Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Liiallinen kiltteys
11.01.2023 |
Onko muita jotka kokee että muiden ymmärtäminen menee oman jaksamisen edelle, mutta ei kuitenkaan osaa lopettaa sitä käytöstä mikä tuohon johtaa?
Esim. perheenjäsenet, ystävät, tai jopa tuntemattomat tulee ja purkaa kaiken painolastinsa suhun ja aidosti kuuntelet, välität ja ehkä annat näkökulmia asiaa pohdittuasi. Ei siis silleen että "kuuntelet" eli olet vaan hiljaa sen ajan kun toinen puhuu, vaan kuulet sen ihmisen huolen ja mitä sanotaan.
Mun joka ikinen ystävyyssuhde on alkanut sillä että oon ollut se kuuleva korva. En ole kaikkitietävä joten neuvojen laatu ei ole ollut tasainen mutta tuntuu siltä että kaikille mun ystäville on merkannut just toi kuuleminen. En ole sitä tietoisesti tehnyt, se tulee luonnostaan.
Mulle soitetaan keskellä yötä, päivällä töissä, kriisin tullen milloin vain. Koska oon "se" ystävä.
Sitten taas se kuuluisa toiseen suuntaan toimivuus. Olen ollut aivan hirveissä paikoissa, pyytänyt apua tai edes pientä palvelusta. Kenestäkään ei kuulu mitään. 20 vuoden ystävyyden jälkeen ei mitään. Ja häviävät jos olen missään tarpeessa. Mitä en usein ole, ja jos olen niin en usein myönnä.
Olen viime kuukaudet ollut todellisessa jamassa. Ja vihdoinkin ilmaissut sen. Silti ihmiset vain pommittaa mua miten he tarvitsee kaikenlaista ja yksi jopa ärsyyntyi kun en vastaile tarpeeksi nopeasti.
Onko suhtautumiseni normaalia??
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein kiltteyden naamarin takana ollaan vaan mukavuudenhaluisia eli ei aseteta muille rajoja yhtään tippaa. Se kun vastisi jämäkkyyttä, jota ei löydy. Sitten syytetään muita väsyttämisestä ja henkisenä roskiksena pitämisestä ja mitä näitä on. Vastuu on muilla ei itsellä, sitä se ns. liika kiltteys on.
Jokaisen pitää asettaa rajat selvästi ja jämäkästi. Kynnysmattona olosta ei seuraa pidemmän päälle kenellekään mitään hyvää. Tärkeintä on olla rehellinen siitä mitä oikeasti ajattelee varsinkin läheisissä ihmissuhteissa. Ylikiltti joka parisuhteessa antaa tietoisesti ja tahallaan toisenlaisen kuvan itsestään mitä on oikeasti on sanalla sanoen aika alhaista ja halveksuttavaa.
Sua varmaan kuormittaisi vähemmän se "ylikiltti" jos avaisit keskustelukanavat hänen kanssaan. Et kai itsekään voi hyvin jos halveksunta on päällimmäinen tunnetila? Ainakaan itse en jaksa kuormittaa itseäni halveksimalla niinkin läheistä ihmistä kuin aviopuolisoni.
Jätin aikanaan yhden ylikiltin tyypin kun hän jäi kiinni pettämisestä. Yritti salailla asiaa ja kun jäi kiinni niin hän alkoi syyttelemään minua asioista mistä hän ei ollut koskaan puhunut yhtään mitään vaikka olin näistä häneltä kysynyt ja hän oli silloin vastannut että kaikki on hyvin. Puhdasverinen valehtelija siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein kiltteyden naamarin takana ollaan vaan mukavuudenhaluisia eli ei aseteta muille rajoja yhtään tippaa. Se kun vastisi jämäkkyyttä, jota ei löydy. Sitten syytetään muita väsyttämisestä ja henkisenä roskiksena pitämisestä ja mitä näitä on. Vastuu on muilla ei itsellä, sitä se ns. liika kiltteys on.
Jokaisen pitää asettaa rajat selvästi ja jämäkästi. Kynnysmattona olosta ei seuraa pidemmän päälle kenellekään mitään hyvää. Tärkeintä on olla rehellinen siitä mitä oikeasti ajattelee varsinkin läheisissä ihmissuhteissa. Ylikiltti joka parisuhteessa antaa tietoisesti ja tahallaan toisenlaisen kuvan itsestään mitä on oikeasti on sanalla sanoen aika alhaista ja halveksuttavaa.
