Lue keskustelun säännöt.
Mikä on elämäsi suurin virhe jonka olet tehnyt?
13.01.2023 |
Itselläni se että irtisanouduin 48 vuotiaana tyhjän päälle työpaikasta jossa minua kiusattiin ja rankasti. Olisi vaan pitänyt enemmän purra hammasta ja jatkaa.
Nyt on kaikki mennyttä. Työ, rahat, terveys ja kohta mies ja kotikin.
Kommentit (174)
Vierailija kirjoitti:
En voi sanoa suurimmaksi virheeksi edellistä suhdettani, sillä kaikki se väkivalta sai minut löytämään aviomieheni. Ehkä sellaisia asioita katuisi, joihin ei voinut itse vaikuttaa, kuten esimerkiksi koulukiusaamista. Ilman ikäviä kokemuksia voisin olla traumaton, mutta olisinko myös ihmisenä erilainen? Nauttisinko elämästäni enemmän? Siksi en oikein osaa katua mitään. Vaikka olen korkeakoulun keskeyttänyt pitkäaikaistyötön, olen liian tyytyväinen elämääni ehkä juuri kokemusteni takia.
Siksi vastaankin näin pinnallisesti, että suurin virheeni oli ehkä se, kun poistin IRC-gallerian tunnukset tallentamatta kuvia. Niitä olisi kiva katsella näin 15 vuotta myöhemmin.
"Ehkä sellaisia asioita katuisi, joihin ei voinut itse vaikuttaa, kuten esimerkiksi koulukiusaamista."
___
Miten voi jatkua asiaa, jos itse EI OLE voinut vaikuttaa.
Eihän sellaista voi katua.
Katua voi vain sellaisia asioita, joihin VOI VAIKUTTAA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mennyt yliopistoon.
En mennyt lukioon vaan töihin suoraan peruskoulusta. Arvata saattaa kuinka hohdokas työura tuolla tavalla urkeni.. Aikuisiällä on kyllä tullut hankittua amis-tason koulutus kahteenkin kertaan taatusti työllistävälle alalle, mutta eipä niitä töitä sitten ollutkaan.
Koko elämä on mennyt niin päin sitä itteään, etten enää kauaa jaksa kun nyt alkaa jo kroppakin lahoamaan alta. Tulevaisuudessa ei ole mitään odotettavaa, koska lapsetkin jäi tekemättä kun taloudellinen tilanne on aina ollut huono eikä toisaalta sitä sopivaa kumppaniakaan kohdalle osunut. Vääränlaisia vain ja sellaisen kanssa ei yhteistä lasta voinut edes harkita (vaikka taloudellinen tilanne olisi ollutkin parempi).
Olen tuhlannut aikaani ja elämääni olemalla paras kaveri liian monellel, jotka eivät koskaan välittäneet vastata samalla mitalla, ystävyydellä ja luottamuksella. Onneksi hankkiuduin eroon näistä ihmisistä. Eivät tajua vieläkään eikä tarvitsekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raiskauksesta alkunsa saaneen lapsen synnyttäminen.
Se etten vastaavassa tilanteessa muuttanut jonnekin kauas ettei lapsen "isä" olisi saanut tietää raskaudesta. Ja tyhmänä vielä suostuin isyystesteihin ja isyyden tunnustamiseen. Lasta en kadu, mutta minulle ja lapselle olisi parempi jos lapsi olisi virallisesti isätön eikä siittäjä tietäisi lapsesta.
Mies, joka katsoo olevansa lapsen isä, voi lapsen äidin vastustuksesta huolimatta käynnistää isyyden selvittämisen tunnustamalla isyytensä. Lapsen äidillä ei ole oikeutta vastustaa lapsen isän selvittämistä.
https://www.suomi.fi/oppaat/lapsen-saaminen/lapsi-tulossa/vanhemmuuden-…
Nuorimman lapsen teko, ei 40 kymppisenä jaksa samalla lailla kun aiemmin. Lapsi on tietenkin rakas mutta en enää lähtisi uudestaan tähän jos voisin valita. Elämä olis aika paljon helpompaa ilman iltatähteä kun vanhemmat ovat jo teinejä. Mutta elämä on valintoja ja niiden kanssa on elettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea valita sitä suurinta kun ihan kaikki valinnat, tekemiset ja tekemättä jättämiset tuntuu olleen virheitä.
Ehkä se suurin on sitten ollut se jokin, minkä jälkeen tarjolla ei enää edes ollut niitä hyviä ja itselle aidosti sopivia vaihtoehtoja vaan kaikki mahdollisuudet on ollut vain vääriä ja erikokoisia virheitä.
En tajunnut miten ihana kumppani minulle oli tarjolla. Oltiin etäsuhteessa pari vuotta, se oli haastavaa aikaa ja meidän molempien olisi pitänyt osata toimia paremmin, myös minun monilta osin. Sen jälkeen kun hänet menetin niin en vaan ole löytänyt samanlaista yhteyttä ja rakkautta kenenkään kanssa, ja edelleen tänä päivänä tuntuu siltä, että lähtisin heti uudelleen mukaansa, jos vaan tulisi mahdollisuus.
Tämän takia saattaa lapset jäädä myös tekemättä, kun niitä tuossa suhteessa ei mukamas järkisyistä kannattanut vielä alkaa tehdä ja aika alkaa tulla vastaan pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että en lopettanut peruskoulua kesken.
Oltiin juuri muutettu Espooseen, minut laitettiin Tapiolan kouluun. Se oli aivan hullua meininkiä. Joka ikinen päivä joku siellä huusi tai kiljui. Olin se uusi oppilas joka oli ujo ja yritti liikaa mieliskellä ja kestää sitä kaikkea. Minun olisi pitänyt kieltäytyä menemästä siihen Hölmölän ja vaatia oikeutta mennä johonkin toiseen kouluun. Paikalliset siellä ovat vain kovin elitistisiä ja rakastavat reviireitään.
