Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu aikuisen ihmisen lapsellisuus?
13.01.2023 |
Tällä palstalla tapaa usein sellaista eli kuvataan omaa elämää tai elämän ihannetta, joka kuulostaa samalta kuin normaalilla teini-ikäisellä?
Miesten kohdalla haaveillaan irtoseksistä ja kavereiden kanssa ryypäämisestä ja hengaamisesta, naisten kohdalla murehditaan jotain aivan sekopäisiä romansseja, joissa jokaiselle ulkopuoliselle on selvää, että mies vain hakee helppoa seksiä. Normaalisti nainen mielestäni käsittää jo teini-iässä, ettei tuollaisiin kannata aikaansa tuhlata.
Lasten kannalta on ongelmallista, jos aikuinen on kuin teini, mutta kaipa se niin on, että tuo jatkuu sukupolvesta toiseen. Pidetään normaalina elämäntapaa, joka on kuin teinin elämäntapa, odotetaan viikonloppua ja bailaamista. Yhden tällaisen aikuisen tunnen työelämästä, ikää yli 50, monessa avioliitossa ollut. Mutta en ollut käsittänyt, että se on jopa melko yleistä?
Kommentit (258)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopa keski-ikäiset ovat siinä mielessä lapsellsia, että laittavat rajoja muille.
Rajattomuus on lapsenomaista. Terveiden, selkeiden ja kommunikoitujen rajojen asettaminen kertoo kypsästä, itsenäistyneesta ja henkisesti tasapainoisesta aikuisesta.
On rajattomuutta asettaa muille rajoja, koska sillä haetaan niitä omia rajoja joita ei omata omasta takaa. Mitä selkeämmät omat, henkilökohtaiset rajat ovat, sitä vähemmän kokee tarvetta kontrolloida muiden elämää tai ajatuksia. Siinä ei ole ristiriitaa tai uhkaa, jota tarvitsee hallita.
Katsotko siis että rajoista ei koskaan tarvitse puhua? Eikö kuitenkin konmunikaatio näistä ole vain hyvä asia?
On eri asia sanoa, että tässä ovat minun rajani, kuin olettaa tai vaatia että muilla on oltava samat rajat, samassa kohtaa tai samojen asioiden suhteen. Voi katsoa, etteivät muut ylitä asettamiasi rajoja suhteessa sinuun, muttei voi vaatia, että muut rajaavat asiat tavallasi muissakin yhteyksissä, jotka eivät suoraan sinuun liity.
Jos kaikki ajattelisivat samoin, ei omia rajoja tarvitsisi miettiä. Ei tarvitsisi pohtia, onko jollain enemmän tilaa tai vihreämpi palsta. Se on kai se viehätys, arvo- ja tunnesosialismin takana.
Samaa mieltä. Paitsi tuota viimeistä lausetta en ymmärtänyt? Ap
Sosialismi= kaikki pyritään jakamaan samoin ja tasaisesti, tätä säädellään koska vähemmän yllättäen ihmisten tarpeet ja halut vaihtelevat yksilöittäin. Samaa kaikille, saman verran. Ja tästä joku muu päättää. Samat jaetut arvot, ei tunneristiriitoja, ei yksilöllisyyttä. Ei epävarmuutta.
Eli tasajako on tavallaan turvattoman ihmisen ratkaisu, joka ei kestä sitä, että selkeitä raameja ei ole, vaan jokaisen on itsensä työstettävä oma elämä ja vastattava siitä. Vanhemman roolissa voi tosiaan olla jokin ideologiakin, missä rajat sanotaan ääneen ja niitä pakotetaan muillekin yhteiseen hyvään vedoten. Esimerkkinä vaikkapa sosialismi, uskonnollisuus tai erilaiset vähemmistöideologiat tai utopiat. Ap
Juuri tätä hain takaa. Sama koskee muitakin yhteiskunnan arvoja, kuten ketjun aihettakin. Onko neutraalia tai hankalaa, että muut elävät eri tavoin kuin itse, vaikka tämä ei itseen konkreettisesti vaikuttaisi? Kuinka pitää elää ja tätä normia tuodaan myös mielipide-eroissa esille. Jopa oikeana tai vääränä, aatteena.
Ei se välttämättä ole kumpaakaan, neutraalia tai hankalaa, vaan vaikkapa vain havainto, josta itse kullakin on omat mielipiteensä sen mukaan millainen itse on.
Tässä tullaan jälleen siihen jo käsiteltyyn asiaan eli siihen, että pelkästään oman mielipiteen tai ajatuksen esille tuominen koetaan tuomiona, vähättelynä, normin asettamisena jne. Kun taas itse näen sen ihan arkisena ja tavanomaisena, että omat elämänvalinnat tai asiat voivat herättää muissa mitä erilaisempia reaktioita ja mielipiteitä. En näe sitä henkilökohtaisena tuomiona tai muutenkaan negatiivisena niin kuin sinä tunnut näkevän? Ap
No kyllä aloitustekstistä vähättelevät vibat tulivat, vaikken itse edusta mitään siinä kuvattua ilmiötä. Valitettavasti näen sen sanoman tarkoitusperien läpi aivan selkeästi.
Mikä on sun mielestä viittaamasi sanoman tarkoitusperät?
