tai samojen asioiden suhteen. Voi katsoa, etteivät muut ylitä asettamiasi rajoja suhteessa sinuun, muttei voi vaatia, että muut rajaavat asiat tavallasi muissakin yhteyksissä, jotka eivät suoraan sinuun liity.

Jos kaikki ajattelisivat samoin, ei omia rajoja tarvitsisi miettiä. Ei tarvitsisi pohtia, onko jollain enemmän tilaa tai vihreämpi palsta. Se on kai se viehätys, arvo- ja tunnesosialismin takana.

Samaa mieltä. Paitsi tuota viimeistä lausetta en ymmärtänyt? Ap

Sosialismi= kaikki pyritään jakamaan samoin ja tasaisesti, tätä säädellään koska vähemmän yllättäen ihmisten tarpeet ja halut vaihtelevat yksilöittäin. Samaa kaikille, saman verran. Ja tästä joku muu päättää. Samat jaetut arvot, ei tunneristiriitoja, ei yksilöllisyyttä. Ei epävarmuutta.

Eli tasajako on tavallaan turvattoman ihmisen ratkaisu, joka ei kestä sitä, että selkeitä raameja ei ole, vaan jokaisen on itsensä työstettävä oma elämä ja vastattava siitä. Vanhemman roolissa voi tosiaan olla jokin ideologiakin, missä rajat sanotaan ääneen ja niitä pakotetaan muillekin yhteiseen hyvään vedoten. Esimerkkinä vaikkapa sosialismi, uskonnollisuus tai erilaiset vähemmistöideologiat tai utopiat. Ap

Juuri tätä hain takaa. Sama koskee muitakin yhteiskunnan arvoja, kuten ketjun aihettakin. Onko neutraalia tai hankalaa, että muut elävät eri tavoin kuin itse, vaikka tämä ei itseen konkreettisesti vaikuttaisi? Kuinka pitää elää ja tätä normia tuodaan myös mielipide-eroissa esille. Jopa oikeana tai vääränä, aatteena.

Ei se välttämättä ole kumpaakaan, neutraalia tai hankalaa, vaan vaikkapa vain havainto, josta itse kullakin on omat mielipiteensä sen mukaan millainen itse on.

Tässä tullaan jälleen siihen jo käsiteltyyn asiaan eli siihen, että pelkästään oman mielipiteen tai ajatuksen esille tuominen koetaan tuomiona, vähättelynä, normin asettamisena jne. Kun taas itse näen sen ihan arkisena ja tavanomaisena, että omat elämänvalinnat tai asiat voivat herättää muissa mitä erilaisempia reaktioita ja mielipiteitä. En näe sitä henkilökohtaisena tuomiona tai muutenkaan negatiivisena niin kuin sinä tunnut näkevän? Ap

No kyllä aloitustekstistä vähättelevät vibat tulivat, vaikken itse edusta mitään siinä kuvattua ilmiötä. Valitettavasti näen sen sanoman tarkoitusperien läpi aivan selkeästi.

Mikä on sun mielestä viittaamasi sanoman tarkoitusperät?

Hetkellinen ylemmyydentunto ja sitä palveleva raaka yleistäminen. Siinä meni niin teinit, miehet kuin naisetkin. Ja sitten puhutaan yleisestä ilmiöstä tuoden esille rivien välistä tämän edustavan mahdollisesti tulevaisuuden uhkaavaa kehityssuuntaa. Sana normaali toistuu 3 kertaa, eikä kyse ole oletetuista/ toivotuista normeista? Voi olla täysin tiedostamatonta ja arvelen ajattelun muuttuneen jo tämän ketjun myötä. Toki voisi olla tarkoituksella kärjistävä aloitus, mutta se yleensä myönnetään tehokeinona, joten en tässä usko siihen.

Mielenkiintoista kuitenkin kaikenkaikkiaan, ilmiöitä ilmiöiden sisällä ja samalla vähän käsiteanalyysia :)

Rivien välistä mitä uhkaavaa kehityssuuntaa? Avaatko vähän tarkemmin mitä tarkoitat?

Missä on mielestäsi ylemmyydentuntoa ja raakaa yleistämistä?

Sana normaali. Mikä tässä sanassa on ongelmallista?

Monta viittausta tämän ilmiön (lapsellisuus?) lisääntymiseen yhteiskunnassa. Ongelmallinen, ei toivottava trendi. Mutta mitä muuta siihen sisältyy? Onko ennen eletty ideaalissa? Ovatko arvot muuttumassa, näkyykö se nyt eri tavoin, vai onko aina ollut niin? Viitataan johonkin abstraktiin, nimettömään uhkaan erilaisten arvojen ja valintojen kohdalla. Käytetään myös propagandan keinona.

Yleistämisestä kertoivat mitä - ilmeisesti tietynlaiset - miehet, naiset ja teinit tekevät. Normaali teini tajuaa, ettei noin eletä, joten normaali aikuinen sitten tietää sen. Miehillä tämä lapsellisuus ilmenee tietyllä tavalla, naisilla tietyllä tavalla. Kyseessä on ilmiö, josta ap on muka perillä, vaikka kertoo ettei itse tunne kuin yhden kuvittelemansa esimerkin tästä yleistetystä joukosta. Tuntuu ohuehkolta havainto-otannalta joka melkein pakosti perustuu vain ennakkoluuloihin joitakin erilaisia valintoja kohtaan. Sitten kyseessä onkin jo ilmiö.

Normaali -termi ei sinänsä ole ongelmallinen. Se voi muuttua ongelmalliseksi jos sitä vastaan on epänormaali, muka, vaikka puhutaan siis normaalista vaihtelusta ihmisten elämässä. Halutaan siis leimata.

Tämä kaikkihan on hirveän normaalia ihmisille, subjektiivisuus ja itseltäkin piilossa olevat asenteet ja niiden vaikutus tulkintaan. Kuitenkaan se ei ole enää normi, vaan normit alkavat suosia monimuotoisuutta, vapautta ja yksilöllisyyttä. Normaali ei tarkoita, että se olisi hyvä, oikein tai toivottavaa. Se on neutraali enemmistö ja normitkin muuttuvat, jolloin entisestä normista voi tulla epänormaalia ja silti joku jankkaa että se entinen on se normaali tila.

Eli asenteita, asenteita, niistä oli aloitus tehty. No, nyt ne on myös tehty näkyviksi.

Mistä normeista ja asenteista puhut? Mitkä normit ovat muuttumassa?

Mistä asenteista aloitus oli tehty?

Mistä ilmiöstä puhut? Tarkennatko hieman?

On vaikea saada kiinni kun kommenttisi ei yksilöi niitä asioita mitä haluat sanoa?

Normi on mitä ap kokee edustavansa. Kypsää aikuisuutta, minkä hän määrittää itsensä kautta. Asenne on tuomitseminen tai vähättely eri tavoin eläviä kohtaan. Ilmenee heidän laittamisena lapsen, ei täysvaltaisen ihmisen, asemaan. Heillä on vähemmän tietoa, he hakevat asioita joita eivät voi saada, esimerkiksi. Heiltä puuttuu asioita = vähempi. Aplla on jotain mitä heillä ei ole. Vertailu on asenteellinen. Ja tähän päästään erilaisella suhdekäyttäytymisellä tai vapaa-ajan vietolla. Ap haluaa olla fiksu, taitava, moraalinen, ja aikuinen. Tämän tunteen hän saa vain näyttämällä muita huonossa valossa. Keino se on sekin. Mutta se ei kerro asioista, joita ap toivoo vertailun hänestä näyttävän. Ja se on syy ja seuraus.

Perusteletko vaihteeksi oman kantasi, jos se on eriävä? Niin voin tarkastella omiani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopa keski-ikäiset ovat siinä mielessä lapsellsia, että laittavat rajoja muille. 

Rajattomuus on lapsenomaista. Terveiden, selkeiden ja kommunikoitujen rajojen asettaminen kertoo kypsästä, itsenäistyneesta ja henkisesti tasapainoisesta aikuisesta.

On rajattomuutta asettaa muille rajoja, koska sillä haetaan niitä omia rajoja joita ei omata omasta takaa. Mitä selkeämmät omat, henkilökohtaiset rajat ovat, sitä vähemmän kokee tarvetta kontrolloida muiden elämää tai ajatuksia. Siinä ei ole ristiriitaa tai uhkaa, jota tarvitsee hallita.

Katsotko siis että rajoista ei koskaan tarvitse puhua? Eikö kuitenkin konmunikaatio näistä ole vain hyvä asia?

On eri asia sanoa, että tässä ovat minun rajani, kuin olettaa tai vaatia että muilla on oltava samat rajat, samassa kohtaa tai samojen asioiden suhteen. Voi katsoa, etteivät muut ylitä asettamiasi rajoja suhteessa sinuun, muttei voi vaatia, että muut rajaavat asiat tavallasi muissakin yhteyksissä, jotka eivät suoraan sinuun liity.

Jos kaikki ajattelisivat samoin, ei omia rajoja tarvitsisi miettiä. Ei tarvitsisi pohtia, onko jollain enemmän tilaa tai vihreämpi palsta. Se on kai se viehätys, arvo- ja tunnesosialismin takana.

Samaa mieltä. Paitsi tuota viimeistä lausetta en ymmärtänyt? Ap

Sosialismi= kaikki pyritään jakamaan samoin ja tasaisesti, tätä säädellään koska vähemmän yllättäen ihmisten tarpeet ja halut vaihtelevat yksilöittäin. Samaa kaikille, saman verran. Ja tästä joku muu päättää. Samat jaetut arvot, ei tunneristiriitoja, ei yksilöllisyyttä. Ei epävarmuutta.

Eli tasajako on tavallaan turvattoman ihmisen ratkaisu, joka ei kestä sitä, että selkeitä raameja ei ole, vaan jokaisen on itsensä työstettävä oma elämä ja vastattava siitä. Vanhemman roolissa voi tosiaan olla jokin ideologiakin, missä rajat sanotaan ääneen ja niitä pakotetaan muillekin yhteiseen hyvään vedoten. Esimerkkinä vaikkapa sosialismi, uskonnollisuus tai erilaiset vähemmistöideologiat tai utopiat. Ap

Juuri tätä hain takaa. Sama koskee muitakin yhteiskunnan arvoja, kuten ketjun aihettakin. Onko neutraalia tai hankalaa, että muut elävät eri tavoin kuin itse, vaikka tämä ei itseen konkreettisesti vaikuttaisi? Kuinka pitää elää ja tätä normia tuodaan myös mielipide-eroissa esille. Jopa oikeana tai vääränä, aatteena.

Ei se välttämättä ole kumpaakaan, neutraalia tai hankalaa, vaan vaikkapa vain havainto, josta itse kullakin on omat mielipiteensä sen mukaan millainen itse on.

Tässä tullaan jälleen siihen jo käsiteltyyn asiaan eli siihen, että pelkästään oman mielipiteen tai ajatuksen esille tuominen koetaan tuomiona, vähättelynä, normin asettamisena jne. Kun taas itse näen sen ihan arkisena ja tavanomaisena, että omat elämänvalinnat tai asiat voivat herättää muissa mitä erilaisempia reaktioita ja mielipiteitä. En näe sitä henkilökohtaisena tuomiona tai muutenkaan negatiivisena niin kuin sinä tunnut näkevän? Ap

No kyllä aloitustekstistä vähättelevät vibat tulivat, vaikken itse edusta mitään siinä kuvattua ilmiötä. Valitettavasti näen sen sanoman tarkoitusperien läpi aivan selkeästi.

Mikä on sun mielestä viittaamasi sanoman tarkoitusperät?

Hetkellinen ylemmyydentunto ja sitä palveleva raaka yleistäminen. Siinä meni niin teinit, miehet kuin naisetkin. Ja sitten puhutaan yleisestä ilmiöstä tuoden esille rivien välistä tämän edustavan mahdollisesti tulevaisuuden uhkaavaa kehityssuuntaa. Sana normaali toistuu 3 kertaa, eikä kyse ole oletetuista/ toivotuista normeista? Voi olla täysin tiedostamatonta ja arvelen ajattelun muuttuneen jo tämän ketjun myötä. Toki voisi olla tarkoituksella kärjistävä aloitus, mutta se yleensä myönnetään tehokeinona, joten en tässä usko siihen.

Mielenkiintoista kuitenkin kaikenkaikkiaan, ilmiöitä ilmiöiden sisällä ja samalla vähän käsiteanalyysia :)

Rivien välistä mitä uhkaavaa kehityssuuntaa? Avaatko vähän tarkemmin mitä tarkoitat?

Missä on mielestäsi ylemmyydentuntoa ja raakaa yleistämistä?

Sana normaali. Mikä tässä sanassa on ongelmallista?

Monta viittausta tämän ilmiön (lapsellisuus?) lisääntymiseen yhteiskunnassa. Ongelmallinen, ei toivottava trendi. Mutta mitä muuta siihen sisältyy? Onko ennen eletty ideaalissa? Ovatko arvot muuttumassa, näkyykö se nyt eri tavoin, vai onko aina ollut niin? Viitataan johonkin abstraktiin, nimettömään uhkaan erilaisten arvojen ja valintojen kohdalla. Käytetään myös propagandan keinona.

Yleistämisestä kertoivat mitä - ilmeisesti tietynlaiset - miehet, naiset ja teinit tekevät. Normaali teini tajuaa, ettei noin eletä, joten normaali aikuinen sitten tietää sen. Miehillä tämä lapsellisuus ilmenee tietyllä tavalla, naisilla tietyllä tavalla. Kyseessä on ilmiö, josta ap on muka perillä, vaikka kertoo ettei itse tunne kuin yhden kuvittelemansa esimerkin tästä yleistetystä joukosta. Tuntuu ohuehkolta havainto-otannalta joka melkein pakosti perustuu vain ennakkoluuloihin joitakin erilaisia valintoja kohtaan. Sitten kyseessä onkin jo ilmiö.