Tästä on kulunut vuosikymmeniä. Onneksi olen voinut suojella omia lapsiani samasta kohtalosta.
Koululaiset osaavat olla sikoja
Vierailija kirjoitti:
Nuorimman lapsen teko, ei 40 kymppisenä jaksa samalla lailla kun aiemmin. Lapsi on tietenkin rakas mutta en enää lähtisi uudestaan tähän jos voisin valita. Elämä olis aika paljon helpompaa ilman iltatähteä kun vanhemmat ovat jo teinejä. Mutta elämä on valintoja ja niiden kanssa on elettävä.
Minun äitini oli 36.
Eivät he jaksaneet. Jo 10 vuotiaana minun piti jättää leikki kesken ja nukuttaa vauva.
13 vuotiaana minun piti päivittäin keksiä jotain tekemistä hänen kanssaan. 14 en voinut edes mummolassa viettää iltapäivää kun piti mennä ulos hänen kanssa tekemään lumiukkoa.
18 vuotiaana pääsin ulos vain joka toinen viikonloppu koska vanhempani halusivat mennä ulos.
Tunnen syyllisyyttä siitä että olin huonokuuloinen teini jolla ei riittänyt kärsivällisyys ja iltatähti olisi tarvinnut aikuisen jolla on enemmän kärsivällisyyttä
En tiedä miten vanhempani olivat niin sokeita ja itsekkäitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksiantaminen ja uusien mahdollisuuksien antaminen minulle itselleni epäsuotuisin perustein. Tukeutuminen vääriin epäpuhtaisiin ihmisiin kuunnellen heidän kultaisia sanoja vaikka todellisuus oli selkeästi muuta. Yksin olisin pysynyt pystyssä. No, siihen mut oli kasvatettu. Manipuloitu "tarvitsemaan".
Vierailija kirjoitti:
Anteeksiantaminen ja uusien mahdollisuuksien antaminen minulle itselleni epäsuotuisin perustein. Tukeutuminen vääriin epäpuhtaisiin ihmisiin kuunnellen heidän kultaisia sanoja vaikka todellisuus oli selkeästi muuta. Yksin olisin pysynyt pystyssä. No, siihen mut oli kasvatettu. Manipuloitu "tarvitsemaan".
Lopeta valheet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tullut,halusi lapsia niin kertoi vasta kun haluamansa lapsiluku oli saavutettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksiantaminen ja uusien mahdollisuuksien antaminen minulle itselleni epäsuotuisin perustein. Tukeutuminen vääriin epäpuhtaisiin ihmisiin kuunnellen heidän kultaisia sanoja vaikka todellisuus oli selkeästi muuta. Yksin olisin pysynyt pystyssä. No, siihen mut oli kasvatettu. Manipuloitu "tarvitsemaan".
Lopeta valheet
Haha, valehtelisinkin. Valehtelisinpa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, etten ottanut erittäin hyvästä brittiläisestä yliopistosta tarjottua opiskelupaikkaa vastaan läheisten tuen ja rahanpuutteen takia. Olisi pitänyt vain kaivaa ne rahat vaikka kivenkolosta ja lähteä vaikka ilman perheen tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammatinvalintaa. Olisi pitänyt opiskella nuorena jotain, mistä oikeasti tykkää. Sen sijaan päädyin toimistoon töihin ja työ ei kiinnosta yhtään. Lisäksi päätteen edessä istuminen on aiheuttanut kroonisia niskakipuja ym. vaivoja.
Mun taas olisi pitänyt opiskella joku tylsä ja helppo, mutta varman tilin takaava ammatti.
Opiskelin nuorena ja idooottina medianomiksi ja arvaa olenko ollut päivääkään valmistumisen jälkeen työelämässä. Työkkäriin on ensi viikolla aika pohtimaan mihin uuteen 9 €/pv hömppään voisin osallistua. En suosittele kenellekään unelma-alan opiskelua. Pitää olla realisti.
No minä tajusin jättää sen unelma-ammatin pois. Tiesin, ettei sillä työllisty tässä maassa. Olin realisti. Olen muuten ollut työtön pidempään kuin työelämässä tämän "realismin" jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Suurin virhe mitä olen tehnyt on se että minä synnyin. Miksi minä en olisi voinnut vaikka kuristua napanuoraan tai miksi en olisi voinnut syntyä menehtyneenä?
Ajattelin ihan samaa. Kunnes vihdoin ymmärsin, että en valinnut syntyä. Minulta ei kysytty. Sittemmin olen käyttänyt tuota lähinnä sarkastisena kommenttina silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
Kolmannen lapsen tekeminen. En olisi halunnut alunperinkään, mutta mies halusi.
Kolmas lapsi täälläkin kaduttaa. Mutta äiskä halus vielä yhden ja iskä halus edes yhden. Ja täällä ollaan...
Vierailija kirjoitti:
Tein liikaa töitä, sain burnoutin ja työkykykin meni sen seurauksena.
Burnout täälläkin. Kaksikin jos tarkkoja ollaan. Nyt elämäni ekassa vakiduunissa ja (pienenpieni) valon pilkahdus havaittavissa tunnelissa....toivottavasti ei ole ju....
"Ehkä sellaisia asioita katuisi, joihin ei voinut itse vaikuttaa, kuten esimerkiksi koulukiusaamista."
___
Miten voi jatkua asiaa, jos itse EI OLE voinut vaikuttaa.
Eihän sellaista voi katua.
Karua voi vain sellaisia asioita, joihin VOI VAIKUTTAA.