Hetkellinen ylemmyydentunto ja sitä palveleva raaka yleistäminen. Siinä meni niin teinit, miehet kuin naisetkin. Ja sitten puhutaan yleisestä ilmiöstä tuoden esille rivien välistä tämän edustavan mahdollisesti tulevaisuuden uhkaavaa kehityssuuntaa. Sana normaali toistuu 3 kertaa, eikä kyse ole oletetuista/ toivotuista normeista? Voi olla täysin tiedostamatonta ja arvelen ajattelun muuttuneen jo tämän ketjun myötä. Toki voisi olla tarkoituksella kärjistävä aloitus, mutta se yleensä myönnetään tehokeinona, joten en tässä usko siihen.
Mielenkiintoista kuitenkin kaikenkaikkiaan, ilmiöitä ilmiöiden sisällä ja samalla vähän käsiteanalyysia :)
Rivien välistä mitä uhkaavaa kehityssuuntaa? Avaatko vähän tarkemmin mitä tarkoitat?
Missä on mielestäsi ylemmyydentuntoa ja raakaa yleistämistä?
Sana normaali. Mikä tässä sanassa on ongelmallista?
Monta viittausta tämän ilmiön (lapsellisuus?) lisääntymiseen yhteiskunnassa. Ongelmallinen, ei toivottava trendi. Mutta mitä muuta siihen sisältyy? Onko ennen eletty ideaalissa? Ovatko arvot muuttumassa, näkyykö se nyt eri tavoin, vai onko aina ollut niin? Viitataan johonkin abstraktiin, nimettömään uhkaan erilaisten arvojen ja valintojen kohdalla. Käytetään myös propagandan keinona.
Yleistämisestä kertoivat mitä - ilmeisesti tietynlaiset - miehet, naiset ja teinit tekevät. Normaali teini tajuaa, ettei noin eletä, joten normaali aikuinen sitten tietää sen. Miehillä tämä lapsellisuus ilmenee tietyllä tavalla, naisilla tietyllä tavalla. Kyseessä on ilmiö, josta ap on muka perillä, vaikka kertoo ettei itse tunne kuin yhden kuvittelemansa esimerkin tästä yleistetystä joukosta. Tuntuu ohuehkolta havainto-otannalta joka melkein pakosti perustuu vain ennakkoluuloihin joitakin erilaisia valintoja kohtaan. Sitten kyseessä onkin jo ilmiö.
Normaali -termi ei sinänsä ole ongelmallinen. Se voi muuttua ongelmalliseksi jos sitä vastaan on epänormaali, muka, vaikka puhutaan siis normaalista vaihtelusta ihmisten elämässä. Halutaan siis leimata.
Tämä kaikkihan on hirveän normaalia ihmisille, subjektiivisuus ja itseltäkin piilossa olevat asenteet ja niiden vaikutus tulkintaan. Kuitenkaan se ei ole enää normi, vaan normit alkavat suosia monimuotoisuutta, vapautta ja yksilöllisyyttä. Normaali ei tarkoita, että se olisi hyvä, oikein tai toivottavaa. Se on neutraali enemmistö ja normitkin muuttuvat, jolloin entisestä normista voi tulla epänormaalia ja silti joku jankkaa että se entinen on se normaali tila.
Eli asenteita, asenteita, niistä oli aloitus tehty. No, nyt ne on myös tehty näkyviksi.
Mistä normeista ja asenteista puhut? Mitkä normit ovat muuttumassa?
Mistä asenteista aloitus oli tehty?
Mistä ilmiöstä puhut? Tarkennatko hieman?
On vaikea saada kiinni kun kommenttisi ei yksilöi niitä asioita mitä haluat sanoa?
Normi on mitä ap kokee edustavansa. Kypsää aikuisuutta, minkä hän määrittää itsensä kautta. Asenne on tuomitseminen tai vähättely eri tavoin eläviä kohtaan. Ilmenee heidän laittamisena lapsen, ei täysvaltaisen ihmisen, asemaan. Heillä on vähemmän tietoa, he hakevat asioita joita eivät voi saada, esimerkiksi. Heiltä puuttuu asioita = vähempi. Aplla on jotain mitä heillä ei ole. Vertailu on asenteellinen. Ja tähän päästään erilaisella suhdekäyttäytymisellä tai vapaa-ajan vietolla. Ap haluaa olla fiksu, taitava, moraalinen, ja aikuinen. Tämän tunteen hän saa vain näyttämällä muita huonossa valossa. Keino se on sekin. Mutta se ei kerro asioista, joita ap toivoo vertailun hänestä näyttävän. Ja se on syy ja seuraus.
Perusteletko vaihteeksi oman kantasi, jos se on eriävä? Niin voin tarkastella omiani.
Sinulla on jo valmis analyysi minusta, onnitteluni :D Joku ehkä vielä lisää omansa, saa nähdä. Minä olisin halunnut keskustella itse asiasta. Ap
Tuo kommentoija heijastelee omia asenteitaan ja jotain sellaista mitä ilmeisesti ei halua tai ei pysty kohtaamaan itsessään ap sinuun. Jotkut vain tekevät niin kun aihepiiri on tämä ja ketjun keskustelu saa reaktion aikaan hänessä.
Hän esitti oman norminsa ja normatiivisuutensa minun persoonaani kohdistuvan kritiikin kautta, mikä sinänsä on huvittavaa, kun kritisoidaan muita juuri siitä mitä itse tekee. Ap
Defenssit taisi mennä päälle. Mutta miksi? Jos ihminen on oikeasti täysin sinut omien itse itselleen kehittämien normiensa ja normatiivisuutensa kanssa joka näyttäisi poikkeavan valtavirrasta niin miksi hän kokee tarvetta hyökätä? Mistä se tarve kumpuaa?