Normaali -termi ei sinänsä ole ongelmallinen. Se voi muuttua ongelmalliseksi jos sitä vastaan on epänormaali, muka, vaikka puhutaan siis normaalista vaihtelusta ihmisten elämässä. Halutaan siis leimata.

Tämä kaikkihan on hirveän normaalia ihmisille, subjektiivisuus ja itseltäkin piilossa olevat asenteet ja niiden vaikutus tulkintaan. Kuitenkaan se ei ole enää normi, vaan normit alkavat suosia monimuotoisuutta, vapautta ja yksilöllisyyttä. Normaali ei tarkoita, että se olisi hyvä, oikein tai toivottavaa. Se on neutraali enemmistö ja normitkin muuttuvat, jolloin entisestä normista voi tulla epänormaalia ja silti joku jankkaa että se entinen on se normaali tila.

Eli asenteita, asenteita, niistä oli aloitus tehty. No, nyt ne on myös tehty näkyviksi.

Mistä normeista ja asenteista puhut? Mitkä normit ovat muuttumassa?

Mistä asenteista aloitus oli tehty?

Mistä ilmiöstä puhut? Tarkennatko hieman?

On vaikea saada kiinni kun kommenttisi ei yksilöi niitä asioita mitä haluat sanoa?

Eipä tuohon voi vastata eikä ollut varmaan tarkoituskaan. Tarkoitus oli vain tehdä analyysi aloittajasta (ylemmyydentunnosta puheenollen). Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopa keski-ikäiset ovat siinä mielessä lapsellsia, että laittavat rajoja muille. 

Rajattomuus on lapsenomaista. Terveiden, selkeiden ja kommunikoitujen rajojen asettaminen kertoo kypsästä, itsenäistyneesta ja henkisesti tasapainoisesta aikuisesta.

On rajattomuutta asettaa muille rajoja, koska sillä haetaan niitä omia rajoja joita ei omata omasta takaa. Mitä selkeämmät omat, henkilökohtaiset rajat ovat, sitä vähemmän kokee tarvetta kontrolloida muiden elämää tai ajatuksia. Siinä ei ole ristiriitaa tai uhkaa, jota tarvitsee hallita.

Katsotko siis että rajoista ei koskaan tarvitse puhua? Eikö kuitenkin konmunikaatio näistä ole vain hyvä asia?

On eri asia sanoa, että tässä ovat minun rajani, kuin olettaa tai vaatia että muilla on oltava samat rajat, samassa kohtaa tai samojen asioiden suhteen. Voi katsoa, etteivät muut ylitä asettamiasi rajoja suhteessa sinuun, muttei voi vaatia, että muut rajaavat asiat tavallasi muissakin yhteyksissä, jotka eivät suoraan sinuun liity.

Jos kaikki ajattelisivat samoin, ei omia rajoja tarvitsisi miettiä. Ei tarvitsisi pohtia, onko jollain enemmän tilaa tai vihreämpi palsta. Se on kai se viehätys, arvo- ja tunnesosialismin takana.

Samaa mieltä. Paitsi tuota viimeistä lausetta en ymmärtänyt? Ap

Sosialismi= kaikki pyritään jakamaan samoin ja tasaisesti, tätä säädellään koska vähemmän yllättäen ihmisten tarpeet ja halut vaihtelevat yksilöittäin. Samaa kaikille, saman verran. Ja tästä joku muu päättää. Samat jaetut arvot, ei tunneristiriitoja, ei yksilöllisyyttä. Ei epävarmuutta.

Eli tasajako on tavallaan turvattoman ihmisen ratkaisu, joka ei kestä sitä, että selkeitä raameja ei ole, vaan jokaisen on itsensä työstettävä oma elämä ja vastattava siitä. Vanhemman roolissa voi tosiaan olla jokin ideologiakin, missä rajat sanotaan ääneen ja niitä pakotetaan muillekin yhteiseen hyvään vedoten. Esimerkkinä vaikkapa sosialismi, uskonnollisuus tai erilaiset vähemmistöideologiat tai utopiat. Ap

Juuri tätä hain takaa. Sama koskee muitakin yhteiskunnan arvoja, kuten ketjun aihettakin. Onko neutraalia tai hankalaa, että muut elävät eri tavoin kuin itse, vaikka tämä ei itseen konkreettisesti vaikuttaisi? Kuinka pitää elää ja tätä normia tuodaan myös mielipide-eroissa esille. Jopa oikeana tai vääränä, aatteena.

Ei se välttämättä ole kumpaakaan, neutraalia tai hankalaa, vaan vaikkapa vain havainto, josta itse kullakin on omat mielipiteensä sen mukaan millainen itse on.

Tässä tullaan jälleen siihen jo käsiteltyyn asiaan eli siihen, että pelkästään oman mielipiteen tai ajatuksen esille tuominen koetaan tuomiona, vähättelynä, normin asettamisena jne. Kun taas itse näen sen ihan arkisena ja tavanomaisena, että omat elämänvalinnat tai asiat voivat herättää muissa mitä erilaisempia reaktioita ja mielipiteitä. En näe sitä henkilökohtaisena tuomiona tai muutenkaan negatiivisena niin kuin sinä tunnut näkevän? Ap

No kyllä aloitustekstistä vähättelevät vibat tulivat, vaikken itse edusta mitään siinä kuvattua ilmiötä. Valitettavasti näen sen sanoman tarkoitusperien läpi aivan selkeästi.

Mikä on sun mielestä viittaamasi sanoman tarkoitusperät?

Hetkellinen ylemmyydentunto ja sitä palveleva raaka yleistäminen. Siinä meni niin teinit, miehet kuin naisetkin. Ja sitten puhutaan yleisestä ilmiöstä tuoden esille rivien välistä tämän edustavan mahdollisesti tulevaisuuden uhkaavaa kehityssuuntaa. Sana normaali toistuu 3 kertaa, eikä kyse ole oletetuista/ toivotuista normeista? Voi olla täysin tiedostamatonta ja arvelen ajattelun muuttuneen jo tämän ketjun myötä. Toki voisi olla tarkoituksella kärjistävä aloitus, mutta se yleensä myönnetään tehokeinona, joten en tässä usko siihen.

Mielenkiintoista kuitenkin kaikenkaikkiaan, ilmiöitä ilmiöiden sisällä ja samalla vähän käsiteanalyysia :)

Rivien välistä mitä uhkaavaa kehityssuuntaa? Avaatko vähän tarkemmin mitä tarkoitat?

Missä on mielestäsi ylemmyydentuntoa ja raakaa yleistämistä?

Sana normaali. Mikä tässä sanassa on ongelmallista?

Monta viittausta tämän ilmiön (lapsellisuus?) lisääntymiseen yhteiskunnassa. Ongelmallinen, ei toivottava trendi. Mutta mitä muuta siihen sisältyy? Onko ennen eletty ideaalissa? Ovatko arvot muuttumassa, näkyykö se nyt eri tavoin, vai onko aina ollut niin? Viitataan johonkin abstraktiin, nimettömään uhkaan erilaisten arvojen ja valintojen kohdalla. Käytetään myös propagandan keinona.

Yleistämisestä kertoivat mitä - ilmeisesti tietynlaiset - miehet, naiset ja teinit tekevät. Normaali teini tajuaa, ettei noin eletä, joten normaali aikuinen sitten tietää sen. Miehillä tämä lapsellisuus ilmenee tietyllä tavalla, naisilla tietyllä tavalla. Kyseessä on ilmiö, josta ap on muka perillä, vaikka kertoo ettei itse tunne kuin yhden kuvittelemansa esimerkin tästä yleistetystä joukosta. Tuntuu ohuehkolta havainto-otannalta joka melkein pakosti perustuu vain ennakkoluuloihin joitakin erilaisia valintoja kohtaan. Sitten kyseessä onkin jo ilmiö.

Normaali -termi ei sinänsä ole ongelmallinen. Se voi muuttua ongelmalliseksi jos sitä vastaan on epänormaali, muka, vaikka puhutaan siis normaalista vaihtelusta ihmisten elämässä. Halutaan siis leimata.

Tämä kaikkihan on hirveän normaalia ihmisille, subjektiivisuus ja itseltäkin piilossa olevat asenteet ja niiden vaikutus tulkintaan. Kuitenkaan se ei ole enää normi, vaan normit alkavat suosia monimuotoisuutta, vapautta ja yksilöllisyyttä. Normaali ei tarkoita, että se olisi hyvä, oikein tai toivottavaa. Se on neutraali enemmistö ja normitkin muuttuvat, jolloin entisestä normista voi tulla epänormaalia ja silti joku jankkaa että se entinen on se normaali tila.

Eli asenteita, asenteita, niistä oli aloitus tehty. No, nyt ne on myös tehty näkyviksi.

Mistä normeista ja asenteista puhut? Mitkä normit ovat muuttumassa?

Mistä asenteista aloitus oli tehty?

Mistä ilmiöstä puhut? Tarkennatko hieman?

On vaikea saada kiinni kun kommenttisi ei yksilöi niitä asioita mitä haluat sanoa?

Normi on mitä ap kokee edustavansa. Kypsää aikuisuutta, minkä hän määrittää itsensä kautta. Asenne on tuomitseminen tai vähättely eri tavoin eläviä kohtaan. Ilmenee heidän laittamisena lapsen, ei täysvaltaisen ihmisen, asemaan. Heillä on vähemmän tietoa, he hakevat asioita joita eivät voi saada, esimerkiksi. Heiltä puuttuu asioita = vähempi. Aplla on jotain mitä heillä ei ole. Vertailu on asenteellinen. Ja tähän päästään erilaisella suhdekäyttäytymisellä tai vapaa-ajan vietolla. Ap haluaa olla fiksu, taitava, moraalinen, ja aikuinen. Tämän tunteen hän saa vain näyttämällä muita huonossa valossa. Keino se on sekin. Mutta se ei kerro asioista, joita ap toivoo vertailun hänestä näyttävän. Ja se on syy ja seuraus.

Perusteletko vaihteeksi oman kantasi, jos se on eriävä? Niin voin tarkastella omiani.

Mikä sinusta on kypsää aikuisuutta? Pystytkö kuvailemaan mitä se sinulle tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopa keski-ikäiset ovat siinä mielessä lapsellsia, että laittavat rajoja muille. 

Rajattomuus on lapsenomaista. Terveiden, selkeiden ja kommunikoitujen rajojen asettaminen kertoo kypsästä, itsenäistyneesta ja henkisesti tasapainoisesta aikuisesta.

On rajattomuutta asettaa muille rajoja, koska sillä haetaan niitä omia rajoja joita ei omata omasta takaa. Mitä selkeämmät omat, henkilökohtaiset rajat ovat, sitä vähemmän kokee tarvetta kontrolloida muiden elämää tai ajatuksia. Siinä ei ole ristiriitaa tai uhkaa, jota tarvitsee hallita.

Katsotko siis että rajoista ei koskaan tarvitse puhua? Eikö kuitenkin konmunikaatio näistä ole vain hyvä asia?

On eri asia sanoa, että tässä ovat minun rajani, kuin olettaa tai vaatia että muilla on oltava samat rajat, samassa kohtaa tai samojen asioiden suhteen. Voi katsoa, etteivät muut ylitä asettamiasi rajoja suhteessa sinuun, muttei voi vaatia, että muut rajaavat asiat tavallasi muissakin yhteyksissä, jotka eivät suoraan sinuun liity.

Jos kaikki ajattelisivat samoin, ei omia rajoja tarvitsisi miettiä. Ei tarvitsisi pohtia, onko jollain enemmän tilaa tai vihreämpi palsta. Se on kai se viehätys, arvo- ja tunnesosialismin takana.

Samaa mieltä. Paitsi tuota viimeistä lausetta en ymmärtänyt? Ap

Sosialismi= kaikki pyritään jakamaan samoin ja tasaisesti, tätä säädellään koska vähemmän yllättäen ihmisten tarpeet ja halut vaihtelevat yksilöittäin. Samaa kaikille, saman verran. Ja tästä joku muu päättää. Samat jaetut arvot, ei tunneristiriitoja, ei yksilöllisyyttä. Ei epävarmuutta.

Eli tasajako on tavallaan turvattoman ihmisen ratkaisu, joka ei kestä sitä, että selkeitä raameja ei ole, vaan jokaisen on itsensä työstettävä oma elämä ja vastattava siitä. Vanhemman roolissa voi tosiaan olla jokin ideologiakin, missä rajat sanotaan ääneen ja niitä pakotetaan muillekin yhteiseen hyvään vedoten. Esimerkkinä vaikkapa sosialismi, uskonnollisuus tai erilaiset vähemmistöideologiat tai utopiat. Ap

Juuri tätä hain takaa. Sama koskee muitakin yhteiskunnan arvoja, kuten ketjun aihettakin. Onko neutraalia tai hankalaa, että muut elävät eri tavoin kuin itse, vaikka tämä ei itseen konkreettisesti vaikuttaisi? Kuinka pitää elää ja tätä normia tuodaan myös mielipide-eroissa esille. Jopa oikeana tai vääränä, aatteena.

Ei se välttämättä ole kumpaakaan, neutraalia tai hankalaa, vaan vaikkapa vain havainto, josta itse kullakin on omat mielipiteensä sen mukaan millainen itse on.