Sua varmaan kuormittaisi vähemmän se "ylikiltti" jos avaisit keskustelukanavat hänen kanssaan. Et kai itsekään voi hyvin jos halveksunta on päällimmäinen tunnetila? Ainakaan itse en jaksa kuormittaa itseäni halveksimalla niinkin läheistä ihmistä kuin aviopuolisoni.
Jätin aikanaan yhden ylikiltin tyypin kun hän jäi kiinni pettämisestä. Yritti salailla asiaa ja kun jäi kiinni niin hän alkoi syyttelemään minua asioista mistä hän ei ollut koskaan puhunut yhtään mitään vaikka olin näistä häneltä kysynyt ja hän oli silloin vastannut että kaikki on hyvin. Puhdasverinen valehtelija siis.
Se ylikiltteys mistä tässä puhutaan tuskin johtaisi kumppanin pettämiseen. Mutta oikeasti olen pahoillani että sulle on joku tehnyt noin pahasti. Et ole sitä ansainnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, täällä yksi aivan samalla kohtalolla. Kaikista eniten sydämeni särki se, kun omat perheenjäseneni hylkäsivät mut silloin kun olisin eniten tarvinnut apua elämässäni. Olin kuitenkin ollut kaikkien muiden tukena mitä vaikeammissa tilanteissa.
Siinä menee kyllä rikki jotain perustavanlaatuista, jonka varaan on joskus elämänsä peruspilareita perustanut
Hei toinen kiltti, just tolleen mullekin kävi. Ajattelin ehkä että sen minkä antaa saa joskus takaisin. Mutta kävikin toisin. Olen todella pahoillani että sulle myös.
-AP
Mulla ap ihan sama tilanne (olen kolmas henkilö, en siis tuo sinulle aiemmin vastannut). Perhe käänsi selkänsä elämäni hirveimmässä paikassa. En usko että enää oikein koskaan toivun. Olin antanut heille kaikkeni, aina auttanut ja antanut itsestäni paljon. Minut jätettiin kuin arvoton rätti silloin kun olisin itse tarvinnut lohdutusta. Mietin jossain vaiheessa jopa pahinta mahdollista. Nyt pidän etäisyyttä ja olen päättänyt, että muiden ongelmat ei ole jatkossa minun ongelmia. En aio enää auttaa muita. Surullista, mutta totta. Pahinta oli jotenkin huomata ettei ollutkaan omalle perheelleen niin arvokas. Olen kuitenkin päättänyt selvitä ja jotenkin rakentaa perheen uudelleen, ehkä sitten joistain muista ihmisistä, toivon vielä löytäväni rakkautta ympäriltäni joku päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, täällä yksi aivan samalla kohtalolla. Kaikista eniten sydämeni särki se, kun omat perheenjäseneni hylkäsivät mut silloin kun olisin eniten tarvinnut apua elämässäni. Olin kuitenkin ollut kaikkien muiden tukena mitä vaikeammissa tilanteissa.
Siinä menee kyllä rikki jotain perustavanlaatuista, jonka varaan on joskus elämänsä peruspilareita perustanut
Hei toinen kiltti, just tolleen mullekin kävi. Ajattelin ehkä että sen minkä antaa saa joskus takaisin. Mutta kävikin toisin. Olen todella pahoillani että sulle myös.
-AP
Mulla ap ihan sama tilanne (olen kolmas henkilö, en siis tuo sinulle aiemmin vastannut). Perhe käänsi selkänsä elämäni hirveimmässä paikassa. En usko että enää oikein koskaan toivun. Olin antanut heille kaikkeni, aina auttanut ja antanut itsestäni paljon. Minut jätettiin kuin arvoton rätti silloin kun olisin itse tarvinnut lohdutusta. Mietin jossain vaiheessa jopa pahinta mahdollista. Nyt pidän etäisyyttä ja olen päättänyt, että muiden ongelmat ei ole jatkossa minun ongelmia. En aio enää auttaa muita. Surullista, mutta totta. Pahinta oli jotenkin huomata ettei ollutkaan omalle perheelleen niin arvokas. Olen kuitenkin päättänyt selvitä ja jotenkin rakentaa perheen uudelleen, ehkä sitten joistain muista ihmisistä, toivon vielä löytäväni rakkautta ympäriltäni joku päivä.