En osaa kokea noita ristiriidassa omien valintojen kanssa, vaan olen nähnyt niin monenlaisia kohtaloita ja elämäntilanteita, että se on muokannut suhtautumista kategorisointiin tai ennakkoluuloihin. Tuntuu, että ne ovat ahtaita monelle, harva niihin suoraan kivutta solahtaa tai tilanne voi muuttua elämä aikana. Että laitetaan muille yksittäinen leima, jota hän omien arvostuksien mukaan edustaa melko yksiuloitteisesti. Olen saanut ja joutunut miettimään näitä paljon. Ehkä on itsellä tehtävää normien ja ennakkoluulojen hyväksymisessä osana yhteiskuntaa ja ne palvelevat asiaansa.
Ehkä ongelma piilee siinä, että ajattelet, että muilla on pahoja kategorioita, normeja ja ennakkoluuloja, mutta sinulla ei niitä ole. Se ei kuitenkaan pidä paikkansa, koska jokaisella (myös sinulla) on oma arvomaailma, oikea ja väärä, mistä normatiivisuus kumpuaa.
Siinä vaiheessa kun toisen arvomaailman, erilaisen kokemusmaailman sijasta nähdään koko ihminen yksiulotteisena, ahtaana ja muulla tavoin tuomittavana ja huonona (kuten näit/näet minut aloituksen pohjalta), toimitaan omien normien ohjaamana normatiivisesti, mutta ei se välttämättä ole huono asia, jos itse asiasta (erilaisista arvomaailmoista) voidaan keskustella. Vrt. erilaiset poliittiset näkemykset. Jos toisenlaista katsantokantaa (vasemmistolainen/porvari/vihreä) vain yksinkertaisesti pidetään ilkeänä, huonona ja rajoittuneena, hän on "pahan henkilöitymä", jolloin ohitetaan mahdollisuus ymmärtää eri tavalla ajattelevien ja kokevien ihmisten todellisuus.
Toisaalta ei ole mikään velvollisuus ymmärtääkään muiden erilaista ajattelu- ja kokemusmaailmaa. Kun ne ovat liian erilaiset, ne vain ohitetaan arkisesti. Harvalla on ystäväpiirissä vastakkaista poliittista kantaa edustava ihminen tai ihminen, jonka elämäntapa koetaan liian vieraana (kuten lapsellisena kokemani ihminen) ja sitä kautta rasittavana. Se ei kuitenkaan tarkoita, että mukana olisi tuomitsemista tai edes ärsyyntymistä.
Etäisyyden ottaminen suojaa ärtymiseltä, kun ei tarvitse väkisin suvaita päivittäin jotakin sellaista, mitä kohtaan on allerginen. Sukuskismatkin johtuvat usein siitä, että on "pakko" jaksaa sukulaisia (jotka ovat liian erilaisia omaan kokemus- tai arvomaailmaan nähden) ja joista ei oikeastaan pidä eli heidän kanssaan ollaan liian paljon tekemisissä. Sama pätee työkavereihin. Kauempaa heidät vain panee merkille ilman sen kummempia reaktioita, "ai jaa, tuo on tuollainen" -tyyppisesti, "pysyn erossa":
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopa keski-ikäiset ovat siinä mielessä lapsellsia, että laittavat rajoja muille.
Rajattomuus on lapsenomaista. Terveiden, selkeiden ja kommunikoitujen rajojen asettaminen kertoo kypsästä, itsenäistyneesta ja henkisesti tasapainoisesta aikuisesta.
On rajattomuutta asettaa muille rajoja, koska sillä haetaan niitä omia rajoja joita ei omata omasta takaa. Mitä selkeämmät omat, henkilökohtaiset rajat ovat, sitä vähemmän kokee tarvetta kontrolloida muiden elämää tai ajatuksia. Siinä ei ole ristiriitaa tai uhkaa, jota tarvitsee hallita.
Katsotko siis että rajoista ei koskaan tarvitse puhua? Eikö kuitenkin konmunikaatio näistä ole vain hyvä asia?
On eri asia sanoa, että tässä ovat minun rajani, kuin olettaa tai vaatia että muilla on oltava samat rajat, samassa kohtaa tai samojen asioiden suhteen. Voi katsoa, etteivät muut ylitä asettamiasi rajoja suhteessa sinuun, muttei voi vaatia, että muut rajaavat asiat tavallasi muissakin yhteyksissä, jotka eivät suoraan sinuun liity.
Jos kaikki ajattelisivat samoin, ei omia rajoja tarvitsisi miettiä. Ei tarvitsisi pohtia, onko jollain enemmän tilaa tai vihreämpi palsta. Se on kai se viehätys, arvo- ja tunnesosialismin takana.
Samaa mieltä. Paitsi tuota viimeistä lausetta en ymmärtänyt? Ap
Sosialismi= kaikki pyritään jakamaan samoin ja tasaisesti, tätä säädellään koska vähemmän yllättäen ihmisten tarpeet ja halut vaihtelevat yksilöittäin. Samaa kaikille, saman verran. Ja tästä joku muu päättää. Samat jaetut arvot, ei tunneristiriitoja, ei yksilöllisyyttä. Ei epävarmuutta.