Tässä tullaan jälleen siihen jo käsiteltyyn asiaan eli siihen, että pelkästään oman mielipiteen tai ajatuksen esille tuominen koetaan tuomiona, vähättelynä, normin asettamisena jne. Kun taas itse näen sen ihan arkisena ja tavanomaisena, että omat elämänvalinnat tai asiat voivat herättää muissa mitä erilaisempia reaktioita ja mielipiteitä. En näe sitä henkilökohtaisena tuomiona tai muutenkaan negatiivisena niin kuin sinä tunnut näkevän? Ap

No kyllä aloitustekstistä vähättelevät vibat tulivat, vaikken itse edusta mitään siinä kuvattua ilmiötä. Valitettavasti näen sen sanoman tarkoitusperien läpi aivan selkeästi.

Mikä on sun mielestä viittaamasi sanoman tarkoitusperät?

Hetkellinen ylemmyydentunto ja sitä palveleva raaka yleistäminen. Siinä meni niin teinit, miehet kuin naisetkin. Ja sitten puhutaan yleisestä ilmiöstä tuoden esille rivien välistä tämän edustavan mahdollisesti tulevaisuuden uhkaavaa kehityssuuntaa. Sana normaali toistuu 3 kertaa, eikä kyse ole oletetuista/ toivotuista normeista? Voi olla täysin tiedostamatonta ja arvelen ajattelun muuttuneen jo tämän ketjun myötä. Toki voisi olla tarkoituksella kärjistävä aloitus, mutta se yleensä myönnetään tehokeinona, joten en tässä usko siihen.

Mielenkiintoista kuitenkin kaikenkaikkiaan, ilmiöitä ilmiöiden sisällä ja samalla vähän käsiteanalyysia :)

Rivien välistä mitä uhkaavaa kehityssuuntaa? Avaatko vähän tarkemmin mitä tarkoitat?

Missä on mielestäsi ylemmyydentuntoa ja raakaa yleistämistä?

Sana normaali. Mikä tässä sanassa on ongelmallista?

Monta viittausta tämän ilmiön (lapsellisuus?) lisääntymiseen yhteiskunnassa. Ongelmallinen, ei toivottava trendi. Mutta mitä muuta siihen sisältyy? Onko ennen eletty ideaalissa? Ovatko arvot muuttumassa, näkyykö se nyt eri tavoin, vai onko aina ollut niin? Viitataan johonkin abstraktiin, nimettömään uhkaan erilaisten arvojen ja valintojen kohdalla. Käytetään myös propagandan keinona.

Yleistämisestä kertoivat mitä - ilmeisesti tietynlaiset - miehet, naiset ja teinit tekevät. Normaali teini tajuaa, ettei noin eletä, joten normaali aikuinen sitten tietää sen. Miehillä tämä lapsellisuus ilmenee tietyllä tavalla, naisilla tietyllä tavalla. Kyseessä on ilmiö, josta ap on muka perillä, vaikka kertoo ettei itse tunne kuin yhden kuvittelemansa esimerkin tästä yleistetystä joukosta. Tuntuu ohuehkolta havainto-otannalta joka melkein pakosti perustuu vain ennakkoluuloihin joitakin erilaisia valintoja kohtaan. Sitten kyseessä onkin jo ilmiö.

Normaali -termi ei sinänsä ole ongelmallinen. Se voi muuttua ongelmalliseksi jos sitä vastaan on epänormaali, muka, vaikka puhutaan siis normaalista vaihtelusta ihmisten elämässä. Halutaan siis leimata.

Tämä kaikkihan on hirveän normaalia ihmisille, subjektiivisuus ja itseltäkin piilossa olevat asenteet ja niiden vaikutus tulkintaan. Kuitenkaan se ei ole enää normi, vaan normit alkavat suosia monimuotoisuutta, vapautta ja yksilöllisyyttä. Normaali ei tarkoita, että se olisi hyvä, oikein tai toivottavaa. Se on neutraali enemmistö ja normitkin muuttuvat, jolloin entisestä normista voi tulla epänormaalia ja silti joku jankkaa että se entinen on se normaali tila.

Eli asenteita, asenteita, niistä oli aloitus tehty. No, nyt ne on myös tehty näkyviksi.

Mistä normeista ja asenteista puhut? Mitkä normit ovat muuttumassa?

Mistä asenteista aloitus oli tehty?

Mistä ilmiöstä puhut? Tarkennatko hieman?

On vaikea saada kiinni kun kommenttisi ei yksilöi niitä asioita mitä haluat sanoa?

Normi on mitä ap kokee edustavansa. Kypsää aikuisuutta, minkä hän määrittää itsensä kautta. Asenne on tuomitseminen tai vähättely eri tavoin eläviä kohtaan. Ilmenee heidän laittamisena lapsen, ei täysvaltaisen ihmisen, asemaan. Heillä on vähemmän tietoa, he hakevat asioita joita eivät voi saada, esimerkiksi. Heiltä puuttuu asioita = vähempi. Aplla on jotain mitä heillä ei ole. Vertailu on asenteellinen. Ja tähän päästään erilaisella suhdekäyttäytymisellä tai vapaa-ajan vietolla. Ap haluaa olla fiksu, taitava, moraalinen, ja aikuinen. Tämän tunteen hän saa vain näyttämällä muita huonossa valossa. Keino se on sekin. Mutta se ei kerro asioista, joita ap toivoo vertailun hänestä näyttävän. Ja se on syy ja seuraus.

Perusteletko vaihteeksi oman kantasi, jos se on eriävä? Niin voin tarkastella omiani.

Sinulla on jo valmis analyysi minusta, onnitteluni :D  Joku ehkä vielä lisää omansa, saa nähdä. Minä olisin halunnut keskustella itse asiasta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopa keski-ikäiset ovat siinä mielessä lapsellsia, että laittavat rajoja muille. 

Rajattomuus on lapsenomaista. Terveiden, selkeiden ja kommunikoitujen rajojen asettaminen kertoo kypsästä, itsenäistyneesta ja henkisesti tasapainoisesta aikuisesta.

On rajattomuutta asettaa muille rajoja, koska sillä haetaan niitä omia rajoja joita ei omata omasta takaa. Mitä selkeämmät omat, henkilökohtaiset rajat ovat, sitä vähemmän kokee tarvetta kontrolloida muiden elämää tai ajatuksia. Siinä ei ole ristiriitaa tai uhkaa, jota tarvitsee hallita.

Katsotko siis että rajoista ei koskaan tarvitse puhua? Eikö kuitenkin konmunikaatio näistä ole vain hyvä asia?

On eri asia sanoa, että tässä ovat minun rajani, kuin olettaa tai vaatia että muilla on oltava samat rajat, samassa kohtaa tai samojen asioiden suhteen. Voi katsoa, etteivät muut ylitä asettamiasi rajoja suhteessa sinuun, muttei voi vaatia, että muut rajaavat asiat tavallasi muissakin yhteyksissä, jotka eivät suoraan sinuun liity.

Jos kaikki ajattelisivat samoin, ei omia rajoja tarvitsisi miettiä. Ei tarvitsisi pohtia, onko jollain enemmän tilaa tai vihreämpi palsta. Se on kai se viehätys, arvo- ja tunnesosialismin takana.

Samaa mieltä. Paitsi tuota viimeistä lausetta en ymmärtänyt? Ap

Sosialismi= kaikki pyritään jakamaan samoin ja tasaisesti, tätä säädellään koska vähemmän yllättäen ihmisten tarpeet ja halut vaihtelevat yksilöittäin. Samaa kaikille, saman verran. Ja tästä joku muu päättää. Samat jaetut arvot, ei tunneristiriitoja, ei yksilöllisyyttä. Ei epävarmuutta.

Eli tasajako on tavallaan turvattoman ihmisen ratkaisu, joka ei kestä sitä, että selkeitä raameja ei ole, vaan jokaisen on itsensä työstettävä oma elämä ja vastattava siitä. Vanhemman roolissa voi tosiaan olla jokin ideologiakin, missä rajat sanotaan ääneen ja niitä pakotetaan muillekin yhteiseen hyvään vedoten. Esimerkkinä vaikkapa sosialismi, uskonnollisuus tai erilaiset vähemmistöideologiat tai utopiat. Ap

Juuri tätä hain takaa. Sama koskee muitakin yhteiskunnan arvoja, kuten ketjun aihettakin. Onko neutraalia tai hankalaa, että muut elävät eri tavoin kuin itse, vaikka tämä ei itseen konkreettisesti vaikuttaisi? Kuinka pitää elää ja tätä normia tuodaan myös mielipide-eroissa esille. Jopa oikeana tai vääränä, aatteena.

Ei se välttämättä ole kumpaakaan, neutraalia tai hankalaa, vaan vaikkapa vain havainto, josta itse kullakin on omat mielipiteensä sen mukaan millainen itse on.

Tässä tullaan jälleen siihen jo käsiteltyyn asiaan eli siihen, että pelkästään oman mielipiteen tai ajatuksen esille tuominen koetaan tuomiona, vähättelynä, normin asettamisena jne. Kun taas itse näen sen ihan arkisena ja tavanomaisena, että omat elämänvalinnat tai asiat voivat herättää muissa mitä erilaisempia reaktioita ja mielipiteitä. En näe sitä henkilökohtaisena tuomiona tai muutenkaan negatiivisena niin kuin sinä tunnut näkevän? Ap

No kyllä aloitustekstistä vähättelevät vibat tulivat, vaikken itse edusta mitään siinä kuvattua ilmiötä. Valitettavasti näen sen sanoman tarkoitusperien läpi aivan selkeästi.

Mikä on sun mielestä viittaamasi sanoman tarkoitusperät?

Hetkellinen ylemmyydentunto ja sitä palveleva raaka yleistäminen. Siinä meni niin teinit, miehet kuin naisetkin. Ja sitten puhutaan yleisestä ilmiöstä tuoden esille rivien välistä tämän edustavan mahdollisesti tulevaisuuden uhkaavaa kehityssuuntaa. Sana normaali toistuu 3 kertaa, eikä kyse ole oletetuista/ toivotuista normeista? Voi olla täysin tiedostamatonta ja arvelen ajattelun muuttuneen jo tämän ketjun myötä. Toki voisi olla tarkoituksella kärjistävä aloitus, mutta se yleensä myönnetään tehokeinona, joten en tässä usko siihen.

Mielenkiintoista kuitenkin kaikenkaikkiaan, ilmiöitä ilmiöiden sisällä ja samalla vähän käsiteanalyysia :)

Rivien välistä mitä uhkaavaa kehityssuuntaa? Avaatko vähän tarkemmin mitä tarkoitat?

Missä on mielestäsi ylemmyydentuntoa ja raakaa yleistämistä?

Sana normaali. Mikä tässä sanassa on ongelmallista?

Monta viittausta tämän ilmiön (lapsellisuus?) lisääntymiseen yhteiskunnassa. Ongelmallinen, ei toivottava trendi. Mutta mitä muuta siihen sisältyy? Onko ennen eletty ideaalissa? Ovatko arvot muuttumassa, näkyykö se nyt eri tavoin, vai onko aina ollut niin? Viitataan johonkin abstraktiin, nimettömään uhkaan erilaisten arvojen ja valintojen kohdalla. Käytetään myös propagandan keinona.

Yleistämisestä kertoivat mitä - ilmeisesti tietynlaiset - miehet, naiset ja teinit tekevät. Normaali teini tajuaa, ettei noin eletä, joten normaali aikuinen sitten tietää sen. Miehillä tämä lapsellisuus ilmenee tietyllä tavalla, naisilla tietyllä tavalla. Kyseessä on ilmiö, josta ap on muka perillä, vaikka kertoo ettei itse tunne kuin yhden kuvittelemansa esimerkin tästä yleistetystä joukosta. Tuntuu ohuehkolta havainto-otannalta joka melkein pakosti perustuu vain ennakkoluuloihin joitakin erilaisia valintoja kohtaan. Sitten kyseessä onkin jo ilmiö.

Normaali -termi ei sinänsä ole ongelmallinen. Se voi muuttua ongelmalliseksi jos sitä vastaan on epänormaali, muka, vaikka puhutaan siis normaalista vaihtelusta ihmisten elämässä. Halutaan siis leimata.

Tämä kaikkihan on hirveän normaalia ihmisille, subjektiivisuus ja itseltäkin piilossa olevat asenteet ja niiden vaikutus tulkintaan. Kuitenkaan se ei ole enää normi, vaan normit alkavat suosia monimuotoisuutta, vapautta ja yksilöllisyyttä. Normaali ei tarkoita, että se olisi hyvä, oikein tai toivottavaa. Se on neutraali enemmistö ja normitkin muuttuvat, jolloin entisestä normista voi tulla epänormaalia ja silti joku jankkaa että se entinen on se normaali tila.

Eli asenteita, asenteita, niistä oli aloitus tehty. No, nyt ne on myös tehty näkyviksi.

Mistä normeista ja asenteista puhut? Mitkä normit ovat muuttumassa?

Mistä asenteista aloitus oli tehty?

Mistä ilmiöstä puhut? Tarkennatko hieman?

On vaikea saada kiinni kun kommenttisi ei yksilöi niitä asioita mitä haluat sanoa?

Normi on mitä ap kokee edustavansa. Kypsää aikuisuutta, minkä hän määrittää itsensä kautta. Asenne on tuomitseminen tai vähättely eri tavoin eläviä kohtaan. Ilmenee heidän laittamisena lapsen, ei täysvaltaisen ihmisen, asemaan. Heillä on vähemmän tietoa, he hakevat asioita joita eivät voi saada, esimerkiksi. Heiltä puuttuu asioita = vähempi. Aplla on jotain mitä heillä ei ole. Vertailu on asenteellinen. Ja tähän päästään erilaisella suhdekäyttäytymisellä tai vapaa-ajan vietolla. Ap haluaa olla fiksu, taitava, moraalinen, ja aikuinen. Tämän tunteen hän saa vain näyttämällä muita huonossa valossa. Keino se on sekin. Mutta se ei kerro asioista, joita ap toivoo vertailun hänestä näyttävän. Ja se on syy ja seuraus.