Sitä sinä tulet löytämään. Olet selvästikin hyväsydäminen ja muutenkin jees tyyppi. Itselläni se kesti vuosia mutta olen löytänyt pyyteettömästi rakastavan ystävistä koostuvan perheen. Älä luovu sen takia että perheesi ei tajua minkälaisen ihmisen menettävät. Äläkä anna heidän muuttaa sitä kuka itse tunnet olevasi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, täällä yksi aivan samalla kohtalolla. Kaikista eniten sydämeni särki se, kun omat perheenjäseneni hylkäsivät mut silloin kun olisin eniten tarvinnut apua elämässäni. Olin kuitenkin ollut kaikkien muiden tukena mitä vaikeammissa tilanteissa.
Siinä menee kyllä rikki jotain perustavanlaatuista, jonka varaan on joskus elämänsä peruspilareita perustanut
Hei toinen kiltti, just tolleen mullekin kävi. Ajattelin ehkä että sen minkä antaa saa joskus takaisin. Mutta kävikin toisin. Olen todella pahoillani että sulle myös.
-AP
Mulla ap ihan sama tilanne (olen kolmas henkilö, en siis tuo sinulle aiemmin vastannut). Perhe käänsi selkänsä elämäni hirveimmässä paikassa. En usko että enää oikein koskaan toivun. Olin antanut heille kaikkeni, aina auttanut ja antanut itsestäni paljon. Minut jätettiin kuin arvoton rätti silloin kun olisin itse tarvinnut lohdutusta. Mietin jossain vaiheessa jopa pahinta mahdollista. Nyt pidän etäisyyttä ja olen päättänyt, että muiden ongelmat ei ole jatkossa minun ongelmia. En aio enää auttaa muita. Surullista, mutta totta. Pahinta oli jotenkin huomata ettei ollutkaan omalle perheelleen niin arvokas. Olen kuitenkin päättänyt selvitä ja jotenkin rakentaa perheen uudelleen, ehkä sitten joistain muista ihmisistä, toivon vielä löytäväni rakkautta ympäriltäni joku päivä.
Sitä sinä tulet löytämään. Olet selvästikin hyväsydäminen ja muutenkin jees tyyppi. Itselläni se kesti vuosia mutta olen löytänyt pyyteettömästi rakastavan ystävistä koostuvan perheen. Älä luovu sen takia että perheesi ei tajua minkälaisen ihmisen menettävät. Äläkä anna heidän muuttaa sitä kuka itse tunnet olevasi!
Kiitos, kauniisti sanottu <3 Kaikkea hyvää elämään myös sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta kokemuksesta. Se on kasvatettu tapa. Hyvä että olet huomannut olevasi liian kiltti. Nyt sinun on mahdollista opetella pitämään omia rajoja.
Ei ole helppoa kasvaa henkisesti, mutta se on mahdollista ja suosittelen ryhtyä tuohon projektiin.
Olen myös liian kiltti. Nykyisin osaan pitää kiinni paremmin omista rajoistani, mutta ennen oli aika samanlaista kuin ap kuvaili.
Nykyisin huomaan, että esim. töissä, hyvien kaverien pyyntöihin ei sanominen tuntuu vaikealta.
Itse kasvoin liian kiltiksi koulukiusaamisen ja vaikeiden kokemusten myötä lapsena.
Se mitä olin kokenut ja nähnyt, en halunnut että joku toinen joutuisi kokemaan samanlaista. Halusin että itsellä ja muilla olisi hyvä olla.
Jotkut arvosti sitä, mutta usein jäi jalkoihin ja ulkopuolelle.
Vuosien saatossa ahdistuin ja väsyin jolloin oli pakko opetella asettamaan rajoja.
Siitä huolimatta olen vieläkin välillä liian kiltti.
Haluaisin muutosta, mutta se ei ole helppoa.
Olisin toivonut että asia olisi huomattu jo lapsena ja olisin oppinut pitämään terveellä tavalla puolia.
Aikuisena tuntuu vaikeammalta muuttua.
Olen joskus miettinyt mitä kävisi ja millainen olisin jos en olisikaan enää liian kiltti ja mikä estää muuttumasta?
Tuntuu että siitä pois pääseminen vapauttaisi ja vahvistaisi, mutta muut ihmissuhteet saattaisivat kärsiä ainakin alussa.
Kai jokin hylätyksi tulemisen pelko taustalla mikä estää muuttumasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole liiallista kiltteyttä. On vain mulkeroita ihmisiä
Alue: Aihe vapaa
Sua varmaan kuormittaisi vähemmän se "ylikiltti" jos avaisit keskustelukanavat hänen kanssaan. Et kai itsekään voi hyvin jos halveksunta on päällimmäinen tunnetila? Ainakaan itse en jaksa kuormittaa itseäni halveksimalla niinkin läheistä ihmistä kuin aviopuolisoni.