Eli tasajako on tavallaan turvattoman ihmisen ratkaisu, joka ei kestä sitä, että selkeitä raameja ei ole, vaan jokaisen on itsensä työstettävä oma elämä ja vastattava siitä. Vanhemman roolissa voi tosiaan olla jokin ideologiakin, missä rajat sanotaan ääneen ja niitä pakotetaan muillekin yhteiseen hyvään vedoten. Esimerkkinä vaikkapa sosialismi, uskonnollisuus tai erilaiset vähemmistöideologiat tai utopiat. Ap
Juuri tätä hain takaa. Sama koskee muitakin yhteiskunnan arvoja, kuten ketjun aihettakin. Onko neutraalia tai hankalaa, että muut elävät eri tavoin kuin itse, vaikka tämä ei itseen konkreettisesti vaikuttaisi? Kuinka pitää elää ja tätä normia tuodaan myös mielipide-eroissa esille. Jopa oikeana tai vääränä, aatteena.
Ei se välttämättä ole kumpaakaan, neutraalia tai hankalaa, vaan vaikkapa vain havainto, josta itse kullakin on omat mielipiteensä sen mukaan millainen itse on.
Tässä tullaan jälleen siihen jo käsiteltyyn asiaan eli siihen, että pelkästään oman mielipiteen tai ajatuksen esille tuominen koetaan tuomiona, vähättelynä, normin asettamisena jne. Kun taas itse näen sen ihan arkisena ja tavanomaisena, että omat elämänvalinnat tai asiat voivat herättää muissa mitä erilaisempia reaktioita ja mielipiteitä. En näe sitä henkilökohtaisena tuomiona tai muutenkaan negatiivisena niin kuin sinä tunnut näkevän? Ap
No kyllä aloitustekstistä vähättelevät vibat tulivat, vaikken itse edusta mitään siinä kuvattua ilmiötä. Valitettavasti näen sen sanoman tarkoitusperien läpi aivan selkeästi.
Mikä on sun mielestä viittaamasi sanoman tarkoitusperät?
Hetkellinen ylemmyydentunto ja sitä palveleva raaka yleistäminen. Siinä meni niin teinit, miehet kuin naisetkin. Ja sitten puhutaan yleisestä ilmiöstä tuoden esille rivien välistä tämän edustavan mahdollisesti tulevaisuuden uhkaavaa kehityssuuntaa. Sana normaali toistuu 3 kertaa, eikä kyse ole oletetuista/ toivotuista normeista? Voi olla täysin tiedostamatonta ja arvelen ajattelun muuttuneen jo tämän ketjun myötä. Toki voisi olla tarkoituksella kärjistävä aloitus, mutta se yleensä myönnetään tehokeinona, joten en tässä usko siihen.
Mielenkiintoista kuitenkin kaikenkaikkiaan, ilmiöitä ilmiöiden sisällä ja samalla vähän käsiteanalyysia :)
Rivien välistä mitä uhkaavaa kehityssuuntaa? Avaatko vähän tarkemmin mitä tarkoitat?
Missä on mielestäsi ylemmyydentuntoa ja raakaa yleistämistä?
Sana normaali. Mikä tässä sanassa on ongelmallista?
Monta viittausta tämän ilmiön (lapsellisuus?) lisääntymiseen yhteiskunnassa. Ongelmallinen, ei toivottava trendi. Mutta mitä muuta siihen sisältyy? Onko ennen eletty ideaalissa? Ovatko arvot muuttumassa, näkyykö se nyt eri tavoin, vai onko aina ollut niin? Viitataan johonkin abstraktiin, nimettömään uhkaan erilaisten arvojen ja valintojen kohdalla. Käytetään myös propagandan keinona.
Yleistämisestä kertoivat mitä - ilmeisesti tietynlaiset - miehet, naiset ja teinit tekevät. Normaali teini tajuaa, ettei noin eletä, joten normaali aikuinen sitten tietää sen. Miehillä tämä lapsellisuus ilmenee tietyllä tavalla, naisilla tietyllä tavalla. Kyseessä on ilmiö, josta ap on muka perillä, vaikka kertoo ettei itse tunne kuin yhden kuvittelemansa esimerkin tästä yleistetystä joukosta. Tuntuu ohuehkolta havainto-otannalta joka melkein pakosti perustuu vain ennakkoluuloihin joitakin erilaisia valintoja kohtaan. Sitten kyseessä onkin jo ilmiö.
Normaali -termi ei sinänsä ole ongelmallinen. Se voi muuttua ongelmalliseksi jos sitä vastaan on epänormaali, muka, vaikka puhutaan siis normaalista vaihtelusta ihmisten elämässä. Halutaan siis leimata.
Tämä kaikkihan on hirveän normaalia ihmisille, subjektiivisuus ja itseltäkin piilossa olevat asenteet ja niiden vaikutus tulkintaan. Kuitenkaan se ei ole enää normi, vaan normit alkavat suosia monimuotoisuutta, vapautta ja yksilöllisyyttä. Normaali ei tarkoita, että se olisi hyvä, oikein tai toivottavaa. Se on neutraali enemmistö ja normitkin muuttuvat, jolloin entisestä normista voi tulla epänormaalia ja silti joku jankkaa että se entinen on se normaali tila.
Eli asenteita, asenteita, niistä oli aloitus tehty. No, nyt ne on myös tehty näkyviksi.