Perusteletko vaihteeksi oman kantasi, jos se on eriävä? Niin voin tarkastella omiani.

Sinulla on jo valmis analyysi minusta, onnitteluni :D  Joku ehkä vielä lisää omansa, saa nähdä. Minä olisin halunnut keskustella itse asiasta. Ap

Tuo kommentoija heijastelee omia asenteitaan ja jotain sellaista mitä ilmeisesti ei halua tai ei pysty kohtaamaan itsessään ap sinuun. Jotkut vain tekevät niin kun aihepiiri on tämä ja ketjun keskustelu saa reaktion aikaan hänessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopa keski-ikäiset ovat siinä mielessä lapsellsia, että laittavat rajoja muille. 

Rajattomuus on lapsenomaista. Terveiden, selkeiden ja kommunikoitujen rajojen asettaminen kertoo kypsästä, itsenäistyneesta ja henkisesti tasapainoisesta aikuisesta.

On rajattomuutta asettaa muille rajoja, koska sillä haetaan niitä omia rajoja joita ei omata omasta takaa. Mitä selkeämmät omat, henkilökohtaiset rajat ovat, sitä vähemmän kokee tarvetta kontrolloida muiden elämää tai ajatuksia. Siinä ei ole ristiriitaa tai uhkaa, jota tarvitsee hallita.

Katsotko siis että rajoista ei koskaan tarvitse puhua? Eikö kuitenkin konmunikaatio näistä ole vain hyvä asia?

On eri asia sanoa, että tässä ovat minun rajani, kuin olettaa tai vaatia että muilla on oltava samat rajat, samassa kohtaa tai samojen asioiden suhteen. Voi katsoa, etteivät muut ylitä asettamiasi rajoja suhteessa sinuun, muttei voi vaatia, että muut rajaavat asiat tavallasi muissakin yhteyksissä, jotka eivät suoraan sinuun liity.

Jos kaikki ajattelisivat samoin, ei omia rajoja tarvitsisi miettiä. Ei tarvitsisi pohtia, onko jollain enemmän tilaa tai vihreämpi palsta. Se on kai se viehätys, arvo- ja tunnesosialismin takana.

Samaa mieltä. Paitsi tuota viimeistä lausetta en ymmärtänyt? Ap

Sosialismi= kaikki pyritään jakamaan samoin ja tasaisesti, tätä säädellään koska vähemmän yllättäen ihmisten tarpeet ja halut vaihtelevat yksilöittäin. Samaa kaikille, saman verran. Ja tästä joku muu päättää. Samat jaetut arvot, ei tunneristiriitoja, ei yksilöllisyyttä. Ei epävarmuutta.

Eli tasajako on tavallaan turvattoman ihmisen ratkaisu, joka ei kestä sitä, että selkeitä raameja ei ole, vaan jokaisen on itsensä työstettävä oma elämä ja vastattava siitä. Vanhemman roolissa voi tosiaan olla jokin ideologiakin, missä rajat sanotaan ääneen ja niitä pakotetaan muillekin yhteiseen hyvään vedoten. Esimerkkinä vaikkapa sosialismi, uskonnollisuus tai erilaiset vähemmistöideologiat tai utopiat. Ap

Juuri tätä hain takaa. Sama koskee muitakin yhteiskunnan arvoja, kuten ketjun aihettakin. Onko neutraalia tai hankalaa, että muut elävät eri tavoin kuin itse, vaikka tämä ei itseen konkreettisesti vaikuttaisi? Kuinka pitää elää ja tätä normia tuodaan myös mielipide-eroissa esille. Jopa oikeana tai vääränä, aatteena.

Ei se välttämättä ole kumpaakaan, neutraalia tai hankalaa, vaan vaikkapa vain havainto, josta itse kullakin on omat mielipiteensä sen mukaan millainen itse on.

Tässä tullaan jälleen siihen jo käsiteltyyn asiaan eli siihen, että pelkästään oman mielipiteen tai ajatuksen esille tuominen koetaan tuomiona, vähättelynä, normin asettamisena jne. Kun taas itse näen sen ihan arkisena ja tavanomaisena, että omat elämänvalinnat tai asiat voivat herättää muissa mitä erilaisempia reaktioita ja mielipiteitä. En näe sitä henkilökohtaisena tuomiona tai muutenkaan negatiivisena niin kuin sinä tunnut näkevän? Ap

No kyllä aloitustekstistä vähättelevät vibat tulivat, vaikken itse edusta mitään siinä kuvattua ilmiötä. Valitettavasti näen sen sanoman tarkoitusperien läpi aivan selkeästi.

Mikä on sun mielestä viittaamasi sanoman tarkoitusperät?

Hetkellinen ylemmyydentunto ja sitä palveleva raaka yleistäminen. Siinä meni niin teinit, miehet kuin naisetkin. Ja sitten puhutaan yleisestä ilmiöstä tuoden esille rivien välistä tämän edustavan mahdollisesti tulevaisuuden uhkaavaa kehityssuuntaa. Sana normaali toistuu 3 kertaa, eikä kyse ole oletetuista/ toivotuista normeista? Voi olla täysin tiedostamatonta ja arvelen ajattelun muuttuneen jo tämän ketjun myötä. Toki voisi olla tarkoituksella kärjistävä aloitus, mutta se yleensä myönnetään tehokeinona, joten en tässä usko siihen.

Mielenkiintoista kuitenkin kaikenkaikkiaan, ilmiöitä ilmiöiden sisällä ja samalla vähän käsiteanalyysia :)

Rivien välistä mitä uhkaavaa kehityssuuntaa? Avaatko vähän tarkemmin mitä tarkoitat?

Missä on mielestäsi ylemmyydentuntoa ja raakaa yleistämistä?

Sana normaali. Mikä tässä sanassa on ongelmallista?

Monta viittausta tämän ilmiön (lapsellisuus?) lisääntymiseen yhteiskunnassa. Ongelmallinen, ei toivottava trendi. Mutta mitä muuta siihen sisältyy? Onko ennen eletty ideaalissa? Ovatko arvot muuttumassa, näkyykö se nyt eri tavoin, vai onko aina ollut niin? Viitataan johonkin abstraktiin, nimettömään uhkaan erilaisten arvojen ja valintojen kohdalla. Käytetään myös propagandan keinona.

Yleistämisestä kertoivat mitä - ilmeisesti tietynlaiset - miehet, naiset ja teinit tekevät. Normaali teini tajuaa, ettei noin eletä, joten normaali aikuinen sitten tietää sen. Miehillä tämä lapsellisuus ilmenee tietyllä tavalla, naisilla tietyllä tavalla. Kyseessä on ilmiö, josta ap on muka perillä, vaikka kertoo ettei itse tunne kuin yhden kuvittelemansa esimerkin tästä yleistetystä joukosta. Tuntuu ohuehkolta havainto-otannalta joka melkein pakosti perustuu vain ennakkoluuloihin joitakin erilaisia valintoja kohtaan. Sitten kyseessä onkin jo ilmiö.

Normaali -termi ei sinänsä ole ongelmallinen. Se voi muuttua ongelmalliseksi jos sitä vastaan on epänormaali, muka, vaikka puhutaan siis normaalista vaihtelusta ihmisten elämässä. Halutaan siis leimata.

Tämä kaikkihan on hirveän normaalia ihmisille, subjektiivisuus ja itseltäkin piilossa olevat asenteet ja niiden vaikutus tulkintaan. Kuitenkaan se ei ole enää normi, vaan normit alkavat suosia monimuotoisuutta, vapautta ja yksilöllisyyttä. Normaali ei tarkoita, että se olisi hyvä, oikein tai toivottavaa. Se on neutraali enemmistö ja normitkin muuttuvat, jolloin entisestä normista voi tulla epänormaalia ja silti joku jankkaa että se entinen on se normaali tila.

Eli asenteita, asenteita, niistä oli aloitus tehty. No, nyt ne on myös tehty näkyviksi.

Mistä normeista ja asenteista puhut? Mitkä normit ovat muuttumassa?

Mistä asenteista aloitus oli tehty?

Mistä ilmiöstä puhut? Tarkennatko hieman?

On vaikea saada kiinni kun kommenttisi ei yksilöi niitä asioita mitä haluat sanoa?

Normi on mitä ap kokee edustavansa. Kypsää aikuisuutta, minkä hän määrittää itsensä kautta. Asenne on tuomitseminen tai vähättely eri tavoin eläviä kohtaan. Ilmenee heidän laittamisena lapsen, ei täysvaltaisen ihmisen, asemaan. Heillä on vähemmän tietoa, he hakevat asioita joita eivät voi saada, esimerkiksi. Heiltä puuttuu asioita = vähempi. Aplla on jotain mitä heillä ei ole. Vertailu on asenteellinen. Ja tähän päästään erilaisella suhdekäyttäytymisellä tai vapaa-ajan vietolla. Ap haluaa olla fiksu, taitava, moraalinen, ja aikuinen. Tämän tunteen hän saa vain näyttämällä muita huonossa valossa. Keino se on sekin. Mutta se ei kerro asioista, joita ap toivoo vertailun hänestä näyttävän. Ja se on syy ja seuraus.

Perusteletko vaihteeksi oman kantasi, jos se on eriävä? Niin voin tarkastella omiani.

Sinulla on jo valmis analyysi minusta, onnitteluni :D  Joku ehkä vielä lisää omansa, saa nähdä. Minä olisin halunnut keskustella itse asiasta. Ap

Tuo kommentoija heijastelee omia asenteitaan ja jotain sellaista mitä ilmeisesti ei halua tai ei pysty kohtaamaan itsessään ap sinuun. Jotkut vain tekevät niin kun aihepiiri on tämä ja ketjun keskustelu saa reaktion aikaan hänessä.

Hän esitti oman norminsa ja normatiivisuutensa minun persoonaani kohdistuvan kritiikin kautta, mikä sinänsä on huvittavaa, kun kritisoidaan muita juuri siitä mitä itse tekee.  Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopa keski-ikäiset ovat siinä mielessä lapsellsia, että laittavat rajoja muille. 

Rajattomuus on lapsenomaista. Terveiden, selkeiden ja kommunikoitujen rajojen asettaminen kertoo kypsästä, itsenäistyneesta ja henkisesti tasapainoisesta aikuisesta.

On rajattomuutta asettaa muille rajoja, koska sillä haetaan niitä omia rajoja joita ei omata omasta takaa. Mitä selkeämmät omat, henkilökohtaiset rajat ovat, sitä vähemmän kokee tarvetta kontrolloida muiden elämää tai ajatuksia. Siinä ei ole ristiriitaa tai uhkaa, jota tarvitsee hallita.

Katsotko siis että rajoista ei koskaan tarvitse puhua? Eikö kuitenkin konmunikaatio näistä ole vain hyvä asia?

On eri asia sanoa, että tässä ovat minun rajani, kuin olettaa tai vaatia että muilla on oltava samat rajat, samassa kohtaa tai samojen asioiden suhteen. Voi katsoa, etteivät muut ylitä asettamiasi rajoja suhteessa sinuun, muttei voi vaatia, että muut rajaavat asiat tavallasi muissakin yhteyksissä, jotka eivät suoraan sinuun liity.

Jos kaikki ajattelisivat samoin, ei omia rajoja tarvitsisi miettiä. Ei tarvitsisi pohtia, onko jollain enemmän tilaa tai vihreämpi palsta. Se on kai se viehätys, arvo- ja tunnesosialismin takana.

Samaa mieltä. Paitsi tuota viimeistä lausetta en ymmärtänyt? Ap

Sosialismi= kaikki pyritään jakamaan samoin ja tasaisesti, tätä säädellään koska vähemmän yllättäen ihmisten tarpeet ja halut vaihtelevat yksilöittäin. Samaa kaikille, saman verran. Ja tästä joku muu päättää. Samat jaetut arvot, ei tunneristiriitoja, ei yksilöllisyyttä. Ei epävarmuutta.

Eli tasajako on tavallaan turvattoman ihmisen ratkaisu, joka ei kestä sitä, että selkeitä raameja ei ole, vaan jokaisen on itsensä työstettävä oma elämä ja vastattava siitä. Vanhemman roolissa voi tosiaan olla jokin ideologiakin, missä rajat sanotaan ääneen ja niitä pakotetaan muillekin yhteiseen hyvään vedoten. Esimerkkinä vaikkapa sosialismi, uskonnollisuus tai erilaiset vähemmistöideologiat tai utopiat. Ap

Juuri tätä hain takaa. Sama koskee muitakin yhteiskunnan arvoja, kuten ketjun aihettakin. Onko neutraalia tai hankalaa, että muut elävät eri tavoin kuin itse, vaikka tämä ei itseen konkreettisesti vaikuttaisi? Kuinka pitää elää ja tätä normia tuodaan myös mielipide-eroissa esille. Jopa oikeana tai vääränä, aatteena.

Ei se välttämättä ole kumpaakaan, neutraalia tai hankalaa, vaan vaikkapa vain havainto, josta itse kullakin on omat mielipiteensä sen mukaan millainen itse on.

Tässä tullaan jälleen siihen jo käsiteltyyn asiaan eli siihen, että pelkästään oman mielipiteen tai ajatuksen esille tuominen koetaan tuomiona, vähättelynä, normin asettamisena jne. Kun taas itse näen sen ihan arkisena ja tavanomaisena, että omat elämänvalinnat tai asiat voivat herättää muissa mitä erilaisempia reaktioita ja mielipiteitä. En näe sitä henkilökohtaisena tuomiona tai muutenkaan negatiivisena niin kuin sinä tunnut näkevän? Ap

No kyllä aloitustekstistä vähättelevät vibat tulivat, vaikken itse edusta mitään siinä kuvattua ilmiötä. Valitettavasti näen sen sanoman tarkoitusperien läpi aivan selkeästi.

Mikä on sun mielestä viittaamasi sanoman tarkoitusperät?

Hetkellinen ylemmyydentunto ja sitä palveleva raaka yleistäminen. Siinä meni niin teinit, miehet kuin naisetkin. Ja sitten puhutaan yleisestä ilmiöstä tuoden esille rivien välistä tämän edustavan mahdollisesti tulevaisuuden uhkaavaa kehityssuuntaa. Sana normaali toistuu 3 kertaa, eikä kyse ole oletetuista/ toivotuista normeista? Voi olla täysin tiedostamatonta ja arvelen ajattelun muuttuneen jo tämän ketjun myötä. Toki voisi olla tarkoituksella kärjistävä aloitus, mutta se yleensä myönnetään tehokeinona, joten en tässä usko siihen.

Mielenkiintoista kuitenkin kaikenkaikkiaan, ilmiöitä ilmiöiden sisällä ja samalla vähän käsiteanalyysia :)

Rivien välistä mitä uhkaavaa kehityssuuntaa? Avaatko vähän tarkemmin mitä tarkoitat?

Missä on mielestäsi ylemmyydentuntoa ja raakaa yleistämistä?

Sana normaali. Mikä tässä sanassa on ongelmallista?

Monta viittausta tämän ilmiön (lapsellisuus?) lisääntymiseen yhteiskunnassa. Ongelmallinen, ei toivottava trendi. Mutta mitä muuta siihen sisältyy? Onko ennen eletty ideaalissa? Ovatko arvot muuttumassa, näkyykö se nyt eri tavoin, vai onko aina ollut niin? Viitataan johonkin abstraktiin, nimettömään uhkaan erilaisten arvojen ja valintojen kohdalla. Käytetään myös propagandan keinona.

Yleistämisestä kertoivat mitä - ilmeisesti tietynlaiset - miehet, naiset ja teinit tekevät. Normaali teini tajuaa, ettei noin eletä, joten normaali aikuinen sitten tietää sen. Miehillä tämä lapsellisuus ilmenee tietyllä tavalla, naisilla tietyllä tavalla. Kyseessä on ilmiö, josta ap on muka perillä, vaikka kertoo ettei itse tunne kuin yhden kuvittelemansa esimerkin tästä yleistetystä joukosta. Tuntuu ohuehkolta havainto-otannalta joka melkein pakosti perustuu vain ennakkoluuloihin joitakin erilaisia valintoja kohtaan. Sitten kyseessä onkin jo ilmiö.

Normaali -termi ei sinänsä ole ongelmallinen. Se voi muuttua ongelmalliseksi jos sitä vastaan on epänormaali, muka, vaikka puhutaan siis normaalista vaihtelusta ihmisten elämässä. Halutaan siis leimata.

Tämä kaikkihan on hirveän normaalia ihmisille, subjektiivisuus ja itseltäkin piilossa olevat asenteet ja niiden vaikutus tulkintaan. Kuitenkaan se ei ole enää normi, vaan normit alkavat suosia monimuotoisuutta, vapautta ja yksilöllisyyttä. Normaali ei tarkoita, että se olisi hyvä, oikein tai toivottavaa. Se on neutraali enemmistö ja normitkin muuttuvat, jolloin entisestä normista voi tulla epänormaalia ja silti joku jankkaa että se entinen on se normaali tila.

Eli asenteita, asenteita, niistä oli aloitus tehty. No, nyt ne on myös tehty näkyviksi.

Mistä normeista ja asenteista puhut? Mitkä normit ovat muuttumassa?

Mistä asenteista aloitus oli tehty?

Mistä ilmiöstä puhut? Tarkennatko hieman?

On vaikea saada kiinni kun kommenttisi ei yksilöi niitä asioita mitä haluat sanoa?

Normi on mitä ap kokee edustavansa. Kypsää aikuisuutta, minkä hän määrittää itsensä kautta. Asenne on tuomitseminen tai vähättely eri tavoin eläviä kohtaan. Ilmenee heidän laittamisena lapsen, ei täysvaltaisen ihmisen, asemaan. Heillä on vähemmän tietoa, he hakevat asioita joita eivät voi saada, esimerkiksi. Heiltä puuttuu asioita = vähempi. Aplla on jotain mitä heillä ei ole. Vertailu on asenteellinen. Ja tähän päästään erilaisella suhdekäyttäytymisellä tai vapaa-ajan vietolla. Ap haluaa olla fiksu, taitava, moraalinen, ja aikuinen. Tämän tunteen hän saa vain näyttämällä muita huonossa valossa. Keino se on sekin. Mutta se ei kerro asioista, joita ap toivoo vertailun hänestä näyttävän. Ja se on syy ja seuraus.

Perusteletko vaihteeksi oman kantasi, jos se on eriävä? Niin voin tarkastella omiani.

Mikä sinusta on kypsää aikuisuutta? Pystytkö kuvailemaan mitä se sinulle tarkoittaa?

En itse osaa määrittää tarkkaan, mitä on "aikuisuus", se on niin monimuotoista. Kypsyyttä käyttäisin mielummin ja sitä voi olla tai puuttua iästä riippumatta (tietyin ikärajoituksin), elämäntyylistä riippumatta. Siihen luen kyvyn tarkastella ajatuksiaan ja tunteitaan monipuolisesti, huomioida muut ja pyrkiä näkemään heidät erillsinä yksilöinä, kyetä neuvottelemaan ja kuuntelemaan. Ymmärtää kuinka oma käytös vaikuttaa itseen ja muihin. Luotettavuus sanoissa ja teoissa. Mutta luulen, että mielellään katsoisin hyveeksi, esim aikuisuudeksi sen, mitä itse edustan tai arvostan.

Tämä on siis vain oma käsitykseni ja jollekin toiselle aikuisuus voi merkitä jotain muita merkkejä. Siksi en jaoittele kauhean mielellään, kun omatkin ajatukset voivat muuttua ja muuttuvatkin. En arvosta kaikkea toimintaa, mutta joku toinen voi arvostaa. En ole kaikki muut, he eivät ole minä. Hyvä niin, olisi aika työmaa kattaa yksin kaikki ihmisyyden muodot. En ehtisi tehdä kaikkia kasvun mahdollistavia virheitä, vaan osani ja loput opit kuulen muilta. Siinäkin on jo tekemistä, päästä kärryille joten kuten. Pidän silmät ja korvat auki ja välillä lepään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopa keski-ikäiset ovat siinä mielessä lapsellsia, että laittavat rajoja muille. 

Rajattomuus on lapsenomaista. Terveiden, selkeiden ja kommunikoitujen rajojen asettaminen kertoo kypsästä, itsenäistyneesta ja henkisesti tasapainoisesta aikuisesta.

On rajattomuutta asettaa muille rajoja, koska sillä haetaan niitä omia rajoja joita ei omata omasta takaa. Mitä selkeämmät omat, henkilökohtaiset rajat ovat, sitä vähemmän kokee tarvetta kontrolloida muiden elämää tai ajatuksia. Siinä ei ole ristiriitaa tai uhkaa, jota tarvitsee hallita.

Katsotko siis että rajoista ei koskaan tarvitse puhua? Eikö kuitenkin konmunikaatio näistä ole vain hyvä asia?

On eri asia sanoa, että tässä ovat minun rajani, kuin olettaa tai vaatia että muilla on oltava samat rajat, samassa kohtaa tai samojen asioiden suhteen. Voi katsoa, etteivät muut ylitä asettamiasi rajoja suhteessa sinuun, muttei voi vaatia, että muut rajaavat asiat tavallasi muissakin yhteyksissä, jotka eivät suoraan sinuun liity.

Jos kaikki ajattelisivat samoin, ei omia rajoja tarvitsisi miettiä. Ei tarvitsisi pohtia, onko jollain enemmän tilaa tai vihreämpi palsta. Se on kai se viehätys, arvo- ja tunnesosialismin takana.

Samaa mieltä. Paitsi tuota viimeistä lausetta en ymmärtänyt? Ap

Sosialismi= kaikki pyritään jakamaan samoin ja tasaisesti, tätä säädellään koska vähemmän yllättäen ihmisten tarpeet ja halut vaihtelevat yksilöittäin. Samaa kaikille, saman verran. Ja tästä joku muu päättää. Samat jaetut arvot, ei tunneristiriitoja, ei yksilöllisyyttä. Ei epävarmuutta.

Eli tasajako on tavallaan turvattoman ihmisen ratkaisu, joka ei kestä sitä, että selkeitä raameja ei ole, vaan jokaisen on itsensä työstettävä oma elämä ja vastattava siitä. Vanhemman roolissa voi tosiaan olla jokin ideologiakin, missä rajat sanotaan ääneen ja niitä pakotetaan muillekin yhteiseen hyvään vedoten. Esimerkkinä vaikkapa sosialismi, uskonnollisuus tai erilaiset vähemmistöideologiat tai utopiat. Ap

Juuri tätä hain takaa. Sama koskee muitakin yhteiskunnan arvoja, kuten ketjun aihettakin. Onko neutraalia tai hankalaa, että muut elävät eri tavoin kuin itse, vaikka tämä ei itseen konkreettisesti vaikuttaisi? Kuinka pitää elää ja tätä normia tuodaan myös mielipide-eroissa esille. Jopa oikeana tai vääränä, aatteena.

Ei se välttämättä ole kumpaakaan, neutraalia tai hankalaa, vaan vaikkapa vain havainto, josta itse kullakin on omat mielipiteensä sen mukaan millainen itse on.

Tässä tullaan jälleen siihen jo käsiteltyyn asiaan eli siihen, että pelkästään oman mielipiteen tai ajatuksen esille tuominen koetaan tuomiona, vähättelynä, normin asettamisena jne. Kun taas itse näen sen ihan arkisena ja tavanomaisena, että omat elämänvalinnat tai asiat voivat herättää muissa mitä erilaisempia reaktioita ja mielipiteitä. En näe sitä henkilökohtaisena tuomiona tai muutenkaan negatiivisena niin kuin sinä tunnut näkevän? Ap

No kyllä aloitustekstistä vähättelevät vibat tulivat, vaikken itse edusta mitään siinä kuvattua ilmiötä. Valitettavasti näen sen sanoman tarkoitusperien läpi aivan selkeästi.

Mikä on sun mielestä viittaamasi sanoman tarkoitusperät?

Hetkellinen ylemmyydentunto ja sitä palveleva raaka yleistäminen. Siinä meni niin teinit, miehet kuin naisetkin. Ja sitten puhutaan yleisestä ilmiöstä tuoden esille rivien välistä tämän edustavan mahdollisesti tulevaisuuden uhkaavaa kehityssuuntaa. Sana normaali toistuu 3 kertaa, eikä kyse ole oletetuista/ toivotuista normeista? Voi olla täysin tiedostamatonta ja arvelen ajattelun muuttuneen jo tämän ketjun myötä. Toki voisi olla tarkoituksella kärjistävä aloitus, mutta se yleensä myönnetään tehokeinona, joten en tässä usko siihen.

Mielenkiintoista kuitenkin kaikenkaikkiaan, ilmiöitä ilmiöiden sisällä ja samalla vähän käsiteanalyysia :)

Rivien välistä mitä uhkaavaa kehityssuuntaa? Avaatko vähän tarkemmin mitä tarkoitat?

Missä on mielestäsi ylemmyydentuntoa ja raakaa yleistämistä?

Sana normaali. Mikä tässä sanassa on ongelmallista?

Monta viittausta tämän ilmiön (lapsellisuus?) lisääntymiseen yhteiskunnassa. Ongelmallinen, ei toivottava trendi. Mutta mitä muuta siihen sisältyy? Onko ennen eletty ideaalissa? Ovatko arvot muuttumassa, näkyykö se nyt eri tavoin, vai onko aina ollut niin? Viitataan johonkin abstraktiin, nimettömään uhkaan erilaisten arvojen ja valintojen kohdalla. Käytetään myös propagandan keinona.

Yleistämisestä kertoivat mitä - ilmeisesti tietynlaiset - miehet, naiset ja teinit tekevät. Normaali teini tajuaa, ettei noin eletä, joten normaali aikuinen sitten tietää sen. Miehillä tämä lapsellisuus ilmenee tietyllä tavalla, naisilla tietyllä tavalla. Kyseessä on ilmiö, josta ap on muka perillä, vaikka kertoo ettei itse tunne kuin yhden kuvittelemansa esimerkin tästä yleistetystä joukosta. Tuntuu ohuehkolta havainto-otannalta joka melkein pakosti perustuu vain ennakkoluuloihin joitakin erilaisia valintoja kohtaan. Sitten kyseessä onkin jo ilmiö.

Normaali -termi ei sinänsä ole ongelmallinen. Se voi muuttua ongelmalliseksi jos sitä vastaan on epänormaali, muka, vaikka puhutaan siis normaalista vaihtelusta ihmisten elämässä. Halutaan siis leimata.

Tämä kaikkihan on hirveän normaalia ihmisille, subjektiivisuus ja itseltäkin piilossa olevat asenteet ja niiden vaikutus tulkintaan. Kuitenkaan se ei ole enää normi, vaan normit alkavat suosia monimuotoisuutta, vapautta ja yksilöllisyyttä. Normaali ei tarkoita, että se olisi hyvä, oikein tai toivottavaa. Se on neutraali enemmistö ja normitkin muuttuvat, jolloin entisestä normista voi tulla epänormaalia ja silti joku jankkaa että se entinen on se normaali tila.

Eli asenteita, asenteita, niistä oli aloitus tehty. No, nyt ne on myös tehty näkyviksi.

Mistä normeista ja asenteista puhut? Mitkä normit ovat muuttumassa?

Mistä asenteista aloitus oli tehty?

Mistä ilmiöstä puhut? Tarkennatko hieman?