Mistä normeista ja asenteista puhut? Mitkä normit ovat muuttumassa?
Mistä asenteista aloitus oli tehty?
Mistä ilmiöstä puhut? Tarkennatko hieman?
On vaikea saada kiinni kun kommenttisi ei yksilöi niitä asioita mitä haluat sanoa?
Normi on mitä ap kokee edustavansa. Kypsää aikuisuutta, minkä hän määrittää itsensä kautta. Asenne on tuomitseminen tai vähättely eri tavoin eläviä kohtaan. Ilmenee heidän laittamisena lapsen, ei täysvaltaisen ihmisen, asemaan. Heillä on vähemmän tietoa, he hakevat asioita joita eivät voi saada, esimerkiksi. Heiltä puuttuu asioita = vähempi. Aplla on jotain mitä heillä ei ole. Vertailu on asenteellinen. Ja tähän päästään erilaisella suhdekäyttäytymisellä tai vapaa-ajan vietolla. Ap haluaa olla fiksu, taitava, moraalinen, ja aikuinen. Tämän tunteen hän saa vain näyttämällä muita huonossa valossa. Keino se on sekin. Mutta se ei kerro asioista, joita ap toivoo vertailun hänestä näyttävän. Ja se on syy ja seuraus.
Perusteletko vaihteeksi oman kantasi, jos se on eriävä? Niin voin tarkastella omiani.
Sinulla on jo valmis analyysi minusta, onnitteluni :D Joku ehkä vielä lisää omansa, saa nähdä. Minä olisin halunnut keskustella itse asiasta. Ap
Tuo kommentoija heijastelee omia asenteitaan ja jotain sellaista mitä ilmeisesti ei halua tai ei pysty kohtaamaan itsessään ap sinuun. Jotkut vain tekevät niin kun aihepiiri on tämä ja ketjun keskustelu saa reaktion aikaan hänessä.
Hän esitti oman norminsa ja normatiivisuutensa minun persoonaani kohdistuvan kritiikin kautta, mikä sinänsä on huvittavaa, kun kritisoidaan muita juuri siitä mitä itse tekee. Ap
Defenssit taisi mennä päälle. Mutta miksi? Jos ihminen on oikeasti täysin sinut omien itse itselleen kehittämien normiensa ja normatiivisuutensa kanssa joka näyttäisi poikkeavan valtavirrasta niin miksi hän kokee tarvetta hyökätä? Mistä se tarve kumpuaa?
En osaa kokea noita ristiriidassa omien valintojen kanssa, vaan olen nähnyt niin monenlaisia kohtaloita ja elämäntilanteita, että se on muokannut suhtautumista kategorisointiin tai ennakkoluuloihin. Tuntuu, että ne ovat ahtaita monelle, harva niihin suoraan kivutta solahtaa tai tilanne voi muuttua elämä aikana. Että laitetaan muille yksittäinen leima, jota hän omien arvostuksien mukaan edustaa melko yksiuloitteisesti. Olen saanut ja joutunut miettimään näitä paljon. Ehkä on itsellä tehtävää normien ja ennakkoluulojen hyväksymisessä osana yhteiskuntaa ja ne palvelevat asiaansa.
Ehkä ongelma piilee siinä, että ajattelet, että muilla on pahoja kategorioita, normeja ja ennakkoluuloja, mutta sinulla ei niitä ole. Se ei kuitenkaan pidä paikkansa, koska jokaisella (myös sinulla) on oma arvomaailma, oikea ja väärä, mistä normatiivisuus kumpuaa.
Siinä vaiheessa kun toisen arvomaailman, erilaisen kokemusmaailman sijasta nähdään koko ihminen yksiulotteisena, ahtaana ja muulla tavoin tuomittavana ja huonona (kuten näit/näet minut aloituksen pohjalta), toimitaan omien normien ohjaamana normatiivisesti, mutta ei se välttämättä ole huono asia, jos itse asiasta (erilaisista arvomaailmoista) voidaan keskustella. Vrt. erilaiset poliittiset näkemykset. Jos toisenlaista katsantokantaa (vasemmistolainen/porvari/vihreä) vain yksinkertaisesti pidetään ilkeänä, huonona ja rajoittuneena, hän on "pahan henkilöitymä", jolloin ohitetaan mahdollisuus ymmärtää eri tavalla ajattelevien ja kokevien ihmisten todellisuus.
Toisaalta ei ole mikään velvollisuus ymmärtääkään muiden erilaista ajattelu- ja kokemusmaailmaa. Kun ne ovat liian erilaiset, ne vain ohitetaan arkisesti. Harvalla on ystäväpiirissä vastakkaista poliittista kantaa edustava ihminen tai ihminen, jonka elämäntapa koetaan liian vieraana (kuten lapsellisena kokemani ihminen) ja sitä kautta rasittavana. Se ei kuitenkaan tarkoita, että mukana olisi tuomitsemista tai edes ärsyyntymistä.
Etäisyyden ottaminen suojaa ärtymiseltä, kun ei tarvitse väkisin suvaita päivittäin jotakin sellaista, mitä kohtaan on allerginen. Sukuskismatkin johtuvat usein siitä, että on "pakko" jaksaa sukulaisia (jotka ovat liian erilaisia omaan kokemus- tai arvomaailmaan nähden) ja joista ei oikeastaan pidä eli heidän kanssaan ollaan liian paljon tekemisissä. Sama pätee työkavereihin. Kauempaa heidät vain panee merkille ilman sen kummempia reaktioita, "ai jaa, tuo on tuollainen" -tyyppisesti, "pysyn erossa":
Tämän siis kirjoitti Ap.