On vaikea saada kiinni kun kommenttisi ei yksilöi niitä asioita mitä haluat sanoa?

Normi on mitä ap kokee edustavansa. Kypsää aikuisuutta, minkä hän määrittää itsensä kautta. Asenne on tuomitseminen tai vähättely eri tavoin eläviä kohtaan. Ilmenee heidän laittamisena lapsen, ei täysvaltaisen ihmisen, asemaan. Heillä on vähemmän tietoa, he hakevat asioita joita eivät voi saada, esimerkiksi. Heiltä puuttuu asioita = vähempi. Aplla on jotain mitä heillä ei ole. Vertailu on asenteellinen. Ja tähän päästään erilaisella suhdekäyttäytymisellä tai vapaa-ajan vietolla. Ap haluaa olla fiksu, taitava, moraalinen, ja aikuinen. Tämän tunteen hän saa vain näyttämällä muita huonossa valossa. Keino se on sekin. Mutta se ei kerro asioista, joita ap toivoo vertailun hänestä näyttävän. Ja se on syy ja seuraus.

Perusteletko vaihteeksi oman kantasi, jos se on eriävä? Niin voin tarkastella omiani.

Sinulla on jo valmis analyysi minusta, onnitteluni :D  Joku ehkä vielä lisää omansa, saa nähdä. Minä olisin halunnut keskustella itse asiasta. Ap

Tuo kommentoija heijastelee omia asenteitaan ja jotain sellaista mitä ilmeisesti ei halua tai ei pysty kohtaamaan itsessään ap sinuun. Jotkut vain tekevät niin kun aihepiiri on tämä ja ketjun keskustelu saa reaktion aikaan hänessä.

Täytyypä miettiä, mistä se voi kertoa itsessäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopa keski-ikäiset ovat siinä mielessä lapsellsia, että laittavat rajoja muille. 

Rajattomuus on lapsenomaista. Terveiden, selkeiden ja kommunikoitujen rajojen asettaminen kertoo kypsästä, itsenäistyneesta ja henkisesti tasapainoisesta aikuisesta.

On rajattomuutta asettaa muille rajoja, koska sillä haetaan niitä omia rajoja joita ei omata omasta takaa. Mitä selkeämmät omat, henkilökohtaiset rajat ovat, sitä vähemmän kokee tarvetta kontrolloida muiden elämää tai ajatuksia. Siinä ei ole ristiriitaa tai uhkaa, jota tarvitsee hallita.

Katsotko siis että rajoista ei koskaan tarvitse puhua? Eikö kuitenkin konmunikaatio näistä ole vain hyvä asia?

On eri asia sanoa, että tässä ovat minun rajani, kuin olettaa tai vaatia että muilla on oltava samat rajat, samassa kohtaa tai samojen asioiden suhteen. Voi katsoa, etteivät muut ylitä asettamiasi rajoja suhteessa sinuun, muttei voi vaatia, että muut rajaavat asiat tavallasi muissakin yhteyksissä, jotka eivät suoraan sinuun liity.

Jos kaikki ajattelisivat samoin, ei omia rajoja tarvitsisi miettiä. Ei tarvitsisi pohtia, onko jollain enemmän tilaa tai vihreämpi palsta. Se on kai se viehätys, arvo- ja tunnesosialismin takana.

Samaa mieltä. Paitsi tuota viimeistä lausetta en ymmärtänyt? Ap

Sosialismi= kaikki pyritään jakamaan samoin ja tasaisesti, tätä säädellään koska vähemmän yllättäen ihmisten tarpeet ja halut vaihtelevat yksilöittäin. Samaa kaikille, saman verran. Ja tästä joku muu päättää. Samat jaetut arvot, ei tunneristiriitoja, ei yksilöllisyyttä. Ei epävarmuutta.

Eli tasajako on tavallaan turvattoman ihmisen ratkaisu, joka ei kestä sitä, että selkeitä raameja ei ole, vaan jokaisen on itsensä työstettävä oma elämä ja vastattava siitä. Vanhemman roolissa voi tosiaan olla jokin ideologiakin, missä rajat sanotaan ääneen ja niitä pakotetaan muillekin yhteiseen hyvään vedoten. Esimerkkinä vaikkapa sosialismi, uskonnollisuus tai erilaiset vähemmistöideologiat tai utopiat. Ap

Juuri tätä hain takaa. Sama koskee muitakin yhteiskunnan arvoja, kuten ketjun aihettakin. Onko neutraalia tai hankalaa, että muut elävät eri tavoin kuin itse, vaikka tämä ei itseen konkreettisesti vaikuttaisi? Kuinka pitää elää ja tätä normia tuodaan myös mielipide-eroissa esille. Jopa oikeana tai vääränä, aatteena.

Ei se välttämättä ole kumpaakaan, neutraalia tai hankalaa, vaan vaikkapa vain havainto, josta itse kullakin on omat mielipiteensä sen mukaan millainen itse on.

Tässä tullaan jälleen siihen jo käsiteltyyn asiaan eli siihen, että pelkästään oman mielipiteen tai ajatuksen esille tuominen koetaan tuomiona, vähättelynä, normin asettamisena jne. Kun taas itse näen sen ihan arkisena ja tavanomaisena, että omat elämänvalinnat tai asiat voivat herättää muissa mitä erilaisempia reaktioita ja mielipiteitä. En näe sitä henkilökohtaisena tuomiona tai muutenkaan negatiivisena niin kuin sinä tunnut näkevän? Ap

No kyllä aloitustekstistä vähättelevät vibat tulivat, vaikken itse edusta mitään siinä kuvattua ilmiötä. Valitettavasti näen sen sanoman tarkoitusperien läpi aivan selkeästi.

Mikä on sun mielestä viittaamasi sanoman tarkoitusperät?

Hetkellinen ylemmyydentunto ja sitä palveleva raaka yleistäminen. Siinä meni niin teinit, miehet kuin naisetkin. Ja sitten puhutaan yleisestä ilmiöstä tuoden esille rivien välistä tämän edustavan mahdollisesti tulevaisuuden uhkaavaa kehityssuuntaa. Sana normaali toistuu 3 kertaa, eikä kyse ole oletetuista/ toivotuista normeista? Voi olla täysin tiedostamatonta ja arvelen ajattelun muuttuneen jo tämän ketjun myötä. Toki voisi olla tarkoituksella kärjistävä aloitus, mutta se yleensä myönnetään tehokeinona, joten en tässä usko siihen.

Mielenkiintoista kuitenkin kaikenkaikkiaan, ilmiöitä ilmiöiden sisällä ja samalla vähän käsiteanalyysia :)

Rivien välistä mitä uhkaavaa kehityssuuntaa? Avaatko vähän tarkemmin mitä tarkoitat?

Missä on mielestäsi ylemmyydentuntoa ja raakaa yleistämistä?

Sana normaali. Mikä tässä sanassa on ongelmallista?

Monta viittausta tämän ilmiön (lapsellisuus?) lisääntymiseen yhteiskunnassa. Ongelmallinen, ei toivottava trendi. Mutta mitä muuta siihen sisältyy? Onko ennen eletty ideaalissa? Ovatko arvot muuttumassa, näkyykö se nyt eri tavoin, vai onko aina ollut niin? Viitataan johonkin abstraktiin, nimettömään uhkaan erilaisten arvojen ja valintojen kohdalla. Käytetään myös propagandan keinona.

Yleistämisestä kertoivat mitä - ilmeisesti tietynlaiset - miehet, naiset ja teinit tekevät. Normaali teini tajuaa, ettei noin eletä, joten normaali aikuinen sitten tietää sen. Miehillä tämä lapsellisuus ilmenee tietyllä tavalla, naisilla tietyllä tavalla. Kyseessä on ilmiö, josta ap on muka perillä, vaikka kertoo ettei itse tunne kuin yhden kuvittelemansa esimerkin tästä yleistetystä joukosta. Tuntuu ohuehkolta havainto-otannalta joka melkein pakosti perustuu vain ennakkoluuloihin joitakin erilaisia valintoja kohtaan. Sitten kyseessä onkin jo ilmiö.

Normaali -termi ei sinänsä ole ongelmallinen. Se voi muuttua ongelmalliseksi jos sitä vastaan on epänormaali, muka, vaikka puhutaan siis normaalista vaihtelusta ihmisten elämässä. Halutaan siis leimata.

Tämä kaikkihan on hirveän normaalia ihmisille, subjektiivisuus ja itseltäkin piilossa olevat asenteet ja niiden vaikutus tulkintaan. Kuitenkaan se ei ole enää normi, vaan normit alkavat suosia monimuotoisuutta, vapautta ja yksilöllisyyttä. Normaali ei tarkoita, että se olisi hyvä, oikein tai toivottavaa. Se on neutraali enemmistö ja normitkin muuttuvat, jolloin entisestä normista voi tulla epänormaalia ja silti joku jankkaa että se entinen on se normaali tila.

Eli asenteita, asenteita, niistä oli aloitus tehty. No, nyt ne on myös tehty näkyviksi.

Mistä normeista ja asenteista puhut? Mitkä normit ovat muuttumassa?

Mistä asenteista aloitus oli tehty?

Mistä ilmiöstä puhut? Tarkennatko hieman?

On vaikea saada kiinni kun kommenttisi ei yksilöi niitä asioita mitä haluat sanoa?

Normi on mitä ap kokee edustavansa. Kypsää aikuisuutta, minkä hän määrittää itsensä kautta. Asenne on tuomitseminen tai vähättely eri tavoin eläviä kohtaan. Ilmenee heidän laittamisena lapsen, ei täysvaltaisen ihmisen, asemaan. Heillä on vähemmän tietoa, he hakevat asioita joita eivät voi saada, esimerkiksi. Heiltä puuttuu asioita = vähempi. Aplla on jotain mitä heillä ei ole. Vertailu on asenteellinen. Ja tähän päästään erilaisella suhdekäyttäytymisellä tai vapaa-ajan vietolla. Ap haluaa olla fiksu, taitava, moraalinen, ja aikuinen. Tämän tunteen hän saa vain näyttämällä muita huonossa valossa. Keino se on sekin. Mutta se ei kerro asioista, joita ap toivoo vertailun hänestä näyttävän. Ja se on syy ja seuraus.

Perusteletko vaihteeksi oman kantasi, jos se on eriävä? Niin voin tarkastella omiani.

Sinulla on jo valmis analyysi minusta, onnitteluni :D  Joku ehkä vielä lisää omansa, saa nähdä. Minä olisin halunnut keskustella itse asiasta. Ap

Tuo kommentoija heijastelee omia asenteitaan ja jotain sellaista mitä ilmeisesti ei halua tai ei pysty kohtaamaan itsessään ap sinuun. Jotkut vain tekevät niin kun aihepiiri on tämä ja ketjun keskustelu saa reaktion aikaan hänessä.

Hän esitti oman norminsa ja normatiivisuutensa minun persoonaani kohdistuvan kritiikin kautta, mikä sinänsä on huvittavaa, kun kritisoidaan muita juuri siitä mitä itse tekee.  Ap

Se olisi se perinteinen sudenkuoppa :D Anteeksi. Osaatko kertoa, mitä se omista ajatuksistani kertoo? Vähän apuja voisin ottaa asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopa keski-ikäiset ovat siinä mielessä lapsellsia, että laittavat rajoja muille. 

Rajattomuus on lapsenomaista. Terveiden, selkeiden ja kommunikoitujen rajojen asettaminen kertoo kypsästä, itsenäistyneesta ja henkisesti tasapainoisesta aikuisesta.

On rajattomuutta asettaa muille rajoja, koska sillä haetaan niitä omia rajoja joita ei omata omasta takaa. Mitä selkeämmät omat, henkilökohtaiset rajat ovat, sitä vähemmän kokee tarvetta kontrolloida muiden elämää tai ajatuksia. Siinä ei ole ristiriitaa tai uhkaa, jota tarvitsee hallita.

Katsotko siis että rajoista ei koskaan tarvitse puhua? Eikö kuitenkin konmunikaatio näistä ole vain hyvä asia?

On eri asia sanoa, että tässä ovat minun rajani, kuin olettaa tai vaatia että muilla on oltava samat rajat, samassa kohtaa tai samojen asioiden suhteen. Voi katsoa, etteivät muut ylitä asettamiasi rajoja suhteessa sinuun, muttei voi vaatia, että muut rajaavat asiat tavallasi muissakin yhteyksissä, jotka eivät suoraan sinuun liity.

Jos kaikki ajattelisivat samoin, ei omia rajoja tarvitsisi miettiä. Ei tarvitsisi pohtia, onko jollain enemmän tilaa tai vihreämpi palsta. Se on kai se viehätys, arvo- ja tunnesosialismin takana.

Samaa mieltä. Paitsi tuota viimeistä lausetta en ymmärtänyt? Ap

Sosialismi= kaikki pyritään jakamaan samoin ja tasaisesti, tätä säädellään koska vähemmän yllättäen ihmisten tarpeet ja halut vaihtelevat yksilöittäin. Samaa kaikille, saman verran. Ja tästä joku muu päättää. Samat jaetut arvot, ei tunneristiriitoja, ei yksilöllisyyttä. Ei epävarmuutta.

Eli tasajako on tavallaan turvattoman ihmisen ratkaisu, joka ei kestä sitä, että selkeitä raameja ei ole, vaan jokaisen on itsensä työstettävä oma elämä ja vastattava siitä. Vanhemman roolissa voi tosiaan olla jokin ideologiakin, missä rajat sanotaan ääneen ja niitä pakotetaan muillekin yhteiseen hyvään vedoten. Esimerkkinä vaikkapa sosialismi, uskonnollisuus tai erilaiset vähemmistöideologiat tai utopiat. Ap

Juuri tätä hain takaa. Sama koskee muitakin yhteiskunnan arvoja, kuten ketjun aihettakin. Onko neutraalia tai hankalaa, että muut elävät eri tavoin kuin itse, vaikka tämä ei itseen konkreettisesti vaikuttaisi? Kuinka pitää elää ja tätä normia tuodaan myös mielipide-eroissa esille. Jopa oikeana tai vääränä, aatteena.

Ei se välttämättä ole kumpaakaan, neutraalia tai hankalaa, vaan vaikkapa vain havainto, josta itse kullakin on omat mielipiteensä sen mukaan millainen itse on.

Tässä tullaan jälleen siihen jo käsiteltyyn asiaan eli siihen, että pelkästään oman mielipiteen tai ajatuksen esille tuominen koetaan tuomiona, vähättelynä, normin asettamisena jne. Kun taas itse näen sen ihan arkisena ja tavanomaisena, että omat elämänvalinnat tai asiat voivat herättää muissa mitä erilaisempia reaktioita ja mielipiteitä. En näe sitä henkilökohtaisena tuomiona tai muutenkaan negatiivisena niin kuin sinä tunnut näkevän? Ap

No kyllä aloitustekstistä vähättelevät vibat tulivat, vaikken itse edusta mitään siinä kuvattua ilmiötä. Valitettavasti näen sen sanoman tarkoitusperien läpi aivan selkeästi.

Mikä on sun mielestä viittaamasi sanoman tarkoitusperät?

Hetkellinen ylemmyydentunto ja sitä palveleva raaka yleistäminen. Siinä meni niin teinit, miehet kuin naisetkin. Ja sitten puhutaan yleisestä ilmiöstä tuoden esille rivien välistä tämän edustavan mahdollisesti tulevaisuuden uhkaavaa kehityssuuntaa. Sana normaali toistuu 3 kertaa, eikä kyse ole oletetuista/ toivotuista normeista? Voi olla täysin tiedostamatonta ja arvelen ajattelun muuttuneen jo tämän ketjun myötä. Toki voisi olla tarkoituksella kärjistävä aloitus, mutta se yleensä myönnetään tehokeinona, joten en tässä usko siihen.

Mielenkiintoista kuitenkin kaikenkaikkiaan, ilmiöitä ilmiöiden sisällä ja samalla vähän käsiteanalyysia :)

Rivien välistä mitä uhkaavaa kehityssuuntaa? Avaatko vähän tarkemmin mitä tarkoitat?

Missä on mielestäsi ylemmyydentuntoa ja raakaa yleistämistä?

Sana normaali. Mikä tässä sanassa on ongelmallista?

Monta viittausta tämän ilmiön (lapsellisuus?) lisääntymiseen yhteiskunnassa. Ongelmallinen, ei toivottava trendi. Mutta mitä muuta siihen sisältyy? Onko ennen eletty ideaalissa? Ovatko arvot muuttumassa, näkyykö se nyt eri tavoin, vai onko aina ollut niin? Viitataan johonkin abstraktiin, nimettömään uhkaan erilaisten arvojen ja valintojen kohdalla. Käytetään myös propagandan keinona.

Yleistämisestä kertoivat mitä - ilmeisesti tietynlaiset - miehet, naiset ja teinit tekevät. Normaali teini tajuaa, ettei noin eletä, joten normaali aikuinen sitten tietää sen. Miehillä tämä lapsellisuus ilmenee tietyllä tavalla, naisilla tietyllä tavalla. Kyseessä on ilmiö, josta ap on muka perillä, vaikka kertoo ettei itse tunne kuin yhden kuvittelemansa esimerkin tästä yleistetystä joukosta. Tuntuu ohuehkolta havainto-otannalta joka melkein pakosti perustuu vain ennakkoluuloihin joitakin erilaisia valintoja kohtaan. Sitten kyseessä onkin jo ilmiö.

Normaali -termi ei sinänsä ole ongelmallinen. Se voi muuttua ongelmalliseksi jos sitä vastaan on epänormaali, muka, vaikka puhutaan siis normaalista vaihtelusta ihmisten elämässä. Halutaan siis leimata.

Tämä kaikkihan on hirveän normaalia ihmisille, subjektiivisuus ja itseltäkin piilossa olevat asenteet ja niiden vaikutus tulkintaan. Kuitenkaan se ei ole enää normi, vaan normit alkavat suosia monimuotoisuutta, vapautta ja yksilöllisyyttä. Normaali ei tarkoita, että se olisi hyvä, oikein tai toivottavaa. Se on neutraali enemmistö ja normitkin muuttuvat, jolloin entisestä normista voi tulla epänormaalia ja silti joku jankkaa että se entinen on se normaali tila.

Eli asenteita, asenteita, niistä oli aloitus tehty. No, nyt ne on myös tehty näkyviksi.

Mistä normeista ja asenteista puhut? Mitkä normit ovat muuttumassa?

Mistä asenteista aloitus oli tehty?

Mistä ilmiöstä puhut? Tarkennatko hieman?

On vaikea saada kiinni kun kommenttisi ei yksilöi niitä asioita mitä haluat sanoa?

Normi on mitä ap kokee edustavansa. Kypsää aikuisuutta, minkä hän määrittää itsensä kautta. Asenne on tuomitseminen tai vähättely eri tavoin eläviä kohtaan. Ilmenee heidän laittamisena lapsen, ei täysvaltaisen ihmisen, asemaan. Heillä on vähemmän tietoa, he hakevat asioita joita eivät voi saada, esimerkiksi. Heiltä puuttuu asioita = vähempi. Aplla on jotain mitä heillä ei ole. Vertailu on asenteellinen. Ja tähän päästään erilaisella suhdekäyttäytymisellä tai vapaa-ajan vietolla. Ap haluaa olla fiksu, taitava, moraalinen, ja aikuinen. Tämän tunteen hän saa vain näyttämällä muita huonossa valossa. Keino se on sekin. Mutta se ei kerro asioista, joita ap toivoo vertailun hänestä näyttävän. Ja se on syy ja seuraus.

Perusteletko vaihteeksi oman kantasi, jos se on eriävä? Niin voin tarkastella omiani.

Sinulla on jo valmis analyysi minusta, onnitteluni :D  Joku ehkä vielä lisää omansa, saa nähdä. Minä olisin halunnut keskustella itse asiasta. Ap

Tuo kommentoija heijastelee omia asenteitaan ja jotain sellaista mitä ilmeisesti ei halua tai ei pysty kohtaamaan itsessään ap sinuun. Jotkut vain tekevät niin kun aihepiiri on tämä ja ketjun keskustelu saa reaktion aikaan hänessä.

Hän esitti oman norminsa ja normatiivisuutensa minun persoonaani kohdistuvan kritiikin kautta, mikä sinänsä on huvittavaa, kun kritisoidaan muita juuri siitä mitä itse tekee.  Ap

Defenssit taisi mennä päälle. Mutta miksi? Jos ihminen on oikeasti täysin sinut omien itse itselleen kehittämien normiensa ja normatiivisuutensa kanssa joka näyttäisi poikkeavan valtavirrasta niin miksi hän kokee tarvetta hyökätä? Mistä se tarve kumpuaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopa keski-ikäiset ovat siinä mielessä lapsellsia, että laittavat rajoja muille. 

Rajattomuus on lapsenomaista. Terveiden, selkeiden ja kommunikoitujen rajojen asettaminen kertoo kypsästä, itsenäistyneesta ja henkisesti tasapainoisesta aikuisesta.

On rajattomuutta asettaa muille rajoja, koska sillä haetaan niitä omia rajoja joita ei omata omasta takaa. Mitä selkeämmät omat, henkilökohtaiset rajat ovat, sitä vähemmän kokee tarvetta kontrolloida muiden elämää tai ajatuksia. Siinä ei ole ristiriitaa tai uhkaa, jota tarvitsee hallita.

Katsotko siis että rajoista ei koskaan tarvitse puhua? Eikö kuitenkin konmunikaatio näistä ole vain hyvä asia?

On eri asia sanoa, että tässä ovat minun rajani, kuin olettaa tai vaatia että muilla on oltava samat rajat, samassa kohtaa tai samojen asioiden suhteen. Voi katsoa, etteivät muut ylitä asettamiasi rajoja suhteessa sinuun, muttei voi vaatia, että muut rajaavat asiat tavallasi muissakin yhteyksissä, jotka eivät suoraan sinuun liity.

Jos kaikki ajattelisivat samoin, ei omia rajoja tarvitsisi miettiä. Ei tarvitsisi pohtia, onko jollain enemmän tilaa tai vihreämpi palsta. Se on kai se viehätys, arvo- ja tunnesosialismin takana.

Samaa mieltä. Paitsi tuota viimeistä lausetta en ymmärtänyt? Ap

Sosialismi= kaikki pyritään jakamaan samoin ja tasaisesti, tätä säädellään koska vähemmän yllättäen ihmisten tarpeet ja halut vaihtelevat yksilöittäin. Samaa kaikille, saman verran. Ja tästä joku muu päättää. Samat jaetut arvot, ei tunneristiriitoja, ei yksilöllisyyttä. Ei epävarmuutta.

Eli tasajako on tavallaan turvattoman ihmisen ratkaisu, joka ei kestä sitä, että selkeitä raameja ei ole, vaan jokaisen on itsensä työstettävä oma elämä ja vastattava siitä. Vanhemman roolissa voi tosiaan olla jokin ideologiakin, missä rajat sanotaan ääneen ja niitä pakotetaan muillekin yhteiseen hyvään vedoten. Esimerkkinä vaikkapa sosialismi, uskonnollisuus tai erilaiset vähemmistöideologiat tai utopiat. Ap

Juuri tätä hain takaa. Sama koskee muitakin yhteiskunnan arvoja, kuten ketjun aihettakin. Onko neutraalia tai hankalaa, että muut elävät eri tavoin kuin itse, vaikka tämä ei itseen konkreettisesti vaikuttaisi? Kuinka pitää elää ja tätä normia tuodaan myös mielipide-eroissa esille. Jopa oikeana tai vääränä, aatteena.

Ei se välttämättä ole kumpaakaan, neutraalia tai hankalaa, vaan vaikkapa vain havainto, josta itse kullakin on omat mielipiteensä sen mukaan millainen itse on.

Tässä tullaan jälleen siihen jo käsiteltyyn asiaan eli siihen, että pelkästään oman mielipiteen tai ajatuksen esille tuominen koetaan tuomiona, vähättelynä, normin asettamisena jne. Kun taas itse näen sen ihan arkisena ja tavanomaisena, että omat elämänvalinnat tai asiat voivat herättää muissa mitä erilaisempia reaktioita ja mielipiteitä. En näe sitä henkilökohtaisena tuomiona tai muutenkaan negatiivisena niin kuin sinä tunnut näkevän? Ap

No kyllä aloitustekstistä vähättelevät vibat tulivat, vaikken itse edusta mitään siinä kuvattua ilmiötä. Valitettavasti näen sen sanoman tarkoitusperien läpi aivan selkeästi.

Mikä on sun mielestä viittaamasi sanoman tarkoitusperät?

Hetkellinen ylemmyydentunto ja sitä palveleva raaka yleistäminen. Siinä meni niin teinit, miehet kuin naisetkin. Ja sitten puhutaan yleisestä ilmiöstä tuoden esille rivien välistä tämän edustavan mahdollisesti tulevaisuuden uhkaavaa kehityssuuntaa. Sana normaali toistuu 3 kertaa, eikä kyse ole oletetuista/ toivotuista normeista? Voi olla täysin tiedostamatonta ja arvelen ajattelun muuttuneen jo tämän ketjun myötä. Toki voisi olla tarkoituksella kärjistävä aloitus, mutta se yleensä myönnetään tehokeinona, joten en tässä usko siihen.

Mielenkiintoista kuitenkin kaikenkaikkiaan, ilmiöitä ilmiöiden sisällä ja samalla vähän käsiteanalyysia :)

Rivien välistä mitä uhkaavaa kehityssuuntaa? Avaatko vähän tarkemmin mitä tarkoitat?

Missä on mielestäsi ylemmyydentuntoa ja raakaa yleistämistä?

Sana normaali. Mikä tässä sanassa on ongelmallista?

Monta viittausta tämän ilmiön (lapsellisuus?) lisääntymiseen yhteiskunnassa. Ongelmallinen, ei toivottava trendi. Mutta mitä muuta siihen sisältyy? Onko ennen eletty ideaalissa? Ovatko arvot muuttumassa, näkyykö se nyt eri tavoin, vai onko aina ollut niin? Viitataan johonkin abstraktiin, nimettömään uhkaan erilaisten arvojen ja valintojen kohdalla. Käytetään myös propagandan keinona.

Yleistämisestä kertoivat mitä - ilmeisesti tietynlaiset - miehet, naiset ja teinit tekevät. Normaali teini tajuaa, ettei noin eletä, joten normaali aikuinen sitten tietää sen. Miehillä tämä lapsellisuus ilmenee tietyllä tavalla, naisilla tietyllä tavalla. Kyseessä on ilmiö, josta ap on muka perillä, vaikka kertoo ettei itse tunne kuin yhden kuvittelemansa esimerkin tästä yleistetystä joukosta. Tuntuu ohuehkolta havainto-otannalta joka melkein pakosti perustuu vain ennakkoluuloihin joitakin erilaisia valintoja kohtaan. Sitten kyseessä onkin jo ilmiö.

Normaali -termi ei sinänsä ole ongelmallinen. Se voi muuttua ongelmalliseksi jos sitä vastaan on epänormaali, muka, vaikka puhutaan siis normaalista vaihtelusta ihmisten elämässä. Halutaan siis leimata.