En ole huomannut ap:n mainitsemaa ilmiötä. En ole huomannut, että kukaan perheellinen täällä haaveilisi irtoseksistä ja alkoholista. Taidamme lukea eri juttuja täältä.
Otsikonkin luulin tarkoittavan ihan muuta. Ajattelin, että lapsellisuus tarkoittaa herkkäuskoisuutta.
Se, että haluaa elää ns. omaa elämäänsä, sen olen ymmärtänyt niin, että haluaa vaikka kirjoittaa runokirjan, mutta elämäntilanteen takia ei nyt ehdi eikä jaksa.
Jopa pääministeri oi käyttäytyä kuin lapsellinen teini
Ehkä he elävät elämänsä, että pääsevät kuoleman jälkeen taivasten valtakuntaan, jos koet heidät lapselliseksi.
"Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?" 2.Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä 3.ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. 4.Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa. 5.Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut ap:n mainitsemaa ilmiötä. En ole huomannut, että kukaan perheellinen täällä haaveilisi irtoseksistä ja alkoholista. Taidamme lukea eri juttuja täältä.
Otsikonkin luulin tarkoittavan ihan muuta. Ajattelin, että lapsellisuus tarkoittaa herkkäuskoisuutta.
Se, että haluaa elää ns. omaa elämäänsä, sen olen ymmärtänyt niin, että haluaa vaikka kirjoittaa runokirjan, mutta elämäntilanteen takia ei nyt ehdi eikä jaksa.
On tuo ap:n kuvaama ilmiö olemassa. Haaveillaan jostain sellaisesta mitä ei ole ja siinä samalla käyttäydytään hyvinkin teini-ikäisen tavalla kerta toisensa jälkeen. Jokainen saa siis tietenkin haaveilla mutta aikuisuus hyvin monelle tarkoittaa vastuun ottamista tekemisistään.
Defenssinä joskus nämä teini-ikäisen tavoin käyttäytyvät puhuvat ahtaista rajoista ja normeista. En näe asiaa noin, olemme hyvin liberaali yhteiskunta. Ehkä se ahtauden kokemus tulee jostain muusta.
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut ap:n mainitsemaa ilmiötä. En ole huomannut, että kukaan perheellinen täällä haaveilisi irtoseksistä ja alkoholista. Taidamme lukea eri juttuja täältä.
Otsikonkin luulin tarkoittavan ihan muuta. Ajattelin, että lapsellisuus tarkoittaa herkkäuskoisuutta.
Se, että haluaa elää ns. omaa elämäänsä, sen olen ymmärtänyt niin, että haluaa vaikka kirjoittaa runokirjan, mutta elämäntilanteen takia ei nyt ehdi eikä jaksa.
Kyllä lapsellisuus aikuisessa minustakin tarkoittaa herkkäuskoisuutta. Toki myös herkkäuskoisuus on adjektiivi, jolle voidaan antaa erilaisia sisältöjä ihmisesta riippuen.
Sikäli keskustelu adjektiiveista tuo esille aika paljon asiaa, kun niille annetut sisällöt ja sen mukaiset reaktiot vaihtelevat niin paljon. Jos adjektiiviin liitetään jokin itselle tärkeä arvo, niin sitä aletaan puolustaa. Näkyy vaikkapa siinä miten ymmärretään komeus tai komeuden puute, jopa keskustelu lyhyistä miehistä tai lihavista naisista herättää tällaista kalabaliikkia sen mukaisesti näkeekö joku lyhyyden tai lihavuuden sitovan itselle tärkeitä arvoja. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuttuuko ihminen oikeastaan koskaan?
Ei muutu enää sen jälkeen, kun persoonallisuus on muodostunut, ja se kai sinetöityy jo jossain teini-iän lopulla.
Jos ihminen haluaa muuttua, niin tahdonvoimalla ja itseään tarkkailemalla voi muuttaa käytöstään (esim. välttää persoonallisuudesta johtuvaa ikävää käytöstä), mutta itse personaallisuus ei muutu.
Minua on aina haukuttu lapselliseksi lapsesta lähtien, joskus hyvinkin ilkeästi ja päin naamaa. Minkäs teet, en yli viisikymppisenä tästä enää muutu. Kai mä sitten olen joku ceepee, whatever. Luulen että johtuu osittain lapsenkasvoisuudestani. Jos sulla on vauvanaama, niin ihmiset olettavat että olet psyykkisesti yhtä naamasi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttuuko ihminen oikeastaan koskaan?
Ei muutu enää sen jälkeen, kun persoonallisuus on muodostunut, ja se kai sinetöityy jo jossain teini-iän lopulla.
Jos ihminen haluaa muuttua, niin tahdonvoimalla ja itseään tarkkailemalla voi muuttaa käytöstään (esim. välttää persoonallisuudesta johtuvaa ikävää käytöstä), mutta itse personaallisuus ei muutu.
Tuo näkyy joskus sillä tavalla että ihminen aikuisena toistaa useasti samoja käytösmallejaan jotka muodostuivat juuri tuossa teini-iän lopulla.
Jos ne käytösmallit ovat sellaisia joita ympärillä oleva yhteiskunta ei pidä lainkaan aikuismaisena niin helposti syntyy tuo täälläkin puhuttu kokemus normien ja rajojen ahtaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttuuko ihminen oikeastaan koskaan?
Ei muutu enää sen jälkeen, kun persoonallisuus on muodostunut, ja se kai sinetöityy jo jossain teini-iän lopulla.
Jos ihminen haluaa muuttua, niin tahdonvoimalla ja itseään tarkkailemalla voi muuttaa käytöstään (esim. välttää persoonallisuudesta johtuvaa ikävää käytöstä), mutta itse personaallisuus ei muutu.
Oi oi, vähänpä tiedät. Ihminen muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut ap:n mainitsemaa ilmiötä. En ole huomannut, että kukaan perheellinen täällä haaveilisi irtoseksistä ja alkoholista. Taidamme lukea eri juttuja täältä.
Otsikonkin luulin tarkoittavan ihan muuta. Ajattelin, että lapsellisuus tarkoittaa herkkäuskoisuutta.
Se, että haluaa elää ns. omaa elämäänsä, sen olen ymmärtänyt niin, että haluaa vaikka kirjoittaa runokirjan, mutta elämäntilanteen takia ei nyt ehdi eikä jaksa.
On tuo ap:n kuvaama ilmiö olemassa. Haaveillaan jostain sellaisesta mitä ei ole ja siinä samalla käyttäydytään hyvinkin teini-ikäisen tavalla kerta toisensa jälkeen. Jokainen saa siis tietenkin haaveilla mutta aikuisuus hyvin monelle tarkoittaa vastuun ottamista tekemisistään.
Defenssinä joskus nämä teini-ikäisen tavoin käyttäytyvät puhuvat ahtaista rajoista ja normeista. En näe asiaa noin, olemme hyvin liberaali yhteiskunta. Ehkä se ahtauden kokemus tulee jostain muusta.
Hyvä esimerkki tuo runokirjan kirjoittaminen siitä miten laaja-alainen jokin adjektiivi (herkkäuskoisuus, lapsellisuus, haaveellisuus) voi olla. Jos joku vaikkapa haaveilee toistuvasti ääneen runokirjan kirjoittamisesta, mutta ei tee asian eteen mitään, niin pidän sitä ehkä vähän höpsönä ja hellyttävänä, mutta en välttämättä ärsyttävänä tai lapsellisena. Mutta jos tuo sama henkilö samanaikaisesti haukkuu julkaistuja runokirjoja, kustantajia ja esittää erilaisia selityksiä sille, miksi ei ole vieläkään kirjoittanut runokirjaa, pidän häntä lapsellisena aikuisena.
Vastuuttomuus omista tekemisistä näyttää olevan laajalti jaettu näkemys siitä mitä lapsellisella aikuisella tarkoitetaan. Teini-iässä on paljon myönteisiä piirteitä, mutta se on ikä, jolla on kehitystehtävä eli se, että opitaan vastaamaan teoistaan, tunteistaan sekä tarkastelemaan asioita muustakin kuin omasta näkökulmasta. Itsekeskeisyys teini-ikäisellä puolestaan palvelee (kehitystehtävän näkökulmasta) sitä, että tutustuu itseensä tavoitteet saavuttaakseen.
Kaikki ikäkaudet ovat läsnä aikuisessa vähintäänkin muistoina, mutta itse näen teini-ikäisen lapsellisuuden aikuisessa jämähtämisenä ja toistamisen pakkona. Jutut ja asenteet ovat kuin teinillä uhoamista myöten. Käytännön esimerkkinä vaikkapa parisuhde, missä mies käyttäytyy vaimoaan kohtaan kuin teini-ikäinen äitiään kohtaan. "Akka nalkuttaa, rajoittaa" jne. Sellaista settiä palstalla on ollut pilvin pimein ja luultavasti päivittäin. Vastaava asenne naisten kohdalla on omituinen sekoitus häpeää, jota peitetään häpeämättömyydella. Kaija K:n biisi kaunis, rietas ja onnellinen kuvastaa hyvin tuota asennetta mitä pidän puberteettisena ja banaalina. Ap
Paasaus on jatkunut näemmä kolmatta vuorokautta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä he elävät elämänsä, että pääsevät kuoleman jälkeen taivasten valtakuntaan, jos koet heidät lapselliseksi.
"Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?" 2.Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä 3.ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. 4.Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa. 5.Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut."
En minä nyt sentään jumalaksi havittele :D
Viitataanko lapsen kaltaisuudella tuossa ihmiseen, joka on viaton siinä mielessä, ettei ymmärrä tekevänsä pahaa vaikkapa omille lapsilleen olemalla lapsellinen. Tuskinpa. Kristinuskossa on paljon paradokseja, kuten tämä lasten kaltaiseksi tulemisen vaatimus, kun sitä seuraa melkoinen superlatiivi. "Ole nöyrä, että olisit suurin."
Näen tämän aloituksen kaikenkaikkiaan hieman arkisemmassa valossa eli ei ole kyse kenenkään taivaspaikasta. Ap
Ap sinäkään et ole aikuismainen. On lapsellista välittää noin paljon muiden ihmisten käytöksestä ja tolkuttaa siitä sivukaupalla jossain mammapalstalla. Lopeta muiden kritisointi ja hanki se ihan oma elämä, jookos.