Tämä kaikkihan on hirveän normaalia ihmisille, subjektiivisuus ja itseltäkin piilossa olevat asenteet ja niiden vaikutus tulkintaan. Kuitenkaan se ei ole enää normi, vaan normit alkavat suosia monimuotoisuutta, vapautta ja yksilöllisyyttä. Normaali ei tarkoita, että se olisi hyvä, oikein tai toivottavaa. Se on neutraali enemmistö ja normitkin muuttuvat, jolloin entisestä normista voi tulla epänormaalia ja silti joku jankkaa että se entinen on se normaali tila.

Eli asenteita, asenteita, niistä oli aloitus tehty. No, nyt ne on myös tehty näkyviksi.

Mistä normeista ja asenteista puhut? Mitkä normit ovat muuttumassa?

Mistä asenteista aloitus oli tehty?

Mistä ilmiöstä puhut? Tarkennatko hieman?

On vaikea saada kiinni kun kommenttisi ei yksilöi niitä asioita mitä haluat sanoa?

Normi on mitä ap kokee edustavansa. Kypsää aikuisuutta, minkä hän määrittää itsensä kautta. Asenne on tuomitseminen tai vähättely eri tavoin eläviä kohtaan. Ilmenee heidän laittamisena lapsen, ei täysvaltaisen ihmisen, asemaan. Heillä on vähemmän tietoa, he hakevat asioita joita eivät voi saada, esimerkiksi. Heiltä puuttuu asioita = vähempi. Aplla on jotain mitä heillä ei ole. Vertailu on asenteellinen. Ja tähän päästään erilaisella suhdekäyttäytymisellä tai vapaa-ajan vietolla. Ap haluaa olla fiksu, taitava, moraalinen, ja aikuinen. Tämän tunteen hän saa vain näyttämällä muita huonossa valossa. Keino se on sekin. Mutta se ei kerro asioista, joita ap toivoo vertailun hänestä näyttävän. Ja se on syy ja seuraus.

Perusteletko vaihteeksi oman kantasi, jos se on eriävä? Niin voin tarkastella omiani.

Sinulla on jo valmis analyysi minusta, onnitteluni :D  Joku ehkä vielä lisää omansa, saa nähdä. Minä olisin halunnut keskustella itse asiasta. Ap

Tuo kommentoija heijastelee omia asenteitaan ja jotain sellaista mitä ilmeisesti ei halua tai ei pysty kohtaamaan itsessään ap sinuun. Jotkut vain tekevät niin kun aihepiiri on tämä ja ketjun keskustelu saa reaktion aikaan hänessä.

Hän esitti oman norminsa ja normatiivisuutensa minun persoonaani kohdistuvan kritiikin kautta, mikä sinänsä on huvittavaa, kun kritisoidaan muita juuri siitä mitä itse tekee.  Ap

Se olisi se perinteinen sudenkuoppa :D Anteeksi. Osaatko kertoa, mitä se omista ajatuksistani kertoo? Vähän apuja voisin ottaa asiassa.

En osaa. Ajattelin tuosta itse aiheesta keskustella, jos vielä tulee kommentteja.

Eikä tarvitse pyytää anteeksi, tuolla aiemmin ketjussa oli jo puhetta siitä miten keskustelun yksi normaali piirre on siinä olevien ihmisten tai asioiden muodostuminen peiliksi omalle itselle tai omille asioille. Joka kerta kun tekee aloituksen tai ilmaisee mielipiteensä tosielämässäkin, voi saada kaupan päälle analyysin omasta itsestä. Ne tavallaan kuuluvat asiaan ja ovat myös ihan mielenkiintoisia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopa keski-ikäiset ovat siinä mielessä lapsellsia, että laittavat rajoja muille. 

Rajattomuus on lapsenomaista. Terveiden, selkeiden ja kommunikoitujen rajojen asettaminen kertoo kypsästä, itsenäistyneesta ja henkisesti tasapainoisesta aikuisesta.

On rajattomuutta asettaa muille rajoja, koska sillä haetaan niitä omia rajoja joita ei omata omasta takaa. Mitä selkeämmät omat, henkilökohtaiset rajat ovat, sitä vähemmän kokee tarvetta kontrolloida muiden elämää tai ajatuksia. Siinä ei ole ristiriitaa tai uhkaa, jota tarvitsee hallita.

Katsotko siis että rajoista ei koskaan tarvitse puhua? Eikö kuitenkin konmunikaatio näistä ole vain hyvä asia?

On eri asia sanoa, että tässä ovat minun rajani, kuin olettaa tai vaatia että muilla on oltava samat rajat, samassa kohtaa tai samojen asioiden suhteen. Voi katsoa, etteivät muut ylitä asettamiasi rajoja suhteessa sinuun, muttei voi vaatia, että muut rajaavat asiat tavallasi muissakin yhteyksissä, jotka eivät suoraan sinuun liity.

Jos kaikki ajattelisivat samoin, ei omia rajoja tarvitsisi miettiä. Ei tarvitsisi pohtia, onko jollain enemmän tilaa tai vihreämpi palsta. Se on kai se viehätys, arvo- ja tunnesosialismin takana.

Samaa mieltä. Paitsi tuota viimeistä lausetta en ymmärtänyt? Ap

Sosialismi= kaikki pyritään jakamaan samoin ja tasaisesti, tätä säädellään koska vähemmän yllättäen ihmisten tarpeet ja halut vaihtelevat yksilöittäin. Samaa kaikille, saman verran. Ja tästä joku muu päättää. Samat jaetut arvot, ei tunneristiriitoja, ei yksilöllisyyttä. Ei epävarmuutta.

Eli tasajako on tavallaan turvattoman ihmisen ratkaisu, joka ei kestä sitä, että selkeitä raameja ei ole, vaan jokaisen on itsensä työstettävä oma elämä ja vastattava siitä. Vanhemman roolissa voi tosiaan olla jokin ideologiakin, missä rajat sanotaan ääneen ja niitä pakotetaan muillekin yhteiseen hyvään vedoten. Esimerkkinä vaikkapa sosialismi, uskonnollisuus tai erilaiset vähemmistöideologiat tai utopiat. Ap

Juuri tätä hain takaa. Sama koskee muitakin yhteiskunnan arvoja, kuten ketjun aihettakin. Onko neutraalia tai hankalaa, että muut elävät eri tavoin kuin itse, vaikka tämä ei itseen konkreettisesti vaikuttaisi? Kuinka pitää elää ja tätä normia tuodaan myös mielipide-eroissa esille. Jopa oikeana tai vääränä, aatteena.

Ei se välttämättä ole kumpaakaan, neutraalia tai hankalaa, vaan vaikkapa vain havainto, josta itse kullakin on omat mielipiteensä sen mukaan millainen itse on.

Tässä tullaan jälleen siihen jo käsiteltyyn asiaan eli siihen, että pelkästään oman mielipiteen tai ajatuksen esille tuominen koetaan tuomiona, vähättelynä, normin asettamisena jne. Kun taas itse näen sen ihan arkisena ja tavanomaisena, että omat elämänvalinnat tai asiat voivat herättää muissa mitä erilaisempia reaktioita ja mielipiteitä. En näe sitä henkilökohtaisena tuomiona tai muutenkaan negatiivisena niin kuin sinä tunnut näkevän? Ap

No kyllä aloitustekstistä vähättelevät vibat tulivat, vaikken itse edusta mitään siinä kuvattua ilmiötä. Valitettavasti näen sen sanoman tarkoitusperien läpi aivan selkeästi.

Mikä on sun mielestä viittaamasi sanoman tarkoitusperät?

Hetkellinen ylemmyydentunto ja sitä palveleva raaka yleistäminen. Siinä meni niin teinit, miehet kuin naisetkin. Ja sitten puhutaan yleisestä ilmiöstä tuoden esille rivien välistä tämän edustavan mahdollisesti tulevaisuuden uhkaavaa kehityssuuntaa. Sana normaali toistuu 3 kertaa, eikä kyse ole oletetuista/ toivotuista normeista? Voi olla täysin tiedostamatonta ja arvelen ajattelun muuttuneen jo tämän ketjun myötä. Toki voisi olla tarkoituksella kärjistävä aloitus, mutta se yleensä myönnetään tehokeinona, joten en tässä usko siihen.

Mielenkiintoista kuitenkin kaikenkaikkiaan, ilmiöitä ilmiöiden sisällä ja samalla vähän käsiteanalyysia :)

Rivien välistä mitä uhkaavaa kehityssuuntaa? Avaatko vähän tarkemmin mitä tarkoitat?

Missä on mielestäsi ylemmyydentuntoa ja raakaa yleistämistä?

Sana normaali. Mikä tässä sanassa on ongelmallista?

Monta viittausta tämän ilmiön (lapsellisuus?) lisääntymiseen yhteiskunnassa. Ongelmallinen, ei toivottava trendi. Mutta mitä muuta siihen sisältyy? Onko ennen eletty ideaalissa? Ovatko arvot muuttumassa, näkyykö se nyt eri tavoin, vai onko aina ollut niin? Viitataan johonkin abstraktiin, nimettömään uhkaan erilaisten arvojen ja valintojen kohdalla. Käytetään myös propagandan keinona.

Yleistämisestä kertoivat mitä - ilmeisesti tietynlaiset - miehet, naiset ja teinit tekevät. Normaali teini tajuaa, ettei noin eletä, joten normaali aikuinen sitten tietää sen. Miehillä tämä lapsellisuus ilmenee tietyllä tavalla, naisilla tietyllä tavalla. Kyseessä on ilmiö, josta ap on muka perillä, vaikka kertoo ettei itse tunne kuin yhden kuvittelemansa esimerkin tästä yleistetystä joukosta. Tuntuu ohuehkolta havainto-otannalta joka melkein pakosti perustuu vain ennakkoluuloihin joitakin erilaisia valintoja kohtaan. Sitten kyseessä onkin jo ilmiö.

Normaali -termi ei sinänsä ole ongelmallinen. Se voi muuttua ongelmalliseksi jos sitä vastaan on epänormaali, muka, vaikka puhutaan siis normaalista vaihtelusta ihmisten elämässä. Halutaan siis leimata.

Tämä kaikkihan on hirveän normaalia ihmisille, subjektiivisuus ja itseltäkin piilossa olevat asenteet ja niiden vaikutus tulkintaan. Kuitenkaan se ei ole enää normi, vaan normit alkavat suosia monimuotoisuutta, vapautta ja yksilöllisyyttä. Normaali ei tarkoita, että se olisi hyvä, oikein tai toivottavaa. Se on neutraali enemmistö ja normitkin muuttuvat, jolloin entisestä normista voi tulla epänormaalia ja silti joku jankkaa että se entinen on se normaali tila.

Eli asenteita, asenteita, niistä oli aloitus tehty. No, nyt ne on myös tehty näkyviksi.

Mistä normeista ja asenteista puhut? Mitkä normit ovat muuttumassa?

Mistä asenteista aloitus oli tehty?

Mistä ilmiöstä puhut? Tarkennatko hieman?

On vaikea saada kiinni kun kommenttisi ei yksilöi niitä asioita mitä haluat sanoa?

Normi on mitä ap kokee edustavansa. Kypsää aikuisuutta, minkä hän määrittää itsensä kautta. Asenne on tuomitseminen tai vähättely eri tavoin eläviä kohtaan. Ilmenee heidän laittamisena lapsen, ei täysvaltaisen ihmisen, asemaan. Heillä on vähemmän tietoa, he hakevat asioita joita eivät voi saada, esimerkiksi. Heiltä puuttuu asioita = vähempi. Aplla on jotain mitä heillä ei ole. Vertailu on asenteellinen. Ja tähän päästään erilaisella suhdekäyttäytymisellä tai vapaa-ajan vietolla. Ap haluaa olla fiksu, taitava, moraalinen, ja aikuinen. Tämän tunteen hän saa vain näyttämällä muita huonossa valossa. Keino se on sekin. Mutta se ei kerro asioista, joita ap toivoo vertailun hänestä näyttävän. Ja se on syy ja seuraus.

Perusteletko vaihteeksi oman kantasi, jos se on eriävä? Niin voin tarkastella omiani.

Sinulla on jo valmis analyysi minusta, onnitteluni :D  Joku ehkä vielä lisää omansa, saa nähdä. Minä olisin halunnut keskustella itse asiasta. Ap

Tuo kommentoija heijastelee omia asenteitaan ja jotain sellaista mitä ilmeisesti ei halua tai ei pysty kohtaamaan itsessään ap sinuun. Jotkut vain tekevät niin kun aihepiiri on tämä ja ketjun keskustelu saa reaktion aikaan hänessä.

Hän esitti oman norminsa ja normatiivisuutensa minun persoonaani kohdistuvan kritiikin kautta, mikä sinänsä on huvittavaa, kun kritisoidaan muita juuri siitä mitä itse tekee.  Ap

Defenssit taisi mennä päälle. Mutta miksi? Jos ihminen on oikeasti täysin sinut omien itse itselleen kehittämien normiensa ja normatiivisuutensa kanssa joka näyttäisi poikkeavan valtavirrasta niin miksi hän kokee tarvetta hyökätä? Mistä se tarve kumpuaa?

En osaa sanoa. Tarve hyökätä voi kummuta vaikkapa siitä, että kokee jonkin itselle tärkeän arvon olevan uhattuna. Kun käsiteltävänä on sellainen adjektiivi, mihin liitetään paljon myönteistä asiasisältöä kuten spontaaniutta ja iloa, niin se on ihan ymmärrettävää.

Adjektiiveille annettu sisältö näyttää olevan keskeistä kritiikissä jota aloitukseni on saanut eli se poikkeaa siitä sisällöstä minkä itse lapsellisuuteen tässä yhteydessä liitän. Sama tapahtunee aina kun kyse on adjektiiveistä. Kaunis, ruma, lapsellinen - aikuinen puolestaan on subjekti, jossa on paljon adjektiivisia, kuvailevia määreitä. Ap