Vierailija kirjoitti:
Ap sinäkään et ole aikuismainen. On lapsellista välittää noin paljon muiden ihmisten käytöksestä ja tolkuttaa siitä sivukaupalla jossain mammapalstalla. Lopeta muiden kritisointi ja hanki se ihan oma elämä, jookos.
Tuo kommenttisi kertoo ennemmän sinusta kuin ap:sta. Joku tässä ketjussa aiheutti sinulle tarpeen hyökätä ap:n henkilöä vastaan. Mistä tämä sinusta johtuu?
Vierailija kirjoitti:
Ap sinäkään et ole aikuismainen. On lapsellista välittää noin paljon muiden ihmisten käytöksestä ja tolkuttaa siitä sivukaupalla jossain mammapalstalla. Lopeta muiden kritisointi ja hanki se ihan oma elämä, jookos.
AP on luultavasti nainen, joilta tällaista lapsellisuutta voi enemmän odottaa. Kuuluu ihan naisellisiin perusominaisuuksiin. Sen vuoksi jo Raamatussa sanotaan että mies on naisen pää ja määrittelee sen vapauden määrän mikä kullekin naiselle on hyväksi. Yksi nainen ei osaa ottaa vastuuta taloudesta ja sijsi saa vain jokusen lantin talousrahaksi. Toinen nainen on saattanut osoittaa soveliaisuutensa ja sijsi pääsee kodin ulkopuolisiin harrastuksiin kera ukkokullan. Se on ihan naisen itsensä päätettävissä että miten käyttäytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap sinäkään et ole aikuismainen. On lapsellista välittää noin paljon muiden ihmisten käytöksestä ja tolkuttaa siitä sivukaupalla jossain mammapalstalla. Lopeta muiden kritisointi ja hanki se ihan oma elämä, jookos.
AP on luultavasti nainen, joilta tällaista lapsellisuutta voi enemmän odottaa. Kuuluu ihan naisellisiin perusominaisuuksiin. Sen vuoksi jo Raamatussa sanotaan että mies on naisen pää ja määrittelee sen vapauden määrän mikä kullekin naiselle on hyväksi. Yksi nainen ei osaa ottaa vastuuta taloudesta ja sijsi saa vain jokusen lantin talousrahaksi. Toinen nainen on saattanut osoittaa soveliaisuutensa ja sijsi pääsee kodin ulkopuolisiin harrastuksiin kera ukkokullan. Se on ihan naisen itsensä päätettävissä että miten käyttäytyy.
Miksi menet henkilön arvosteluun? Ketjussa on käsitelty lapsellisuutta asiana ja ilmiönä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap sinäkään et ole aikuismainen. On lapsellista välittää noin paljon muiden ihmisten käytöksestä ja tolkuttaa siitä sivukaupalla jossain mammapalstalla. Lopeta muiden kritisointi ja hanki se ihan oma elämä, jookos.
AP on luultavasti nainen, joilta tällaista lapsellisuutta voi enemmän odottaa. Kuuluu ihan naisellisiin perusominaisuuksiin. Sen vuoksi jo Raamatussa sanotaan että mies on naisen pää ja määrittelee sen vapauden määrän mikä kullekin naiselle on hyväksi. Yksi nainen ei osaa ottaa vastuuta taloudesta ja sijsi saa vain jokusen lantin talousrahaksi. Toinen nainen on saattanut osoittaa soveliaisuutensa ja sijsi pääsee kodin ulkopuolisiin harrastuksiin kera ukkokullan. Se on ihan naisen itsensä päätettävissä että miten käyttäytyy.
Miksi menet henkilön arvosteluun? Ketjussa on käsitelty lapsellisuutta asiana ja ilmiönä.
Kompetenssi ei välttämättä riitä siihen, että lapsellisuutta käsiteltäisiin asiana ja ilmiönä.
Mutta nuo peilaukset kuitenkin ovat minusta ihan mielenkiintoisia. Sehän on ikivanha naisiin kohdistuva label, että nainen on tunteellisempi (lapsellisempi) kuin mies eikä hänellä ole aikuisen (=miehen) arvostelukykyä. Käsite aikuinen on peräisin antiikista vapaan miehen määritelmästä alun perin tai ne ovat ensimmäinen tiedetty normitus ihmisen kehitysvaiheista. Orjia ja naisia ne eivät tietenkään koskeneet, orjilta ja naisilta ei siis odotettu samanlaista samanlaista arvostelukykyä kuin vapaalta mieheltä (ihmiseltä). Myös Raamatun sanomiset naisesta pohjautuvat tuohon vanhaan Lähi-idän hierarkkiseen ihmiskuvaan. Ap
En osaa kokea noita ristiriidassa omien valintojen kanssa, vaan olen nähnyt niin monenlaisia kohtaloita ja elämäntilanteita, että se on muokannut suhtautumista kategorisointiin tai ennakkoluuloihin. Tuntuu, että ne ovat ahtaita monelle, harva niihin suoraan kivutta solahtaa tai tilanne voi muuttua elämä aikana. Että laitetaan muille yksittäinen leima, jota hän omien arvostuksien mukaan edustaa melko yksiuloitteisesti. Olen saanut ja joutunut miettimään näitä paljon. Ehkä on itsellä tehtävää normien ja ennakkoluulojen hyväksymisessä osana yhteiskuntaa ja ne palvelevat asiaansa.